Lue keskustelun säännöt.
Ihana mies-->minä kaikkien mielestä " tyhmä" OV
21.01.2007 |
Olen huomannut 15-vuoden aikana, jona olen seurustellut pidempään kolmen eri miehen kanssa, että heidän " karismansa" on laimentanut minun karismaani:(
Ymmärtääkö kukaan mitä ajan takaa... Kaikki nämä miehet ovat olleet erittäin pidettyjä ihmisiä, sellaisia joihin kaikki kaverini ja sukulaiseni ova ihastuneet, eivät aiheetta...;) Ihmiset pitävät myös minusta, mutta olen huomannut ikävän asian tässä vuosien varrella, en ole ollut yhtä " mukava ihminen" kun nuo mieheni, ja siksi ihmiset ovat pitäneet minua ikävämpämpänä ihmisenä mitä oikeasti olen...!:(
Asiaa voisi verrata sanontaan; jos olet lihava, mene seisomaan itseäsi lihavamman viereen niin näytät laihemmalta.
Käytännössä kaikki ihmiset joihin tutustun harrastuksissa, töiden yhteydessä tmv. (siis että ihan ystävystymme) pitävät minua hyvänä tyyppinä, jonka kanssa on helppo olla. Mutta jos taas tutustumme mieheni kanssa yhdessä uusiin ihmisiin, minua ei paljoa edes noteerata, koska mieheni hurmaa kaikki alta aika yksikön.
Tämä on todella rasittavaa:( Ongelma on lähinnä se, etä minun on vaikea tutustua mieheni tuttuihin, koska minua jotenkin piinaa ajatus, etteivät he pidä minusta, koska vaikka olen mukava, en ole niin valloittava persoona kun mieheni.
Tämä kuulostaa varmaan todella sairaalta, mutta on todella ikävää:(
Sanotaanko näin, että jos olen 9 verran kiva ihminen, niin mieheni on 10 verran, ja kun olen hänen seurassaan vaikutan vain 8 verran kivalta ihmiseltä, koska mieheni on niin täydellinen kaveri ja seuramies.
Kommentit (7)
Ootko valkannut noita " karismaattisia" miehiä, sillä että saisit elää ja loistaa tavallaan niiden kautta ja siivellä? Nyt oot pettynyt, kun se ei olekaan niin ja kun oot tajunnut, että kaikki se karisma ym. onkin luotava itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi on vaan asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa. Mulla on ollut aina itselläni voimakas karisma. Olen huomannut vuosien varrella, että se ärsyttää joitain ystäviäni. Minulle itselleni siitä on paljon hyötyä työelämässä, seuraelämässä jne joka paikassa, missä kohtaa ihmisiä. Ei se ole miehesi vika, että hänellä vaan on se jokin. Minulla ei ole kokemusta tuosta sinun osastasi, niin osaan vaan kommentoida miehesi osaan.
Hassua, että meillä tuo kulkee suvussa, myös äitini ja isäni ovat karismaattisia, heidän sisaruksensa taas eivät. Meillä se on myös veljelläni, muttei siskoillani...siihen liittyy osittain ulkonäkö, muttei se kyllä pelkästään riitä, pitää osata lukea ihmisiä ja tilanteita. Ja hei jos karismaattinen mies on sinut valinnut, on sinussakin sitä jotain. Liiku välillä ilman miestäsi jos tuo on ongelma.
Meidän suhteemme toimii täydellisesti:) Lähinnä ärsyttää se, kun mies on joskus naureskellut ja puhunut, että ei joku hänen kaverinsa oli ihmetellyt mitä hän näkee minussa... :( Mies oli sitten kertonut, että olen maailman ihanin ihminen, ja kertonut mitä hyviä luonteenpiirteitä minussa on.
Minuun on vaikeampi tutustua kun mieheeni, ja erityisesti hänen ystäviinsä on jotenkin vaikea ottaa kontaktia...
Nuo kaksi edellistäkin vakavampaa suhdettani olivat samanlaisia,ja myös toiselle heistä eräs ihminen sanoi, että miksi hän on kanssani:( No, ihminen muutti mielipiteensä kun tutustui minuun paremmin;)
Olen ajatellut ottaa sellaisen linjan, että en edes jaksa tutstua miehni kavereihin... Joskus voi jollekkin mökille lähteä mukaan, käydä heidän häissään ymv. mutta en taida edes jaksaa koittaa ystävystä heihin...
ap
Mieheni on aivan älyttömän ihana, huolehtiva, vastuuntuntoinen, lämmin, kärsivällinen, hauska ym. isä, jonka kanssa niin omat kuin vieraatkin lapset viihtyisivät tuntikausia. Joka paikassa tutut ja vieraammat kommentoivat, kuinka hyvin on lasten kanssa. Itse olen mielestäni hyvä äiti, mutta " tavallinen" - en nyt niin loistava kuin mieheni.
Kieltämättä välillä tuntuu, että tavallisemman miehen rinnalla " kykyni" äitinä ja kasvattajana pääsisivät paremmin oikeuksiinsa. Nyt jään täysin mieheni varjoon. Lapsistakin isompi on ihan isän poika, äiti kelpaa paremman puutteessa.
Aina välillä ottaa itsetunnolle, mutta ikinä en vaihtaisi, sillä lapsilla on käynyt suunnaton onni saadessaan isäkseen juuri mieheni :-) Ajattele sinäkin, että kumpi vaikuttaa enemmän onnellisuuteesi: vieraiden ihmisten mielipide sinusta, vai se, että saat elää niin ihanan miehen rinnalla.
Ja nyt taisin keksiä mitä ajan takaa;
Asia mikä ärsyttää, on se että karismaattinen ihminen saa paljon helpommin " anteeksi" asioita. Tarkoitan, jos olemme vaikkapa miehen kavereidn kanssa yhdessä jossain, mies sanoo " että meidän pitää alkaa lähtemään nyt" , ja jos minä vaikka tokaisen (HUOM; ihan hymyille tmv EN kiukkuisena tmv!) " Niin pitääkin" , niin jotenkin tuntuu että nämä miehen kaverit heti ajattelevat että MINÄ tahdon lähteä kotiin.
Eli tavallaan kaikki " negativiset tunteet" (esim. pettymys että meidän pitää lähteä koska _miehellä_ töitä seuraavana aamuna) joita meihin kohdistuu, kohdistuvat MINUUN, eivät mieheeni. Pähkinän kuoressa; kukaan ei koskaan näe miehessäni mitään " pahaa" , ainoastaan hyvää. Ja ihana ihminen hän onkin...!!! Mutta risoo... Em. tapauksessakin olisi niin hyvä, kun mies olisi yksin paikalla, eipä kukaan kuvittelisi että minä hoputan miestäni kotiin tmv...;)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhtä pidetty ihminen, eli karismaa löytyy häneltäkin...
ap
tai otat todella karsean miehen, joka saa sinut näyttämään hyvältä.