Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien eriarvoiset lahjat sisaruksille
31.05.2024 |
Avautumisvarotus. :)
Vanhemmat antoivat molemmille veljille autot lahjaksi n. 20 vuotiaana. Tätä ennen he saivat käyttää vanhempien vanhoja autoja. Toinen sai ihan uuden auton ja toinen jo muutaman vuoden käytössä olleen äidin vanhan auton.
Kukaan ei koskaan kysynyt, olisinko minäkin halunnut auton. Vanhemmat ostivat minulle huonekaluja kun muutin uuteen kotiin 20-vuotiaana. Kukaan ei kysynyt haluanko 20 vuotiaana kalliita uusia huonekaluja samalla kun syön epäterveellisesti sitä mihin rahat juuri riittävät eli liian vähän ja heikosti. Kaikesta muustakin joudun tinkimään. Tori.fi:stä olisi kannattanut ostaa ja olisi riittänyt rahaa muuhunkin. Tietysti olin silloin ihan kiitollinen kun jotain halusivat minulle ostaa enkä asiasta valittanut. Huonekalut maksoivat ehkä 3000€, kun taas autot mitä nyt uudet autot maksavat. Täysin uusi auto maksoi varmaan yli 20.000€?
Olin muuttanut omilleni jo 18-vuotiaana erittäin vaatimattomaan 15 neliön asuntoon. Isä sanoi, silloin että menen sinne "leikkimään kotia", mikä ärsyttää minua edelleen nyt yli 10 vuotta myöhemmin. Syy miksi muutin niin pieneen ja huonoon asuntoon oli se että lukio oli kaukana kotoa ja olin väsynyt matkoihin, eikä ollut varaa parempaan asuntoon. He sanoivat, etten voi saada lukiolaisena vielä toimeentulotukea vanhempien tulojen takia eivätkä he myöskään tukeneet asumistani tai elämistäni. Söin melkein pelkkää puuroa ja ruokaan meni n. 50€ kuukaudessa.
Tuntuu vieläkin ettei mennyt nallekarkit ihan tasan. En ole koskaan asiasta perheelle valittanut enkä aio, koska onhan ihmisillä tietysti vapaus ja valta päättää, mihin rahojaan käyttävät.
Toisaalta en voi välttyä siltä ajatukselta. Olen välillä myös miettinyt, että veljillä oli lapsena kalliit jääkiekkoharrastukset mutta minulla ei mitään, koska en valitettavasti tykännyt siitä klassisen muusikin orkesteriharrastuksesta johon minut tuputettiin yhtäkkiä ilman minkäänlaista musiikkitaustaa tai omaa mielenkiintoa. Pienellä paikkakunnalla ei ollut vaihtoehtoja joten jäin täysin ilman harrastusta. Minua kiusattiin koulussa. Vanhemmat käskivät pois kotoa pihalle, mutta minulla ei ollut mihin mennä. Olisi ollut erityisen tärkeää saada ajatukset muualle ja päästä pois kotoa. Hyvin nuoresta alkaen odotinkin sitä, että pääsen muuttamaan pois kotoa ja pysyvästi muualle.
Kommentit (64)
Tuosta on muuten tutkimustietoa, että yhä vieläkin Suomessa pojat saavat enemmän taskurahaa kuin tytöt ja poikien harrastuksista maksetaan enemmän kuin tyttöjen. Haluaisin uskoa, että tätä tapahtuu enää harvassa perheessä, mutta kuitenkin sen verran että kyllä se yhä saadaan tilastoissa näkymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos halua että lastesi välit on huonot niin kohtele heitä epätasa-arvoisesti.
Itsellä tätä tehtiin lapsuuuden kodissa ja samoin miehen ja ex-miehen.
Yhtä suosittiin. Miehen osalta vielä kurjaa kun hänellä on vain se yksi veli jota on hyysätty aina. Saa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnko perheesi taloudellinen tilanne pysynyt koko ajan samana vai olisiko työttömyys tai jokin muu asia vaikuttanut siihen kuinka kalliita asioita on lapsille pystytty antamaan?
Ei ole vaikuttanut. Vanhemmat edelleen samoissa työpaikoissa, joissa ovat olleet 30 vuotta. Olen keskimmäinen lapsi.
Minäkin olen keskimmäinen lapsi ja saanut muita vähemmän mitä nyt milloinkin. Vanhempi sisarus oli monta vuotta ainoa lapsi ja siksi kai erityisen rakas. Nuorempi sisarus sairastui vakavasti jo ennen kouluikää. Minä oon siinä välissä jäänyt vähemmälle huomiolle. Toisille maksettiin autokoulut sun muut mitä nyt kohtuudella voi lapselleen ostaa.
Mutta, meistä kolmesta minä oon kaikkein itsenäisin, olen maksanut autokoulunkin omilla tienesteillä. Nuo kaksi muuta tarvitsee esimerkikksi "vaikeiden" päätösten tekemiseen vanhempien apua ja silti menee liian pitkä aika jahkailuun. Mä teen päätökset omin avuin ja jos ne joskus on vääriä osaan kantaa niistä myös itse vastuun.
Noi kaksi on aina saanut minua enemmän apua vanhemmilta, mutta en siltikään kanna siitä kaunaa. Vaikka siis heihin on "käytetty" rahaakin enemmän. Oon aina ollut tyytyväinen siihen että omin avuin oon osannut tehdä elämästäni sellaisen kuin se nyt on.
Sen verran tiedän tulevaisuudesta että vanhemmilla on keskinäinen testamentti ja se mitä jommalta kummalta jää jäljelle jaetaan tasan meidän kolmen kesken. Mutta niin pitkälle ei kannata edes ajatella, voihan olla niin ettei vanhempien ennalta suunnitellut päätökset tule jostain syystä pitämään. En tiedä, enkä oikeastaan välitäkkään.
Joo, ja meillä kolmella on ihan hyvät välit ja ollaan tekemisissä enemmän tai vähemmän syystä että asun niin kaukana muista.
Näissä perheissä hyvin usein annetaan tyttärille lahjaksi syömishäiriö. Tyttöjen annoskokoa tarkkaillaan ja siitä annetaan palautetta, samaa ei tehdä pojille joiden oletetaankin syövän kunnolla ja miesten annoksia.
Nämä on surullisia tarinoita aina. Mun mies kokee myös jääneensä nuorimpana lapsena vähemmälle ja se on kaihertanut aina. Tästä syystä olen ollut tasapuolinen omien lasten (kolme, sekä tyttöjä että poikia) kanssa. Aina. Kaikessa. Itsellä ei ole tuota epätasa-arvoisuuden kokemusta kun olen ainoa lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko sinulla tuohon aikaan ajokorttia? Jos ajokorttia ei ollut on ymmärrettävää että auton sijaan hankittiin muuta tarpeellista. Pikkuiseen yksiöön ei montaa huonekalua olisi mahtunut. Luulen, että tarkoitus oli hyvä.
Jos ajokortti maksettiin vain pojille vaan ei tytölle, niin sittenhän asia oli tosi ok. 😆
Eihän kukaan ole sanonut että vanhemmat maksoivat poikien ajokortit.
Vierailija kirjoitti:
Näissä perheissä hyvin usein annetaan tyttärille lahjaksi syömishäiriö. Tyttöjen annoskokoa tarkkaillaan ja siitä annetaan palautetta, samaa ei tehdä pojille joiden oletetaankin syövän kunnolla ja miesten annoksia.
Jaa-a.
Tottahan se on, että tyttöjä on ollut tapana kontrolloida.
Sekin tiedetään, että yksi syömishäiriön syntymekanismi on, että lapsi alkaa hakea kontrollin tunnetta mitä tahansa kautta, jos hänellä ei ole muuten hallinnan tunnetta elämässään. Kontrollin tunteeksi voi kelvata vaikkapa syömisen lopettaminen.
Niinhän ne eläintarhan eläimetkin muuttuvat vankeudessa. Surkeuden multihuipentuma on, kun on helpompi hiipua pois kuin jatkaa elämää.
Anoreksia on yleisintä Japanissa, Singaporessa, Etelä-Koreassa...
Maissa, joissa syntyvyyskin on alimmillaan.
Sattumaako, tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsinkö oikein? Harrastitko klassista musiikkia niin pitkälle että pystyit soittamaan osana orkesteria? Musiikkiharrastus voi olla kallis harrastus sekin. Etenkin jos sitä tavoitteellisesti harrastaa. Hyvä soitonopettaja ei ole halpa. Lätkä ja musiikkiharrastus voivat molemmat olla melko kalliita harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä perheissä hyvin usein annetaan tyttärille lahjaksi syömishäiriö. Tyttöjen annoskokoa tarkkaillaan ja siitä annetaan palautetta, samaa ei tehdä pojille joiden oletetaankin syövän kunnolla ja miesten annoksia.
Jaa-a.
Tottahan se on, että tyttöjä on ollut tapana kontrolloida.
Sekin tiedetään, että yksi syömishäiriön syntymekanismi on, että lapsi alkaa hakea kontrollin tunnetta mitä tahansa kautta, jos hänellä ei ole muuten hallinnan tunnetta elämässään. Kontrollin tunteeksi voi kelvata vaikkapa syömisen lopettaminen.
Niinhän ne eläintarhan eläimetkin muuttuvat vankeudessa. Surkeuden multihuipentuma on, kun on helpompi hiipua pois kuin jatkaa elämää.
Anoreksia on yleisintä Japanissa, Singaporessa, Etelä-Koreassa...
Maissa, joissa syntyvyyskin on alimmillaan.
Sattumaako, tuskin.<
Tästä oli hiljan suomalainen tutkimus, että suomalaiset syömishäiriöiset äidit tapaavat annostella tyttärilleen sopivan kokoiseksi katsomansa annoksen lapsille kun taas poikia ei ruokapöydässä rajoiteta.
Hyvinkin voi olla samaa käytöstä vaikka Japanissakin, mutta tämä oli asia jonka suomalaiset äidit itse kertoivat ja iso osa havahtui asiaan vasta tutkimuksen myötä.
Syömishäiriöitä on monenlaisia, anoreksian osuus on niistä vain pieni osuus. Syntymekanismeja on monenlaisia, yhteisiä piirteitä tuntuvat olevan perheiden tunneköyhyys tai kyvyttömyys käsitellä tunteita puhumalla sekä vanhemman / vanhempien oma syömishäiriö. Tyhjiössä nämä asiat eivät suinkaan tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein? Harrastitko klassista musiikkia niin pitkälle että pystyit soittamaan osana orkesteria? Musiikkiharrastus voi olla kallis harrastus sekin. Etenkin jos sitä tavoitteellisesti harrastaa. Hyvä soitonopettaja ei ole halpa. Lätkä ja musiikkiharrastus voivat molemmat olla melko kalliita harrastuksia.
Ymmärsit väärin. Ap kertoo jääneensä ilman harrastusta.
Meitä oli kaksi, tyttö ja poika. Tottakai poikaa suosittiin ja teininä olin kiukkuinen siitä ja myöhemminkin. Kuitenkin tasan meni kun itse lähdin ulkomaille ja pysyin pois Suomesta. Sanoin veljelleni, että voit hoitaa ne kuten haluat, siksi sinua jo lapsesta asti on lahjottu. Elivät yli 90 vuotiaaksi. Perintöä sain sentään saman verran kuin velikin. Tasan meni mielestäni ja veljen kanssa ollut ihan hyvät välit aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein? Harrastitko klassista musiikkia niin pitkälle että pystyit soittamaan osana orkesteria? Musiikkiharrastus voi olla kallis harrastus sekin. Etenkin jos sitä tavoitteellisesti harrastaa. Hyvä soitonopettaja ei ole halpa. Lätkä ja musiikkiharrastus voivat molemmat olla melko kalliita harrastuksia.
Ymmärsit väärin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein? Harrastitko klassista musiikkia niin pitkälle että pystyit soittamaan osana orkesteria? Musiikkiharrastus voi olla kallis harrastus sekin. Etenkin jos sitä tavoitteellisesti harrastaa. Hyvä soitonopettaja ei ole halpa. Lätkä ja musiikkiharrastus voivat molemmat olla melko kalliita harrastuksia.
Menin nuorisosoittokuntaan mukaan ilman minkäänlaista yksityisopetusta missään kohtaa. Kotona harjoittelin yksin soittamaan poikkihuilua. Konserissa häpesin suunnattomasti kun en osannut soittaa kun osan ja senkin huonosti. Opettaja sanoi että esitä vaan että soitat mukana. Sitten lopetin koko harrastuksen. Toivoin tekeväni äidin ylpeäksi harrastuksella ja se oli ainut syy miksi siihen suostuin. Anteeksi valittava asenteeni. Pitäsi kai olla kiitollinen kun on saanut mahdollisuuden näinkin hienoon harrastukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvallinen lapsuus, olisi saanut harrastaa ihan mitä tahansa, mutta pienellä paikkakunnalla ei ollut muuta kuin jääkiekko ja musiikki. Ne ei kuitenkaan napannut. Nyt katkera veljien harrastuksista.
Stong independet woman. Muutti omilleen 18-vuotiaana, mutta auto olisi pitänyt saada ja nyt katkera kun ei saanut. Pyysitkö edes? Olet varmaan aina saanut kaikki mitä vaan olet pyytänyt, eikö niin?
Nykyajan prinsessoilla ei ole herne patjan alla vaan nenässä. Ja se herne on lähestulkoon maapallon kokoinen!
Oletko jutellut vanhempiesi kanssa asiasta? He eivät varmaan ollenkaan tiedä miten katkeroitunut olet. Koita päästä menneistä irti ettei ne pilaa tulevaisuuttasi.
Irtaudu vanhemmistaan. Olet nyt oma itsesi ja muokkaa elämäsi itse. Osta itse uusi auto. Ei elämässä mene nallekarkit tasan edes samassa perheessä lasten kesken. Itse inhoan ihmisiä jotka vielä vuosia 18v synttäreiden jälkeen kitisevät että vanhempien syytä kaikki. Älä katso taakse, vaan eteenpäin ja älä sinä pidä huolta vanhemmistaan kun ovat vanhoja. Katsokin että veljesi maksavat takaisin autot ym muut sillä että hoitavat vanhempanne kun eivät itse pysty siihen enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein? Harrastitko klassista musiikkia niin pitkälle että pystyit soittamaan osana orkesteria? Musiikkiharrastus voi olla kallis harrastus sekin. Etenkin jos sitä tavoitteellisesti harrastaa. Hyvä soitonopettaja ei ole halpa. Lätkä ja musiikkiharrastus voivat molemmat olla melko kalliita harrastuksia.
Menin nuorisosoittokuntaan mukaan ilman minkäänlaista yksityisopetusta missään kohtaa. Kotona harjoittelin yksin soittamaan poikkihuilua. Konserissa häpesin suunnattomasti kun en osannut soittaa kun osan ja senkin huonosti. Opettaja sanoi että esitä vaan että soitat mukana. Sitten lopetin koko harrastuksen. Toivoin tekeväni äidin ylpeäksi harrastuksella ja se oli ainut syy miksi siihen suostuin. Anteeksi valittava asenteeni. Pitäsi kai olla kiitollinen kun on saanut mahdollisuuden näinkin hienoon harrastukseen.
Harrastuksessa olin mukana ala-asteella pari vuotta mutta se oli pakkopullaa minulle eikä kohottanut itsetuntoani, pikemminkin päinvastoin. Olin mukana jotta äiti olisi ylpeä. Ei paljon auttanut kun olin täysin lahjaton. Eipä se kovin helppoa ole menestyä kun ei kotona harrasteta mitään musiikkia.
Kävin jopa jossain koe-esiintymisessä, jossa valittiin lapsia mukaan johonkin opetukseen soittotaitojen perusteella. Olisi pitänyt perääntyä viime hetkellä. Häpesin todella paljon sitä että käytännössä en osannut yhtään soittaa. En käsitä että äiti laittoi minut sellaiseen kokeeseen, jossa edellytettiin osaamista ja jonkinlaista lahjakkuutta etukäteen. Olin siis tässä kohtaa ollut soittokuntatoiminnassa jo mukana vuoden tai kaksi ilman mitään osaamista. Ihan käsittämätöntä mutta totta. Onneksi nokkahuilun soitto onnistui sentään helposti koulussa kun oli vähän pohjaa mutta sen pidemmälle en musiikkiharrastuksessa edistynyt.
No kyllä se vaan vaikuttaa se lapsuus ihmisen elämään. Se on kuitenkin pitkä pätkä ihmisen elämässä ja pohja tulevaisuudelle. Sama tunne kun työkaverille annettaisiin iso bonus onnistuneesta projektista ja sinulle ei mitään vaikka teitte saman työn.
Tässä ei ole kyse työstä vaan vielä keskeisemmästä asiasta eli vanhempien arvostuksesta, mikä vaikuttaa enemmän identiteettiin kuin joku työnantajan arvostus. Työpaikkaa voi yleensä vaihtaa.
Sen takia minä täällä valitan kun en oikeassa elämässä kehtaa. :) ja siitä olisi enemmän harmia kuin iloa.
Vierailija kirjoitti:
Turvallinen lapsuus, olisi saanut harrastaa ihan mitä tahansa, mutta pienellä paikkakunnalla ei ollut muuta kuin jääkiekko ja musiikki. Ne ei kuitenkaan napannut. Nyt katkera veljien harrastuksista.
Stong independet woman. Muutti omilleen 18-vuotiaana, mutta auto olisi pitänyt saada ja nyt katkera kun ei saanut. Pyysitkö edes? Olet varmaan aina saanut kaikki mitä vaan olet pyytänyt, eikö niin?
Nykyajan prinsessoilla ei ole herne patjan alla vaan nenässä. Ja se herne on lähestulkoon maapallon kokoinen!
Oletko jutellut vanhempiesi kanssa asiasta? He eivät varmaan ollenkaan tiedä miten katkeroitunut olet. Koita päästä menneistä irti ettei ne pilaa tulevaisuuttasi.
Höpö höpö. Yleensä nämä epätasa-arvoisesti lapsiaan kohtelevat ovat ihan sokeita omalle käytökselleen.
Vierailija kirjoitti:
Turvallinen lapsuus, olisi saanut harrastaa ihan mitä tahansa, mutta pienellä paikkakunnalla ei ollut muuta kuin jääkiekko ja musiikki. Ne ei kuitenkaan napannut. Nyt katkera veljien harrastuksista.
Stong independet woman. Muutti omilleen 18-vuotiaana, mutta auto olisi pitänyt saada ja nyt katkera kun ei saanut. Pyysitkö edes? Olet varmaan aina saanut kaikki mitä vaan olet pyytänyt, eikö niin?
Nykyajan prinsessoilla ei ole herne patjan alla vaan nenässä. Ja se herne on lähestulkoon maapallon kokoinen!
Oletko jutellut vanhempiesi kanssa asiasta? He eivät varmaan ollenkaan tiedä miten katkeroitunut olet. Koita päästä menneistä irti ettei ne pilaa tulevaisuuttasi.
Kyllä olet tosi mulkvisti. Joo ei mulla muuta. 😎
En sano mitä sinun olisi pitänyt taloudellisesti mahdollistaa lapsellesi.
Sanon vaan koska olen itse asiaa reflektoinut. Jos saan toisen lapsen, yritän kohdella molempia tasapuolisesti. Ei ole tasapuolista ostaa toiselle auto ja toiselle ruokapöytä.
Minulla on kyllä ajokortti ollut 18 vuotiaasta saakka. Autoa olen ajanut lähinnä työpaikalla joskus.
Kun lapseni menee opiskelemaan, haluan häntä auttaa ja säästän hänelle. Toivon ettei hänestä siitä huolimatta tule itsekeskeistä.
Siitä on tietty erilaisia näkemyksiä, kuinka kylmään veteen se lapsi pitää heittää ja mikä on liikaa paapomista ja haitallista kasvulle.