Vanhempien "kesämökin" ryönäläjät

Vierailija kirjoitti:

 

Minä ajoin viime joululoman aikana anoppilan kaikki varastot, vintin, kellarin, kaikki jäteasemalle ja kierrätyskeskukseen. Mies hoiti lapsia ja minä raivasin anopin kanssa.

Anoppini on elossa ja oli erittäin kiitollinen siitä, että autoin häntä tyhjentämään taloaan. Puhuu tästä meidän raivaustempauksesta vieläkin. Mitään muuta ei jätetty kuin välttämättömät, paraskuntoisimmat työkalut työkaluvarastoon. Ja vintin romuista minä otin itselleni muistoksi yhden vanhan kaulakorun, anopin luvalla. Kaikki muu hävitettiin, sillä se oli hänelle ja meille ihan turhaa tavaraa.

Kesälomalla varmasti jatketaan ja hän pääsee avullani raivaamaan talon asuintilat. Hän on sitä mieltä, että minä olen paras raivausapu, kun minun kanssa ei tarvitse jokaista löytynyttä t-paitaa tai kippoa ruveta analysoimaan, että muistatko tämän sieltä 80-luvulta.

Jotkut vanhat naiset täällä av:llä kuvittelee, että miniä on

Sekin seli. 

Vierailija kirjoitti:

Tähän liittyen kysymys, miten hamstraajan saa lopettamaan hamstrauksen ja laittamaan turhat tavarat poistoon tai roskiin? Aina kun olen siivonnut jonkin kohdan paljaaksi, siihen ilmestyy uusi läjä. Enää ei jaksaisi. Haluaisin kuitenkin päästä joskus varaston perälle, koska siellä on käyttötavaroita.

No niin. Sinnehän sitä pitikin päästä.

Luojan kiitos sotavuosina syntyneet vanhempani ovat olleet pedantteja, siivoushulluja ja liki minimalisteja. Tästäkin on saanut kärsiä kyllä aikoinaan, mutta parempi nyt.

Puolisoni, joka amerikkalaisen määritelmän mukaan kuuluu boomereihin 1946-1964, sen sijaan on pahasti hamsteritaipumuksella varustettu. Itse ole seuraavaa sukupolvea. 

Olen niin väsynyt jatkuviin roinaläjiin, joita olen jo vuosikymmeniä purkanut ja lajitellut, kierrättänyt ja heittänyt pois kotona sisällä, varastoissa ja pihalla. Toki vanhempieni kovassa koulussa olleena olen ollut siinä touhussa aika hyvä. Mutta vanhemmiten olen aina vain väsyneempi enkä ole enää ihan terveen kirjoissakaan. Pelkään lopulta voimieni loputtua hautautuvani täällä ryönään, mitä toinen koko ajan tänne kerää. 

Vielä pinnistelen aina kun vain jaksan, perustelen, perustelen ja vielä kerran perustelen, miksi tämäkin rikkinäinen toimimaton rakkine kannattaa heittää pois. Raskasta on. 

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos sotavuosina syntyneet vanhempani ovat olleet pedantteja, siivoushulluja ja liki minimalisteja. Tästäkin on saanut kärsiä kyllä aikoinaan, mutta parempi nyt.

Puolisoni, joka amerikkalaisen määritelmän mukaan kuuluu boomereihin 1946-1964, sen sijaan on pahasti hamsteritaipumuksella varustettu. Itse ole seuraavaa sukupolvea. 

Olen niin väsynyt jatkuviin roinaläjiin, joita olen jo vuosikymmeniä purkanut ja lajitellut, kierrättänyt ja heittänyt pois kotona sisällä, varastoissa ja pihalla. Toki vanhempieni kovassa koulussa olleena olen ollut siinä touhussa aika hyvä. Mutta vanhemmiten olen aina vain väsyneempi enkä ole enää ihan terveen kirjoissakaan. Pelkään lopulta voimieni loputtua hautautuvani täällä ryönään, mitä toinen koko ajan tänne kerää. 

Vielä pinnistelen aina kun vain jaksan, perustelen, perustelen ja vielä kerran perustelen, miksi tämäkin rikkinäinen toimimaton rakkine kannattaa heitt

Onneksi ei ole sitä kesämökkiä. 😅

Olette näköjään kotoisin kauheasta Ryönälästä.

ryönäläjä parvekkeella, täytyy poistaa, siellä olisi lapsille leikkikaluja

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi itse saada toimeksi tehdä kuolinsiivous, ettei jäisi jälkikasvun harmiksi kaikki roinat.

Mietin juuri, että pitäisikö tätä ruveta harrastamaan oman perillisen kanssa. Meillä nyt oletettavasti on vielä kolmisenkymmentä vuotta elinaikaa jäljellä. Mutta eihän olis paha vaikka kerran vuodessa viettää aikaa yhdessä, tavaraa karsien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän liittyen kysymys, miten hamstraajan saa lopettamaan hamstrauksen ja laittamaan turhat tavarat poistoon tai roskiin? Aina kun olen siivonnut jonkin kohdan paljaaksi, siihen ilmestyy uusi läjä. Enää ei jaksaisi. Haluaisin kuitenkin päästä joskus varaston perälle, koska siellä on käyttötavaroita.

No niin. Sinnehän sitä pitikin päästä.

 

Juuri niin. Olen pitänyt normaalina ajatusta, että varasto voisi olla ihan toimiva käyttövarasto. Esimerkiksi ruohonleikkuria ja talvirenkaita tarvitaan tiettyinä aikoina väistämättä. Ei ole järkevää, että ne olisivat aina uudestaan epämääräisen kasan alla. Vai ajattelitko, että haluaisin vaan kollata sieltä kaiken mahdollisesti arvokkaan  "huutokauppakeisarimentaliteetilla".

Vierailija kirjoitti:

Mutta vanhemmiten olen aina vain väsyneempi enkä ole enää ihan terveen kirjoissakaan. Pelkään lopulta voimieni loputtua hautautuvani täällä ryönään, mitä toinen koko ajan tänne kerää. 

Vielä pinnistelen aina kun vain jaksan, perustelen, perustelen ja vielä kerran perustelen, miksi tämäkin rikkinäinen toimimaton rakkine kannattaa heittää...

Kuulostaa tutulta. Itse en saa koskaan edes kunnollista vastausta, miksi jokin pahvilaatikko on tärkeä. Sen olemassaolo vain on, eikä sitä saa kyseenalaistaa tai ottaa puheeksi. Jos sanon yleisellä tasolla, että tavarat eivät välttämättä säily pitkään kunnossa ihan vaan päällekkäin varastoituna, saan suuttuneen kommentin "Eihän täällä mikään säilykään, kun tämä varasto on huono. Eikä nyt ole aikaa järjestellä."

keräilija yleensä kerää puhdasta tavaraa.hoarder voi kerätä jopa roskaa ja likaista. vanhemmiten ehkä voi kiintyä muistoihin ja joku ajatus mikä on käyttökelpoista hämärtyä. 

jos vanhus suostuu siivoileen yhdessä ja järjesteleen, niin kannattaa setviä kasoja kierrätykseen. jos vanhus ei suostu siivoon, niin se on ikävä juttu.ruotsalainen kuolinsiivous on hyvä idea. onneksi jotkut vanhukset ymmärtää hankkiutua roskasta ja rikkinäisestä eroon. 

ehdottomasti hyvä idea puhua tästä ongelmasta. vaatteet on paras laittaa heti kiertoon, kun ei mahdu päälle.vuosikymmeniä varastossa lojuessa ja likaantuessa menee hukkaan. annettuna heti pois puhtaana, joku saa vaatteeen käyttöön. 

Olen ollut samassa tilanteessa. Isäni kuoli kun olin nuori opiskelija. Minulla ei ollut yksinkertaisesti aikaa, voimia eikä rahaakaan hoitaa tyhjennystä kaatopaikalle yhdellä kertaa. Yksi kierrätysmyymälä haki sängyn patjoineen ja ihan kaikki muu vietiin kesämökille, siis edesmenneen mummon entiselle kotipaikalle.

Isän sisko Ruotsista lupasi tulla ottamaan mitä hän haluaa. Ei tullut sinä kesänä eikä seuraavana. Aivan järkyttävä urakka, viedä pois sohvaa ja nojatuolia, tauluja, kirjoja, kolme kirjahyllyä. Osa astioista oli kärsinyt siirrosta, puuttui palasia ja oli halkeamaa. Suoraan vaan jätesäkkiin ja kaatopaikalle. Koska mummon vanha kotitalo oli kylmillään talvet, äkkiä alkoi myös matot haista. Se oli aivan järkyttävä urakka. Muistan kun isällä oli häkkivarasto taloyhtiössä ja olisin edes siitä osan vienyt sekajäteastiaan, niin heti oli siellä talonmies tai joku kiinteistönhoitaja huutamassa, että yhtään ainutta tavaraa et tuo taloyhtiön roskiksiin.

Kyllä minä ihmettelin, miksi isäni oli niin paljon kaikkea kerännyt. Selvisi sekin, että hän oli ollut mies, jolla oli kolmet rikkinäiset kumisaappaat häkkivarastossa. Ilmeisesti odottamassa, että paikkausinnostus iskee.

Tuli mieleen,et toki voi myös vuokrata valmiin mökin lomalleen,jos on kovin raskasta mökkeillä paikassa.Se voi olla oikeesti parempi kuin ärsyyntyneenä siivota romuläjiä.Ei ole pakko olla kärsijänä,jos ei taho.

talvella voi lumihankeen tehdä nuotion tai polttaa jossain tyhjässä tynnyrissä tai grilli viritelmässä,puusta ja paperista kasatun materiaalin ja polttaa sen.esim. kaikki henkilötieto paperit on hyvä hävittää polttamalla jos niitä on vuosien ajalta.

kunhan vahtii tulta ja katsoo perään. ei maksa mitään.

jäteöljyt ja maalipurkit voi viedä kaatopaikan kemikaali keräykseen. ne on varmaan kuolinpesien ikävin löytö.

se joka perii puhdasta hyvää tavaraa on onnekas.koska puhdasta tavaraa voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. ämpärit ja muovilaatikot on hyvä pitää auton takakontissa ja täyttää lasilla ja metalilla ja laittaa kaupan kierrätyspisteeseen. ainakin on ilmaista ja menee varmaan teollisuuden kierrätyskäyttöön?

Mulla lähisukulainen hamstrannut noin 40v. Löytyy kaikkea, kankaita kilometreittäin, hikisiä vaatteita, astioita jne säkkejä, laatikoita kasoittain ettei kämpässä pääse kun pieniä kujia pitkin. Sauna menetetty ryönälle, wc lattia täynnä vaatteita. Jääkaappissa vanhaa ruokaa. Pakastin, Hyi yök. 

Joutunut muuttamaan ja karsimaan jo 5x palotarkastajan, terveystarkastajan ja naapureiden vuoksi. 

Kauan ei karsiminen auta ja jos ei ole tiukkana, niin joutuu ottamaan kasoja säilytykseen.

Lisäksi kun muisti jo pätkii, niin syyttelee muita jostain 90-luvun romujen varastamisesta. Eli siis kamoista jotka itse siirtänyt 90-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta vanhemmiten olen aina vain väsyneempi enkä ole enää ihan terveen kirjoissakaan. Pelkään lopulta voimieni loputtua hautautuvani täällä ryönään, mitä toinen koko ajan tänne kerää. 

Vielä pinnistelen aina kun vain jaksan, perustelen, perustelen ja vielä kerran perustelen, miksi tämäkin rikkinäinen toimimaton rakkine kannattaa heittää...

Kuulostaa tutulta. Itse en saa koskaan edes kunnollista vastausta, miksi jokin pahvilaatikko on tärkeä. Sen olemassaolo vain on, eikä sitä saa kyseenalaistaa tai ottaa puheeksi. Jos sanon yleisellä tasolla, että tavarat eivät välttämättä säily pitkään kunnossa ihan vaan päällekkäin varastoituna, saan suuttuneen kommentin "Eihän täällä mikään säilykään, kun tämä varasto on huono. Eikä nyt ole aikaa järjestellä."

Miten tämän nyt oikein sanoisin? Nuo tavarat ovat vanhempiesi omaisuutta etkä voi lähteä päsmäröimään heitä siitä mikä on tarpeen ja mikä ei. He päättävät sen, et sinä. Mutta sen sijaan voit tarjota heille apua ja tukea jos he haluavat tehdä tuollaista siivousta. Tämänkaltaisella yhteistyöhenkisellä asenteella saattaa jotain tapahtuakin.

Mikä tahansa painostukselta edes haiskahtava asia saa heidät puolustuskannalle ja pikemminkin lykkää kuin aikaistaa tuollaista siivousoperaatiota.

Ylläoleva saattaa kuulostaa yleviltä periaatteilta mutta näin ihmiset toimivat ja se kannattaa uskoa nätillä puheella. Olen itse asunut perheessä jossa puhuttiin hyvinkin nätisti ja tasavertaisesti toinen toisille, siksi tämä on ensisijaista ilmaisutapaa. Mutta tiedän myös sellaisia ihmisiä jotka eivät usko kaunista puhetta ja näille ihmisille joutuu valitettavasti antamaan palautteen vähän suoraviivaisemmalla sanavalinnalla, siis siten ettei asian vakavuudesta jää mitään epäselvyyttä edes hieman tyhmemmällekään henkilölle. Se tietysti loukkaa heitä mutta itsepä ovat osansa valinneet (omalla käyttäytymisellään).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta vanhemmiten olen aina vain väsyneempi enkä ole enää ihan terveen kirjoissakaan. Pelkään lopulta voimieni loputtua hautautuvani täällä ryönään, mitä toinen koko ajan tänne kerää. 

Vielä pinnistelen aina kun vain jaksan, perustelen, perustelen ja vielä kerran perustelen, miksi tämäkin rikkinäinen toimimaton rakkine kannattaa heittää...

Kuulostaa tutulta. Itse en saa koskaan edes kunnollista vastausta, miksi jokin pahvilaatikko on tärkeä. Sen olemassaolo vain on, eikä sitä saa kyseenalaistaa tai ottaa puheeksi. Jos sanon yleisellä tasolla, että tavarat eivät välttämättä säily pitkään kunnossa ihan vaan päällekkäin varastoituna, saan suuttuneen kommentin "Eihän täällä mikään säilykään, kun tämä varasto on huono. Eikä nyt ole aikaa järjestellä."

Miten tämän nyt oikein sanoisin? Nuo tavarat ovat vanhempiesi omaisuutta etkä voi lähteä päsmäröimään heitä siitä mikä on tarpeen ja mikä ei. He päättävät sen, et sinä. Mutta sen sijaan voit tarjota heille apua ja tukea jos he haluavat tehdä tuollaista siivousta. Tämänkaltaisella yhteistyöhenkisellä asenteella saattaa jotain tapahtuakin.

Mikä tahansa painostukselta edes haiskahtava asia saa heidät puolustuskannalle ja pikemminkin lykkää kuin aikaistaa tuollaista siivousoperaatiota.

Ylläoleva saattaa kuulostaa yleviltä periaatteilta mutta näin ihmiset toimivat ja se kannattaa uskoa nätillä puheella. Olen itse asunut perheessä jossa puhuttiin hyvinkin nätisti ja tasavertaisesti toinen toisille, siksi tämä on ensisijaista ilmaisutapaa. Mutta tiedän myös sellaisia ihmisiä jotka eivät usko kaunista puhetta ja näille ihmisille joutuu valitettavasti antamaan palautteen vähän suoraviivaisemmalla sanavalinnalla, siis siten ettei asian vakavuudesta jää mitään epäselvyyttä edes hieman tyhmemmällekään henkilölle. Se tietysti loukkaa heitä mutta itsepä ovat osansa valinneet (omalla käyttäytymisellään).

 

Kuulostaa siltä että lainaamasi kommentoijan hamstraajaomaiset kuuluvat tuohon kategoriaan joka ei usko vaikka kuinka lirkuttaisi.

Itse olen tuollaisen ryönäläjän aiheuttaja. Kotona ja mökillä. Anteeksi seuraavat sukupolvet, yritän hävittää sen mitä voin, mutta toinen osapuoli ei suostu nuppineulankaan kokoisen ryönän hävittämiseen. Yksin ei jaksa kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole varmasti ainoa. Mikä näitä suuria ikäluokkia vaivaa kun kaikki paikat hamstrataan romua ja muuta "paskaa" täyteen!

Näitä vaivaa itsekkyys yhdistettynä tyhmyyteen. Mikään "nuoruudessa oli pula-aika" ei ole perustelu. Oli minunkin nuoruudessa 1990-luvun lama, markka ja Neuvostoliitto sekä kaksi Saksaa, mutta en ole jäänyt näitä kaipaamaan, vaan mennyt elämässä eteenpäin ja opetellut uusia tietoja ja taitoja tarvittaessa. Vanhempi sukupolvi tuskin on opetellut mitään ammattikoulun rimaa hipoen läpäistyään. Silti asioista tiedetään enemmän kuin alan professorit.

Hyvin huomaa, ettet oikein tiedosta sitä, mitä se on, kun kaikesta on pulaa. Erityisesti ruoasta, mutta myös vaatteista, lämpimistä asunnoista, jne. Äitini eli pula-ajan ja todellakin oli säästeliäs kaiken säästävä ihminen. Näki jotain hyvää tai käyttötarkoitusta lähes joka tavarassa. Jos yhtäkkiä Suomeen tulisi tilanne, että rahanarvo laskisi lujasti, kauppoihin ei saapuisi ostettavaa (ruokaa/vaatetta/käyttötavaraa) niin kummasti alkaa toimiva vanha tavara kiinnostamaan. 

Tarkoitan tällä sitä, että tässä ajassa ja tässä tavaranmäärässä on helppo ylenkatsoa vanhaa tavaraa. Toki itsekin ylenkatson homeisia tavaroita, nehän on pakko laittaa jätteeseen. Tämä runsaus mikä meillä nyt on, on aivan ennen kuulumatonta koko ihmiskunnan historiassa. Ja tämä on johtanut siihen, että käyttökelpoista tavaraa ylenkatsotaan, koska se ei ole muodinmukaista ja uusinta uutta. Ehkä paras esimerkki tästä on uusia 20 v vanha täyspuinen peiliovinen hyväkuntoinen keittiö, koska se ei ole muotia. Pitää olla mustaa tai valkoista ja marmoritasoa. Noh. 5 v päästä kukaan ei muuta keittiökseen laitakaan kuin niitä kaaripeiliovellisia täyspuu keittiöitä - kenellä siis on varaa. Kun tulevat kolmekymppiset havahtuu, että sehän on muodikkainta ja hienointa mitä ihmisellä voi kodissaan olla. Siinä vaiheessa ne tulevat muotiin, kun kenelläkään ei niitä enää ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätön tuo ratsastuskypärän tarina. Nauratti, mutta samalla tunsin kirjoittajan ärsytyksen. En käsitä miksi tuo yksi sukupolvi on hamstereita täynnä. Vanhempani myös pitävät roinaansa arvokkaana, josta voi saada hyvin rahaa. Ja mikä on tuo homeisten lautakasojen ja vanhojen ikkunapokien säilyttäminen?! Monessa kirjoituksessa mainitaan nuo. Ja kaikki luonnollisesti pihapiirissä säiden armoilla vuodesta toiseen.

Isäni osti vuosia sitten jonkun Saabin romun, jonka suunnitteli kunnostavansa. Jokainen voi arvata kuinka projektissa kävi. Saab on edelleen tontin rajalla, joka vuosi ränsistyneempänä kasvavan heinikon keskellä. Mutta hei, sillä on myyntiarvoa, sillä onhan se malli jota ei valmisteta enää.

Mä muuten tunnistan itseni tuosta ikkunanpokien säästämisestä😂

Mulla on kyllä hyvä syy ja selitys: me ostettiin vanha talo johon oli edellinen omistaja vaihtanut ikkunat alakertaan. Yläkerrassa oli ja on vielä nykyäänkin (nyt kunnostettuna) alkuperäiset ikkunat. Mun haaveena on että vielä joskus ne alakerran ikkunat kunnostetaan ja laitetaan takaisin paikoilleen. Luulen kyllä ettei se tapahdu meidän toimesta ja ehkei koskaan kenenkään toimesta, koska ne uudet ikkunat on tosi laadukkaat ja tyyliin sopiva(hko)t mutta mahdollisuus siihen on, koska olen jemmannut pokat talon vintille karmeineen. 

Meidän 100v vanhassa pihasaunassa oli aiemmin vanhat pienet kaksiruutuiset ikkunat, muistan kun lapsena aina avasin toisen ikkunan ja vilvottelin siitä pihalle kurkkien. Isä sai jostain ruskeat isohkot 70-luvun omakotitalon ikkunat ja vaihtoi ne saunaan 🙈 Ei sovi ollenkaan, on kauhean näköinen. Onneksi ehdin väliin ennen kuin hän olisi vaihtanut alkuperäisen vanhan puuoven tilalle niin ikään ruskean 70-luvun varaston oven 🙈 Suuttui, kun hän oli niin hyvän oven löytänyt ja en ymmärtänyt miksi se olisi kannattanut siihen laittaa.

Ja kyllä, ne vanhat ikkunat on tallella, koska kun isästä aika jättää, laitan ne takaisin paikalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi itse saada toimeksi tehdä kuolinsiivous, ettei jäisi jälkikasvun harmiksi kaikki roinat.

Jälkikasvu voi päättää mikä on säästämisen arvoista. Meilläkin katosi kaikki lapsuuden piirrokset kuin tuhka tuuleen. Etsiessäni niitä, kukaan ei tiennyt mitä on tapahtunut.

Se jälkikasvu voi viedä ne mennessään kun muuttaa kotoa pois eikä käyttää vanhempiensa nurkkia säilytyspaikkanaan. 

Mä taas olen onnellinen että äitini säästi lapsuusaikani leluja ja piirustuksia, puutöitä ym, koska en minä niitä teininä kotoa muuttaessani arvostanut. Ja sama toistunut omien lasteni kanssa, he olisivat heittäneet suoraan roskiin kaikki lapsuutensa tavarat kun muuttivat pois kotoa. Mutta niin vaan on alkanut aikuistuttua kiinnostaa, onko mm. se vanha räsynalle tallella... 😍