Elämän merkityksettömyys tuo päiviini pohjattoman tyhjyyden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläkin elämä tuntuu nykyisin lähinnä ajan kuluttamiselta. Tapan aikaa kunnes aika tappaa minut!

Tappavan nuolen tähtäämistä kohteeseen helpottaa tieto että kutakin kolmea voi tehdä vain yksi hengitys kerrallaan. Oleminen nykyhetkessä on se juju, sanoisi herra Tolle. Joku sanoi että Jeesuksen hengessä lepääminen. Sama juttu. Tiibetissä tietäjät kertoisivat että tietoisuuden lepääminen läsnäolossa on se juttu. Samoja juttuja eri nimillä.

.Oleminen nykyhetkessä on se juju.

 

Siinä se on,  eikä jossain muualla.

Mä ajattelen että elämän merkitys on rakastaa muita. Rakkaus ja toisten auttaminen tekee elämästä merkityksellisen. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen että elämän merkitys on rakastaa muita. Rakkaus ja toisten auttaminen tekee elämästä merkityksellisen. 

Olen samaa mieltä. Minulla on silloin merkitystä jollekin ihmiselle ja miksei myös koiralle kissalle. 

Elämän merkityksettömyys syntyy tulevaisuuden kuvittelusta. Juuri nyt, ilman ajatuksia, kaikki on hyvin.

Ajatukset luovat ajan, tulevaisuuden (ja menneisyyden). Siihen voi alkaa latautua odotuksia merkityksellisyydestä tai mielekkyydestä tai jostakin. Lisää ajatuksia. Ajatuksia, jotka alkavat kiertää kehää ja vaikuttaa fyysiseen oloon. Ajatukset ovat  nyt luoneet ajan, ehkä merkityksettömän tulevaisuuden, ja ikävän fyysisen olon. 

Ajatusten kyseenalaistaminen palauttaa ajattomuuteen, tähän, neutraaliin oloon, olemiseen. Joskus iloon ja ihmettelyyn.

Suosittelen koiraa seuraksi. Tuo iloa ja on pakko ulkoilla. 

Kun puuhailet jotain matonpesua, siivoamista, ruuanlaittoa, käyt torilla. Saat tekemisestä hyvän  mielen.

Ei elämän merkitystä sen kummemmin kannata pohtia. Samaan päätyvät kaikki ennen pitkää. 

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen koiraa seuraksi. Tuo iloa ja on pakko ulkoilla. 

Siitä on suuri vastuu ja voi tuoda isoja kuluja. Entäs jos itse sairastuu eikä ole tukiverkostoa. Ei se eläinkään mikään helppo hokkuspokkus ratkaisu ongelmiin ole vaan voi tuoda lisää ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on vain biologinen kone, joka tarjoaa alustan erilaisille kokemuksille. Pahoinvointi syntyy sisällä siinä missä hyvinvointikin. Koska näin on, biologisena koneena itse ohjelmoit kokemuksesi ikäväksi, neutraaliksi tai hyväksi. Olet itse oman elämäsi bugi, tai sitten virheenkorjaaja. Valintoja, valintoja :)

Pahoinvointia ja hyvinvointia syntyy myös ulkopuolella. Ajatellaanpa vaikka kaupungin melusaastetta ja hälinää ja verrataan metsän hiljaisuutta ja seesteisyyttä. Stressaantunut ympäristö tuottaa enemmän stressaantuneita kuin rauhallisia ihmisiä. Stressaantunut ihminen ajattelee enemmän stressiajatuksia kuin rauhallinen ihminen joka ajattelee rauhallisia ajatuksia. Ajatukset taas virittävät ja alustavat huomiokyvyn omille taajuuksilleen. Stressaavat ajatukset saavat kehon näkemään ja hakemaan ulkopuolelta stressaavia asioita eikä rauhallisia asioita kuten rauhallisten ajat

Kyllä se on ihminen itse edelleen, joka sen stressin aiheuttaa tai tulkitsee. Esim. tuo metsän hiljaisuus saattaa aiheuttaa jopa pelkotiloja monelle ja suurin osa ihmisistä olisi varsin stressaantunut vietettyään muutaman kuukauden tai edes viikon täydellisessä yksinäisyydessä.

Olen katsonut ww2 japanilaista kulttuuria ja sielä uhraus keisarille oli arvokas asia, Lauluissa elämä on merkityksetön. Se on aina kun ihminen on tyhjä saviastia nin se pitää täyttää jollain. Fundamentalisti evoluutio-oppi, materialismi jne... täyttää Jumala tyhiötä ja ihminen juoksee kehää. Herran paluuta odottaen ja Hän hävittää tämän saatanallisen hulluuden ja jumalattomat saavat palkkansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista on velanaisten elämä. 

Mistä voit tietää jos et ole itse lapseton. On se järkyttävää kateutta kun kaikkien ei ole pakko lisääntyä ja pakko lisääntyjät kuvittelevat olevansa ainoita onnellisia ihmisiä suuressa itsekkyydessään ja omahyvyydessään. 🤣

Mun puolestani antaa olla harhaluuloissaan ja pitäköön lapsettomia onnettomina jos se helpottaa omaa onnentunteitaan että sitä on on enemmän kuin muilla.

Olen lapsettomana tottunut että väheksytään ja pidetään arvottomana ja siltikään en ole asemaani korottaakseni tehnyt "pakkolasta" saadakseni arvostusta ja noustakseen yhteiskunnan hyväksytyksi.

 

Ikääntyvällä lapsettomalla on mahdollisuus päästä töistä pois ennen aikojaan eikä tarvitse kerätä perintöjä kenellekkään.

 

 

Asiaa, mutta mitähän tarkoitit sillä että ikääntyvällä lapsettomalla on mahdollisuus päästä töistä pois ennen aikojaan? En ole biologinen äiti mutta vapautta ei ole käytännössä senkään vertaa kuin niillä ikätovereillani jotka sitä ovat, syitä en ala tässä kertoa. Lisäksi olen yhtä kaikki ja puolihuomaamatta ajautunut siihen tilanteeseen, että minuun turvautuvat minulle rakkaat lapset ja nuoret joilla sitä turvaa ei muuten ole riittävästi.

Kyse on erilaisista luovista ratkaisuista kohtaamieni ihmisolentojen (osa lapsia) usein hankalissa tilanteissa joissa elän mukana täysin sydämin kun kerran minut on milloin mistäkin syystä pyydetty osallistumaan. Ymmärrän että tämä voi loukata biologisia vanhempia jotka kuvittelevat että olen kaappaamassa lapsia, ehkä juuri heidän lapsiaan. Kyse on täydellisestä väärinkäsityksestä. En ole vienyt tai viemässä mitään keneltäkään vaan korkeintaan täyttämässä tyhjiötä.

En edes ole lahjoittaja/hyväntekijä. Pikemminkin vain otan vastaan eteeni läheltä tulevia haasteita. Osa niistä on sellaisia, että olisi suorastaan törkeää kieltäytyä, jos on vähänkään keinoja auttaa.

Kun joskus vähän kerroin ajatuksiani tällä sivustolla, tuli suuri määrä alapeukkuja. Biologisten äitien maailmankuvaan ei kai mahtunut näin outo naisihminen. Jollain lailla olen kai heidän mielestään heidän apajillaan, vaikka ainoastaan elän elämääni tekemällä asioita jotka ovat minulle luontaisia. Lastenhoitoakin on elämääni mahtunut ja paljon, ilman että olen itse koskaan hakeutunut niihin tilanteisiin.



Biologiset vanhemmat ehkä kerryttävät materiaa omille jälkeläisilleen. Minä en kerrytä mitään kenellekään vaan annan kaiken virrata vapaasti ja elän samalla itse vaatimatonta mutta täyteläistä ja onnellista elämää täyttämättä kuitenkaan ulkopuolisten muodostamia kapeita stereotypioita.

Jo käsite vela-nainen herättää vääriä mielikuvia, koska se asettaa suuren määrän täysin eri tilanteissa olevia naisia samaan muottiin. Mottoni (jota toteutan varmasti paljon tehokkaammin kuin moni biologinen vanhempi) voisi olla että ANTAESSAAN SAA. Itsekästähän sekin totta tosiaan on mutta mitä siitä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Elämässä pitää keksiä tekemistä, se on elämän tarkoitus. Sen ei tarvitse olla mitään järkevää tai mitään joka toisten mielestä ei ole järkevää. On hyvä tiedostaa KAIKEN tekemisen jonkinasteinen naurettavuus. Voi alkaa tekemään jotain ihan turhaa, koska kaikki on turhaa. Senkun naureskelee vaan :)

Mitä turhaa voisin tehdä??

Katsoitteko Shogunia? Siitähän on kirjakin jonka aion lukea.

Kiinnostavaa pohdintaa merkityksestä. Me ollaan kaikki aikamme tuotteita. Elämä vain on, siinä tulee kaikenlaisia hetkiä, kaikenlaisia tunteita. Alan pikkuhiljaa uskoa että minkään, ei minkään tietyn asian metsästäminen tuo sitä lopullista merkitystä. Mutta silti elämä on, ja kaikki hyvä ja paha siinä.

Shogun kirjat on hyviä!

Rakasta elämää ja nauti.

Kaikkien rakastaminen lisää itsellä elämäniloa : )

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien rakastaminen lisää itsellä elämäniloa : )

Tarviiko tällekin antaa alapeukku xD

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on vain biologinen kone, joka tarjoaa alustan erilaisille kokemuksille. Pahoinvointi syntyy sisällä siinä missä hyvinvointikin. Koska näin on, biologisena koneena itse ohjelmoit kokemuksesi ikäväksi, neutraaliksi tai hyväksi. Olet itse oman elämäsi bugi, tai sitten virheenkorjaaja. Valintoja, valintoja :)

Hyvin sanottu!