Lue keskustelun säännöt.
Miksi yhä useampi koululainen tarvitsee tukea peruskoulussa?
31.05.2024 |
Mikä on mennyt Suomen kouluissa pieleen? Viime päivinä on uutisoitu aiheesta paljon mediassa. Jopa yli 90% kouluissa oppilaiden tuen tarve on lisääntynyt. Keskittyminen on huonontunut oppitunneilla, tutkimusten mukaan jopa alakouluissa enenemissä määrin lapset eivät enää kunnioita opettajia ja koulun arvostus on ylipäänsä lasten ja nuoren keskuudessa laskenut. Tutkimusten mukaan rehtorit arvioivat peruskoulusta pääsevien jatko-opiskeluvalmiuksin olevan monien kohdalla huonot.
Käsittämätöntä, millaiseen alennustilaan Suomen koulujärjestelmä on saatu ajettua 2000-luvulla.
T. Huolestunut isoäiti
Kommentit (100)
Vaikka olisi hyväkin oppilas niin ei silti saa töitä tulevaisuudessa. Minäkään en saanut töitä vaikka sain kiitettäviä arvosanoja ja ammattikoulussakin sain kiitettäviä numeroita lähes kaikista aineista. Töihin en ole kelvannut kuin muuutamia kertoja lyhytaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se lähde vanhemmista, miksi yhä useampi laiminlyö lapsensa hoidon ja kasvatuksen. Menkääpä kysymään hyvistä kouluista, kuinka lapsi voi😁
Sen lisäksi, että koulutuksen taso on alentunut (luokkakoot suurentuneet, ei omaa pulpettia, ei mitään kuria yms.) on myös oppilasaines huonontunut. Eikö jossain uutisessa ollut juttua siitä, kuinka 1990-luvulla numeroon 7 riittävät tiedot ja taidot oikeuttaisivat tämän päivän koulussa numeroon 9-10?
En nyt lukenut muita viestejä.
Yksi asia on myös se että erityispedagogiikan ansiosta tunnistetaan oppilaiden tuentarpeita toisin kuin aiemmin. Eli mitä enemmän ymmärretään, sitä enemmän huomataan näitä tarpeita.
T. Kasvatustieteen maisteri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt lukenut muita viestejä.
Yksi asia on myös se että erityispedagogiikan ansiosta tunnistetaan oppilaiden tuentarpeita toisin kuin aiemmin. Eli mitä enemmän ymmärretään, sitä enemmän huomataan näitä tarpeita.
T. Kasvatustieteen maisteri
Meneekö tämä jo liian pitkälle? Haetaanko erituisherkkyyksiä, yms liiankin paljon? Kysyn ihan vilpittömästi, koska en työskentele koulumaailmassa. Oletko siis sitä mieltä, että tukea tarvitsevia on aina ollut yhtä paljon kuin nytkin, mutta nyt ne pystytään havaitsemaan paremmin ja tukea pystytään antamaan?
Miten tämä taas käy yksiin sen kanssa, että menneinä vuosina suomalaisten koulumenestys ja osaaminen oli maailman parasta (Pisa tutkimus)? Nykyisin ei olla lähelläkään kärkeä. Eikö tämän pitäisi olla päinvastoin, jos aiemmin vaan ei havaittu tukea tarvitsevia? Joku ei nyt perustelussasi täsmää.
Opetusalan ihmisenä osannet kertoa, että mitkä ne todelliset syyt ovat? Integrointi? Tasapäistäminen? Sähköiset oppimisalustat? Syystä tai toisesta Suomen perusopetus on todella huonoa nykyisin, jos verrataan vaikka 80- ja 90-lukuihin. Jotain on tehty sen jälkeen väärin. Kerrotko mitä? Kiinnostaa aidosti, koska en tiedä, mutta olen huolissani asiasta.
Herra47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamutv:ssä oli juttua jostain opetusalan tutkimuksesta. Yksi syy opetuksen tason romahtamiseen on se, ettei opettajaksi enää haluta. Takavuosina opettajaksi nimenomaan haluttiin ja tämä näkyi mm korkeina pääsykoerajoina. Nykyisistä opettajaksi hakevista monikaan ei olisi päässyt opettajakoulutuksen 70-, 80- ja 90-luvulla. Jos opettajien taso on huonompaa, näkyy se väkisin opetuksen tasossa sekä lasten/nuorten oppimisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulumaailma on yhteiskunta pienoiskoossa. Koulumaailma heijastelee yhteiskunnan sen hetkistä eetosta. Ne ongelmat, joita yhteiskunnassa on kullakin hetkellä, näkyvät myös koulussa.
Yhteiskunnan ongelmat ovat moninaisia ja monisyisiä. Ei niihin ole helppoja ratkaisuja.
Kerroin vain aiemmasa viestissänl sen, että lasten ja nuorten tuentarpeet huomataan ja tunnistetaan nykyään paremmin.
T. Kasvatustieteen maisteri (ja hallintotieteilijä)
Isien vika. Ja pojat eivät viitsi yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulumaailma on yhteiskunta pienoiskoossa. Koulumaailma heijastelee yhteiskunnan sen hetkistä eetosta. Ne ongelmat, joita yhteiskunnassa on kullakin hetkellä, näkyvät myös koulussa.
Yhteiskunnan ongelmat ovat moninaisia ja monisyisiä. Ei niihin ole helppoja ratkaisuja.
Kerroin vain aiemmasa viestissänl sen, että lasten ja nuorten tuentarpeet huomataan ja tunnistetaan nykyään paremmin.
T. Kasvatustieteen maisteri (ja hallintotieteilijä)
Moi. Olen eri ja lainaan nyt vain viestiäsi.
Mitä ihmettä tarkoittaa, että neljäsosa peruskoululaisista on jonkun tuen piirissä. 10% pojista syö add-lääkkeitä, diagnooseja vielä useammalla. Itä-Suomessa oli jopa 25%pojilla add-diagnoosi.
Mitä tämä enää edes tarkoittaa? On selvää, että inkluusio ei voi toimia, jos näin moni on jonkun tuen piirissä. Tulee väkisin mieleen, että ylidiagnosoidaanko lapsia, varsinkin poikia nykyään? Ja mitä se kertoo ajastamme, jos poikien normaali vilkkaus nähdään sairautena, jota täytyy lääkitä?
On trendikästä hakea diagnooseja ja niillä pystyy oikeuttamaan kaikenlaista ja hakemaan ymmärrystä, kun ei suju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulumaailma on yhteiskunta pienoiskoossa. Koulumaailma heijastelee yhteiskunnan sen hetkistä eetosta. Ne ongelmat, joita yhteiskunnassa on kullakin hetkellä, näkyvät myös koulussa.
Yhteiskunnan ongelmat ovat moninaisia ja monisyisiä. Ei niihin ole helppoja ratkaisuja.
Kerroin vain aiemmasa viestissänl sen, että lasten ja nuorten tuentarpeet huomataan ja tunnistetaan nykyään paremmin.
T. Kasvatustieteen maisteri (ja hallintotieteilijä)
Kirjoitat fiksulta kuulostavaa tekstiäni, vastaamatta kuitenkaan oikeastaan yhtään siihen, mitä kysyttiin alan ihmiseltä. Kaikki sen tietävät, että ongelmat ovat moninaisia, eikä helppoja ratkaisuja ole.
Kun kerran olet kasvatustieteen maisterishenkilö, niin mikä on oma näkemyksesi asiasta? Mikä on suurin ongelma tai mitkä ovat suurimmat? Täällä pystyt vastaamaan täysin anonyymisti. Kouluelämässä ilmeisesti olet, niin saavatko mielestäsi tuen tarpeessa olevat sitä tukea, minkä tarpeessa heidät on diagnosoitu olevan? Toimiiko systeemi vai onko pääsääntöisesti vain hienoa sanahelinää ilman mitään konkretiaa?
Herra47
Se tietää koulunkäynninohjaajille töitä.
Vierailija kirjoitti:
Opettajilla ei ole enää auktoriteettia. Ei vaadita osaamista vaan lässytetään tunnetaidoista. Ennen oli karttakeppi jopa.
Lapsiryhmä ei pysy kurissa ja tarvitsevat avustijia eli tukimerkinnät on saatava lapsille.
Myös älypuhelin vaikuttanut keskittymiskykyyn.
Opettajan ammatti ei ole enää kovin arvostettu ja monet valitsevat sen perusteella, että helppo yhdistää somehommiin, huippu-urheiluharjoitteluun tms. eli ei ole vars. kutsumusta. Ainakin pk-seudulla valtaosa on nuoria opeja, koska niin monet vaihtavat muutaman vuoden päästä alaa. Luokat voi olla todella isoja ja yritäpä siinä sitten saada moniongelmaista massaa tarrapalkinnoilla kiristettyä käyttäytymään, varsinkin jos ei edes niin hirveästi itseä ala kiinnosta.
Huonot lähtökohdat ja kyvyttömyys keskittyä edes 5 minuuttia. Järkyttävintä yhtälössä on, että opetusta on helpotettu todella roimasti ja silti oppilailla on suuria vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulumaailma on yhteiskunta pienoiskoossa. Koulumaailma heijastelee yhteiskunnan sen hetkistä eetosta. Ne ongelmat, joita yhteiskunnassa on kullakin hetkellä, näkyvät myös koulussa.
Yhteiskunnan ongelmat ovat moninaisia ja monisyisiä. Ei niihin ole helppoja ratkaisuja.
Kerroin vain aiemmasa viestissänl sen, että lasten ja nuorten tuentarpeet huomataan ja tunnistetaan nykyään paremmin.
T. Kasvatustieteen maisteri (ja hallintotieteilijä)
Moi. Olen eri ja lainaan nyt vain viestiäsi.
Mitä ihmettä tarkoittaa, että neljäsosa peruskoululaisista on jonkun tuen piirissä. 10% pojista syö add-lääkkeitä, diagnooseja vielä useammalla. Itä-Suomessa oli jopa 25%pojilla add-diagnoosi.
Mitä tämä enää edes tarkoittaa? On selvää, että inkluusio ei voi toimia, jos näin moni on jonkun tuen piirissä. Tulee väkisin mieleen,
Muistan hyvin omasta nuoruudesta että vilkkaat pojat tuottivat opettajille töitä mutta sitä pidettiin normaalina. Etenkin naisopettajat olivat välillä niiden kanssa helisemässä. Silloin paikalle kutsuttiin vanha miesopettaja, joka laittoi pojat jo läsnäolollaan parempaan moodiin.
MIESOPETTAJIEN PUUTE!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajilla ei ole enää auktoriteettia. Ei vaadita osaamista vaan lässytetään tunnetaidoista. Ennen oli karttakeppi jopa.
Lapsiryhmä ei pysy kurissa ja tarvitsevat avustijia eli tukimerkinnät on saatava lapsille.
Myös älypuhelin vaikuttanut keskittymiskykyyn.
Opettajan ammatti ei ole enää kovin arvostettu ja monet valitsevat sen perusteella, että helppo yhdistää somehommiin, huippu-urheiluharjoitteluun tms. eli ei ole vars. kutsumusta. Ainakin pk-seudulla valtaosa on nuoria opeja, koska niin monet vaihtavat muutaman vuoden päästä alaa. Luokat voi olla todella isoja ja yritäpä siinä sitten saada moniongelmaista massaa tarrapalkinnoilla kiristettyä käyttäytymään, varsinkin jos ei edes niin hirveästi itseä ala kiinnosta.
Ei ole arvostettu ammatti ja kuten joku jo ylempänä totesi, opiskelemaan pääsee melkein kuka tahansa, joka viitsii hakea.
Jossain kouluissa sitten vielä oppilaita, jotka eivät juuri osaa suomen kieltä. Yritä siinä sitten opettaa.
"Tämä nyt koulussa oleva sukupolvi on paljon medialukutaitoisempaa kuin heitä pykälää tai kahta edeltävä sukupolvi"
Kun katsoo miten iso vaikutus mm. TikTokilla on nykynuoriin niin en olisi ihan noin optimistinen.