Elin lapsuuteni lähinnä keitetyllä makaronilla& ruskealla kastikkeella. Mistä on lähtenyt uskomus että kasarilla kaikki mutsit oli muka jot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kasarilla tili lähiömme pikkukaupassa ja sieltä sai ostaa vanhempien piikkiin koulusta tullessa välipalaa. Yleistä oli. Aika hyvin syötiin kasarilla. Välillä kavereiden kanssa käytiin hampurilaiselle tai Kebabilla, mutta aika harvoin. Tykkäsin kotiruoasta enemmän. Poikkeuksena se yksi salaatti-pizzapaikka, en nyt muista nimeä. Heillä oli törkeän hyvää merenelävä salaattia. 

Missä on ollut kasarilla kebabia? En usko. 

Sai sitä ainakin nakkikioskista Makkaratalon ja Atskin väliseltä kadulta 80-luvun puolessa välissä, joku karvaranne sitä piti. Olin silloin töissä Makkaratalossa.

Meillä äiti VIHASI ruoanlaittoa, ja isä oli vanhanajan jäärä jonka mielestä ruoanlaitto on akkojen hommaa johon hän ei koske. Ja äiti taas koki vääryydeksi, että kun hän tekee fyysisesti raskasta kokopäivätyötä valimolla, niin silti hänen täytyy kaikki ruoatkin aina laittaa, kun isä taas on istunut työpäivän toimistolla.

Ja äitihän sitten tosiaan teki sen ihan minimin minkä voi. Keitti perunat ja teki sen ruskean jauhelihasoosin. Tai vaihtoehtoisesti kalaruokapäivänä perunoiden viereen lyötiin sillipurkki, että siitä sopii ottaa kalaa. Joskus viikonlopuuna oli jotain halpaa makkaraa avotakassa grillattuna. Se oli se viikon suuri herkku :D Kasviksia meillä ei koskaan näkynyt, hedelmiä silloin kun omenia oli omasta takaa ja marjoja oli pakkasessa paljon aina. Ja maitoa ja ruisleipää oli aina tarjolla ruoan kanssa. Aamu-, ilta- ja välipalat oli aina myös sitä leipää. Teetä ja leipää tai maitoa ja leipää. Aiheutti tuo ainainen perunansyönti sen, että aikuisella iällä en laita perunasta mitään koskaan.

Loistavaa, että sait jotain syödäksesi. Kaikilla noin ei ole. Sota-aikana Suomeen tuotiin makaronia, koska kukaan ei ehtinyt viljelemään perunaa ja kasviksia. Elossa pysyivät.

Meillä oli pelkkää makslaatikkoo, pyttipnnu perunoita, sokeri pullaa, sokeripiirakkaa ja pannukakkua kun se oli kaikkein halvinta ja ihan kamala ruokavalio ollen sitten liika sokerista plösö läski. Ei mitään hedelmiä ja salaatteja ollenkaan. Kouluruualla piti usen pärjätä koko päivä kun jääkaapissa oli vain valot. Sairaanakin piti mennä kouluun kun kotona ei ollut mitään ruokaa.

Äitini kehtasi tilata talkoisiin työväkeä eikä sillä ollut mitään ruokaa niille tarjota muuta kuin kesäkeittoa josta ei liemen seasta löytänyt mitään syötävää muuta kuin pari hernettä, perunaa ja porkkanaa jos sattui kauhaan eksymään tai ihan pelkkää peruna pyttipannua.

Ei helvetti että kehtasi tuollaista ruokaa tarjota vierraillekkin ihan pokkana. Jos joskus teki lihakeittoa niin se liha oli sellaista niin sitkeetä jota ei hampailla saanut pilkottua eikä mitään mausteita. Olisi edes ostanut jauhelihaa vai oliko se kalliimpaa.

Miltä tuntuu elää koko lapsuutensa sellaisessa kodissa missä ei ole saanut koskaan hyvää ruokaa. Minä tiedän.

Minä söisin mielelläni makaronia. Se on leipä ja lämmin ruoka samassa. Valitettavasti en kestä vehnää. Suolisto alkaa möykkäämään.

Heh. Ennen kuin aletaan haukkua monia sen ajan äitejä kädettömiksi ruoanlaittajiksi, kannattaa vähän miettiä mistä moni oli lähtöisin. Oma äitini on syntynyt 40-luvulla ja hänen kotonaan syötiin perunoita ja sianlihakastiketta. Käytännössä kaiken muun ruoanlaiton hän opetteli itse aikuisena. Kaupoista sai reseptivihkosia ja hänellä oli tavoitteena opetella yksi uusi ruokalaji viikossa. Nykymittapuulla ruoka oli varmaan tylsää, niitä perunoitakin oli paljon, mutta mielestäni hänestä kehittyi lähtökohtiin nähden hyvä kokki. Kauppojen tarjontakaan ei totisesti ollut sellainen kuin nykyisin, kiireessä ei todellakaan tuunattu ruokia mitä erilaisemmilla vokkivihannessekoituksilla tai pyöräytelty juustoisia salaatteja hedelmineen. Ei monissa nykyajan vaihtelevissa ruoissa sitä itse tekemistä ole kovinkaan paljon, joten ne kasariäidit olivat ehkä taitavampiakin "teknisesti", kun ei juuri voinut oikaista missään. 

Olitte vain ruokaköyhiä. Ei kaikilla mässäilty ruualla. Tunsin eräänkin perheen ja vasta nyt jälkikäteen tajusin, että lapsethan oli selvästi aliravittuja.

Meillä ehdoton ruokavalion perusta oli peruna. Isäni mielestä makaroni ja riisi eivät olleet kunnon ruokaa. Usein oli keitettyjä perunoita ja joku lihakastike tai sitten jotain laatikkoa, pääosassa peruna. Salaattia oli, mutta puolet siitä oli sipulia. Vanhempani rakastivat raakaa sipulia. Äiti teki usein jotain kiisseliä pakastemarjoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kasarilla tili lähiömme pikkukaupassa ja sieltä sai ostaa vanhempien piikkiin koulusta tullessa välipalaa. Yleistä oli. Aika hyvin syötiin kasarilla. Välillä kavereiden kanssa käytiin hampurilaiselle tai Kebabilla, mutta aika harvoin. Tykkäsin kotiruoasta enemmän. Poikkeuksena se yksi salaatti-pizzapaikka, en nyt muista nimeä. Heillä oli törkeän hyvää merenelävä salaattia. 

Missä on ollut kasarilla kebabia? En usko. 

Tampereella ainakin. En muista vuotta mutta jossain vaiheessa kasarilla tuli kebab-ravintola, jossa katosta riippui sellainen valtavan kokoinen lihakimpale. Siitä sitä lihaa sitten vuoltiin annoksiin. 

kyllähän akkojen ruuat on tyhjää parempaa muttei

ne kestä kyllä kriittistä tarkastelua esimerkiksi proteini/rasva/hiilari - suhtteesta

tai hivenaineiden määrästä ruuassa

Mä olin lukiossa, kun ekan kerran kuulin, että joissain perheissä syödään lämmintä ruokaa (päivällistä) iltaisin. Meidän perheessä ruokaa laitettiin vain viikonloppuisin. Lähes aina perunaa ja jotain muuta, vaikka niitä kyljyksiä tai ruskeaa kastiketta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kasarilla tili lähiömme pikkukaupassa ja sieltä sai ostaa vanhempien piikkiin koulusta tullessa välipalaa. Yleistä oli. Aika hyvin syötiin kasarilla. Välillä kavereiden kanssa käytiin hampurilaiselle tai Kebabilla, mutta aika harvoin. Tykkäsin kotiruoasta enemmän. Poikkeuksena se yksi salaatti-pizzapaikka, en nyt muista nimeä. Heillä oli törkeän hyvää merenelävä salaattia. 

Missä on ollut kasarilla kebabia? En usko. 

Tampereella ainakin. En muista vuotta mutta jossain vaiheessa kasarilla tuli kebab-ravintola, jossa katosta riippui sellainen valtavan kokoinen lihakimpale. Siitä sitä lihaa sitten vuoltiin annoksiin. 

Muistaakseni kasarin loppupuolella ja lähellä Laukontoria oli se paikka. 

Lakattiin käymästä kun kokki kerran laittoi käden takaa housuihinsa ja raapi takapuoltaan. 

Meillä oli uunissa valmistettuja eineslihapullia, ranuja ja ketsuppia. 

Oi,ruskea kastike <3 Paahtuvien vehnäjauhojen tuoksu tuo äidin mieleen. Saisipa äidin tekemää perunamuussia ja nakkikastiketta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei munkaan mutsi ollut mestarikokki, mutta ei meillä silti ruskeaa kastiketta syöty. Makaronilaatikkoa, spaghettia, kalakeittoa, pinaattilettuja, uunilohta, grillibroileria tms. Myös välillä valmisruokia, verilettuja, hernekeittoa,  maksalaatikkoa tms. 

Ette ole voineet syödä broileria -80-luvulla. Ei sitä ollut, kanaa kyllä oli. 

Oli. Kaupoissa myytiin kaupassa vartaassa grillattua kokonaista broileria. Meidän perheessä ostettiin aina sellainen. 

Totta, olin itse tuolloin K- kaupassa töissä ja kyllä oli grilli, jossa broilerit pyöri ja kypsyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikroja oli jo kasarilla.

Ei todellakaan kaikilla ollut. 

Itsekin olen kasvanut tämmöisillä eväillä: makaronivelli, perunakeitto, leipäkeitto, perunat ja ruskea kastike, keitetty lenkkimakkara, silakkalaatikko...

Siitäköhän johtuu, että aika lyhyeksi jäin...:-D

Koulussa sait muutakin!!

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli uunissa valmistettuja eineslihapullia, ranuja ja ketsuppia. 

Tuollaista herkkua meillä sai korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, eli vappuna ja uutena vuotena. Tosin einespullia en ollut nähnyt, vaan niiden tilalla oli nakit.

Oliko einespullia tuolloin? Muistelen, että äitini sanoi, että hernekeitto oli ainoa valmisruoka, jota meidän kaupasta sai lapsuudessani.

T. 71

nykyäidit eivät tuollaista enää osaa tehdä

Vierailija kirjoitti:

Rakastan kasarissa sitä, että makaronia kutsuttiin ihan vain makaroniksi eikä miksikään pastaksi. 

Ei Suomessa silloin paljon muuta pastaa myynnissä ollutkaan, kuin spagettia ja sarvimakaronia. Siitä se varmaan johtui 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikroja oli jo kasarilla.

Ei todellakaan kaikilla ollut. 

Itsekin olen kasvanut tämmöisillä eväillä: makaronivelli, perunakeitto, leipäkeitto, perunat ja ruskea kastike, keitetty lenkkimakkara, silakkalaatikko...

Siitäköhän johtuu, että aika lyhyeksi jäin...:-D

Vuonna -84 jäi poikamies vuodet ja -85 ostettiin mikrouuni.  Mutta sitä ennen nuo samat ruuat eikä ollenkaan huonoja ja syödään vieläkin usein paitsi makarooni velliä ei ole tullut keitettyä. Leipäkeittoakin vaan silloin kun puoliso ei ole syömässä.