Lue keskustelun säännöt.
Kuvitteletko että olisit ihan eri ihminen jos et olisi / tai olisit käynyt yliopistoa ja hankkinut tutkinnon? Tämäkin on erittäin epämiellyt
24.05.2024 |
Kuvitteletko että olisit ihan eri ihminen jos et olisi / tai olisit käynyt yliopistoa ja hankkinut tutkinnon? Tämäkin on erittäin epämiellyttävä ja yhteiskunnan meille salakavalasti aivopesemä ajatusmalli! Tämä ajatusmalli aiheuttaa ikävää jakoa ihmisten välille ja on täysin päin prinkkalaa. Sekin on että ihminen selviytyy omilla suorituksillaan. Ja sekin on inhottavaa että yhteiskunnassa on muka jotain säätykiertoa kuten koulussa opetettiin ainakin 60-luvulla. Jos tippuu jostakin yläluokasta niin pitäisi olla joku luokka joka ottaa vastaan mutta mitään sellaista luokkaa ei ole ja oikeasti vain syrjäytyy yhteiskunnan ulkopuolelle... Nyt täällä on oikeastaan vain koulutukseen ja rahaan perustuvia luokkia ja erilaisia syrjäytyjiä. Todella sekaisin koko yhteiskunta! T. Täysin syrjäytynyt... Luokkakuuluvuus: täysin syrjäytyneiden porukkaan...
Kommentit (52)
Sain työpaikkani siksi, että kävin yliopiston, siinäpä ne edut olikin.
Yliopisto ei muuttanut minua tai ajattelutapaani, ainakaan siihen suuntaan, mitä yleisesti tarkoitetaan. Yliopiston käyminen laski arvostusta koulutusta kohtaan. Ei se yliopiston käyminen nyt mikään kovin erikoinen suoritus ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain työpaikkani siksi, että kävin yliopiston, siinäpä ne edut olikin.
Yliopisto ei muuttanut minua tai ajattelutapaani, ainakaan siihen suuntaan, mitä yleisesti tarkoitetaan. Yliopiston käyminen laski arvostusta koulutusta kohtaan. Ei se yliopiston käyminen nyt mikään kovin erikoinen suoritus ole.
Sehän riippuu siitä mitä alaa lukee. On aivan eri asia lukea jotain teologiaa vs astrofysiikkaa.
On aloja joilla sen tutkinnon saaminen todellakin on upea saavutus, ja sitten taas toisia joilla pärjäisi melkeinpä kuka vaan kunhan jaksaa päntätä.
Siinä mielessä olisin että en voisi työskennellä alallani ilman tutkintoa. Mutta mitään muuta henkistä kasvua ei tapahtunut.
Mä rakastan lääkärin työtä ja se on aina ollut mun elämän tärkein sisältö, iso osa identiteettiä. Olisin aivan eri ihminen ilman sitä.
Lukio muutti minua enemmän kuin yliopisto. En olisi hengissä ilman lukiokokemusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on näitä yliopistokoulutuspohdintoja muuten tosi paljon. Harvemmin niiden näkökulmasta, joilla sellainen on (pl 'DI-hullu')
Hirvee kateus näullä aloittajilla, kun itsellä ei ole ollut kykyä opiskella.
Minua kiinnosti aina yliopisto ja kouluttautuminen kiinnostavaan erityisalaan, mutta ei sitten tullut koskaan lähdettyä opistolle. Avoimen kursseja kokeilin ja en saanut aikaiseksi, koska pienet lapset, mukavuus, laiskuus ja arki. Nyt jo keski-iässä ja teen suorittavaa työtä. Olen ihan tyytyväinen elämääni. Työ on melko yksinkertaista, mutta vaihtelevaa. En joudu paljon ponnistelemaan sen eteen ja panostan vapaa-aikaani. Palkkani riittää vaatimattomaan elämääni. Minulla on puoliso, kaksi lasta ja omakotitalo. En oikeastaan kovin paljon muuta haluaisikaan. Vain hyviä harrastuksia ja mukavaa elämää. Kun nyt mietin valintojani aikaisemmin alkaa yhä vahvemmin näyttää siltä, että tein oikeat valinnat. Vaikka teinkin ne eri syistä kuin näin jälkiviisaana olisi ollut järkevää, niin lopputulos on hyvä. Ehkä olisin saanut hyvän uran ja mielenkiintoisia tehtäviä tai olisin saanut työkeskeisen elämän ja stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se on tärkeä osa sitä keskiluokkaisen snobbailun tarvetta. Ja joo, koulutus se on minullakin, mutta en ole tyhjän ylpeä vaan säilyttänyt maalaisjuureni.
En olisi. Olisin sama ihminen ilman loppututkintoa. Jopa yhtä yleissivistynyt
Taloustieteen tutkinto oli hyvin kapea ja asiakeskeinen. Sosiaalipolitiikka oli ehkä paremmin kytköksissä tosielämään.
Tärkeimmäksi "sivistykseksi" nostaisin tieteellisen ajattelun taidon (se ei ole kyky, se on lyhyt kurssi).
Toki valtiontalouden ja yksilön taloudellisten kannustimien ymmärrys on kiva mutta ei ne muuta minua ihmisenä.
Sosiaalipolitiikka auttoi ymmärtämään myös talouden kehitystä, ja jos nyt jotain niin ehkä tajuan paremmin vähävaraisten tilannetta. Mutta kyllä empatia heitä kohtaan on pikemminkin kotilasvatusta ja kristinuskoa. En siis muuttunut ihmisenä.
Mielenkiintoisempaa on pohtia olisinko toisenlainen ellei vanhemmollani olisi ollut loppututkintoa. Opin pienestä pitäen kunnioittamaan tietoa ja sivistystä - En välttämättä rahaa enkä edes kovaa työntekoa. Taidenäyttelyt ja baletit oli ihan normijuttu ja musiikkia kuulin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on tärkeä osa sitä keskiluokkaisen snobbailun tarvetta. Ja joo, koulutus se on minullakin, mutta en ole tyhjän ylpeä vaan säilyttänyt maalaisjuureni.
Miksi koulutuksesta ei saisi olla ylpeä? Tietysti saa ja kuuluukin olla. Ei se poista sitä etteikö voisi olla ylpeä myös maalaisjuuristaan.
-Maanviljelijäperheen lapsi, kemian maisteri
Enemmän kiinnostaa yhteisön kuin yksilöiden taso. Yliopisto on saksalainen keksintö ja sen vaikutus yhteiskuntaan on nähty. Haluaisin tietää millainen Suomi olisi, jos se olisi rakennettu yliopiston sijaan itämaisen tradition pohjalta.
Mulla on tutkinto, mutta päätin etten niitä töitä halua päiväkään tehdä, mutta päätin kuitenkin valmistua. Olen samassa pisteessä kuin ennen yliopistoon menoa eli teen toisen asteen tutkinnon vastaavia töitä.