Oon entistä enempi kohta sitä mieltä etten halua enää parisuhdetta

Vierailija kirjoitti:

Tätä mieltä minäkin alan olla. Erosin pitkästä suhteesta 4v sitten. Nyt on 2 vuoden kevyt tapailusuhde takana. Harmittaa ja iso pettymys oli kun menin ihastumaan tähän tapailumieheen ja mies ei halua muuta kuin jotain kevyttä. Mulla ikää kohta jo 50v. Työssä olen ja perusasiat kunnossa, mutta parisuhteen saaminen tässä iässä on kyllä vaikeaa ja tuurinkauppaa.

Kyllä parisuhteen löytäminen nuorempana oli ihan yhtä haastavaa kuin vanhempana. Silloin ei vielä tiennyt pettymyksistä mitään joten elämä oli kevyempää.

Hyvän parisuhteen löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuavasta. Ja varsinkin näin naisena kun tutut naiset näkevät liikkuvan "aina" eri miehen kanssa josta on sitten helppo naureskellen kavereille puhua ja leimata helpoksi vaikka vain kerran on nähty miehen kanssa julkisessa kahvilassa ja todettu että ei jatketa tutustumista, pusuja eikä haleja ole vaihdettu tai puhumattakaan muusta.

Ah, pikkupaikkakunnan iloja. Asuispa Helsingissä niin ei ennättäsi naapurit kyttäillä.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen kaipuu on mielenhäiriö. Tähän lopputulokseen päädyin kun pää selkeni. En enää ymmärrä miksi olen joskus niin vimmalla sitä halunnut. Kuvittelin että se tekisi elämästä jotenkin parempaa. Itsellä kävi päinvastoin, koin heti nopeasti ne realiteetit.

Eka kuukausi on ihanaa. Sitten alkaa tulla totuus esille ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen kaipuu on mielenhäiriö. Tähän lopputulokseen päädyin kun pää selkeni. En enää ymmärrä miksi olen joskus niin vimmalla sitä halunnut. Kuvittelin että se tekisi elämästä jotenkin parempaa. Itsellä kävi päinvastoin, koin heti nopeasti ne realiteetit.

Se että ihminen kaipaa kosketusta, läheisyyttä ja kumppanuutta ei ole mikään mielenhäiriö, ja tiedät sen kyllä itsekin. 

Ei, mutta jos silti päätyy toistuvasti yhteen miesten kanssa jotka eivät kykene tälläiseen niin kyllä siinä joutuu itseäänkin miettimään.

Suomalaisten sanotaan olevan usein välttelevästi kiintyneitä. Toisille tuo sopii ja riittää, omakin lapsuuskoti oli jotain mistä en haluaisi mallia ottaa. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. 

Minä haluaisin parisuhteen, mutta on niin monta pahaa pettymystä, surua ja sitten sitä helvetin ikävää kokenut, että en taida pystyä enää. Tai en ainakaan etsi, jos joku joskus vaan tulis jostain, veis jalat alta ja sitten veis minutkin, niin en vastaan pistäisi, mutta en tee itse aktiivisesti mitään. 

Olen hiukan ihastunut työpaikalla yhteen pitkään komeaan mieheen, hän on nainisissa, joten se siitä....ei minulle taideta tässä elämässä sitä onnea suoda että saisin vielä tuntea rakastumisen tunteen ja ennenkaikkea sen että joku rakastaa minua. En edes enää muista miltä se tunne tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

L A I H D U T A

E N  L A I H D U T A !

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli, minä päätin jo etten koskaan enää deittaile. Huomasin kuinka paljon helpompaa ja kevyempää elämä on sinkkuna. Erosta yli vuosi. Ajan kanssa helpottaa. Ja tämän palstan selailu helpottaa myös.

Ei ne suhteet nyt niin rakkauden täyteisiä edes ole. Ihmiset on kimpassa vaan tavan vuoksi kun muillakin on joku, kun ei ole muutakaan tekemistä jne. Jotkut parit ei selkeästi edes pidä toisistaan, silti on kulissit kunnossa, niiden parien some on täysin eri maailmasta kuin irl. Puhumattakaan lähisuhdeväkivallasta ja muusta kamalasta mitä suhteesta saattaa pahimmillaan tulla. Kannattaa olla onnellinen kun saa valita sinkkuuden, olemme edelleen vähemmistössä tämän suhteen. Maailmalla naisten on edelleen pakko pariutua miehen kanssa, jopa hyvin nuorella iällä, vaikka minkälaisen miehenturjakkeen kanssa.

Hyvää kesää! 

Jep, ja huonostakin suhteesta voi olla vaikea päästä irti, kun on niin tottunut toisen seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen kaipuu on mielenhäiriö. Tähän lopputulokseen päädyin kun pää selkeni. En enää ymmärrä miksi olen joskus niin vimmalla sitä halunnut. Kuvittelin että se tekisi elämästä jotenkin parempaa. Itsellä kävi päinvastoin, koin heti nopeasti ne realiteetit.

Se että ihminen kaipaa kosketusta, läheisyyttä ja kumppanuutta ei ole mikään mielenhäiriö, ja tiedät sen kyllä itsekin. 

 

Monesta suhteesta ei kyllä noita saa, ainakaan palstan mukaan. 

Jos ei saa, sitten ollaan ilman. Ei muutenkaan kaikkea voi saada, mitä mieli tekee. Eikä ole tarviskaan saada. Ei parisuhde ole välttämätön.

Kun löytyisi hyvä mies, niin olisin ilomielin parisuhteessa. Mutta ei löydy, niin silloin ollaan sinkkuna. Koen tuon etsimisen jotenkin uuvuttavana, niin olen oikeastaan siitäkin luopunut ihan oman jaksamisen takia. En olen käynyt vuosiin edes treffeillä. Ajatus tinderistä nostattaa niskavillat pystyyn.

Välillä on vaikea hyväksyä, että menikö tämä elämä näin, ettei oikeasti löydy kumppania, mutta pääosin olen tyytyväinen. Monella olisi töitä tehtävänä itsensä kanssa, mutta vaihtavat vaan kumppania lennosta ja samat ongelmat sitten toistuu seuraavassa suhteessa. Olen ulkoistanut itseni tuosta kierteestä. En halua kärsiä ja pettyä enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen kaipuu on mielenhäiriö. Tähän lopputulokseen päädyin kun pää selkeni. En enää ymmärrä miksi olen joskus niin vimmalla sitä halunnut. Kuvittelin että se tekisi elämästä jotenkin parempaa. Itsellä kävi päinvastoin, koin heti nopeasti ne realiteetit.

Se että ihminen kaipaa kosketusta, läheisyyttä ja kumppanuutta ei ole mikään mielenhäiriö, ja tiedät sen kyllä itsekin. 

 

Miehet tuntuu kaipaavan lähinnä vakiseksiä ja sitä että joku siivoaa niiden jäljet... naiset varmaan joo haluaakin tasaveroista kumppanuutta ja rakkautta mutta kuinka helppo sitä on saada onkin eri juttu.

Eronneen tuleekin pysyä naimattomana tai vaihtoehtoisesti sopia miehensä kanssa ja palata yhteen. Eli ihan Jeesuksen opetuksen mukaan toimittu👍

Ap saa naisilta ymmärrystä, koska on itsekin nainen. Jos mies kirjoittaisi aloituksen, jossa valittaisi ettei naiset hänestä kiinnostu, koska he haluavat miehen joka käy töissä, niin vastaanotto olisi satavarmasti hyvinkin toisenlainen. Kyllä silloin naiset sättisivät miestä, että totta kai miehen pitää töissä käydä, että mene töihin ja lakkaa valittamasta, niin ehkä saattaisit joskus jonkun saadakin itsestäsi kiinnostumaan. Nyt ei kukaan tartu ap:n työssäkäymättömyyteen, saati että edes kysyisi siitä, vaan vika on suoraan miehissä.

Vierailija kirjoitti:

Ap saa naisilta ymmärrystä, koska on itsekin nainen. Jos mies kirjoittaisi aloituksen, jossa valittaisi ettei naiset hänestä kiinnostu, koska he haluavat miehen joka käy töissä, niin vastaanotto olisi satavarmasti hyvinkin toisenlainen. Kyllä silloin naiset sättisivät miestä, että totta kai miehen pitää töissä käydä, että mene töihin ja lakkaa valittamasta, niin ehkä saattaisit joskus jonkun saadakin itsestäsi kiinnostumaan. Nyt ei kukaan tartu ap:n työssäkäymättömyyteen, saati että edes kysyisi siitä, vaan vika on suoraan miehissä.

Monikin on tarttunut mutta olet liian inceli osataksesi lukea. 

Vierailija kirjoitti:

Ap saa naisilta ymmärrystä, koska on itsekin nainen. Jos mies kirjoittaisi aloituksen, jossa valittaisi ettei naiset hänestä kiinnostu, koska he haluavat miehen joka käy töissä, niin vastaanotto olisi satavarmasti hyvinkin toisenlainen. Kyllä silloin naiset sättisivät miestä, että totta kai miehen pitää töissä käydä, että mene töihin ja lakkaa valittamasta, niin ehkä saattaisit joskus jonkun saadakin itsestäsi kiinnostumaan. Nyt ei kukaan tartu ap:n työssäkäymättömyyteen, saati että edes kysyisi siitä, vaan vika on suoraan miehissä.

Aloittaja ei varmaan edes alkuunsa kerro olevansa joku työelämän ulkopuolella oleva mt-tapaus, vaan se tulee miehille ilmi vasta tapailun alettua. Onpa tosi yllätys, että tässä kohtaa normaalit miehet poistuu takavasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap saa naisilta ymmärrystä, koska on itsekin nainen. Jos mies kirjoittaisi aloituksen, jossa valittaisi ettei naiset hänestä kiinnostu, koska he haluavat miehen joka käy töissä, niin vastaanotto olisi satavarmasti hyvinkin toisenlainen. Kyllä silloin naiset sättisivät miestä, että totta kai miehen pitää töissä käydä, että mene töihin ja lakkaa valittamasta, niin ehkä saattaisit joskus jonkun saadakin itsestäsi kiinnostumaan. Nyt ei kukaan tartu ap:n työssäkäymättömyyteen, saati että edes kysyisi siitä, vaan vika on suoraan miehissä.

Monikin on tarttunut mutta olet liian inceli osataksesi lukea. 

Linkitä arvon paviaani yksikin viesti, jossa joku kysyy, että miksi ap ei ole työelämässä. Itse en kyllä löytänyt yhtäkään. Ap ei ole sitä omatoimisesti myöskään kertonut.

Minä taas en jaksa, koska joudun torjumaan niin monta ja sekin on rankkaa. Mulla on mielestäni aika vähäiset vaatimukset, mutta kai esim. syvällisyys ja hyvä kommunikaatio on kovin harvinaista vapaana olevilla miehillä.

N44

Mihin miestä edes tarvii? Ei mihinkään.

Mä ole sitä mieltä että parisuhteessa on hyvä olla. Mulla on hyvä mies. Jokainen tekee mitä haluaa.

Haetko parisuhdetta yksinäisyyteesi ja päivien täytteeksi? Poikaystävät eivät ehkä jaksa kannatella sinua näissä asioissa.

Mitkä asiat sinua kiinnostaa? Tai mitä haluaisit harrastaa tai tehdä? Lähde niiden asioiden pariin, sieltä voi helpommin löytää samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa viihtyy ja voi jakaa asioita. Ulkonäöllä ja introverttiudella ei ole silloin juuri merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä näitä jotka valittavat kun ei ole miesystävää tai naisystävää. Hitto, sinkut on vapaita tekemään mitä haluavat ilman parisuhteen kahleita. Parhainta aikaa on se että kun ei ota mitään vakavasti eikä etsi vakavaa suhdetta. Saa nähdä kaikenlaisia ihmisiä mielin määrin. 

Kyllä minä olen omissa suhteissanikin saanut tehdä niitä asioita, mitä olen halunnut, eikä suhde ole tuntunut kahleilta. Jos ihmisten tapaamisella tarkoitat deittailua, niin kaikille se deittailu ja mahdolliset lyhyet säädöt ei kuitenkaan ole se, mitä erityisesti haluavat. Eikä kaikille "kaikenlaisten ihmisten näkeminen mielin määrin" ole edes tärkeä juttu. Itse tapaan jatkuvasti paljon ihmisiä esim. työni kautta (kollegoita yms), ja on vapaa-ajallakin paljon sosiaalisia aktiviteetteja, Koen kuitenkin, että merkityksellinen ja hyvä parisuhde antaa aivan erityistä sisältöä elämään - ja eihän se parisuhde edelleenkään sosiaalista elämää estä. Ja mieluummin haluan toimivan parisuhteen kuin vaikka paljon yhden illan juttuja.

Minä erosin 16 vuotta kestäneestä parisuhteesta 7 vuotta sitten. Syynä oli miehen salama peliongelma, maksoin kaikki laskut, ostin ruoat ja siivosin kodin. Mies murjotti, kun pyysin ajamaan nurmikon ajettavalla ruohonleikkurilla. Lisäksi mies petti minua. Poikamme toki kärsi erosta, jälkikäteen mietin, olisiko pitänyt sinnitellä vielä vuosi tai kaksi, mutta miehellä oli jo Tinder yksinhuoltajanainen Helsingissä odottamassa.

Ennen kuin mies muutti parin vuoden päästä erosta naisen ja tämän tyttären ja äidin luo Helsingin alueelle, hän petti tätäkin naista tapailemalla Tinderiin kautta useaa naista. 

Pojan puolesta harmitti, kun isä ei hoitanut joka toinen vkonloppu tapaamisia kunnolla, ja lopulta ja nykyisin käy joulun aikoihin moikkaamassa poikaa ja kerran kesällä, jos käy tuuri........ Ja uusi muidu on sairas mustasukkaisuudesta..... Huokaus.