Seksi kun oltiin 20-siä. Minä muistan. Luuletko että mieskin muistaa jotain? Nyt kova yritys että tavattaisiin??? Ehkä - ehkä ei???

Tää kuulostaa vahvasti joltain viidenkympin kriisiltä. Ei se nuoruus palaa tapaamalla vanhoja pieruja menneisyydestä tai lisäämällä huutomerkkejä kommenttiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Kerro miten kävi! Mulla on samanlainen tilanne.

Tavattiin sattumalta ja juotiin tuopposet. Sillä kertaa ei kummempaa, mutta tuntui kyllä todella mukavalta. Sen jälkeen ollaan viestitelty, ja nyt hän puhuu jo yhteisestä tulevaisuudesta. Hän on tulossa taas käymään tässä kesälomien aikana tähän kaupunkiin, ja ollaan sovittu tapaamisesta. Pari päivää, korkeintaan viikko aikaa. Ummet ja lammet hän tosiaan kirjoittelee, miten upeaa meillä oli ja olisi nyt, kuinka ollaan päivänsäde ja menninkäinen, auringonpaiste ja pimeys. Kuinka kukaan muu ei ymmärrä meitä, on vain maailma vastaan me. Tavallaan ihanaa, mutta onko tuo jostain epätoivoisten käsikirjasta kopioitua? Epäillyttää ja houkuttaa.

Seurusteltiin joskus teineinä, mutta jotenkin se sitten meni poikki, ei edes muisteta miksi. Ei tosiaan olla kuin nähty kerran, viestitelty kyllä paljon. Hän on aina kännissä, mutta puhuu ihan viisaita ja kauniita. Tiedän, että on typerää, mu

päivänsäde ja menninkäinen, auringonpaiste ja pimeys. Kuinka kukaan muu ei ymmärrä meitä, on vain maailma vastaan me. 

Joo voi luoja tätä kliseelirkuttelua on saanut kuunnella ihan puolitutuiltakin nyt kun terassikausi alkoi. "Muut ei voi tietää, mitä me ollaan koettu" on suomeksi "avaa haarat". Helle saa nää limaset ja epätoivoset runoilijat heräämään. Vai onkohan tommonen käsikirja oikeasti olemassa? :D

Ap:lle: mitä väliä muistaako se mies vai ei? Kokeile ihmeessä, jos haluat ja olette molemmat sinkkuja! Sillähän se selviää. Hyvää kesää!

Miten kova yritys????

Onko grrrrr, hrrrr, uuuh vai tulinjustkalsareihini? 

Joko on pantu? Vai vieläkö ap kuvittelee, että aika korjaa viat. Aika parantaa haavat, ei ihmisten ominaisuuksia.

No ehdottomasti ei.

Kerro, miten kävi? Oliko se vielä yhtä upea ja upeaa? 

Mistä sait tommosen päähänne alunperin? Alote oli ilmeisesti sun, ap?

Mulla on pyöriny yksi niinkin kaukainen kuin viisi vuotta sitten tapaamani tyyppi, mutta silloin ei ollut meidän aika. Löysin sen Facebookista, ja sekin on nyt eronnut. Meillähän ei ole mitään upeita muistoja, vielä. Mutta silti tuntuu jotenkin oudolta, että ottaisin yhteyttä. Oonko epätoivonen, halpa, tyrkky tai naiivi? Vai kannattaako kokeilla?

Ei täällä alottajat ikinä palaa vastaamaan. 

Mutta en haaveile nuoruuden miehistäni, vaikka ulkonäkö ei olekaan rupsahtanut. Pelkkä ajatus naurattaa, ja oksettaa vähän. Jotenkin sääittävää nuoruudenkaipuuta tai joku ikäkriisi kai alottajalla.

Mulle kävi niin, että viestiteltiin aluksi ihan niitänäitä, sitten jutut kävi vähän levottomimmaksi ja ihastuinkin vähän. Mies tuli luokseni lomalla, ja aluksi oli kivaa. Parissa päivässä tajusin, että hän tuli luokseni nauttimaan maaseudun rauhasta ja pitämään katkoa. Annoin hänen leikkiä koirieni kanssa ja suunnitella upeaa tulevaisuuttamme, mutta lähtiessä oli pakko sanoa, että en alkoholistia ala katselemaan enkä häntä pysty parantamaan. Arki olisi kuitenkin edessä.

Harmitti, koska mies oli vieläkin mukava ja meillä oli ihan hauskaa, mutta vielä enemmän harmitti, että annoin hänen huijata minua. Tuntui ihan kivalta kuunnella kauniita sanoja ja valoisan tulevaisuuden suunnitelmia, mutta vieläkin suututtaa, että olin niin helppo.

Mitä Facesta olen seuraillut, ei katko auttanut, vaan alkoholi maistuu vieläkin, vaikka näennäisesti esittää uhreilullista ja työssäkäyvää, mutta totuus ei ole somessa. 

Eli neuvoni on, että ole tarkkana äläkä anna nuoruuden ihastuksen huijata sua. Meilläkin oli reilut 20 vuotta väliä, että vain satunnaisesti törmättiin kotikylillä ja seurailtiin toisiamme somessa, ei kummempaa. Totuus imelien viestien takaa paljastui vasta kasvotusten. Suojele sydäntäsi! 

Monilla meistä on se harhaluulo että ne nuoruutemme ihmiset olisivat vielä sellaisenaan olemassa.

Menneet ovat menneitä ja mielestäni on parempi pitäytyä ajan kultaamien muistojen muistelemisessa.

Vierailija kirjoitti:

Menneet ovat menneitä ja mielestäni on parempi pitäytyä ajan kultaamien muistojen muistelemisessa.

Nyt on todella hyvin sanottu. Harhaluulo tosiaan, kyllä elämä muuttaa. Parempi säilyttää kauniit muistot kuin tarkoitushakuisesti pettyä. 

Siis ootteko kännissä vai teinejä? Toi "20-siä" on vain hämäystä, vanhuudenhöperyys tai alkoholidementia jo iskeny. 

Onko tätä nyt liikkeellä? Mua on yrittänyt yksi teini-iän poikaystävä lämmitellä. Ajatus kyllä huvittaa, ja ollaan viestitelty, mutta ei tästä mtään vakavaa ole tulossa. Mutta onhanse kiva pitää yhteyttä, ei kaiken tarvitse ola niin vakavaa. Ollaan jossain vaiheessa tapaamassakin, mutta olen jo valmistautunut antamaan rukkaset. Hän on selvästi innokkaampi kuin minä, enkä etsi tällä hetkellä mitään vakavaa. Onkohan tämä niitä toisella kierroksella olevia? Ikää meillä on 49, ja molemmat ollaan oltu tahoillamme naimisissa kerran. 

oisko se siis tämä ikä?

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi niin, että viestiteltiin aluksi ihan niitänäitä, sitten jutut kävi vähän levottomimmaksi ja ihastuinkin vähän. Mies tuli luokseni lomalla, ja aluksi oli kivaa. Parissa päivässä tajusin, että hän tuli luokseni nauttimaan maaseudun rauhasta ja pitämään katkoa. Annoin hänen leikkiä koirieni kanssa ja suunnitella upeaa tulevaisuuttamme, mutta lähtiessä oli pakko sanoa, että en alkoholistia ala katselemaan enkä häntä pysty parantamaan. Arki olisi kuitenkin edessä.

Harmitti, koska mies oli vieläkin mukava ja meillä oli ihan hauskaa, mutta vielä enemmän harmitti, että annoin hänen huijata minua. Tuntui ihan kivalta kuunnella kauniita sanoja ja valoisan tulevaisuuden suunnitelmia, mutta vieläkin suututtaa, että olin niin helppo.

Mitä Facesta olen seuraillut, ei katko auttanut, vaan alkoholi maistuu vieläkin, vaikka näennäisesti esittää uhreilullista ja työssäkäyvää, mutta totuus ei ole somessa. 

Eli

Alkoholistit ja muut addiktit on kyllä vaarana missä vain. Ne osaa valehdella ja lirkutella tavallista paremmin ja enemmän, kun ovat harjotelleet, ja ne kannattaa oppia tunnistamaan. Mutta siis tuskin jokainen nuoruuden heila on menettänyt otettaan elämästä?

Silti uskon, että alottajalla on luvassa kiusallisia ja surullisia hetkiä, joa teini-iän adoniksensa aikoo seksin merkeissä tavata. Puistattaa. 

Aloittanut pitäisi opetella kirjoittamaan,  ei saa mitään selvää. 

Mutta jos kysytään,  muistanko seksin, kun olin 20v, niin muistan ja oli erittäin huonoa. Kumpikaan ei osannut yhtään mitään, ja jokainen "orgasmini" oli feikki.

Ei tarvi olla niin ilkeä alottajalle. Mutta järkiinhän hänet pitäisi saada, jos hän edes näitä lukee enää. Toivottaasti lukee, koska monilla on sama, hyvä neuvo: 

säilytä hyvät muistosi ja suuntaa eteenpäin.

Mitä ikinä, mutta vain sukupuolitautitestien kautta. Älä lainaa rahaa. Älä osallistu äläkä kannusta mihinkään tulevaisuuden suunnitelmiin, pahimmillaan alat itsekin uskoa niihin. Älä anna itsestäsi liikaa. Muista, että hän on syystäkin jäänyt menneisyyteen, ihan sama millä kauniilla tekosyyllä nyt yrittääkään takaisin.

Seksiä voi mukavan ihmisen kanssa harrastaa, vaikka toinen olisikin varjo menneisyydestä. Mutta ei enempää, vain seksiä. Tai taka-ajatukseton ystävyys. Raja on hyvä vetää ja tehdä se selväksi. Nuo menneisyydestä ilmaantuvat sankarit tuppaavat olemaan arvaamattomia ja epätoivoisia.

Miksi ihmeessä tekisitte niin?

En keksi yhtäkään syytä, miksi palaisin ja luottaisin monta kymmentä vuotta sitten hävinneseen ihmiseen. Eikö olisi helpompaa aloittaa tyhjältä pöydältä jonkun ihan toisen kanssa? Ette ole enää niitä parikymppisiä, tai siis kaksikymmentä-siä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei kerro muistaako vai ei?

Koska syy, miksi kysyt, on niin järkyttävä.

Pidä huolta itsestäsi.

En muista mitään yksityiskohtia jostain 20 vuoden takaa. Ihmiset muistan, eihän siinä mitään ihmeellistä ole. Suurinta osaa muistelen hyvällä, myös seksin osalta. Mutta mitään yksityiskohtia seksistä en muista, enkä haluakaan muistaa.

Tämä aloitus herättää kyllä kysymyksiä. Ap muistaa, mutta ei tiedä, muistaako mies. Eli onko tämä jälleenpaneminen yksinomaan hänen ideansa? Miksi kaivaa joku vanha ystävä menneisyydestä? Mitä mieltä mies on, kuinka innoissaan, millä aikein? Entä mitä panon jälkeen? Mies kääntää kylkeään ja pieraisee, nainen lähtee suihkun kautta kotiin ja se siitä? Vai onko aikeissa viettää joku viinanhuuruinen panoloma? Mitä ikinä teettekään, niin varo viinanhuuruista aloitusta, jos jotain pysyvämpää on mielessä. Täällä onkin jo alkoholisteista  varoiteltu, vanhemmalla iällä se ruukaa olemaan melko yleinen syy sinkkuudelle. Jos tämä mies edes on sinkku.

Maailma on täynnä ihmisiä, joten joku syy on sille, että pitäisi juuri tämä yksi saada alleen. Mikäli olette yhä ystäviä tai edes kavereita, en missään tapauksessa lähtisi sotkemaan seksiä kuvioihin. Se monimutkaistaa aina. 

Ainakin alottajan kannattaa tehdä taustatyönsä hyvin. Missään tapauksessa ei kannata luottaa, että tämä mies on sinkku tai toimitusjohtaja/rokkari/huippu-urheilija. Sukupuolitautitestit pitää vaatia hyvissä ajoin. Ja sopia, johtaako tämä tapaamisenne johonkin vai ei. 

Eikö baarista, tinderistä, kirjastosta, lenkkipolulta, torilta jne. löydy seuraa helpommin? Olisi uusi alku molemmille, eikä tarvisi arpoa, muistaako jompi kumpi enemmän kuin toinen. Ei olisi menneisyyden taakkoja, eikä olisi vaaraa menettää vanhaa kaveria, tai mikä ikinä aloittajan tämän miehen suhde nyt onkaan.

Siis kuin kännissä ja sekasin keski-ikäset on? Ja kehtaavat haukkua nuorisoa.