Milloin liikunnasta voi saada todistusarvosanan 10?

Minä sain kun juoksin kyynärsauvoilla cooperissa 900m. Olin toki innokas muutenkin osallistumaan kaikkeen.

Poikani sai vihdoin kympin, vaikka taidot ja harrastuneisuus (pelaa kilpatason futista) olisi sitä edellyttäneet jo aiemmin. Aiempia ysejä perusteltiin sillä, että poika ei tunneilla tsempannut riittävästi muita, jakanut positiivista energiaa ym. Hänet katsottiin liian kilpailulliseksi, kun mm. harhautteli koulun pallopeleissä ja aiheutti siten heikommille pahaa mieltä.

No hän otti onkeensa, kannusti muita ja tsemppasi ja opetti taitojaan ja koitti hillitä kilpailullisuuttaan. Sai vihdoin kympin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän matikkanerokaan saa 9 sen takia, että ei kannusta muita laskemisessa.....vaan sen 10. Miksi liikunnallisesti lahjakkaan(osaavan, kykenevän, taitavan yms), kuuluu saada muista syistä 9 ? Epäreilua. Se 10 liikunnasta voi olla jollain lapsella ainoa 10 ja sekin viedään pois.

Blabla. Ryhdy liikunnanopettajaksi ja korjaa koko maailman virheet.

Koska se, miten seillä liikuntatunnilla kohtelet muita vaikuttaa siihen LIIKUNTATUNTIIN ja niitten muittenkin tekemiseen. Liikunta on usein myös vuorovaikutusta.

Minulla oli joskus oppilaana jalkapalloilija, joka roiski täysillä palloa toisia oppilaita päin. Sattui. Hän ei itse ymmärtänyt, vaikka siitä puhuin.

Kun arvosana oli sitten se ysi, ja vanhemmat kyselivät. Kerroin tilanteita.

Vuoden sisällä oppilas muutti käyttäytymistään. Monipuolinen likkuja kun oli, ja innokas, niin kymppihån se sitten oli.

Matikkaa voit tehdä ihan itte ja kympin arvoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ihmettelen suuresti, koska minulla itselläni (nainen) oli aina koulussa liikunnasta numero 10, vaikka en harrastanut liikuntaa vapaa-ajalla. Minä vain tykkäsin koululiikunnasta ja osallistuin myös aina koulujen välisiin kisoihin (tosin en aina päässyt kolmen kärkeen).

Niinpä. Arvosana tulee koululiikunnasta ja siinä osallistumisesta.

Paino todellakin on nykyään sanalla koulu.

Koululiikunta ei palvele kilpaurheilua.

Ennen oli niin, että

ne linkittyivät enemmän. Nykyään ovat kaksi ihan omaa juttuaan. Uusi opsi vuodelta 2016 sen kertoo. 

No sehän on vain hyvä. Tärkeintä koulussa pitääkin olla se suuremman osan arkiliikunta ja kansanterveydellinen näkökulma, ei muutamien kilpaurheilu muiden kustannuksella. 

Vierailija kirjoitti:

Esteenä kympille voi olla vaikka se, että tämä äärimmäinen poikkeuslahjakkuus voi olla huono häviäjä. Ja opettajat näkevät ja kuulevat paljon enemmän kuin oppilaat arvaavatkaan. 

Huomautan että kaikki huippu-urheilijat ovat huonoja häviäjiä. Se on se mikä ajaa ne voittamaan. Opettajan ei kuulu siis vakoilla ja etsiä huonoja häviäjiä rivien välistä, miltä kommenttisi kuulostaa. Vaan rankaista arvostelussa törkeyksistä ja palkita siitä että huonot häviäjät hillitsevät pettymystään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esteenä kympille voi olla vaikka se, että tämä äärimmäinen poikkeuslahjakkuus voi olla huono häviäjä. Ja opettajat näkevät ja kuulevat paljon enemmän kuin oppilaat arvaavatkaan. 

Huomautan että kaikki huippu-urheilijat ovat huonoja häviäjiä. Se on se mikä ajaa ne voittamaan. Opettajan ei kuulu siis vakoilla ja etsiä huonoja häviäjiä rivien välistä, miltä kommenttisi kuulostaa. Vaan rankaista arvostelussa törkeyksistä ja palkita siitä että huonot häviäjät hillitsevät pettymystään.

Täältä sivusta huutelen faktan, jota moni on jo yrittänyt tässä ketjussa eri sanamuodoin selittää. Koululiikunnassa ei etsitä voittajia eikä pyritä palkitsemaan huippu-urheilijoita. Sille on ihan omat piirinsä. Koululiikunnassa toteutetaan opetussuunnitelman tavoitteita ja arvioidaan, kuinka ne onnistuvat liikuntatuntien puitteissa.



Jokainen voi kehittää omaa luonnettaan. Yksi lähtökohta voisi olla sen ymmärtäminen, että yhdeksikkö on kiitettävä numero, ei loukkaus huippu-urheilijaa kohtaan.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan tiedä, kun on ole koskaan tuntenut ketään, jolla olisi ollut 10. En omana kouluaikana, en lasten kouluaikana enkä opettajana ollessani. Kai jollakin on joskus ollut, mutta sitä en osaa sanoa, millaisilla ansioilla. Ei ainakaan millään edellä mainituista, eli hyvällä kilpailumenestyksellä ja harrastuksella.

Minä olen tuntenut yhden. Hän oli joskus 1970-luvulla omassa lajissaan koululaisten Suomen mestari ja liikunnallinen muutenkin.