Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen yo-päivä , yksinäisen äidin suru
24.05.2024 |
Olen yksinäinen äiti, ei siis ystäviä eikä sukulaisia. Haluaisin juhlistaa lapseni ylioppilaaksi pääsyä mutta kun ei ole ketään jonka voisi kutsua. Surullinen lapseni puolesta. Menemme kaksistaan sitten lakituksen jälkeen syömään ravintolaan. Onko kohtalotovereita? Vertaistukea kaipailisin päivään joka toisaalta niin iloinen mutta toisaalta taas surullinen yksinäisyyden varjossa.
Kommentit (151)
Musta ne ihmiset, joilla on hyvä tai kohtuullinen sosiaalinen verkosto, tajuavat usein vähän heikosti, että Suomessa läheisten ystävyyksien syntyminen on aikuisiällä tosi vaikeaa ja harvinaista. Välillä naistenlehdetkin tekevät täällä hämmästeleviä juttuja ystävyksistä, jotka ovat tutustuneet toisiinsa vasta aikuisiällä, niin harvinaista se on.
Läheiset ihmissuhteet ovat usein perhesuhteita, sukulaisuuksia tai lapsuudessa tai viimeistään opiskeluaikana hankittuja ystäviä. Kaikilla ei näitä edellä mainittuja kertakaikkiaan ole, ja syyt siihen voivat olla hyvin moninaisia. Jos ns. tukiverkot ovat kunnossa, silloin on myös paljon helpompaa luoda uusia suhteita, mutta jos ei ole mitään mistä ponnistaa, on vaikeampi lähetä rakentamaan uuttakaan.
Ihminen voi olla yksinäinen tosi monesta syystä, ja silloin voi olla heikommat resurssit tarjota sitä sosiaalista piiriä myöskään lapselleen. Vaikka lapsella olisikin omat kaverit, ei se silti tarkoita sitä, että perhejuhliin olisi tulijoita, jos sukua ei ole, ja vanhemmalla ei ole sellaisia ystäviä, jotka olisivat aidosti ja syvällisesti mukana elämän kaikissa käänteissä.
Ja sekään, että jollain on vaikka paljonkin kavereita, ei todellakaan tarkoita sitä, että ne olisivat sellaisia, jotka haluavat tulla perhejuhlia juhlimaan. Sille porukalle nyt vaan on Suomessa ihan oma lokeronsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö lapsella ole koskaan ollut syntymäpäiväjuhlia? Mitään? Joulut, uudet vuodet, juhannuksen jne jne olette viettäneet aina kaksisteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Eikö sun lapsella ole isää ja isän puolen sukulaisia, mummo, ukki, setiä, tätejä tai serkkuja?
?
No tiedätkö, kun kaikilla lapsilla ei kertakaikkiaan ole kuin yksi vanhempi. Siinä saa aika monta tähteä osua kohdalleen, että lapsella on ensinnäkin kaksi elävää, kelvollista vanhempaa, jotka voivat ja haluavat olla lapsen elämässä, ja sitten sieltä löytyisi vielä sukua, johon samat ehdot pätevät. Jos joku sanoo, että isää ei ole, ei siitä kannata jäädä jankkaamaan. Ei kyse ole siitä, että ap olisi vain unohtanut, että hups, onhan mun lapsella sittenkin isä, jonka kanssa hän voi viettää aikaa, ja sieltä puolelta sukuakin. Kyllä hän itse tietää, miten asia on.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Eikö sun lapsella ole isää ja isän puolen sukulaisia, mummo, ukki, setiä, tätejä tai serkkuja?
?
No tiedätkö, kun kaikilla lapsilla ei kertakaikkiaan ole kuin yksi vanhempi. Siinä saa aika monta tähteä osua kohdalleen, että lapsella on ensinnäkin kaksi elävää, kelvollista vanhempaa, jotka voivat ja haluavat olla lapsen elämässä, ja sitten sieltä löytyisi vielä sukua, johon samat ehdot pätevät. Jos joku sanoo, että isää ei ole, ei siitä kannata jäädä jankkaamaan. Ei kyse ole siitä, että ap olisi vain unohtanut, että hups, onhan mun lapsella sittenkin isä, jonka kanssa hän voi viettää aikaa, ja sieltä puolelta sukuakin. Kyllä hän itse tietää, miten asia on.
Mun lapsella ei ole isää, isovanhemmat kuolevat pian, on yksi täti, setä, ja sieltä kaksi serkkua, mutta eivät halua olla tekemisissä suvun kanssa, ei nähdä koskaan. Ja siinäpä se meidän suku sitten onkin. Tällaisia tilanteita on, eivätkä nämä niin harvinaisia ole. Ei kannata päivitellä, tää on monelle ihan normaalia elämää. T. ei-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tulee olemaan meilläkin. Isovanhemmat kuoli jo aikoja sitten, lapsen ollessa pieni. Jopa täti ja yksi serkku ovat kuolleet. Muut sukulaiset asuu kaukana (esim. Ruotsissa) eikä olla juuri tekemisissä.
Isä on alkoholisti. Voitaisiin kutsua hänet ravintolaan, mutta sitten pitäisi jännittää hänen käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Lähtekää jonnekin ulkomaan lomalle kohteeseen joka kiinnostaa molempia. Ei juhlien ainoa muoto ole kakkukahvit ja tekopyhiä- ja pirteitä sukulaisia talo täynnä.
Näin me aiotaan tehdä eikä yhtään tunnu "väärältä". Meilläkään ei juuri sukulaisia tai on, mutta ei juuri tekemisissä niin tuntuisi oudolta kutsua yhtäkkiä yo-juhliin. Kavereiden lapset on pääosin samanikäisiä niin heillä on omat juhlat samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla on naapureita. Kutsu heitä tai lapsen kavereita, vai onko hänkin ollut yksinäinen koko kouluaikansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsella ole koskaan ollut syntymäpäiväjuhlia? Mitään? Joulut, uudet vuodet, juhannuksen jne jne olette viettäneet aina kaksisteen?
En ole ap, mutta lasten synttärit on eri aikaan yleensä. Ylioppilasjuhlat on samana päivänä.
Joulut ja juhannukset ovat mielestäni perhejuhlia eikä kutsuvierastilaisuuksia.
Me ollaan lapseni kanssa molemmat aika introvertteja. Ystäviä vain pari ja inhotaan isoja juhlia, joihin tulee lähisukulaisia. Jätetään väliin kaikki juhlat, joista vain jotenkin pystytään kieltäytymään. Kun lapseni sai lakin, oli korona-aika ja olimme siitä mielissämme. Pidimme sitten myöhemmin ns. pakolliset juhlat, joihin kutsuimme vain pari läheisintä sukulaista. Onneksi säästyimme isoilta juhlilta.
Meidän suvussa on paljon riidanhaastajia ja jokaisen pakkojuhlan jälkeen joku on pahoittanut mielensä. Emme vietä synttäreitä eikä haluta lahjoja. Rahaa on riittävästi ja ostamme tarvittavat. Lapsen ollessa pieni ja vielä koulussa synttäreitä vietettiin ja kotiin kutsuttiin kavereita, mutta aikuistuttua tämä tapa jäi.
On hienoa ap, että lapsesi saa lakin. Tapasi juhlistaa ravintolaan menemällä on ihan hyvä vaihtoehto teille. Näen siinä monta hyvää asiaa. Se tulee edullisemmaksi kuin juhlien järjestäminen. Sukulaiset eivät pääse arvostelemaan kotiasi, lapsen ulkonäköä, tarjottavia, todistusta tai kyselemään kaverien puutteesta tms.
Yksinäisyys ei tietysti ole kiva asia, mutta se voi korjaantua piankin, jos lapsesi pääsee opiskelemaan ja/tai töihin. Elämä voi muuttua hetkessä. Nyt on aika juhlia ja nauttia ylioppilaaksi pääsystä, joten keskittykää siihen. Lapsesi on nyt pääosassa ja sinä voit yhdessä hänen kanssaan miettiä, mitä muuta voisitte tehdä hänen juhlansa kunniaksi. Lämpimät onnittelut vielä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on pieni lähipiiri. Lakitukaen jälkeen käytiin syömässä yhdessä ravintolassa, illalla nuori lähti kavereidensa kanssa juhlimaan. Ei niitä kahvikekkereitä tarvitse väkisin järjestää, voi tehdä muutakin. Tsemppiä!
Ne ylioppilaat lähtee alkuillasta omiin menoihinsa, älä suunnittele koko päiväksi ohjelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan lapseni kanssa molemmat aika introvertteja. Ystäviä vain pari ja inhotaan isoja juhlia, joihin tulee lähisukulaisia. Jätetään väliin kaikki juhlat, joista vain jotenkin pystytään kieltäytymään. Kun lapseni sai lakin, oli korona-aika ja olimme siitä mielissämme. Pidimme sitten myöhemmin ns. pakolliset juhlat, joihin kutsuimme vain pari läheisintä sukulaista. Onneksi säästyimme isoilta juhlilta.
Meidän suvussa on paljon riidanhaastajia ja jokaisen pakkojuhlan jälkeen joku on pahoittanut mielensä. Emme vietä synttäreitä eikä haluta lahjoja. Rahaa on riittävästi ja ostamme tarvittavat. Lapsen ollessa pieni ja vielä koulussa synttäreitä vietettiin ja kotiin kutsuttiin kavereita, mutta aikuistuttua tämä tapa jäi.On hienoa ap, että lapsesi saa lakin. Tapasi juhlistaa ravintolaan menemällä on ihan hyvä vaihtoehto teille. Näen siinä monta hyvää asiaa. Se tulee edullisemmaksi kuin juhlien järjestäminen. Sukulaiset eivät
Olen ap, yksinäinen äiti. ( ihan siis oikea ihminen, ei trolli eikä provo) Kiitos lämpimästä kommentistasi ja onnitteluista. Tunnistin tekstissäsi juurikin omaa tilannettani, introvertti kun olen. Elämäni on ollut kivikkoinen polku, nuo riidanhaastajat suvussa liiankin tuttua. Siksipä niihin (ns sukulaisiin) on yhteydet poikki menneet. Koetan tehdä päivästä lapselleni positiivisen muiston, vaikka kaksin vain ollaan. Ja kiitos hyväpalkkaisen työn pystyn antamaan rahaa lahjaksi; ei tarvitse pettyä kun muualta ei saa mitään. Lopetan nyt viestien katsomisen, kiitos asiallisista kommentteista ja tsempeistä. Asiattomat jääkööt omaan arvoonsa.
Siis mitä ihmettä täällä puhutaan? En kyllä kutsuisi omia ystäviäni Lapseni YO -juhliin, ellei ko. ystävä ole käynyt meillä kotonakin ja tutustunut edes pintapuolisesti lapseeni. Minulla on useita ystäviä, mutta harvoin tapaan heitä kotona ja vielä harvinaisempaa on, että he näkevät lastani.
Ainoastaan yksi ystävistäni on sellainen, jonka kutsuisin, enkä tosiaankaan ole mikään erakko.
Tälläisiä perheitä on tulevaisuudessa yhä enemmän, kun suvut sammuvat. Ei ole tätejä, setiä, eikä serkkuja. Omat lapset saadaan niin vanhoina, että isovanhemmat saattavat olla kuolleita tai muistisairaina sängyn pohjalla lapsenlapsen lakkiaisten aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä maaseudulla aina koko naapurusto tulee lakkijuhliin vaikka eivät olisi koskaan ylioppilasta nähneet. Se on sellainen tapa 👍
Tuo on vain siellä maaseudulla. Ei muualla maaseudulla!
Alue: Aihe vapaa
Tehkää päivästä mukava päivä teille kahdelle. Ymmärrän tilanteenne oikein hyvin. Oma suku kaukana, eipä kaikilla ole mahdollisuutta tulla toiselta puolelta Suomea juhlimaan.
Joskus on myös niin, että pidot paranee, kun väki vähenee.