ongelmia koiran ja pienen pojan yhteiselossa!=(
Niin,siis kuten otsikosta jo huomaa perheessämme on isokokoinen uroskoira sekä 10,5kk ikäinen poika....Alkuun kaikki on sujunut kohtalaisen hyvin, kun poika ei liiemmin ole ollut kiinnostunut koirasta. Mutta...
Nyt kun rakas vilperttimme painelee konttailemella minkä pääsee, niin koira on alkanut käyttäytyä aikas uhkaavasti poikaa kohtaan!! Mm. murisee, jos poika tulee lähellekään. Koira on ihan selvästi varuillaan koko ajan! Silti on ihmeissään, jos poika on esim. isänsä kanssa muutamia tunteja poissa kotoa.
Alan olla välillä aika epätoivoinen tuon koiruuden kanssa....Ikää sillä alkaa jo olla kuutisen vuotta ja ennen kuin saimme oman lapsen, ei koira ollut juuri tekemisissä ihan näin pienten lasten kanssa....
Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia lähipiirissä?? Kuinka muiden perheissä ovat koirat sopeutuneet uuteen ja liikkuvaiseen tulokkaaseen??
t.kiiuli,pikkumies10,5kk ja karvaveikka 6v
Kommentit (12)
Meille on tulossa piakkoin vauva ja meillä myös isokokoinen koira, tosin narttu ja vasta 2v.
Kuvailemastasi tilanteesta ei ole kokemusta, mutta olen valmiiksi miettinyt miten saada koira hyväksymään " laumaansa" uuden tulokkaan, vaikkakin meillä koira on pennusta asti tottunut lapsiin.
Näitä voisit kokeilla:
Kun leikitte lapsen kanssa lattialla, kutsu koira viereesi ja silittele ja kehu koiraa jos se on kiltisti, eikä murise ym.
Silitelkää yhdessä lapsen kanssa koiraa, niin, että lapsi ei pääse repimään karvoista tai muuten satuttamaan sitä. Kehu koiraa ja syötä makupaloja alkuun paljon.
Samalla siinä lapsi oppii kohtelemaan koiraa hyvin ja koira oppii luottamaan siihen, että sinä " suojelet" koiraa.
Jos koira vähänkään tykkää leikkiä esim. pallolla, heitelkää yhdessä lapsen kanssa koiralle palloa, niin että koira huomaa lapsen olevan mukana touhussa!
Murinaan ei mielestäni kannata kiinnittää huomiota, muuten kun pitämällä huolen ettei koira vahingoita lasta, vaan kehua ja palkita se aina hyvästä käytöksestä!
Koira vaistoaa, että lapsi on arvaamaton ja varmaan sen takia käyttäytyy uhkaavasti lasta kohtaan. Kun se huomaa, että saa kehuja ja kiitosta kun käyttäytyy lasta kohtaan hyvin, niin se alkaa muuttaa käytöstään. Tämä tietysti tapahtuu pikkuhiljaa ja vaatii aikaa, mutta se varmasti kannattaa.
Toivottavasti näistä olisi jotain hyötyä!
Kuten toinenkin kirjoitti, tehkää nyt ihan ensiksi koiralle sellainen vauvavapaavyöhyke. Koirahan makailee päivässä pitkiä aikoja ja seurailee koiran unen läpi talon tapahtumia. Jos koira ei saa missään olla rauhassa, ahdistuu ja väsyy koira ihan varmasti. Helppo tapa on laittaa portti johonkin, eli koiraa ei kuitenkaan suljeta oven taakse.
Näkisin, että juuri tämä vauvan liikkeellelähdön mukana tullut " ei missään rauhassa vauvalta" on se päälimmäinen ongelma, jos kerta aiemmin on mennyt hyvin. Murinalla koira varoittaa ja kertoo ärsytyksestään ja se pitää kuunnella ja toimia sen mukaan. Minä en usko, että tämä tarkoittaisi, ettei koira hyväksy poikaa laumaan, jos kerta aiemminkin on hyväksynyt.
Niinhän se menee, että alkuu opetetaan lähinnä koiraa olemaan vauvan kanssa ja sitten jonkun ajan päästä vauva olemaan koiran kanssa. Näihin yhteistoiminnan sujumisjuttuihin saitkin jo hyviä neuvoja.
Eli mitään vastauksia minulla ei ole, vaan oma lehmä ojassa....
Meillä siis 4 v narttukoira jolla hiukan hankala luonne, omaa perhettä kohtaan kyllä ihana mutta vieraille murisee ja ärhentelee. Vauvasta ei ole ollut moksiskaan kun vauva vasta 2.5 kk ja liikkumaton nyytti.
Onko teillä koiran suhtautuminen vauvaan muuttunut negatiiviseksi vasta kun vauva alkanut liikkua ja repiä turkista ym?
Onko meillä siis odotettavissa koiralta ärhentelyä vauvalle myöhemmin vaikka nyt alku lupaavalta näyttänytkin?
Meillä aikoinaan vähän erilainen tilanne, sillä kun esikoinen syntyi oli lapsiin tottumaton vanha koiramme heti alusta asti " uhka" vauvalle. Se käyttäytyi niin kuin olisimme kissan kotiin kantaneet. Vauvaa ei voinut hetkeksikään jättää silmistää, kun koira oli niin kärkkäästi sitä nuuskimassa ja nuolemassa. Lapsi oli aika itkuinen, joka stressasi selvästi koiraa. Se ulvoi lapsen kanssa samaan tahtiin päivin öin! Jotenkin kummassa tuosta vauvaiästä selvittiin. Kun lapsi lähti liikkumaan ja kiinnostui koirasta oli meilläkin murinaa ja hampaiden näyttämistä. Koiralle kuitenkin tehtiin selväksi, että lapsi on laumassa hänen yläpuolellaan. Toki myös koiralle annettiin mahdollisuus omaan lepopaikkaan. Meillä vaan koira tieten tahtoen aina tunki itsensä lapsen kanssa samalle alueelle...
Nyt, kun aikaa on kulunut muutama vuosi on koira jo tottunut lähes kaikkeen. Se ymmärtää itse väistää lasta ja hakeutua rauhaan, kun sitä tarvitsee. Toisen lapsen syntymä ei aiheuttanut koirassa juuri mitään reaktioita, joten vanhakin koira on tainnut oppia jotain uutta!
ja kaksi lasta. Esikoinen on jo 3v kuopus 4kk. Muistaakseni meilläkin jonkun verran muristiin siinä vaiheessa kun esikoinen lähti liikkeelle ja alkoi kiinnostumaan koirista. Murinalla koira ilmoittaa että älä tule niin lähelle. Koiralla pitää olla paikka jossa saa olla rauhassa.
Meillä toinen koirista on semmonen et sen saa laittaa vaikka solmuun :) yksikin kerta makas vaan eikä ollut moksiskaan kun tyttö kömpi päällä :D toinen taas haluaa enemmän rauhaa ja saattaa murista vieläkin jos esikoinen liian riehakkaasti tulee kohti.
Vaikka tyttö tietää että jos koira murisee sen pitää antaa olla rauhassa, mutta eihän sitä aina uhmassan usko, joten useaan kertaan on koiran hampaat kalahtanu käteen. Ei ole koskaan kumpikaan purrut, mutta kun mitta tullut täyteen tai sattunut niin haukahtanut ja siinä ne hampaat saattaa osua.
Mutta tosiaan jos aiemmin mennyt hyvin, niin luulen että koira kaipaa vaan rauhaa. Eli lapselle opetetaan miten koiraa kohdellaan ja koiralle tietysti myös miten lapseen suhtaudutaan. Se mitä joku jo sanoi, että opettaa koiran väistämään lasta on hyvä. Meillä myös käsketty koiraa siirtymään jos käy ärsyttää.
Kiitoksia kovasti kaikille vinkeistä! Osan olemme jo ottaneet käyttöön...
Se siis jäi minulta alunperin mainitsematta, että koiralla on oma rauhallinen paikkansa, johon ei lapsella ole menemistä! Ja tästä on pidetty kiinni...Syödä koira saa rauhassa,silloin ei yleensä kukaan ole keittiössä...Tosin nurinkurista tässä asiassa on se, että sinne ruokakupille voisi itsekin kätensä laittaa, mutta koira ei tuoilloin ole millänsäkään! (opetettiin jo pentuna siihen,ettei ärhentele kipolla ollessaan...)
Murinat siis alkoivat tuossa muutama kuukausi sitten, kun poika oppi kunnolla liikkumaan. Murinaa on yleensä silloin kun lapsi konttailee esim. jomman kumman vanhemman perässä, jalkeilla olevan koiran ohitse. Poika ei ole missään vaiheessa päässyt retuuttamaan tai edes rapsuttamaan koiraa ilman aikuisen valvontaa!! Olen ollut aika " hysteerisen" tarkka siitä, että koira&poika eivät ole valvomatta samassa tilassa!
Meillä kun siis koira on aikamoinen" paukapää" vieraitakin ihmisiä kohtaan....Jos vieras tulee silittelemään, niin on varma, että tulee murinaa ja sähinää vastaukseksi! Koiran pitää saada ensin tehdä tuttavuutta nuuhkimalla rauhassa....eikä se siltikään aina kaikkia ihmisiä hyväksy!=( Ja en sitten tiedä, että mikä tähän asiaan on vaikuttanut, koska koiraa on totutettu vieraisiin ihmisiin pienestä pitäen, kasvattajan ohjeiden mukaisesti....
Mutta näin meillä....Toivottavasti saataisiin jokin ratkaisu tilanteeseen...
Mukavaa talvipäivää kaikille Kiiuli&pojat
Vanha koiramme tuli meille perheestä, jossa oli pari villiä poikaa. Koira kärsi todella pahasta stressistä vaikka lapsia rakastikin. Koiralla ei ollut paikka minne pääsisi turvaan lapsista. Eli stten sängyn ja sohvan alla. Lapset ei sinänsä tehneet mitään kurjaa koiralle, mutta ainainen varominen ja poikien riehakkaat leikit sai koiran stressaantumaan.
Nyt meillä on uusi koira joka myös tykkää lapsista. Koira on pienikokoinen ja murisee lapsille vain jos on sellaisessa paikassa jossa ei pääse karkuun. Esim. jos on toisen ihmisen sylissä tai sohvan kulmauksessa ja pieni lapsi tulee " paijaamaa" . Koira tietää hyvin tarkkaan että vaikka lapselle on " opetettu" miten paijataan niin silti silmän välttäessä toisena hetkenä otetakin karvoista kiinni tai lyödään.
Mielestäni ei ole järkevää opettaa lasta edes" paijaamaan" koiraa. Miksi lapsen pitäisi saada koskea koiraan. Eihän lapset saa koskea sähköjohtojakaan tai teräviä veitsiä. Lapsi ei vielä ymmärrä että turkista vetäminen sattuu koiraan, joten varmasti välillä tekee mieli pajaamisen sijasta nykäistä turkista tai lyödä legopalikalla.
Isommalle koiralle on vaikeampi järjestää lapsivapaata aluetta. Jos koira osaa hypätä niin lapsiportilla voi eristää vaikka jonkun huoneen, jonnekoira pääsee turvaan lapselta.
Kirjoitit, että vahtaat ehkä liikaakin pojan ja koiran yhdessäoloa ja koira suhtautuu vieraisiin aivan kuten nyt poikaasi. Nimittäin jos koira ei ole nuuhkimalla ja sillä omalla tutustumistavallaan saanut tehdä tuttavuutta niin se selittää koiran käytöksen. Minusta tuntuu, että koira jotenkin vaistoaa, ettet täysin luota siihen ja se heijastuu sitten näin.
Vinkiksi muuten, eetä minä olen saanut monta kertaa apua koirakouluttaja Pertti Vilanderilta ihan sähköpostilla. Googlaa ja laita viestiä hänelle, miten voisit totuttaa pojan ja koiran keskinäiseen eloon.
esikoisen kanssa koiramme (kk.kettuterrieri) vähän murahteli ja kerran yritti " konuuttaa " kun lähti liikeelle eli n.8kk ikäsenä.Silloin koira sai huutia ja siihen se sitten jäi.Käsken koiraa aina poistumaan tilanteesta jos huomaan että sillä menee kohta pinna.
Nyt kun kakkonen on pahimillaan eli 9kk iässä niin huomaan että on koiran pinna pitkistynyt tai sitten on luovuttanut.Saa meinään tehdä ihan mitä tahansa jopa kiivetä selkään ns.ratsastaan. IKää koiralla on jo 12 vuotta.
Tässä ketjussa monella on hyviä kokemuksia koiran sopeutumisesta, mutta ei sattunut silmään kenenkään maininneen poisantoa. Meillä on koira ja 1v10kk sekä vauva. Myöskään meidän otus ei ollut tottunut lapsiin ennen esikoista vaan se murisi ja haukkui lapsille, jotka ovat aika arvaamattomia tietysti koiran mielestä. Olimme ennen esikoisen syntymää varautuneet, että jos ei kotiutuminen onnistu niin on selvä juttu että koira lähtee.
Muutaman kerran koira on murissut, mutta muuten on mennyt ok. Vauvavapaan alueensa se on kehittänyt itse vanhempien sängyltä ja sen alta (meillä on sen verran pieni asunto ettei sen luominen muuten ole mahdollista).
Jos koira vauvavapaasta vyöhykkeestä huolimatta murisee ja ahdistuu ja tätä on tapahtunut pidemmän aikaa, niin minä alkaisin etsiä sille uutta kotia. Varsinkin kun kyseessä on isokokoinen koira, niin ei tarvita kuin yksi kerta kun sinun valvova silmä välttää ja lapsella voi olla elinikäiset arvet :/
Toki koira on meille hyvin rakas ja varmasti teidänkin teille, mutta se on kuitenkin vain koira (vs. oma lapsi), eikä kovin kaukana villieläimestä. Jos meidän antaisi tuontyyppisiä varoittavia merkkejä niin minä miettisin tosi hartaasti tätäkin vaihtoehtoa.
Tämä viesti siis ihan muistutukseksi, että aina ei löydy mitään ratkaisua etkä ole mikään poikkeuksellisen surkea koiranomistaja, jos tuohon ratkaisuun päädytte. Itse olemme tässä lasten tultua luopuneet kolmesta kissastamme, tosin ihan erilaisista syistä mutta perusajatus oli sama eli kissat ja lapset eivät osanneet asua yhdessä. Vaikka ennen lasten tuloa kuvittelin, ettei eläimistä luovuta, niin päätös on tässä vaiheessa sitten ollutkin todella helppo ja myös helpottava varmasti jokaiselle osapuolelle.
Toivottavasti löydätte teille sopivan ratkaisun!
Coe + tytöt 03/05 ja 10/06
Tää ei nyt enää niitä auta, joiden vauva on jo syntynyt, joten vähän alkuperäisestä aiheesta menee ohi, mutta heille vinkiksi, jotka odottaa vauvaa.
Meillä ainakin molempien lasten kohdalla on tehty niin, että laitokselta on tuotu joku vaate kappale, joka on ollut vauvalla, kotiin koiralle haisteltavaksi. Sitten, kun vauva tulee kotiin, on heti annettu koiran tulla tutustumaan uuteen perheen jäseneen. Vauva on ollut sylissä ja koira on saanut haistella uutta tulokasta siitä vierestä. Muutenkin koiria pidettiin kovasti hyvänä vauva sylissä.
Meillä ainakin koirat ottivat heti vauvan suojelukseensa ja selkeästi lauman jäseniksi.
Mein eka koira oli vähän liiankin kiinnostunut esikoisesta, yritti kokoajan nuoleskella. Kun vauva oli lattialla, joutu vahtimaan aika paljon, ettei koira ihan päälle sentää menny, ku yritti niin lähelle. Toinen koiramme ei ollut mitenkään kauhean kiinnostunut vauvasta(se tuli meille siinnä vaiheessa, kun esikoinen oli vuoden ikäinen, eli oli jo tottunut lapsiin), mutta nopeasti sekin alkoi vaunujen vieressä päivystämään ulkona. Nyt meillä tosiaan on enää tuo nuorempi koiruli, joka on hyvin tarkka omasta rauhastaan. Murahtaa kyllä jos lapsi liikaa häslää ympärillä. Kuitenkin tietää arvoasteikolla olevansa alempana, joten luotan, ettei pure. Koskaan ei voi 100varma olla, mutta kuitenkin. Meillä on se hyvä puoli, että koiran saa laitettua vapaaksi pihalle, jos lapsi alkaa olee liian riehakas koiran suhteen.
Tuossa murinassakin on tietysti erilaisia piirteitä riippuen koiran mielentilasta... Jos hampaita alkaa näyttämään, niin sitten ei kuulosta hyvältä, mutta " pelkkä" mene pois-murina on kuitenkin erikseen...
Mutta jokatapauksessa tuossa oli muutama vihje ihan koiran ja lapsen yhteisille alkumetreille.
Hilu
Heippa!
En tiedä onko tästä apua, -meillä koira ja poika elävät suht hyvin saman katon alla, mutta tietyin säännöin. Vaikka koira on kiinnostava (suorastaan kaikista kivoin juttu maailmassa), pidetään huoli siitä, että koira saa olla rauhassa, osoitetaan koiralle tarvittaessa paikka, jossa saa olla rauhassa ilman pelkoa, että poika pääsee käsiksi. Alussa kiltti ja hyväluontoinen koiramme yritti murista liikkuvalle ja koko ajan kimpussa olevalle vauvalle. Tähän auttoi se, että opetimme koiralle sanan " väistä" (yhdellä koirafoorumilla saatiin tämä vinkki), eli aina kun poika lähestyy koiraa, opetetaan koira väistämään lasta eli siirtymään " turvaan" . Sujuu meillä ainakin hyvin ja koira oppinut väistämään jo omatoimisestikin. Poika ei saa koiraa repiä turkista (silittää saa toki vanhempien valvonnassa), häiritä koiraa kun syö tms. Koiranne varmaan yrittää varoittaa lastanne murinalla ettei tule turhan lähelle, koiratkin kaipaavat rauhaa. Meillä koira on onneksi pehmeäluontoinen, vaikka onkin pian jo 10v. on hän sopeutunut yllättävän hyvin tähän kotona pyörivään rumbaan, lapsi (tai kuka tahansa) saa viedä vaikka luun suusta ilman, että ärähtää. Välillä koiraa hemmotellaan ja päästetään hänet lepäämään isovanhempien luo ;)