Pojan rippijuhliin tulee vain 3 vierasta. Onko muilla käynyt samoin?

Minulla ei edes ollut mitään rippijuhlia. Äiti teki mansikkakakun, sain perheeltä rippiristin ja that's it. Enkä kyllä ymmärrä, mitä juhlimista siinä edes on. Mitä siinä on oikeasti saavutettu? Ei yhtään mitään.

No Kari Kanala voisi kutsua tanssityttönsä "Kanalan enkelit" muutoin yleisökatoa poteviin juhliin.

Minun juhliin ei tullut ketään.  En saanut kuin yhden ruusun, äidiltä.  Isä oli kuollut, oltiin köyhiä.

Ei minkäänlaista rippilahjaa mistään.  Minulla oli kahdet kummit.  Molemmat kutsuttiin.  Toiset ilmoittivat, etteivät pääse, kun menevät toisen kummilapsensa juhliin.

Toiset ei ilmoittaneet edes mitään.  Eivät vaan tulleet.

Siinä ne pippalot.  Äiti oli leiponut pullaa ja täytekakun.  Söimme niitä kolmestaan, äiti, pikkuveli ja minä.  Sitten vaihdoin vaatteet ja lähdin ulos yhden kaverini luo, siinä se päivä meni.

Se oli kaukaista 60-lukua.  Koulussa luokkakaverit esitteli rippiristejään ja rannekellojaan ja mitä nyt olivatkaan lahjoiksi saaneet.  Koska oltiin köyhiä, osasin jotenkin suhtautua, olinhan tottunut.

Mutta jostain syystä nuo kummien käytökset hiukan jäi masentamaan.  Tunsin olevani huono ja mitätön.  En tänä päivänäkään keksi muuta syytä siihen, miksi he käyttäytyivät minua kohtaan noin.

Kutsu juhliin naapureita. Moni saattaa olla yksin kotona eikä ole juhlia. Ei minullakaan huomenna ole mitään juhlia minne mennä, tulisin juhliin jos tiedossa olisi.

Poikani toivomus ei yhtän sukulaista rippi kirkoon tai kotiamme.Sanoi käy rippikoulun ihan itsensä takia .Ei juhlien ja lahjojen takia.Lähi suku suuttu asiasta ja vihoteli sihen asti kun tytäri rippi kouluun 3 vuoden päästä meni.Hän sanoi: Käyn rippikolun vain saadakseen lahjoja ja siksi voi vieraat tulla.Erosi heti kirkosta kun täytti 18v,siis tytär

Jos tulee rohmuja ei tarvitse varata kun 3lohta niin on kaikille omat😅Ei oikeasti, meilläkin vieraita tulee kaikkiin juhliin vain muutama, yksi syy on, että minun suku on toisella puolella Suomea ja he eivät helposti liiku mihinkään..olen antanut rippijuhliin kutsua ihan kavereitakin lasten niin on sitten joku vieras pari sukulaisen lisäksi. Kummivalinnatkin on menneet metsään kun suurin osa ei enää ole meidän elämässä.

Siis miten kummitkaan eivät pääse? 

Konfirmaatiopäivä ilmoitetaan jo leirille ilmoittautumisen kohdalla. Eikö teille tullut mieleen kertoa päivää SILLOIN?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulisi 23 niin valittaisit ei tarvii hirveesti tarjoilua ja maksaa omaisuuden ja paljon pitää tehdä, sitä ja tätä. 

Meitä on suurin piirtein tuon verran rippijuhlissa. Tarjottavia voi miettiä lompakon mukaan. Minä ajattelin keventää laskua tekemällä gluteenittomat kakut. 

Miten gluteenittomien kakkujen tekeminen tulee halvemmaksi kuin tavallisten? Ainut, mikä muuttuu on jauhot, eivätkä ne ole todellakaan kallein raaka-aine kakussa.

Entäs jos kutsuisit juhliin mukaan naapureita, myös sen yksinäisen mummelin, joka taatusti tuntisi iloa ja olisi otettu, että hänetkin kutsutaan. Tai leirin isoset, papin, ynnä muut asianosaiset. Aikoinaan 80-luvulla omissa rippijuhlissa oli pappi myös kutsuttuna, oikein kunniavieraana. 

Vierailija kirjoitti:

Minun juhliin ei tullut ketään.  En saanut kuin yhden ruusun, äidiltä.  Isä oli kuollut, oltiin köyhiä.

Ei minkäänlaista rippilahjaa mistään.  Minulla oli kahdet kummit.  Molemmat kutsuttiin.  Toiset ilmoittivat, etteivät pääse, kun menevät toisen kummilapsensa juhliin.

Toiset ei ilmoittaneet edes mitään.  Eivät vaan tulleet.

Siinä ne pippalot.  Äiti oli leiponut pullaa ja täytekakun.  Söimme niitä kolmestaan, äiti, pikkuveli ja minä.  Sitten vaihdoin vaatteet ja lähdin ulos yhden kaverini luo, siinä se päivä meni.

Se oli kaukaista 60-lukua.  Koulussa luokkakaverit esitteli rippiristejään ja rannekellojaan ja mitä nyt olivatkaan lahjoiksi saaneet.  Koska oltiin köyhiä, osasin jotenkin suhtautua, olinhan tottunut.

Mutta jostain syystä nuo kummien käytökset hiukan jäi masentamaan.  Tunsin olevani huono ja mitätön.  En tänä päivä

Miksi sinun kummeilta ei varmistettu hyvissä ajoin, sopiiko ajankohta? Jos oli samana päivänä toisen kummilapsen konfirmaatio, on mahdotonta olla kahdessa paikassa samaan aikaan.

Voisitteko mennä jonnekin ravintolaan syömään, kun vieraita on noin vähän? 

Itse en halunnut rippijuhlia ollenkaan, koska en olisi halunnut rippikouluunkaan. Isä kuitenkin pakotti. "Kostoksi" en sitten suostunut juhlimaan, mutta käytiin kuitenkin perheen kesken ravintolassa.

Ehkä lapsestasi vähäinen vierasmäärä tuntuisi vähemmän pahalta, jos ette järjestä juhlia kotona? Ja ravintolaympäristö toisi tilaisuuteen juhlavuutta.

Jos tulee vain kolme vierasta, niin etteköhän sitten mene johonkin hienoon ravintolaan syömään ja laita kadehdittavista ruoka-annoksista kuvat pitkin somea!

Eipä tullut koskaan käytyä rippikoulua.

Me on järjestetty pienet juhlat aina ravintolassa. Ruokaa, juomaa ja hyvää seuraa. Kunnon budjetti.  On ollut aina mukavaa. Vieraat + oma perhe noin 10hlö. 

 

Olen huomannut, että jotenkin niiden meidän juhlien perään ovat ihmiset (ne, jotka oli kovin kiireisiä aikaisemmin) alkaneet kysellä, kun ovat jälkikäteen kuulleet tästä järjestelystä. Kysellään etukäteen ja tehdään tiettäväksi, että mielellään tultaisiin ja muisteltaisiin päivänsankaria. No, minulla on tietyt ihmiset, jotka kutsun. Ne ovat ne, jotka kävivät myös ns. tylsissä ja kotikutoisissa juhlissa. 

 

Pääasia on, että juhlistetaan hetkeä. Ei se, että vieraita käy kymmenittäin. Rahakuoria meillä ei kaivata, mutta ystävät ovat sitäkin arvokkaampia. 

Vierailija kirjoitti:

Minun juhliin ei tullut ketään.  En saanut kuin yhden ruusun, äidiltä.  Isä oli kuollut, oltiin köyhiä.

Ei minkäänlaista rippilahjaa mistään.  Minulla oli kahdet kummit.  Molemmat kutsuttiin.  Toiset ilmoittivat, etteivät pääse, kun menevät toisen kummilapsensa juhliin.

Toiset ei ilmoittaneet edes mitään.  Eivät vaan tulleet.

Siinä ne pippalot.  Äiti oli leiponut pullaa ja täytekakun.  Söimme niitä kolmestaan, äiti, pikkuveli ja minä.  Sitten vaihdoin vaatteet ja lähdin ulos yhden kaverini luo, siinä se päivä meni.

Se oli kaukaista 60-lukua.  Koulussa luokkakaverit esitteli rippiristejään ja rannekellojaan ja mitä nyt olivatkaan lahjoiksi saaneet.  Koska oltiin köyhiä, osasin jotenkin suhtautua, olinhan tottunut.

Mutta jostain syystä nuo kummien käytökset hiukan jäi masentamaan.  Tunsin olevani huono ja mitätön.  En tänä päivä

Ehkä nämä kummitkin olivat köyhiä eikä heillä vaan millään ollut varaa ostaa mitään lahjaa ja kokivat että sellainen olisi ollut pakko olla jos olisivat tulleet juhlaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulisi 23 niin valittaisit ei tarvii hirveesti tarjoilua ja maksaa omaisuuden ja paljon pitää tehdä, sitä ja tätä. 

Meitä on suurin piirtein tuon verran rippijuhlissa. Tarjottavia voi miettiä lompakon mukaan. Minä ajattelin keventää laskua tekemällä gluteenittomat kakut. 

Miten gluteenittomien kakkujen tekeminen tulee halvemmaksi kuin tavallisten? Ainut, mikä muuttuu on jauhot, eivätkä ne ole todellakaan kallein raaka-aine kakussa.

Kakut tilataan yleensä konditoriasta. Viimeksi en ollut 'ihastuksissani' ja ärsytti maksaa yli 70 siitä kakusta. Voin leipoa gluteenittoman kakun itsekin, tavallista en ala tekemään, tässä talossa ei ole ollut gluteenia vuosiin. 

Eihän rippijuhlien ole tarkoituskaan olla isot kalaasit vaan pieni perhejuhla. Ettet vaan nyt mieti saamatta jääviä rahalahjoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulisi 23 niin valittaisit ei tarvii hirveesti tarjoilua ja maksaa omaisuuden ja paljon pitää tehdä, sitä ja tätä. 

Meitä on suurin piirtein tuon verran rippijuhlissa. Tarjottavia voi miettiä lompakon mukaan. Minä ajattelin keventää laskua tekemällä gluteenittomat kakut. 

Miten gluteenittomien kakkujen tekeminen tulee halvemmaksi kuin tavallisten? Ainut, mikä muuttuu on jauhot, eivätkä ne ole todellakaan kallein raaka-aine kakussa.

Niitä ei tarvita kuin yksi malliksi. Ei kelpaa kenellekään

Muuta rippijuhlien ajankohtaa. Meidän tytön rippijuhlat ovat eri viikonloppuna kuin konfirmaatio. Ei kukaan vieraista sinne kirkkoon tulisi kuitenkaan. Tytölläni on muutenkin niin että leiri on kesäkuun alussa mutta konfirmaatio vasta elokuussa.

Vierailija kirjoitti:

Et sitten ilmoitellut kaikille kutsutuille jo viime vuonna, että minä päivänä ne juhlat on? Itse laitoin heti päivämäärän sukulaisille, kun sen sai kuulla, kun selvisi mille rippileirille pääsee. Silloin tietävät työvuoroja ja matkoja varaillessa, että tuolloin olisi juhlatkin.

Me tiedettiin hyvissä ajoin, milloin on konfirmaatiopäivämäärä. Mutta ei ollut mitään tietoa siitä, meneekö lapsi kasteelle ja konfirmaatioon. Etukäteen hän ajatteli, että luultavasti ei. Mutta jos pappi olisi siellä leirillä saarnannut väkemmin, niin ehkä lapsi olisi hurahtanut ja olisi mennyt kasteelle.

Tietenkään ei siis voitu mitään kutsuja lähettää, kun ei tiedetty edes, onko mitään juhlia tulossa. Lopulta käytiin sitten vaan kirkossa katsomassa niiden toisten konfirmaatio ja lapsi kävi tietenkin myös riparin ryhmäkuvassa, mikä otettiin siellä kirkossa. Mutta ei pidetty mitään juhlia, käytiin vaan ravintolassa syömässä hienosti, kun kerran juhlavaatteissakin oltiin.

Ihan kivasti se meni noinkin ja lapsi itsekin oli sitä mieltä, että ei tietenkään mitään juhlia pidetä, kun hän ei halunnut kastetta. Ei hän jäänyt mitään lahjojakaan kaipaamaan, olin itsekin sanonut hänelle, että se leiri (joka oli Kreikassa) riittää lahjaksi.