Onko täällä muita, joiden lasten ULKOvaatteet eivät soinnu yhteen?
Ihania ketjuja täällä vaatepuolella on! Minusta on oikeasti mukavaa lukea, kuinka ilmiset harrastavat lastenvaatteita ja lapsiensa pukemista nätisti yhteensopiviin vaatteisiin. Minäkin rakastan lastenvaatteita tosi paljon, mutta kolmannen synnyttyä on energia ja rahavarannot hiipuneet sen verran, että ei enää niin paljon jaksa kuin pelkästään esikoisen kanssa.
Edelleen jaksan miettiä yhteensopivia sisävaatteita lapsilleni, mutta ulkovaatteissa meillä mennään edullisuuden, kestävyyden ja mukavuuden mukaan. Tuntuu välillä, että lienenkö ainut laatuani...
Meillä siis ostetaan ulkovaatteet 80%:sti alesta, joten se vaikuttaa tietty väreihin ja ylipäätään merkkeihinkin. Minua ei (enää) yhtään kiusaa, että lapsilla on ihan minkä tahansa värinen haalari/takki+housut ja sen kanssa ihan minkä väriset hanskat ja hattu ja kengät.
Kun esikoinen oli pieni, olin asian kanssa tosi tarkka. Jossain vaiheessa tosin huomasin, että oli älyttömän helppo vahtia esikoistaan isossa asukaspuistossa, kun hänellä oli mahdollisimman yhteensopimattomat vaatteet päällä (vaaleansininen hattu ja kirkkaanpunainen haalari). Muilla kun oli niin yhteensopivat vaatteet, että tuollainen " värivirhe" erottui kauempaakin todella hyvin!
Joka tapauksessa, meillä on tälläkin hetkellä esikoisella (tyttö) viininpunaiset talvihousut ja ihme kyllä, sen oikea pari takkina (viininpuna-vaaleanpunainen), hanskat ovat kirkkaanpunaiset, samoin hattu, kengät ovat tummansiniset tai mustat riippuen kumpia kenkiä pitää.
Keskimmäisellä (tyttö) on tummanvihreä-harmaa haalari, tummansininen hattu ja hanskat sekä kirkkaanpunaiset tai pinkit kengät.
Nuorimmaisella (poika) on kirkkaanpuna-tummansininen haalari, savunsininen hattu, mustat hanskat ja vihreät tai punaiset kengät.
Viime talvena oltiin oikein väärinpäin perhe: tytöistä toisella oli musta haalari, toisella tummansininen ja pojalla siskojen vanha vaaleanpunainen haalari. Eipä haitannut ketään ja mua välillä nauratti, että tässä on tarkemmilla äidellä nauramista! Mua ja lapsia ei kyllä haitannut. :)
Kommentit (16)
Mä itse en ihan noin rajusti riiteleviä vaatteita pysty pukemaan, mutta nykymeno on kyllä meilläkin erilaista kuin pelkän esikoisen kanssa.
lähes nelivuotias päättää yhdistelmänsä aamulla ja hmmm joskus värit on mitä sattuu.
Tuskipa kukaan puistossa ajattelee miten huonosti äiti lapsensa pukee kun värit ei toisiinsa sovi, ja jos ajattelee niin ei se ajattelu mua vaivaa.
Toisaalta ostan myös alesta suurimman osan vaatteista joten värit ei ole sävyltään aina muutenkaan samat.
esikoiseni. Hän (tyttö,siis) on aina välittänyt ainoastaan vaatteiden tuntumasta päällään ts. mitään kiristävää tai rajoittavaa hän ei suostu pukemaan. Muu ei juuri kiinnosta. Edelleen saan päättää hänen päivävaatteensa (ikää siis 6,5v), jos vain ehdin. Jos hän itse ottaa kaapista vaatteet aamulla päälleen niin hän ottaa ensimmäiset, mitä käteen sattuu. Sitten kun hän on nähnyt sen vaivan, että on pukenut ne päälleen, niin niitä ei saa enää vaihtaa.
Jos hän on siis ottanut esim. kirkkaankeltaisen paidan ja mustat housut tai jotain yhtä karmeita yhdistelmiä niin niitä sitten katsellaan ja pidetään koko se päivä. Häntä ei yhtään häiritse, jos vaatteet eivät sovi yhteen. Tämä alkoi tytön ollessa kolmevuotias, eli olen tässä jo kolme vuotta tottunut katselemaan säännöllisesti epäyhteensopivia vaatteita. Ei siinä paljon enää noi ulkovaatteet häiritse...
keskimmäiseni on sitten ihan erilainen ihminen, hänelle on erittäin tärkeää vaatteiden yhteensopivuus (tyttö 4,5v). toisaalta se on kiva, toisaalta ei. Tyttö esim. nyt jo välillä katselee peilistä, että hänellä on iso maha (ei todellakaan ole) tai että kun irvistää niin on rumaa kun tulee ryppyjä. En tajua edes mistä hän tulee tuollaista ajatelleeksi, kun en itse koskaan peilaile sillä lailla tai arvostele itseäni. Minulla on muotoja ja hyviä ovat, olen niihin tyytyväinen, samoin kuin itse asiassa tykkään rypyistäni, ovat nimittäin naururyppyjä toistaiseksi!
Ei se aina niin hyvä ole, että imee vaikutteita ympäristöstä... :(
yhteensopivista asusteista ja jostain tietystä vaatekappaleesta ;-)). Toki kun on aika ja rahaa, jokainen saa tehdä niillä mitä haluaa eli asustaa lapsensa miten haluaa. Silti se näin sivusta katsoen vaikuttaa hiukan tyhjältä - ANTEEKSI KAIKILLE; ÄLKÄÄ SUUTTUKO! - elämän täytteeltä.
Itse asustan lapset ennen muuta sopiviin ja kelinmukaisiin varusteisiin. Rahaa ei ole hirmusti hassattavaksi ja olen ekosäästäväinen myös luonteeltani, eli meillä käytetään kaikki vaatteet aika loppuun. Eli en osta uutta hattua vain saadakseni haalariin sopivan väriyhdistelmän ja siihen sit vielä hanskoja ja kenkiä kaupan päälle... jos on siis niitä entisiä pitokuntoisia vielä olemassa. Ja alesta ostan kaikki ulkovaatteet, ellei ole ihan poikkeuksellinen kiiretarve (tai kirppareilta). Nytkin tytöillä on molemmilla erisävyiset haalarit ja hatut/rukkaset käytössä. Suosin punaisia tai sinisiä asusteita, mutta tämä nykyinen ' pakkomyynti' suosii puolestaan kausivärejä eli peruspunaista ja sinistä ei saa enää - niitä kun on liian helppo yhdistellä kauppiaiden rahakukkaroa lihottamatta. Valitettavasti.
Esim. haalari ja hattu+hanskat ei ole saman valmistajan, mutta haalarissa tumman sinistä ja hatussa ja hanskoissa myös.
Mua ei ainakaa haittaa se jos jollain lapsella on erivärisiä /yhteensopimattaomia vaatteita. Mutta se minua haittaa ja tuntuu lapsen puolesta todella pahalta, jos lapsella on säähän sopimattomat ja liian pienet vaatteet, jotka saattavat vielä olla rikkinäiset. Niitäkin kun joskus näkee.
Herraisä, jos lapsesi ei joudu kärsimään liian kylmistä, kiristävistä, epämukavista, tmv. vaatteista, niin u n o h d a.
Jos joku ajattelee, että kylläpä on Virtasen perheen lapsilla riemunkirjava vaatetus, niin ajatelkoon. Var så goda bara. Jos kaikki on sävy sävyyn ja äidillä ripset käännetty, niin joku ajattelee, että tuommoinen hempsankeikka tyhjäpää, jolla ei ole muuta tekemistä kuin laittaa itteensä ja stailata lapsiaan.
Ihmiset on ihan liian rankkoja sekä itseään, että muita kohtaan. Varsinkin itseään. Elämä on hirveen paljon mukavampaa, kun hyväksyy, kun hyväksyy tosiasiat, kuten aikansa kutakin.
Mun oma suuri unelma on juosta maraton. Jos en olisi raskaana (josta olemme hyvin onnellisia ja yllättyneitä), juoksisin ensi vuonna. Nyt en tiedä, koska se onnistuu. Ei ainakaan ensi vuonna, koska aika ei riitä, imetysaikana juokseminen on vähän erilaista, jne. Toisekseen en tiedä edes kestääkö polvet ikinä tuota. Unelma se silti on. Ja monen mielestä hullu unelma. Kuten ystäväni, jolla on hyvä huumori sanoi, että tiedätkö, miksi maratoneja järjestetään? - Jotta hullut saadaan numerojärjestykseen. =)
Eli vähän eksyen aiheesta, kuten tapana on - aikansa kutakin!
Eli meillä kyllä ostan kaikkiin vaatteisiin juuri eikä melkein sopivat asusteet. Mua yksinkertaisesti pistää silmään tolkuttomasti ei-sopivat asusteet ja en kykene itse lapsille pukemaan sellaisia.
Mutta kun kaikilla on pukuja ja asusteita 2-6 ja lapsia 4, niin pukuja ja asusteita on eteinen täynnä ja kolmen isomman asusteet on samankokoisia. Ja MIES ei todellakaan näe vaivaa kaivaakseen korin pohjalta juuri ne oikeat rukkaset. Joten miehen kanssa lapset liikkuu turhankin värikkäästi ;) Ei se mua haittaa muuten, mutta jos tulevat hakemaan mua jostain, niin silloin kyllä silmiin sattuu ;)
En jaksa asiasta silti pulttia ottaa, mies pukekoon lapset miten tykkää =) Ja toisaaltaan ymmärrän, että kun on noin kymmenet samankokoiset rukkaset, niin mies ei jaksa etsiä juuri niitä oikeita. Tytöt kyllä itse jo joskus sanoo, että haluan ne toisen väriset hanskat ym.
Itse kyllä kanssa OMAN lapsen kohdalla sattuu silmiin, jos värit ei sovi yksiin :)). Mutta kenenkään mun lapsen kohdalla katsele muuta kuin, että toivottavasti lapsella on ehjät ja säähän sopivat vaatteet.
Itselläni kuin toistaiseksi vielä vain tämä ainokainen, on aikaain tälläiseen. Tiedä sitten, mitä olisi kolmen muksun kanssa. Tosin näin olen omienkin vaatteiden, kodinsisustuksen ja vähän kaiken kanssa..
Ison työpaikkani vastaanottovirkailijaa suuresti hymyilytti, kun kerran töissä parkkipaikalla työaikana käväisseenä tulin takaisin töihin sisään. Kysyi suoraan, että mikäs rouvaa noin hymyilyttää. Kerroin rehellisesti, että vein miehelle tyttäremme kelakortin lääkäriin menoa varten, ja yllätyin kun tyttö oli niin nätisti ja sävy-sävyyn puettu, ihan isän toimesta. Tämä kun oli niin suuri ylläri, kaikkea muuta oletan aina näkeväni :)
Harrastuksensa kullakin, niin se pitää ollakin!
Vaatteet voi olla ihana asia ja niistä voi saada paljon iloa, se kullekin suotakoon. Jotkut ei ole sitten yhtään vaateihmisiä ja sekin suotakoon. :)
Siinä vaiheessa, kun oli se kolmas lapsi (koko katras siis silloin 4v, 2v ja 0v) ja paljon töissä matkusteleva mies, niin totesin, että se riittää, kun on jotain ruokaa nenän eteen kaikille ja sen verran puhtaita vaatteita, ettei tarvi likaisissa kulkea. kaikki muu on sitten ylimääräistä extraa (siivoaminen, vaatteiden yhteensopivuus, jopa ulosmeno lasten kanssa, etc.).
Että en toki paineita ota pukeutumisesta, pois se minusta! Olen oppinut suorastaan ottamaan varsin lunkisti tässä kotiäitiaikana, sillä joskus ei vain energia riitä kuin perusasioihin. Hyvä taito sekin, että osaa prioirisoida ja oikeasti olla stressaamatta ylimääräisistä ja toissijaisista asioista!
Olen yleensä ollut tarkka väreistä,mutta nyt ote on alkanut lipsua :)
Työssäkäyvänä ei ole enää energiaa kytätä,heh.Aika usein mies vaatettaa lapset ja sen kyllä huomaa....
Alkutalvesta sanoin miehelle, että nyt kyllä vähän särähtää, kun pojalla oli musta-oranssi haalari ja valko-vaaleansininen pipo ja mies sanoi, että " ai miten niin, mun mielestä sopii ihan hyvin" ...
Tytölläkin tällä hetkellä punainen haalari, kuomat joissa oranssin värisi kukkia jne. Pääasia että pärjää hoidossa ulkoillessa.
jonka silmään sattuu, jos ei ole sävy sävyyn =) Ja kotonahan sitä tunnetusti ehtii märehtiä näitä asusteita ihan liikaa, kun taipumusta löytyy....
Nykyisin monen lapsen kanssa ei ole enää niin tarkkaa. Meidän esikoisen tarhassa on onneksi monilla lapsilla sisaruksia mikä tarkoittaa perittyjä yhteensopimattomia asusteita =)) Ja hassua kyllä musta ne lapset näyttää jotenkin hirmu suloisilta, joita ei ole stailattu loppuun asti. Ikinä en ole ajatellut muista lapsista, että ompas niillä yhteensopimattomat vaatteet.
Vaikka vaatefriikki jossain määrin olenkin niin lapset on lapsia ja suloisia omina itseinään. Ainoastaan säihin sopimattomat vaatteet harmittaa lapsen puolesta
Tilanteessa jossa minulla oli 0v, 1,5v ja 3,5v sitten toki alkoi vähitellen todellisuus pilkistää. Ja sukat lakkasivat sopimasta asuun ; )
Mutta silti yritän pukea lapset niin ettei ihan hirveästi värit kriikuisi silmään. Aina ei pipo ja kintaat oo ihan samaa sävyä mutta siedettävät kuitenkin. Pyrin ostamaan tummia hanskoja ja pipoja ainakin pojille niin sopivat yleensä ainakin melkein. Tyttö onkin vähän hankalampi koska punaisen eri sävyt eivät helposti soinnu.
Ongelmani on ääretön käytännöllisyys ja siitä en meinaa päästä eroon eli yritän aina pukea lapset sään mukaan eikä meillä ole mitään hienostelu vaatteita joilla mennään esim kauppaan. En juuri koskaa ota edes lapsia mukaan kauppaan koska hermoni eivät kestä ; ) Nostan hattua niille jotka kykenevät shoppailemaan lasten kanssa. Toinen mikä mua ahdistaa on Fleece housut tallilla tai collegehousut hiekkalaatikolla en voi käsittää menee mun käytännöllisyyteni yli ja välillä pääsis niin helpolla kun ei välittäisi mutta miten lakata välittämästä...
Siis välillä harmittaa kun en kykene pukemaan lapsiani epäkäytännöllisesti taito on sekin...
Mutta toisaalta ei saa olla liian matchi-matchi, niin kuin Innon Marko sanoisi. Se on jollain tavalla pelottavaa, jos jollain perheellä on kaikki täydellistä ja sävy sävyyn. Ihan kuin inhimillisyyttä ei hyväksyttäisi.
Lapset ovat siinä mielessä hassuja, että vaikka kuinka ostat joka takkiin sopivat pipot ja hanskat, niin lapset yhdistelevät ne " väärin" . Pitääkin sitten hankkia vain sellaisia vaatteita, että näyttävät hyvältä, yhdisteli niitä miten tahansa (esim. Po.P:in vaatteet.)
Meidän mummi hoitaa siirtojonossa uutta päiväkotipaikkaa jonottavaa poikaa meillä kotona ja ulkovaatetus on jotakuinkin...hmm... hauskan näköistä =D
Kaikki on kyllä ostettu matsaamaan niin että pukuun löytyy sopivat asusteet yms. muttamutta kun vaatteista viis veisaava äitini pukee pojan, niin tulos on vähintäänkin mielenkiintoinen ;)
Mä en TOISTAISEKSI ota tuosta stressiä vaan odottelen aikoja jolloin voin laittaa taas itse pojalle miten olin vaatteet ajatellutkin... sais vaan sen pk-paikan pian..