Lue keskustelun säännöt.
Elin lapsuuteni lähinnä keitetyllä makaronilla& ruskealla kastikkeella. Mistä on lähtenyt uskomus että kasarilla kaikki mutsit oli muka jot
31.05.2024 |
Jotain mestarikokkeja?
Sitten helpotti kun 91 meille tuli mikro ja kaupoissa alkoi olla mikroruokia.
Kommentit (120)
Minun äitini teki todella usein kolmea ruokaa: makaronilaatikko, mureke tai se valmis varraskana josta ketjussa on puhuttu. Kaikki olivat hyviä mielestäni.
Possua hän ei käyttänyt lainkaan,se ei haittaa. Ei tainnut olla kinkkusuikaleita.Mutta ei kalaakaan, aika outoa tämä koska isällä oli hyvä palkka. Lohifile olisi ollut helppo edes joskus.Ei edes tonnikalaa, olikohan sitä kasarilla. Siitä plussat että hän teki arjessa paljon raastesalaatteja porkkanasta ja kiinankaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini teki todella usein kolmea ruokaa: makaronilaatikko, mureke tai se valmis varraskana josta ketjussa on puhuttu. Kaikki olivat hyviä mielestäni.
Possua hän ei käyttänyt lainkaan,se ei haittaa. Ei tainnut olla kinkkusuikaleita.Mutta ei kalaakaan, aika outoa tämä koska isällä oli hyvä palkka. Lohifile olisi ollut helppo edes joskus.Ei edes tonnikalaa, olikohan sitä kasarilla. Siitä plussat että hän teki arjessa paljon raastesalaatteja porkkanasta ja kiinankaalista.
Jos tarkoitat säilyketonnikalaa, niin oli kasarilla. Usein tarjouksessa 5 purkkia 10:llä markalla. Tonnikalaa ja keitettyä makaronia tuli syötyä opiskeluaikana ihan kyllästymiseen asti.
80-luvulla koulussa oli hyvät ruuat, sai syödä mahansa täyteen. Silloin oli jo myös lanseerattu legendaarinen liimaperunat, joissa kinder yllätys sisällä. Lasagne tuli kouluihin joskus 90-luvun alussa, oli herkkua. Kotona aika monipuolista ruokaa, maksalaatikkoa, kanankoipea, jauhelihakastiketta ja perunoita, kala- ja makkarakeittoa jne... Äiti osasi laittaa kaikenlaista, oltiin pienituloinen perhe alempaa keskiluokkaa, ravintoloissa ei koskaan käyty syömässä.
On sellaista vihapuhetta, kuin feminismi. Heillä on kertomus siitä miten naiset ovat vasta viimeisen sadan vuoden aikana tulleet miesten rinnalle työelämään.
Vierailija kirjoitti:
On sellaista vihapuhetta, kuin feminismi. Heillä on kertomus siitä miten naiset ovat vasta viimeisen sadan vuoden aikana tulleet miesten rinnalle työelämään.
Joo, nämä kovat ja rujot bossladyt, jotka ovat usein lesboja, tai ainakin he pukeutuvat miesmäisesti tai kummallisesti puhuu kovaan ääneen siitä, kuinka kaikki muut naiset ovat pullantuoksuisia ja ovat nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota yhteiskunnan ja miesten sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On sellaista vihapuhetta, kuin feminismi. Heillä on kertomus siitä miten naiset ovat vasta viimeisen sadan vuoden aikana tulleet miesten rinnalle työelämään.
Eka joka vastasi esitettyyn kysymykseen.😂
Meillä oli monipuolisesti samaa perusruokaa kuin kouluissa, mutta hyvin maustettuna. Raaka-aineiden puolesta ei oikeastaan muuta eroa kuin nykyisin vihanneksia on paljon enemmän ja osa sellaisia, joista ei kasarilla ollut kuullutkaan. Kanaa syömme nykyisin myös huomattavasti useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli uunissa valmistettuja eineslihapullia, ranuja ja ketsuppia.
Tuollaista herkkua meillä sai korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, eli vappuna ja uutena vuotena. Tosin einespullia en ollut nähnyt, vaan niiden tilalla oli nakit.
Oliko einespullia tuolloin? Muistelen, että äitini sanoi, että hernekeitto oli ainoa valmisruoka, jota meidän kaupasta sai lapsuudessani.
T. 71
Maksalaatikkoa on tainnut olla kaupoissa jo 50-luvulta lähtien. 70-luvulla oli paljon erilaisia keittoja kaupoissa, mutta monelta ne ovat jääneet huomioimatta, koska ovat olleet kalliimpia kuin hernarit. Pussikeittojakin oli, mulle oli herkkua 60- ja 70-lukujen vaihteessa Blå Bandin katkarapukeitto. Se oli suurinpiirtein ainoa pussikeitto, jota äiti suostui keittämään. Muista hän valitti, että niissä kaikissa muissa oli samanlainen pussikeiton aromi eli ei kiitos.
Itse yhdistän tuon ajan työtä tekevien vanhempiin ja lapset oli nyt missä oli. He joilla oli onnea oli oma kotiavain. Muut joutuivat odottelemaan vanhempien kotiintuloa ja notkumaan ties missä. Välipaloja ei saanut syödä, koska se pilasi ruokahalun.
Meillä ongelmana oli isäni liha-peruna-asenneongelma. Vain tietyt ruuat kelpasivat syötäväksi, eli liha ja peruna. Isäni bravuuri oli grillata kaikki liha pilalle/mustaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli ahkera metsästäjä. Pöydässä oli melkein aina hirvi-, jänis- tai sorsapaistia tai jotain muuta vastaavaa. Ja aina keitettyjä perunoita sekä äidin tekemään ruisleipää tai karjalanpiirakoita. Muista joskus valittaneeni äidilleni että miksei meillä ole ikinä oikeaa sianlihaa ja ranskanleipää niinkuin kaverini perheessä.
No nyt on vanhempani poissa ja olen täällä maailmalla syönyt jo riittävästi sianpaloja ranskanperunoilla ja patongilla. Maistuis jo se jänispaistikin...
Voi ap ihan hirveä lapsuus😥
Meillä ei edes 60 luvulla ollut makaronia saati ruskeaa kastiketta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkään ei kyllä ollut kovin monipuolista ruokaa. Ihme että pysyin hengissä. Isä osti joskus hedelmiä. Äiti osti vaan pullaa ja jugurttia. Teki pottuja ja ruskeaa kastiketta.
Vierailija kirjoitti:
On sellaista vihapuhetta, kuin feminismi. Heillä on kertomus siitä miten naiset ovat vasta viimeisen sadan vuoden aikana tulleet miesten rinnalle työelämään.
Mitä kommenttisi tekee tässä ketjussa? Pisteet siitä, että sotkenut mukaan koronarokotteita ja Sanna Marinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ollut kuin keitettyjä perunoita, aina.
Joskus oli jotain muuta lisukkeeksi, kuten makaronilaatikkoa, perunoilla.
Minun vanhempani olivat molemmat vuorotöissä, kumpikin laittoi vuorollaan meille ruokaa kun muuten homma ei olisi toiminut. Makaronilaatikkoa, lihapullia, kalapuikkoja jne.perusruokaa. Usein oli porkkana-ananasraastetta lisäksi. Viikonloppuna lämpimät leivät ja lauantaina karkkipäivä. Hyvät ruokamuistot jäivät, oltiin ihan tavisduunariperhe.
Mikä hemmetin vastuu äideillä on ruuasta, kyllä se kuuluu molemmille vamhemmille. Osa nykynaisiata on ihan vässyköitä, kun tekevät kokopäivätyön lisäksi kaikki kotityöt (pl 2 krt/v renkaanvaihto). Tasa-arvoinen taakanjako perheissä on vielä näin 2020-luvullakin utopiaa monelle, se on surullista.
Oma äitini teki muutakin, mm. herkullista pannulla paistettua lohta. Myös isä laittoi välillä ruokaa, lähinnä sitä ruskeaa kastiketta.
Miksi vauvalla nykyään joka toinen on syntynyt 40 tai 50-luvulla? Ainakin näiden juttujen mitä ruokia tein 70-luvulla, perusteella...
Vierailija kirjoitti:
Miksi vauvalla nykyään joka toinen on syntynyt 40 tai 50-luvulla? Ainakin näiden juttujen mitä ruokia tein 70-luvulla, perusteella...
Jonkunhan pitää teille kakaroille kertoa lähihistoriasta, kun vanhempienne kasvatus on tainnut olla niin ja näin, eikä kouluopetuksesta lähihistorian osuus tylsänä aiheena ole jäänyt päähän.
Kyllä jo kasarilla oli kaupat täynnä valmisruokia, niillä mä kasvoin, kun äiti oli koko ajan töissä ja vihasi ruuanlaittoa.
Meille hommattiin myös mikro joskus 1987-1988. Ekana kaveripiiristäni. Meillä oli myös VHS-videonauhuri jo kasarin alusta ja tyhjiin vhs-kasetteihin nauhoitettiin telkkarista leffoja. Kellään lähipiiristä ei ollu VHS-videonauhuria koko kasariaikana, ysärin alussa jotkut ostivat.
Samoin meille hommattiin ysärin alussa heti vedenkeitin, jota kaverit nauroivat.
Meilläkään ei arkena ollut koskaan lämmintä ruokaa. Toki vanhemmalla iällä aloin itse sitä tekemään. Nälkä oli vahvin tunne lapsuudessa ja aiheutti sen ettei ollut energiaa tehdä saati muistaa asioita. Viikonloppuna vanhemmat tekivät yhden ruoan päivässä, oman maun mukaan. Esim. kylmä leikkele lautanen johon tuli lämmin peruna, keitetty muna, kinkkuviipale, aladoopia, jotain kalaa esim siikaa ja suolakurkkua. Ei ollut omaan mieleen enkä tuohon lihahyytelöön ole koskenut sen jälkeenkään.