Miten auttaa masennukseen sairastunutta ystävää?

Älä käske ottamaan itseään niskasta kiinni, äläkä yritä saada mukaan lenkille tms.

meillä etäisyyttä yli 200km, joten se on vähä vaikeeta perheenäidin lähteä sinne..:(

Kaikkein eniten muistan lämmöllä yhtä kaveripariskuntaa jonka luona olin usein iltateellä... Tehtiin ihan normaaleja juttuja ja puhuttiin normaaleista asioista. Kokattiin yhdessä ruokaa ja kateltiin telkkaria. Parasta apua on kun kaveri ei yritä olla psykiatri, ei houkuttele ryyppäämään yökerhoihin tai ostoksille jos ihmisjoukot ahdistaa.

Jos/kun ette siis pääse tapaamaan toisianne niin muista soitella ja puhua ihan tavallisia juttuja... Jos hän haluaa puhua masennuksestaan niin kuuntele mutta älä kysele siitä liikaa.

joo kuuntelevana korvana olen ollut ja tsempannut hälle rohkeutta menemään hakemaan apua ammatti-ihmisiltä...