Eikö lapsilla ole enää isovanhemåia turvana kun pohditaan miten 7 v pärjää lomalla yksin?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli riita anopin kanssa, tämä kun ei suostunut siirtämään lomiaan. Väitti, että hoitaa heinäkuun omaa äitiään, jonka hoitolaitoksessa on kaksi osastoa suljettuna. Olisi ottanut kesäkuun palkatonta, mutta ei käy, on niin ahne, ettei halua eläkkeensä pienenevän.

Ei hoitokotia voi sulkea kuin päiväkotia tuolla tavalla 😀 mitä ihmettä taas...

Omat vanhempani eivät olleet edes vahoja, mutta valitettavasti sairauksia oli, joten ns. hoitaminen oli hyvin harvinaista ja vain silloin kun sairaudet sen sallivat. 

Toisen puolen mummu asui samassa kaupungissa, mutta valitettavasti luonteeltaan niin huoleton, ettei häneen voinut luottaa. Lapset vierailivat yksin hänen luonaan vasta lähempänä kymmentä ikävuotta, eivätkä senkään jälkeen usein. 

Olen itse lähes 50 v ja lapseni ovat parikymppisiä. Jään eläkkeelle todennäköisesti noin 70 vuotiaana, joten ei minusta ja miehestäkään ole apua hoito hommiin jos lapsenlapsia joskus tulee, koska työelämää on vielä reilu 20 v jäljellä 

Harmi vaan kun siinä alasteella juuri se vapaus kun kaikkien kavereidenkin vanhemmat oli töissä, oli parasta. Kun sai aamusta alkaen tehdä mitä huvitti. Oispa ollu vittumaista jos joku ois jatkuvasti, jotenkin vahtinut tai kutsunut syömään yms. 

Jatkossa pystyvät hoitamaan vielä vähemmän kun eläkeikää on nostettu.Ne on töissä.

paikallinen lähiö mama on syyllistänyt minua somessa kun en suostu olemaan hänen ekaluokkalaisensa seurana.

hassua vain etten tunne ao perhettä lainkaan. aika sekavaksi mennyt nykyään :)

Eivät osallistuneet. Molemmilla on noin 30 lastenlasta. Miten kuvittelit että yksi ihminen pystyisi hoitamaan heidät kesäisin ja muulloinkin? Toisella oli lisäksi reuma. He olivat jo nuoruudessani noin 70v, koska vanhempani olivat nuorimmat lapsista. Se ei tarkoita sitä, etten viettänyt aikaa heidän kanssaan, vaan paikalla oli omat vanhemmat tai tätini, jotka ottivat sen "hoitovastuun". Lokkeilua ei meidän suvussa katsota hyvällä.

Minusta ap asettelu kysymyksen melko neutraalisti, silti vastaukset ovat negatiivisia. Herkkä aihe selkeästi

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät olleet edes vahoja, mutta valitettavasti sairauksia oli, joten ns. hoitaminen oli hyvin harvinaista ja vain silloin kun sairaudet sen sallivat. 

Toisen puolen mummu asui samassa kaupungissa, mutta valitettavasti luonteeltaan niin huoleton, ettei häneen voinut luottaa. Lapset vierailivat yksin hänen luonaan vasta lähempänä kymmentä ikävuotta, eivätkä senkään jälkeen usein. 

Olen itse lähes 50 v ja lapseni ovat parikymppisiä. Jään eläkkeelle todennäköisesti noin 70 vuotiaana, joten ei minusta ja miehestäkään ole apua hoito hommiin jos lapsenlapsia joskus tulee, koska työelämää on vielä reilu 20 v jäljellä 

Eli uhraat elämäsi työnteolle, niinkuin moni muukin. Harmi kun "taivaaseen", ei saa niitä rahoja mukaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei jää sinne lapsuudennurkille asumaan.

Tämä. Työn perässä 400 km muuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat ovat reilusti +70 v, kun lapsemme menee kouluun. Emme oleta, että tuon ikäiset jaksaisivat lasta hoitaa. Voi olla sairautta ja muuta.

Mutta työhön tuon ikäisen pitäisi muka pystyä menemään tässä maassa 

Uskomatonta, että jonkun mielestä tuo voi olla hyvä idea, että työvoimapulan paikkaajat ovat vanhuksia. Miltä tuntuu vaihtaa rollaattorin kanssa vaippaa työkaverilta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät olleet edes vahoja, mutta valitettavasti sairauksia oli, joten ns. hoitaminen oli hyvin harvinaista ja vain silloin kun sairaudet sen sallivat. 

Toisen puolen mummu asui samassa kaupungissa, mutta valitettavasti luonteeltaan niin huoleton, ettei häneen voinut luottaa. Lapset vierailivat yksin hänen luonaan vasta lähempänä kymmentä ikävuotta, eivätkä senkään jälkeen usein. 

Olen itse lähes 50 v ja lapseni ovat parikymppisiä. Jään eläkkeelle todennäköisesti noin 70 vuotiaana, joten ei minusta ja miehestäkään ole apua hoito hommiin jos lapsenlapsia joskus tulee, koska työelämää on vielä reilu 20 v jäljellä 

Eli uhraat elämäsi työnteolle, niinkuin moni muukin. Harmi kun "taivaaseen", ei saa niitä rahoja mukaansa. 

Menisit sinä vaihteeksi töihin, ettei vanhusten tarvitsisi mennä tienaamaan sullekin kela-rahaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät olleet edes vahoja, mutta valitettavasti sairauksia oli, joten ns. hoitaminen oli hyvin harvinaista ja vain silloin kun sairaudet sen sallivat. 

Toisen puolen mummu asui samassa kaupungissa, mutta valitettavasti luonteeltaan niin huoleton, ettei häneen voinut luottaa. Lapset vierailivat yksin hänen luonaan vasta lähempänä kymmentä ikävuotta, eivätkä senkään jälkeen usein. 

Olen itse lähes 50 v ja lapseni ovat parikymppisiä. Jään eläkkeelle todennäköisesti noin 70 vuotiaana, joten ei minusta ja miehestäkään ole apua hoito hommiin jos lapsenlapsia joskus tulee, koska työelämää on vielä reilu 20 v jäljellä 

Eli uhraat elämäsi työnteolle, niinkuin moni muukin. Harmi kun "taivaaseen", ei saa niitä rahoja mukaansa. 

Aika pitkälle menee sinulla jutut! Pitäiskö minun jäädä nyt jo pois työelämästä niitä ostettuja lapsenlapsia odottamaan? Joista ei ole varma, että tuleeko niitä edes koskaan? 

Totta helkkarissa ihmisen pitää työtä tehdä ja valitettavasti nykyisin ei minnekään varhaiselälkkeelle eikä eläkeputkeen pääse ja  se eläkekertymä ei ole kovin kummoinen, vaikka jäisi eläkkeelle alimpana mahdollisena aikana. Viimeiset työvuodet kerryttää suhteessa eniten. 

Eli isovanhempien pitäisi siis jäädä aina työttömiksi kun lapsenlapsi syntyy että pystyy olemaan apuna?  Tämähän se olisikin todella suoraselkäistä toimintaa heittäytyä yhteiskunnan tukien varaan! Kyllähän ihmisen pitää itse elättää itsensä!

Aika hankala osallistua kun oman lapsen viimeinenkin isovanhempi kuoli kun lapsi oli 1v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät olleet edes vahoja, mutta valitettavasti sairauksia oli, joten ns. hoitaminen oli hyvin harvinaista ja vain silloin kun sairaudet sen sallivat. 

Toisen puolen mummu asui samassa kaupungissa, mutta valitettavasti luonteeltaan niin huoleton, ettei häneen voinut luottaa. Lapset vierailivat yksin hänen luonaan vasta lähempänä kymmentä ikävuotta, eivätkä senkään jälkeen usein. 

Olen itse lähes 50 v ja lapseni ovat parikymppisiä. Jään eläkkeelle todennäköisesti noin 70 vuotiaana, joten ei minusta ja miehestäkään ole apua hoito hommiin jos lapsenlapsia joskus tulee, koska työelämää on vielä reilu 20 v jäljellä 

Eli uhraat elämäsi työnteolle, niinkuin moni muukin. Harmi kun "taivaaseen", ei saa niitä rahoja mukaansa. 

Aika pitkälle menee sinull

Oletettua lapsenlapsia, ei ostettuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat ovat reilusti +70 v, kun lapsemme menee kouluun. Emme oleta, että tuon ikäiset jaksaisivat lasta hoitaa. Voi olla sairautta ja muuta.

 

Mutta työhön tuon ikäisen pitäisi muka pystyä menemään tässä maassa 

Uskomatonta, että jonkun mielestä tuo voi olla hyvä idea, että työvoimapulan paikkaajat ovat vanhuksia. Miltä tuntuu vaihtaa rollaattorin kanssa vaippaa työkaverilta 

Vanhana ihmisenä uskon tulevaisuudessakin työnantajien heittävän sairaat ja huonokuntoiset eläkkeelle tai ainakin irtisanovat, mikä tulee helpottumaan tämän hallituksen aikana.

Kolmikymppisiä masennuseläkeläkeläisiä voisi kyllä kuntouttaa töihin.

Mun vanhemmat oli vielä työelämässä, kun lapset oli pieniä. Miehen vanhemmat taas ei suostuneet vahtimaan kuin yhtä lasta kerrallaan. Kerran oli pakko saada molemmat lapset hoitoon yhtä aikaa (mies oli työmatkalla ja minulla oli päiväkirurginen leikkaus), niin mun äidin piti ottaa töistä vapaata ja tulla meille hoitamaan lapsia, kun appivanhemmat ei tässäkään tilanteessa tahtoneet ottaa molempia lapsia. Mä olen tästä vetänyt sen johtopäätöksen, että en ala kauheasti sitten heitäkään hyysätä siinä vaiheessa kun ovat vanhoja. Voivat pyytää apua jostain muualta kuin minulta.

Ennen Perhe oli se paikka josta haettiin taloudellista ja muuta apua ongelmiin, mutta nykyään ihmiset on opetettu hakemaan se apu valtiolta.

Pohjoismainen sosiaalidemokratia/kapitalismi on tehnyt ihmisestä kylmän. Paras vertaus jonka olen kuullut ja mitä tällä tarkoitetaan:

Ihmiset ovat laitostuneet, valtio kapaloi, opettaa, hommaa duunipaikan, maksaa eläkkeen ja hautaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät olleet edes vahoja, mutta valitettavasti sairauksia oli, joten ns. hoitaminen oli hyvin harvinaista ja vain silloin kun sairaudet sen sallivat. 

Toisen puolen mummu asui samassa kaupungissa, mutta valitettavasti luonteeltaan niin huoleton, ettei häneen voinut luottaa. Lapset vierailivat yksin hänen luonaan vasta lähempänä kymmentä ikävuotta, eivätkä senkään jälkeen usein. 

Olen itse lähes 50 v ja lapseni ovat parikymppisiä. Jään eläkkeelle todennäköisesti noin 70 vuotiaana, joten ei minusta ja miehestäkään ole apua hoito hommiin jos lapsenlapsia joskus tulee, koska työelämää on vielä reilu 20 v jäljellä 

Eli uhraat elämäsi työnteolle, niinkuin moni muukin. Harmi kun "taivaaseen", ei saa niitä rahoja mukaansa. 

Aika pitkälle menee sinull

Niin miksi ei vähempikin työteko riittäisi, siksi kun raamatussa sanotaan, että pitää tehdä ahkerasti töitä, että pääseen sitten kuoleman jälkeen taivaaseen. Muuta syytä ei ole. Työt voisi jakaa tasaisemmin kaikkien kesken, ihmiset voisivat tehdä nykyään lyhyempiä työpäiviä, mutta kun raamatussa sanotaan...

Vierailija kirjoitti:

Harmi vaan kun siinä alasteella juuri se vapaus kun kaikkien kavereidenkin vanhemmat oli töissä, oli parasta. Kun sai aamusta alkaen tehdä mitä huvitti. Oispa ollu vittumaista jos joku ois jatkuvasti, jotenkin vahtinut tai kutsunut syömään yms. 

Aikuisten omasta ajasta puhutaan paljon, mutta kukaan ei puhu lapsen omasta ajasta. Ajasta, jota kukaan aikuinen ei ohjaa ja säätele. 

Uusavuttomia riittää tänä päivänä niin vanhemmissa kuin lapsissakin.

Me järjestimme lasten kesähoidot itse.

Pidimme miehen kanssa kesälomat eri aikoina.

Ja naapurit myös, sikäli kuin kaikki saivat ne niin järjestettyä.

Ja järjestimme naapurien kanssa hoitoringit.

Ne vanhemmat ketkä olivat lomilla, vapaapäivillä voisivat muidenkin lapsia siinä kuin omiaan, niin isot kuin äiditkin.

Kukin teki omissa kodeissaan ruokia, ja ne yhdistettiin nyyttäreidrn tapaan.

Rahaa kukaan ei muuten liikutellut. Ja tasapuolisesti pyrimme hoitamaan.

Ja lapset, sekä osa teineistä olivat keskenään myös paljon yökylissä naapureiden ja meidän kodissa.

Hyvin sujuivat kesät, ja muutkin loma-ajat.

Se vaatii vanhemmilta vastuita, ja epäitsekästä käytöstä.

Mutta kun lapsia teet, niin näin toimii vastuulliset vanhemmat.

Eikä niin, että minä haluan viettää oman lomani mieheni, ja perheeni kanssa rauhassa. Minä haluan parisuhdeaikaa. Minä haluan lapsivapaata aikaa. Minä en maksa kesähoidosta. Minä haluan että isovanhemmat hoitavat lapseni, jotta minä saan levätä. Ja missään tapauksessa en hoida naapurin ala-koulukäisiä, mutta muut voivat hoitaa minun samanikäiset, koska mä haluuuuun.

Kummallista, että muutaman vuoden jakso lasten elämässä on niin vaikeaa järjestää.

Meille ei ollut, ja hyvin on kaikista omista lapsistani ja naapureiden lapsista kasvanut nuoria, vastuullisia opiskelevia, ja työssäkäyviä aikuisia.