En tykkää miehen koirasta - ihmiset sanovat empatiakyvyttömäksi ja kylmäksi jos ei koirista tykkää
Mä en ymmärrä tätä koirien palvontaa. Ja sitä että ei saa ääneen sanoa ettei tykkää koirista.
Joku äiti Iltalehdessä kertoi kuinka huomasi lapset saatuaan ettei ollutkaan tarkoitettu äidiksi ja hän muutti pois ja jätti lapset isälle. Sitä ei paheksuttu edes mitenkään.
Mutta sitten jos minä sanon, että haluaisin eroon koirasta niin olen kuulemma hirviö.
Koirasta lähtee niin paljon karvaa, että koko ajan saa imuroida. Koira syö lasten ruuat pöydiltä, repii roskat, haukkuu ja murisee vieraille ja karkailee, jos sekunninkin ovi on auki. Lisäksi se haisee ihan saamarin pahalle, koska on jo vanha koira. Koirasta on paljon isompi vaiva kuin lapsista yhteensä.
Mutta jos vahingossakaan sanon jossain sukujuhlissa että en jaksaisi koiraa enää yhtään, että oon aivan loppu siihen työmäärään ja mielelläni antaisin sen pois niin minua katsotaan vihaisesti.
#teamkissat
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies muuttanut koiransa kanssa johonkin lapsiperheeseen vau miten tuollainen tilanne on syntynyt? Vai lapsiperhe muuttanut miehen luo?
Mies otti koiran kun lapset oli ihan pieniä. Ja silloin toki annoin siihen luvan, mutta silloin puhe oli siitä että koira olisi välillä myös toisella omistajallaan(mies osti toisen kanssa koiran puoliksi).
Mutta nyt koira ei kuitenkaan ole ollut missään muutamaan vuoteen paitsi meillä kun se toinen omistaja ei enää halua pitää sitä.
Ja mies vetoaa siihen että olen antanut luvan ottaa koiran joten en saa valittaa.
Tän takia just vertasin sitä lapsensa-hylkääjä äitiä itseeni, koska koen että lapsien hylkääjää katsotaan vähemmän kieroon kuin ihmistä joka haluaisi luopua koirasta.
Ap
Toisen elollisen olennon oikeutta hyvään elämään tulee kunnioittaa. Jos olet ollut niin hölmö, että olet suostunut koiran ottamiseen, sinulla on myös vastuu koirasta. Koiran kuuluu saada hyvä vanhuus omassa kodissaan ja sen tulee voida luottaa niiden ihmisten apuun, jotka ovat luvanneet pitää siitä huolta koko sen elämän ajan. Ihmiset ottavat elukoita kuin tavaroita ja heittävät sitten syrjään, kun kyllästyvät. Kenenkään ei tarvitse pitää koirista, eikä tarvitse niitä hankkia, mutta velvollisuutensa tulee jokaisen hoitaa. Aloittajan mies ei ainakaan hoida velvollisuuksiaan ollenkaan. Toivottavasti aloitus on provo, tuollaisten ihmisten käsiin en viatonta eläintä soisi.
Aloittaja on mustasukkainen, kun koira saa huomiota.
Sääliksi käy koiraa, toivottavasti et tee mitään pahaa koiralle kun muut ovat poissa. Koira on täysin syytön sinun pakkomielteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Saa sanoa ettei tykkää, mutta kyllähän se kertoo empatiakyvyttömyydestä jonka voi myöskin sanoa.
Mies sotkee, lapset sotkee, kaikenlaista hässäkkää niiden kanssa. Ihmeesti itseltäkin jää sotkua. Miksi se on viaton luontokappale joka juuri ärsyttää? Se on empatiakyvyttömyyttä toista lajia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies muuttanut koiransa kanssa johonkin lapsiperheeseen vau miten tuollainen tilanne on syntynyt? Vai lapsiperhe muuttanut miehen luo?
Mies otti koiran kun lapset oli ihan pieniä. Ja silloin toki annoin siihen luvan, mutta silloin puhe oli siitä että koira olisi välillä myös toisella omistajallaan(mies osti toisen kanssa koiran puoliksi).
Mutta nyt koira ei kuitenkaan ole ollut missään muutamaan vuoteen paitsi meillä kun se toinen omistaja ei enää halua pitää sitä.
Ja mies vetoaa siihen että olen antanut luvan ottaa koiran joten en saa valittaa.
Tän takia just vertasin sitä lapsensa-hylkääjä äitiä itseeni, koska koen että lapsien hylkääjää katsotaan vähemmän kieroon kuin ihmistä joka haluaisi luopua koirasta.
Ap
Siis te asuitte jo yhdessä kun "mies otti koiran"? Koko perheen sitoumushan se on! Ymmärsin aluksi, että kyseessä on uusi miesystävä ja hänen koiransa. Mutta joo, itsepähän suostuit ottamaan joten se on voi voi, että sitä koiraa joutuu hoitamaankin.
Jotain perää on asiassa nimittäin, jos ei ollenkaan tykkää eläimistä tai lähtökohtaisesti ei tykkää ollenkaan koirista, on ehkä vähän kylmä ihminen. Eihön nuo poissulje toisiaan vaikka monet niin tuppaavat väittämään, että jos olet vaikka koirahullu et tykkää ihmisistä tms. ja varsinkin jos tykkäät eläimistä ja et ole se lämpimin, kaikkein tunteellisin ihmisin joku voi tahalleen väittää sinua vaikka miksi. Ka syyt löydetään sitten vaikka mistä!
Tosin väitän että tuolloin on jotain sairasta tarkoituksellista mustamaalausta kyseessä. Ei kukaan noin yksinkertaisin perustein analysoi ketään kylmäksi tai ylipäätään joksikin.
Esim. Itse tykkään koirista, mutta en haluaisi ihan kaikkia koirarotuja ja mieluiten sellainen omakasvattama pennusta llähtien.Tietenkin sairasta koiraa aina raskaampi hoitaa,vaikka ei tarkoita että ei välittäisi samalla tavalla, mutta siksi myös mahdollisimman terve koira on melko realistinen toive myös.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on mustasukkainen, kun koira saa huomiota.
Sääliksi käy koiraa, toivottavasti et tee mitään pahaa koiralle kun muut ovat poissa. Koira on täysin syytön sinun pakkomielteeseen.
Hoh hoijaa, lääkkeet ottamatta?
Eihän empatiakyky tarkoita sitä, että pitää kaikista.
En minäkään pidä koirista, mutta se johtuu ihan siitä, että allergisen nenään ne kaikki haisevat tosi pahalle, joten en halua sellaista lähelle. Etäältä voin olla empaattinen niitäkin kohtaan, muille olennoille sitten lähempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa sanoa ettei tykkää, mutta kyllähän se kertoo empatiakyvyttömyydestä jonka voi myöskin sanoa.
Mies sotkee, lapset sotkee, kaikenlaista hässäkkää niiden kanssa. Ihmeesti itseltäkin jää sotkua. Miksi se on viaton luontokappale joka juuri ärsyttää? Se on empatiakyvyttömyyttä toista lajia kohtaan.
Mies ja lapset osaa siivota, jos sotkevat. Ei koiran oksennuksia siivoa koira itse tai ei koira itseään lenkitä. Eikä koira imuroi tunnin välein huoneita missä kulkee. Eikä nosta ylös kaatamiaan roskia. Eikä korjaa rikkomiaan esineitä.
Ap
Ja siis ymmärrän, että joku ei tykkää niin paljon koirista, että haluaisi itselleen tai taputella muiden koiria, mutta ylipäätään jos nyt käyttää sanontoja kuten "Ihan sama vaikka joutuisi motarille ja kuolisi" on jotain vikaa ihmisessä silloin.
Ymmärrän hyvin sinua ap, itse pidän lapsista olipa ikä mikä tahansa, omista ja vieraista. Eläimistä en pidä, periaatteessa koirat on kissoja mukavampia, seurallisempia mutta se karvojen lähteminen, kuolaaminen ja haju, yök. Enkä ymmärrä eläinten päästämistä vuoteeseen, sohville ja pöydille mitä olen nähnyt. Eläimethän on melkoisia bakteeripesiä ja punkit tarttuu niihin joten terveysriskiäkin on. Kissat vapaana sotkevat hiekkalaatikot ja käyvät autokatoksessa kuseksimassa ja naarmuttavat kynsillään autoja ( omakohtaista kokemusta) ja nää koirankakkaläjät huoh! Kuitenkin autan mielelläni lasten kanssa, kuljetan harrastuksiin omat ja naapurin lapset, lapset ovat tervetulleita aina ja meillä on hyvä naapuriyhteisö. En mieltäisi itseäni kylmäksi enkä empatiakyvyttömäksi.
Kannattaa vielä ahkerasti käydä siellä kansanopiston kirjoittajakurssilla, ap. Ei sinusta ihan vähään aikaan ole kirjailijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa sanoa ettei tykkää, mutta kyllähän se kertoo empatiakyvyttömyydestä jonka voi myöskin sanoa.
No eikä kerro. Olen hyvin empaattinen, välitän muista ja liikutun herkästi. En ole vain kiintynyt hyvin raskaaseen koiraamme. Lisäksi koira ei ole mikään seurakoira, johon helpommin kiintyisi vaan metsästyskoira, jonka luonne on itsekäs. Ei esim.ole mitenkään suojeleva lapsia kohtaan tai mukava koira.
Ap
Ei kai koirasta oikein voi sanoa, että se on luonteeltaan itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies muuttanut koiransa kanssa johonkin lapsiperheeseen vau miten tuollainen tilanne on syntynyt? Vai lapsiperhe muuttanut miehen luo?
Mies otti koiran kun lapset oli ihan pieniä. Ja silloin toki annoin siihen luvan, mutta silloin puhe oli siitä että koira olisi välillä myös toisella omistajallaan(mies osti toisen kanssa koiran puoliksi).
Mutta nyt koira ei kuitenkaan ole ollut missään muutamaan vuoteen paitsi meillä kun se toinen omistaja ei enää halua pitää sitä.
Ja mies vetoaa siihen että olen antanut luvan ottaa koiran joten en saa valittaa.
Tän takia just vertasin sitä lapsensa-hylkääjä äitiä itseeni, koska koen että lapsien hylkääjää katsotaan vähemmän kieroon kuin ihmistä joka haluaisi luopua koirasta.
Ap
En ymmärrä. Onko siis kyse yhteisestä kodistanne ja lapsistanne ja miehen koira? Ollut teillä pienestä pitäen, mutta sinä et ole siihen kiintynyt? Erikoista.
Koirat on ihan /c:stä ja moni mies ei niistä tykkää. Vaihtoehtoja löytyy. En tosiaan halua mitään räksyttävää nurkkaanpaskantajaa syömään kenkiäni ja johtojani sekä tukkimaan imuriani ja sotkemaan kaikkia vaatteitani. Ihana my ass.
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se delaa kohta, jos on vanha. Mutta miksiköhän miehesi ei ole kasvattanut koiraa, normikoirat eivät varasta ruokaa saatikka sotke paikkoja. Haiseminen taas viittaa johon tulehdukseen. Koira vaatii hoitamista ja kasvattamista aivan samalla tavalla kuin lapset; ymmärrystä, huumoria, kiintymystä (rakkautta) ja rajojen asettamista.
Jep ei vanhan(kaan) koiran kuulu pahalta haista. Hammaslääkäriin ihan vähintään, jos ei ole lähiaikoina ollut. Säännöllinen pesu, niin märkänäkään haju ei ole niin paha. Nyt on taidettu jättää koira-parka hoitamatta ja kouluttamatta ihan koko perheen voimin.
Heitöt mäkeen koiran tai sanot miehelle että joko lähtee koura tai molemmat. Hankkiutyusin ainakin itse asap eroon.
Mies hankkikoon ensitöikseen robotti-imurin. Koiran voi myös pestä koirashampoolla tai pesettää koirasalongissa - maksaa toki mansikoita. Ja kun ruokia on esillä koiran voi laittaa pihaan tai sulkea toiseen huoneeseen.
No eikä kerro. Olen hyvin empaattinen, välitän muista ja liikutun herkästi. En ole vain kiintynyt hyvin raskaaseen koiraamme. Lisäksi koira ei ole mikään seurakoira, johon helpommin kiintyisi vaan metsästyskoira, jonka luonne on itsekäs. Ei esim.ole mitenkään suojeleva lapsia kohtaan tai mukava koira.
Ap