Avuton olo -vaistamaton ero. Sain viimeyona tietaa, etta miehellani on suhde toiseen naiseen. Tama on toinen julkitullut pettaminen. Mieli on aivan maassa. Ekalla kerralla annoin

voimia

ett miten joku voi ihan pokerina elää isinä ja aviomiehenä perhe-elämää ja heilastella sitten toisaalla ihan muuta. Ja miten joku eukonraakki alkaa kaipailemaan toisen miestä. Olen kyllä huomannut, että joillekin naisillekaan se oma ei riitä ja parasta näyttää olevan se, kun saa jonkun toisen puolison ystäväksi tai pauloihinsa. Sellaisella naisella ei ole kaikki kunnossa. GRRRRR olen vihainen puolstasi!!

on joskus vihreää. Se ei olekaan punaista.

Yhden illan kännipanosta ei kannata alkaa eropapereita täytellä. Mutta tämä kuulostaa hiukan erilaiselta. Lähes vuosi on jo aika pitkään ollakseen jotain ihan vain satunnaista ja ohimenevää. Itse en pystyisi antamaan anteeksi noin pitkään jatkunutta pettämistä. Mielestäni se kertoo syvistä ongelmista.



Ei sinun tarvitse muuttaa minnekään, mies muuttakoon.

Nyt vain alat järjestellä asioita kuntoon. Onhan sinulla tukijoukkoja. Kaikki läheiset nyt sinua auttamaan asioissa, lapset vaikka mummolaan vähäksi aikaa jne...



Tärkeintä on kuitenkin se, ettet anna katkeruutesi vaikuttaa isän ja lasten suhteeseen. Se vaatii eniten vahvuutta. Miehesi on lastesi isä - tapahtui teidän välillänne mitä vain. Älä siis hauku miestäsi lapsillesi ja tue heidän suhdettaan, niin vaikeaa kuin se saattaa ollakin. Se on kuitenkin parasta lapsillesi ja heidän etunsa on tärkein.

Ymmärrän, että sinusta tuntuu tuolta. Kävitteko edellisellä kerralla parisuhdeterapiassa. Ellette käyneet, onko mahdollista mennä nyt. Vain terapian avulla voisitte vielä selvitä. Muuten ero on ainoa vaihtoehto. Omin avuin ette takuulla pysty enää jatkamaan. Luottamus on mennyt totaalisesti.

älä tee kriisissä mitään. ainakaan hae niitä eropapereita, kun on lapsiakin. Odota ja yritä jaksaa. Ei varmaan ole hetkeä päivässä, mikä ei olisi paha.

Itse ole tässä tilanteessa, että mies lupasi minulle n vuosi sitten, ettei toistu. Siksipä halusinkin kysyä, miten kauan teillä kesti tuo vaihe1? Miten sitä hoiditte? Ja missä?

t kolmen lapsen äiti ja ikää on myös

Vierailija:

anteeksi, ja elämämme jatkui yhdessä. Mies lupasi että se ei toistu. Elämä on ollut oikein hyvää tähän asti. Kyllä silloin vuosia sitten tehtiin töitä luottamuksen ja toisen kunnioittamisen eteen. Nyt tuntuu että matto vedettiin alta, ja kaikki nämä vuodet ovat olleet pelleilyä miehen puolelta. Meillä on neljä aivan ihanaa lasta, ja yhdessä olemme olleet jo 20 vuotta. Ajatukset ovat aivan sekaisin -mitä tästä eteenpäin? Osa mua haluaa jättää tollaisen paskan, mutta osa haluaisi pitää kynsin ja hampain kiinni. Kamalaa, mun sydän huutaa. Kuinka se voi tehdä näin...

Mistä niitä eropapereita saa hakea?

Ei kai mulla todellakaan ole vaihtoehtoja. Mutta nyt vaan on niin kamala olo. En todellakaan tiedä mistä aloittaa. Mieheni ei ole tällä hetkellä kotona -" heitin" sen yöllä ulos kodistamme (meni vanhempiensa luo, asuvat lähellä). Alanko hankkia asuntoa itselleni ja lapsilleni heti, missä vaiheessa omistusasunto myyntiin, miten selvitä tästä kaikesta kun pitäisi töitäkin tehdä.?? Hirveesti ajatuksia, itkun sumentamia ja aivan toivoton olo. Tiedän että niin moni on kokenut saman, mutta kun tämä osuu omalle kohdalle, niin tulee aivan neuvoton olo. T ap

sähän et lähde kodista mihkään. mies voi lähteä, jos jonkun pitää lähteä. taloa ei tarvi myydä pitkään aikaan. lukotkin voi kotirauhan vuoksi vaihtaa, jos näin tahdot.



soita vaikka oikeusatoimistoon ma aamuna

Ensimmäinen pettäminen ja sen tuoma tuska tapahtui n. 7 vuotta sitten. Ei käyty terapiassa, vaan puhuttiin ja puitiin asiaa. Pikkuhiljaa alkoi luottamus palata elämäämme, ja elämä alkoi maistua hyvälle. Mielestäni kaikki oli hyvin viimeyöhön asti. Sit romahti elämältä pohja.

Olen varmaan ollut liian sinisilmäinen, enkä ole edes ajatellut että mieheni tekisi sen taas. Tämä tuntuu niin järkyttävältä. Miten selviän?

Itsestäni tiedän, että sopivissa olosuhteissa, humalassa ja hölmönä voisin lipsahtaa, mutta siltikin rakastan miestäni yli kaiken. En ole sitä tehnyt ja yritänkin todellakin välttää sellaisia tilanteita. Myös mieheni alkaa humalassa flirttailemaan toisille naisille, jopa minun nähteni, vaikka on täydellinen aviomies selvinpäin. Me teimmekin sopimuksen, että emme mene ryyppäysreissuille yksin, koska tunnustamme molemmat, että viina vie estot. Haluamme suojella aviolittoamme ja lapsiamme. En tarkoita, ettemme ikinä kävisi yhdellä kaljalla tai syömässä kavereiden kanssa, vaan " estot-pois" -ryyppäysreissut vain yhdessä tai ei ollenkaan. Kaikkien ei tarvitse näin jyrkkiä päätöksiä tehdä, mutta meidän on täytynyt.



Ehkä teidän olisi hyvä miettiä yhdessä, onko teillä mahdollisuus estää tällaiset tapahtumat yhteisillä päätöksillä. Jos miehesi ei ollut edes humalassa, voitte miettiä mistä pettäminen johtuu. Onko pettäminen sitä, että elämässänne ei ole tarpeeksi jännitystä? Miten voisitte saada elämäänne mielenkiintoisemmaksi? Kannattaisiko ihan oikeasti järjestää lapsenhoitaja useammin kotiin ja käydä yhdessä syömässä ym. kivaa?

Selväähän se on ettet enää voi anteeksi antaa, ei toista kertaa pysty enää rakentamaan kaikkea alusta. Yksi kertankin tekee tiukkaa. Koitahan jaksaa, toivottavasti sinulla on hyviä ystäviä tukena ja muutakin tukiverkkoa.



Klisee mutta ansaitset parempaa!

t 4

kun jaksoit minullekin vielä vastata. Mietit tuota omaa sinisilmäisyyttäsi. Kuitenkin perusolettamus on se, ettei tarvitsisi miettiä sinisilmäisyyttä. Se on sen toisen ongelma, joka pettää. Hänen täytyisi itse tiedostaa, miksi näin on. Hänen halunsa ei liene loukata sinua. Vaan saada itse jotain. Miksi hän tarvitsee jotain muuta? Voisiko se jokin muu löytyä yhteisesti.



Jos on hyvä terapeutti, niin voisi tietenkin yrittää varmaan uudelleenkin. Pettäjä ei ole hakkaaja. Pettäjä ei ole taloudellista väkivaltaa harjoittava. Pettäjä ei ole alkkis. Se on jotain muuta.



En ole käynyt terapiassa. Sekään ei varmaan ole yksi ainoa ratkaisu. Ei kukaan toinen tee jippoja, jos ei itse niitä älyä tehdä.



Pidä vaan nyt itsesi järjissäsi, vaikkakin olet haavottunut pahasti. Sitten, kun olet vahvoilla ja kunnossa, on aika katsoa kauaskantoisempia ratkaisuja.

Ja kotoa et muuta minnekään tietenkään. Mies luikkikoon muualle jos päätätte erota mutta sinä ja lapset pysytte kodissanne. Koita kestää.

sulla on hesari, niin olikohan se eilen, missä luki kuinka kauan kotona voi " venkoilla" ilman, että talo menee myyntiin/mies saa tulla kotirauhan vuoksi hakemaan tavaroitaan yms. tais olla yleisönosastolla. muistaako joku? Jos nimittäin tällaista ratkaisua mietit.



Yrityskin aina palkitaan. Suurin osa tekee varmaan äkkipikaistuksissaan päätöksiä. Ei kannata hötkyillä.

Olen jutellut appivanhempieni kanssa (miehenihän vietti siellä yönsä) ja saanut heidän tukensa. Anoppi sanoi " älä vaan pilaa elämääsi jatkamalla, jos tuntuu ettet jaksa/halua enää, mutta älä tee hätiköityjä päätöksiä" . Se kyllä tuntui hyvältä. Olen jutellutkin tämän toisen naisen kanssa, hän soitti ja pahoitteli tapahtunutta. Näiden kahden suhde on jatkunut lähes vuoden. Ja arvatkaa mikä kruunaa tämän - nainen on yksi läheisimmistä ystävistäni. Eilen jopa istuttiin kasvotusten kahvilla ja juteltiin lapsista. Mä en kestä. Olen tässä päivän mittaan yrittänyt järkeillä seuraavaa siirtoa. Mieheni ei todellakaan tiedä mitä haluaa, ja tämä toinen nainen ei halua miestäni, koska hänelläkin on perhe, mies ja lapsia. Mun kädet tärisee ja vapisee kun ajattelen ja kirjoitan,mutta huomaan, että tämä jollakin tapaa rauhoittaa. En kykene puhumaan itkemättä kenenkään kanssa, joten tämä kirjoittaminen on helpompaa.

Mieheni kanssa ei tällähetkellä voi keskustella mistään. Hän on aivan hiljaa, lukinnut itsensä. Odottaa varmaan että kun pari päivää menee niin kaikki on taas normaalisti. Siinähän kuvittelee...



Kiitos vielä teille. Kirjoitelkaa jos jaksatte, se tuntuu hyvältä.

vaikea kuvitella tilannetta.. aivan hirvittävää varmasti.. tietääkö tämän naisen aviomies tilannetta? miten sait tietää suhteesta? kertoiko miehesi itse? hirmuisesti voimia ja jaksuja.. äläkä vain ala syyllistää itseäsi, mies mokasi tässä tosi pahasti..

tivasin häneltä mikä vaivaa. Ei kuulemma mikään. Suorastaan hermostuin, ja otin hänen puhelimensa ja luin yhden viestin. Se oli siinä. Joo, tämä nainen on myös perheellinen, eikä kuulemma missään vaiheessa toivo meidän eroa -ei oikeesti halua miestäni. Eikä aio erota omastaan. Ihan vaan on kuulemma ollut kiva tapailla ja jutella. Asioiden ei pitänyt missään vaiheessa lipsahtaa kaveruutta pidemmälle. Mieheni ja tämä nainen ovat tunteneet toisensa vuosia, tietenkin, onhan hän ollut läheinen ystäväni. Mua kiukuttaa, hän vielä toivoi että voitaisiin nähdä ja jutella. Ilmoitin että meidän ystävyys on loppu ja ovat molemmat (mieheni+tämä nainen) mulle täysin arvottomia... Tämän naisen mies on myös tietoinen asiasta, odotan innolla hänen kommenttiaan asioihin.



ps. lapset olivat kyllä hyvässä yökylä-hoidossa, eivät ole tästä tietoisia.

T.ap

alkoholilla ole ollut asioihin vaikutusta. Päätin yöllä että asat puhutaan seuraavana päivänä, koska pienessä sievässä asioilla on taipumus suurentua, ja sitten ollaankin kivassa tilanteessa...

Turha jatkaa koska hän näyttää pitävän sinua itsestään selvyytenä ja jatkaisi taas pettämistä myöhemmin.



Minua on myös petetty kerran ja toista en anna anteeksi.