Missä iässä sinusta alkoi tuntua vanhalta?

Ei ole sellaista tunnetta vielä tullut vastaan.

Olen 38 v. enkä tunne itseäni yhtään vanhaksi.

ei vielä 58 v

Ei ole vielä tuntunut siltä, 60 v.

Ap lisää: en ole kiinnostunut kuulemaan, ettei sellaista vielä ole tullut 🙄 (Yllätys että nämä riensivät vastaamaan!)

Saa nähdä, milloin alkaa tuntua vanhalta. Nyt 63 ja tuntuu sopivalta. 

Viidenkympin jälkeen alkoi prakaamaan fysiikka, ja myös väsymys voimistui paljon. Kyllähän se kertoo, että biologinen ikä alkaa olla loppupuolella. Lahoaa.

Kun olin n. 48-50v.

Kun olin vähän päälle kymmenen

No nyt jo tuntuu ajoittain. 56v

Peilistä katsoo joku väsähtänyt kurppa. En siis ole ryppyinen, väsynyt vaan ja silmät on syvällä päässä ja semmosta.

mikä alkaa tuntua vanhalta? minä en tunne itseäni vielä vanhaksi. 57v.

Alle 10-vuotiaana. Vakava sairastuminen ja muut traumat paljasti maailman karuuden. Nykyään olen jo kyllästynyt koko maapalloon ja tunne tuskin paranee kun täytän 60.

Aina on tuntunut vanhalta. Olin jo lapsena henkisesti mummo, tykkäsin vanhoista lauluista ja huonot käytöstavat ärsytti ja muuta sellaista. 35-vuotiaana alkoi sitten se fyysinen alamäki vaikka ihan mummolta en vielä näytäkään.

40, en ajatellut että numerossa olisi itsessään mitään vikana mutta ohi on kyllä, sen rupesi yhtäkkiä tuntemaan joka solussa.

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää: en ole kiinnostunut kuulemaan, ettei sellaista vielä ole tullut 🙄 (Yllätys että nämä riensivät vastaamaan!)

Yleinen keskustelupalsta. Sinä et määrittele kuka saa vastata. 

Taitaa olla vähän henkinen asia. Kun alkaa huomio vain kohdistua menneisyyteen eikä jaksa enää kiinnostua tai innostua nykyhetkestä tai tulevaisuudesta, niin silloin ihminen on tullut henkisesti vanhaksi. Mun mutsi oli mielestäni henkisesti melko nuori vielä 80-vuotiaana. Ei hän silloin vielä valittanut ikääntymistä mitenkään. Kun ikää alkoi olla jotain 88v, niin sitten alkoi jo harmitella vähän vanhenemista kun ei ole enää täysin omatoiminen arjessa. Toisaalta mutsin isosisko on kohta 92v ja on edelleen varsin omatoiminen ja virtaa tuntuu riittävän yllättävän paljon monenlaiseen toimintaan. Sen aviomies on jo 95v. Kotona asuvat ihan normaalisti. Joku siivooja kai siellä kyllä käy ja he eivät enää itse laita ruokaa, vaan syövät jotain valmista. 

60v alkoi tuntumaan että parasta ennen päiväys meni ohi.

Siinä teini-iän kynnyksellä. 20-vuotias oli varmaan pahin.

Sittemmin tuntuma on heilahdellut äärilaidasta toiseen.

Mutta yleisesti ottaen haluan uskoa sanontaan, että jos nuorena vanha, niin vanhana nuori.

Ei nyt varsinaisesti tunne, että loppu on lähellä, mutta huomaan näin 38 veenä, että muutaman vuoden ajan olen tavallaan tippunut pois 'ajan hermoilta' eikä kroppakaan enää toimi kuin ennen, joten tavallaan sen oman ikääntymisen on alkanut tiedostamaan vaikka mieli olisikin vielä ihan parikymppisen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt varsinaisesti tunne, että loppu on lähellä, mutta huomaan näin 38 veenä, että muutaman vuoden ajan olen tavallaan tippunut pois 'ajan hermoilta' eikä kroppakaan enää toimi kuin ennen, joten tavallaan sen oman ikääntymisen on alkanut tiedostamaan vaikka mieli olisikin vielä ihan parikymppisen. 

Höh. Minäkin olen 38-vuotias ja niin mieli kuin kroppakin ovat molemmat skarpissa kunnossa. Tykkään myös opetella kaikkea uutta, ja opinkin.