Miksi jotkut pitävät 1980 -lukua jonain onnelana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskimäärin asiat olivat paremmin, ilmapiiri iloinen, toiveikas, näkyy jo sen ajan mainoksista se huolettomuus. Ihan toista kuin nykyinen painostava syyllistys sun muu kielteinen tunneohjaus. Maailma oli huomattavasti simppelimpi, ennustettavampi. Nyt olemme pilvessä jossa tulevaisuuden ennustus on epävarmampaa. 

1980 -luvulla elettiin mahtavan Neuvostoliiton naapurissa ja ydinsodan uhka oli ihan varteenotettava uhka.

Miksi sitten kuitenkin osattiin nauttia? Aika oli huomattavasti perhekeskeisempää. Itse roikuin kaverini luona imemässä yhdessäoloa ja turvallisuutta mitä ei omasta kodista löytynyt. Toivottavasti tätä tapahtuu myös nykyään: lapset tarvitsevat turvaa aikuisista kaikkina aikoina.

 

Kai se oli jonkinlaisen merkittävän vapautumisen ja talouskasvun vuosikymmenen Suomessa. Vapautuminen on jatkunut toki, mikä on hienoa. Talouskasvu sitten sen 80-luvun nousukauden jälkeen sai krapulan 90-luvulla, mutta sitten toki taas uutta voimakasta nousua. Talous aina tekee aaltoliikettä ja sellaista 80-luvun ja 2000-luvun alun voimakasta kasvua ei ole nähty nyt vähään aikaan.

Täytyy muistaa, että eihän talouden huiput kaikille näy. Jos esimerkiksi ei kiinnosta työt, niin eihän kova talouskasvu ihan samalla tavalla peilaudu sosiaalitukien varassa eläville, vaikka toki heidänkin elämä helpottuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luku oli suomalaisen yhteiskunnan huippu. Luulen, että ihmiset olivat kaikkein onnellisimpia silloin. Sen jälkeen ollaan tultu alaspäin monessa asiassa.

 

Miksi ajattelet, että ihmiset olivat kasarilla onnellisimpia? Omissa muistoissa kasari oli aika tiukka luokkayhteiskunta ja se, että joillain jupeilla meni lujaa ei tarkoita sitä, että normirahvaalla oli erityisen kivaa. Terveydenhuolto ja sosiaalitoimikin oli vielä aika vaatimatonta.

Päin vastoin, juuri normirahvaalla oli kivaa. Terveyskeskukseen sai ajan samalle päivälle. Suomi ei ollut luokkayhteiskunta, mitä ihmeen höpöä. Joo, oli sellainen ohut yläluokka ja noita muodikkaita "juppeja" varmaan joku sata koko maassa. Suuri massa oli tyytyväistä, nuoret sai kesätöitä, jos vaan haki. Kouluissa opiskeltiin, eikä tehty omituisia poliittisesti värittyneitä "projekteja", Ihmisillä oli töitä, ei ollut nettiä häiritsemässä. Ja joo, haluan takaisin sinne. Heti. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luku oli suomalaisen yhteiskunnan huippu. Luulen, että ihmiset olivat kaikkein onnellisimpia silloin. Sen jälkeen ollaan tultu alaspäin monessa asiassa.

 

Miksi ajattelet, että ihmiset olivat kasarilla onnellisimpia? Omissa muistoissa kasari oli aika tiukka luokkayhteiskunta ja se, että joillain jupeilla meni lujaa ei tarkoita sitä, että normirahvaalla oli erityisen kivaa. Terveydenhuolto ja sosiaalitoimikin oli vielä aika vaatimatonta.

 

Normi rahvaalla nimenomaan meni hyvin. Tuotantotyöntekijä isäni ja keittäjä äitini saivat omk-talosta asuntolainan maksettua ja ostivat kesämökin. Hieman tehtiin ulkomaanmatkoja. Suomi ujosti alkoi avautumaan ulkomaille päin ja populaarikulttuuri oli helposti saatavilla ja etniset ravintolat tekivät varovaista rantautumista suomeen. Jouluaatto yönä maaseudulla pääsin terveyskeskukseen kun löin silmäkulmani.  Koulussa oli usein jälkiruokaa ja uudet oppikirjat. Harrastaminen oli halpaa. Palkansaajaa ei rasittanut tyel-maksut. Ikäpyramidi oli optimaalinen. Ideologisesti kiisteltiin lähinnä vain oikeisto ja vasemmisto akselilla ja sitäkin vain vähän kuin velvollisuuden vuoksi. Oli kodinhoitajia ihan ammattinimikkeenä auttamassa joskus arjessa. Ei vttu miten hyvää aikaa se oli. Fiilis oli optimistisesti ja eteenpäin menevä 

Silloin ei tunnettu vielä avioliiton sisäistä raiska usta. Silloin oman vaimon sai raiska ta ilman, että se oli rikos.

Aika kultaa muistot.

Olin itse lapsi silloin, niin aika on tietysti kullannut muistot. Olihan se idyllistä aikaa, rauhallista, turvallista mutta silti jännittävää.

80-luvulla tehtiin ihan surkeeta musiikkia. Ysärillä tajuttiin kuinka bassorummun pitää kolista.

Vain isä töissä, amistason hommissa, äiti siis kotona (ei työttömänä), 6 henkinen perhe, 2 autoa, lämmittetty autotalli ja kaikki sai nauttia myös naapuriperheiden työnantajien suomista eduista, kuten ilmaisista saunoista ja uima-altaista ja ilmaisista ruotsin risteilyistä ja vaikka mistä.

Itse väitän, että aika tasokasta elämää 1 amis-tason työntekijän palkalla, eikä tarvittu tukia köyhdyttämään valtiota ja ottamaan velkaa, joten kaikki palvelutkin olivat jonottomia ja maksuttomia, kun oli varaa pitää henkilökuntaa ja 100% palvelu suomeksi.

Kyllä se mun elämäni paras vuosikymmen oli. Töitä riitti, palkat oli hyvät ja samoin ostovoima. Oli itsestä kiinni, jos meni huonosti. Töitä sai, jos halus. Minäkin suoraan koulun penkoilta pääsin hyväpalkkaiseen työhön. 

Rytinällä tultiin sitten alas 90-luvun lamaan. Ja siitä alkoikin tää alamäki, jolle ei loppua näy. Välillä ollut tasaisempaa, mutta ei mitään verrattavissa 80-lukuun. 

Silloin oli töitä ja oli varaa rakentaa omakotitalo, että nykyiset hulttio-ikäluokat pystyivät syntymään.

Työttömyyttä oli paljon.

Palkat piti käydä pankissa  merkitsettämässä pannkikirjaan. Hirveät jonot tilipäivinä. Joillain sekkivihkot käytössä. Vasta 80-luvun lopulla alkoi pankkikortit yleistyä.

Nykysistä teknologiaa ei ollut.

Ihmiset todella uteliaita ja moukkamaista. Mitään yksityisyyttä ei ollut. Sinkkuja halveksittiin. Työpaikoilla udeltiin kaikki mahdollinen kaikkien kuullen

Työpaikkakiusaamiseen ei puututtu. 

Juhannushäät omi nuotijuttu. Jos olit sinkku vielä 25 vuotiaana, yritettiin väkipakolla naitattattaa jollekin.

Olit vanha tekemään lapsia  30-vuotiaana

 Yleisin kysymys esim uudessa työpaikassa oli oletko naimissa ja  onko lapsia....

Päihteidenkäyttö humalahakuista ja hienoa. Kovaan ääneen kehuttiin kuinka kännissä oli taas oltu...Tupakkaa käryyttivät jopa lääkärit työhuoneissaan.

Humalassa autoilu oli myös yleistä, varsinkin maaseudulla 

80 -luvulla useimmat lapset saivat selkäsaunoja kotona. Laittomaksi se tuli 1984. Sosiaaliturvan varassa olemisessa oli häpeä ja stigma. Kyllä se tiedettiin kuka niissä kaupungin vuokrataloissa asui ja saivat pyöriä siellä vain keskenään. Meillä oli molemmat kouluttamattomat vanhemmat töissä, mutta isällä takkusi jatkuvasti palkanmaksu, niitä ei vaan maksettu aina. Elettiin usein vain äidin pienellä palkalla. Ei ollut kesämökkejä. Autona oli Lada, jossa ei ollut lämmitystä eikä ilmastointia. Lääkäriin pääsi, mutta hoitoa ei saanut. 80 -luvulla syöpädiagnoosi oli kuolemantuomio. Helsinki oli aivan järjettömän väkivaltainen verrattuna nykypäivään. Henkirikoksia oli paljon enemmän.

Ovat katsoneet liikaa Miami Vicea ja kuvittelevat että Suomessa ajeltiin 80-luvulla muskeliveneellä soutuveneellä soutamisen sijaan. Suomi oli 80-luvulla DDR:n jatke ja elintaso oli 1,5x matalampi kuin nyt kaikissa tuloluokissa; ihan reaalipalkoista johdettava fakta.

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot.

Mikä vimma on vääristellä,parjata ja mustamaalata 80-lukua? Haisee tarkoitushakuiselta. Ai nytkö on sitten ihanaa?

Ei tätä nykyistä myrkyllisyyttä ja nihilismiä voinut silloin kuvitellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin itse lapsi silloin, niin aika on tietysti kullannut muistot. Olihan se idyllistä aikaa, rauhallista, turvallista mutta silti jännittävää.

Todella idyllistä oli ydinsodan uhka, tsernobylit sun muut :D. Tietysti jos on tissiä imenyt 1985 niin noista ei muista mitään.

80-luvulla ei ollut somea eikä persuja. 

Vierailija kirjoitti: SIlloin kulttuurikin oli rikastumatonta ja kadut täynnä pelkkiä tylsiä Virtasia ja Järvisiä ja Niemisiä. Oulussakaan eivät tyttölapsukaiset kokeneet puskariemun iloja. Ei ollut räppiä, eikä päätänsä aukovia värikkäitä. Kadut eivät olleet täynnänsä kerjäläisiä ja nistejä.

Mutta kadut oli täynnä vanhoja juoppoja.

Salamurhia, autopommi-iskuja, lentokonekaappauksia, jne jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot.

Mikä vimma on vääristellä,parjata ja mustamaalata 80-lukua? Haisee tarkoitushakuiselta. Ai nytkö on sitten ihanaa?

Ei tätä nykyistä myrkyllisyyttä ja nihilismiä voinut silloin kuvitellakaan.

Ei kukaan jaksa näitä sinun valemuistojasi kuinka rahaa riitti ja meni niin helvetin hyvin kun jo reaalipalkat osoittaa muistosi vääriksi yleisellä tasolla. Kaipaavathan jotkut itänaapurissa NL:ää ja ossit DDR:ää samalla tavalla, mutta ei se tarkoita että silloin oli asiat hyvin.