Lapsiperheiden kuluneet uudet asunnot
Tässä kun ollaan kierrelty etsimässä asuntoja niin en voi kuin ihmetellä miksi lasten on annettu tuhota asuntoa. Naarmuja, kolhija, likaa, piirroksia jne. Uudet asunnot jo remonttia vailla. Ei tee mieli sellaista ostaa koska ei kiinnosta pintaremontti heti alkuunsa. Itse olen lapseni opettanut kunnioittamaan omaisuutta muiden sekä omaa.
Kommentit (21)
Sanopa muuta! Muutama vuosi sitten oltiin ostamassa taloa, ja nähtiin sama monessa talossa. Ikää alle 5v mutta KAIKKI pinnat ja kiintokalusteet täysremontin tarpeessa. Aivan hirveää, kuka haluaa maksaa ensin täyden hinnan talosta/asunnosta, ja sitten rempata kaikki pinnat ja vaihtaa keittiön sekä muista kaapeista vähintään ovet, pahimmassa oli muutamassa ikkunassakin isot naarmut...
Varmaan mahdollista, että myös materiaalit ovat nykyisin niin heikkolaatuisia, että eivät kestä.
Mistä tiedät että nimenomaan lapset ovat asuntoja kuluttaneet? Noista kaikki muut paitsi piirrustukset voivat tulla vaikka eläimistä vai huonekalujen siirtelystä. Muutama vuosi sitten oli myös pandemia-aika, jolloin vietettiin paljon aikaa sisällä. Lisäksi nykyisin monet halvat materiaalit mitä varsinkin vuokra-asunnoissa käytetään, ovat kyllä aivan käsittämättömän huonolaatuisia.
Sain tässä joku aika sitten vertailla kahta täysin samanlaista rivariasuntoa. Toinen oli kolhuilla, naarmuilla ja hyvin epäsiisti. Talossa asui 2 lasta. Toinen oli uudenveroinen. Siinä asui 3 lasta. Eivätkö vanhemmat puutu lastensa sisällä terrorisointiin? Eivät jaksa? Ei ihme että isompana tuhotaan sit muidenkin omaisuutta graffiteilla ja sotkemalla.
No onpahan aihe jota kauhistella. Toisilla kolisee leikeissä enemmän ja toisilla vähemmän. Jos ei jaksa pintaremppaa tehdä, osta uusi tai maksa joku tekemään. Tällainen muiden elämän kauhistelu on todella alhaista.
Lapsissakin on eroja. Toiset eivät ole hetkeäkään paikallaan ja toiset ovat koko ajan paikallaan. Eikä kyse ole siitä, että on opetettu jompaan kumpaan.
Vierailija kirjoitti:
No onpahan aihe jota kauhistella. Toisilla kolisee leikeissä enemmän ja toisilla vähemmän. Jos ei jaksa pintaremppaa tehdä, osta uusi tai maksa joku tekemään. Tällainen muiden elämän kauhistelu on todella alhaista.
Kyllä lapset oppii varomaan paikkoja, jos vanhemmat ohjaavat heitä. Turha puolustaa huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan mahdollista, että myös materiaalit ovat nykyisin niin heikkolaatuisia, että eivät kestä.
Tämä on vähintään osasyy. Me asuttiin uudessa kämpässä ihan ilman lapsia ja koko ajan oli jälkiä jossain ja kaikki hajosi atomeiksi suunnilleen katseesta. Korjaustoimenpiteet yleensä vain pahensi tilannetta.
Nyt kolmen lapsen kanssa 70-luvun alun talossa ja ei mitään ongelmaa. Jos lapsista jää johonkin jälki, sen saa pyyhittyä tai korjattua ihan helposti.
Ja toki sitten eri ihmiset antaa lastensa leikkiä eri tavalla ja omaavat muutenkin eri siisteyskäsityksen kuin toiset. Karseimmat näkemäni kämpät on olleet yksinelävillä aikuisilla, joilla on koira tai kissa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsissakin on eroja. Toiset eivät ole hetkeäkään paikallaan ja toiset ovat koko ajan paikallaan. Eikä kyse ole siitä, että on opetettu jompaan kumpaan.
Ja toisille ei satu koskaan mitään vaikka leikkisi rajusti ja toiselle sattuu vaikka istuisi paikallaan. Meillä lapset on tällainen duo. Olen yrittänyt käskeä huono-onnista olemaan parempi onninen, mutta muutosta ei ole tapahtunut.
Tapa, jolloin lapsiperheet ulkoilevat ja ovat ulkona vaikka pihatöissä tai retkellä päivittäin, on tavattomasti vähentynyt. Kun leikitään ja puretaan sitä kuuluisaa energiaa ulkona, käytös sisällä kotona on huomattavasti rauhallisempaa ja normaalimpaa.
Olisin kauhistellut tätä ennen, mutta mulla on nyt ura, pieni lapsi ja sotkuinen mies. Kämppä on kauheassa kunnossa. Siis joka ikinen päivä, vaikka siivotaan, kämppä räjähtää. Keittiön tasot remppakunnossa ja tyyliin ikkunassakin naarmu. Asunto on tosin 60-luvun talossa ja rempoistakin on n. 14 v. aikaa. Pahimmat tuhot kiintokalusteisiin aiheuttaa mies, ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsissakin on eroja. Toiset eivät ole hetkeäkään paikallaan ja toiset ovat koko ajan paikallaan. Eikä kyse ole siitä, että on opetettu jompaan kumpaan.
Ja toisille ei satu koskaan mitään vaikka leikkisi rajusti ja toiselle sattuu vaikka istuisi paikallaan. Meillä lapset on tällainen duo. Olen yrittänyt käskeä huono-onnista olemaan parempi onninen, mutta muutosta ei ole tapahtunut.
Ei se huono-onnisen käskeminen auta, vaan lapsia täytyy jaksaa valvoa ja ohjata ihan reaaliajassa toimimaan asiallisesti.
Materiaalit on todella heikkoja nykyään. Suorastaan sellaista hötöä. Joka vesipisara saa ne turpoamaan ja pullistumaan. Joka pieni nirhauma aiheuttaa klommon tai seinän kulman lohkeaman jopa. Pinnat ei kestä putsaamista. Keittiön muodikkaaseen mattapintaan jää rasvajäljet jne. Tuli huomattua kun asuttiin väliaikaisesti vuosi uudessa asunnossa. Aivan painajaismaista.
Nyt kun asumme vanhassa puutalossa, on tilanne aivan eri. Meitä on täällä 4 lasta (7, 7, 4, 1 + koira) ja vanhemmat eli kulutus on suurta. Pinnat kestävät sekä käyttöä että pesua, koska ovat kunnon puuta. Eivät mitään puunkaltaista puristemateriaalia. Ei ole rapattuja seiniä, ei lohkeile kipsi. Pieni maalin kuluminen ei näytä pahalta, koska sopii vanhaan taloon. Toisaalta, aina voi maalata päälle. Fiiliskin on aivan eri kun kaikkialla ei ole muovinen tuntu.
On ihan järkyttävää, millaiseen kuntoon jo yksikin kuriton lapsi voi uuden asunnon saada jo vuodessa tai parissa. Näitä on asuntonäytöillä nähty moneen kertaan. Kasvattakaa ihmiset niitä lapsianne ja opettakaa ne käyttäytymään sekä sisällä että ulkona.
Olen synnyttänyt neljä lasta. Yksi 11 v. asuu vielä kotona, joka on tällä hetkellä 70-luvun rivari, Sen kuittaan, että huonekalulevy ei kestä mitään. Aloin jo kotoa muutettuani ostaa vain ja ainoastaan puisia tai metallisia huonekaluja, ja valaisimia, koska ovat kestäviä. Käytettynä sai halvalla ja nykyään osa jo on keräilykamaa....Hyvin harvassa meillä on nykyäänkin kalustelevyt, lähinnä lapsille ostettiin jotain Ikean hyllykköä uutena. Muuten on etsitty netin palstoilta umpipuuta. Lutikoita saa valitettavasti nykyään varoa.
Kalustelevy ja kipsilevy ei kuitenkaan ole minusta se syy, miksi ne kämpät on tuossa kunnossa.....kyllä se vanhempien vastuulla on opettaa lapsiaan olemaan riehumatta ja sotkematta!
Lapseni opetin jo pienestä kuten minutkin oli opetettu, kohtelemaan tavaroita nätisti ja mm. sen, että syöminen hoidetaan keittiön pöydän ääressä eikä kuljeta pitkin asuntoa se murkina kädessä. Kylään tullessa tervehditään ja kätellään+ niiataan/kumarretaan. Ei huudeta eikä puhuta toisten päälle, eikä kylässä pöydästä maistella joka sorttia ja jätetä syömättä. Tästä on kyläreissuilla kiitelty (ilmeisesti toisten tahmatassujen touhuja---) Lelut siivotaan lattioilta illalla. Ei paiskota tavaroita eikä hakata seiniä.
Lapset ovat oppineet kunnioittamaan siisteyttä ja sitä, että tavaroita ei saa särkeä eikä seiniin piirretä. Ihan kolmevuotiaskin oppii jo rikkalapiota käyttämään, ikätasoisesti. Sillä lailla asiat laitetaan idulle.
Lapsia tulee valvoa ja opastaa. Nyt kun menen käymään kolmen kotoa muuttaneen
Meillä ei ole koskaan ollut mitään rikkoutuneita pintoja lasten jäljiltä. Kerran piti murtaa ja särkeä vessan ovi, kun kahva jumittui kiinni ja lapsi sisällä. Joutui sitten uusimaan karmitkin.
N54v
ja mulla jäi tuo vähän kesken. Kun menen käymään kotoa muuttaneiden muksujeni luona, siellä on aina siistiä ja tavarat ojennuksessa. Koskee myös poikaa, enkä aina ilmoita kylääntulostani...
Meillä ehkä koirat enemmän syyllisiä kulahtaneisiin seiniin ja listoihin. Mutta kompaan ap:tä, tuttavilla näkee paljon noita lasten tuhoja. Omani ei piirrä seiniin tms. Vähän sottainen on kyllä eli tavaraa jää sinne tänne. Jos ei kotona kunnioita omaisuutta, millaisia nämä ovat muualla?
Ei kannata vedota heikkoihin materiaaleihin, jos ei niitä kurittomia kersoja saa kuriin! Leikkiä voi nätisti, lattioita ja pintoja tuhoamatta. Lapset ulos luontoon ja liikkumaan niin säilyy koti kunnossa.
Meilläkin se on mies, joka sotkee ja rymistelyllään kolhii pinnat.
Lapsityövoimaa, uusissa rakennuksissa.