Minkä helvetin takia niitä lapsia pitää vääntää minimaalisella ikäerolla, kun

Olen tismalleen samaa mieltä! Itse ajattelimme yrittää toista lasta sitten, kun esikoinen on 4-5. Haluaisin olla kotona, kun esikoinen aloittaa koulun.

Koskaan se ei ole yhtä " helppoa" kuin yksilapsisen. Joten sinunlaisen ihmisen kannattaa pysyä siellä työelämässä jääden suosiolla yksilapsiseksi.



JA muistathan ettet koskaan valita työkiireitä tai väsymystäsi. Piruako olet työpaikan hankkinut jos et kerran jaksa siellä olla...

Mielestäni 4-5 vuoden suunniteltu ikäero on laiskuutta, lapsista ei ole samalla tavalla seuraa toisilleen, kuin vasta aikuisena. Tiedän sen, koska siskoni on minua 5 vuotta vanhempi ja olemme todella ystävystyneet vasta täysi-ikäisinä.

Meidän 2.5 vuotiaalla on ainakin pilvin pimein kavereita, joiden kanssa leikkiä.

Mun siskolla ja veljellä on 4v ikäeroa ja tappelivat jatkuvasti, niin tekee varmasti myös ne joilla pienempi ikäero mutta enempi seuraa niille on toisistaan. Meilläkin isosisko hoitaa veljeään innoissaan, eikä ole mustis, ikäeroa 1v5kk

Koen tärkeäksi, että perheen lapsilla on läheiset välit, vaikka välillä tapellaankin.

Toisilla on vaikeata, toisilla ei.

Lapsia on väännetty (?) pienellä iäerolla meidän suvussa ainakin 1930-luvulta lähtien, joten taitaa olla verissä :)



Äidit löytävät valittamisen aihetta joka asiasta, se kuuluu kuules tähän pakettiin! Aikansa sitä valitusta kestää ja raskasta ja vaikeata on JOKAISELLA joskus.



Miksi otat noin raskaalla asenteella muiden valinnat???

Minä en ymmärrä miksi mistään ei saa enää " valittaa" . Äitien pitäisi av-mammojen mielestä olla jotain yli-ihmisiä ja aina vain jaksaa hymyillä ja olla kiitollisia, kun hoitavat lapsensa kotona muumimukien keskellä kouluikään asti.



Vaikka lapset olisivat kuinka haluttuja ja rakastettuja, niin joskus äitiä väsyttää. Miksi sitä ei saa sanoa ääneen?

Enkä tosiaankaan ole yhtään rasittunut tilanteesta, päinvastoin olen erittäin onnellinen.

ei meillä nytkään ole samat kiinnostuksen kohteet ja siltikin olemme läheisiä.

Väännetään nyt sitten rautalangasta: Olitko läheinenkin ystävä kuudennella lukiolaisten kanssa? Niin tästä oli kyse. Jos sisaruksilla pieni ikäero, ovat elämäntilanteet samat ja lapset kokevat ymmärtävänsä toisiaan, eivätkä esim koe, että toinen on vielä niin lapsellinen, ettei hönen kanssaan voi jakaa kaikkia asioita.

tahansa, läheisiä toisilleen ja jakavat iästään riippumatta asioita,kaverit on erikseen, ei se ikää kato jaetaanko asioita vai ei,eiköhän luonne kysymys ja ihan siitä riipu miten läheiset on välit. Ei kaikki ole pienellä ikäerollakaan läheisiä.

minulla ja veljelläni on ikäeroa 1v9kk. Pentuna aina vaan tapeltiin, vasta sen jälkeen on tultu toimeen, kun minä muutin kotoa.



Tämä oli tarkoitettu sille, joka sanoi että pieni ikäero=hyvät välit

Veljelläni ja siskollani on esim. ikäeroa 9-vuotta ja ovat alusta alkaen olleet todella läheisiä. Minulla ja veljellä 2-vuotta ja ei todellakaan mitään yhteistä ennen aikuisikää...



Itse olen kyllä pitemmän ikäeron kannalla, sillä en halua tehdä lapsia seuran vuoksi. Teen lapsia koska niitä haluan ja todella haluan nauttia heistäkaikista ihan samalla tavalla. Myös silloin vauva-aikana.



Sitä en myöskään ymmärrä kun moni tekee lapsia laskeskelle, että voi sitten olla kotona kun esikoinen aloittaa koulun. No millätapaa se kuopus sitten on huonompi? Miksi hänen koulunaloituksessa ei kotona tarvitse olla? Jaa että esikoinen hoitaa? Eikös se ole vanhempien tehtävä? Ei lapselle pidä mielestäni ujuttaa vastuuta toisen hoidosta tai viihdyttämisestä :(.

Voi toki pitää paikkansa joidenkin kohdalla, mutta usemman lapsen kanssa on silti rankempaa kuin yhden.

Osalla on rankkaa jo ihan yhden lapsen kanssakin...

Molemmat olemme kokeneet tilanteen ikäväksi, pääasiassa kotona vietetyistä vuosista on jäänyt mieleen että ne olivat yksinäisiä ja hiljaisia. Sisarusten kanssa ei ole ollut mitään yhteistä, valitettavasti lastemme serkutkin ovat heitä n. 10 v. vanhempia joten yhteisiä leikkejä ei ole serkustapaamisissakaan :(



Meille lapset isolla ikäerolla oli meidän kokemuksiimme pohjautuen viimeinen asia mitä me halusimme. Meillä on kolme lasta 3,5 v. sisään emmekä ole kokeneet tätä erityisen rankaksi. Totta kai tekemistä ja meteliä riittää mutta sitä juuri halusimme :)

Varsinkaan aikuisena ei olla tippaakaan läheisiä. Jos ei oltas sisaruksia en olis ikinä hänen kanssaan missään tekemisissä. Jos ei kemiat pelaa niin ne ei pelaa, ikäerosta viis.

Ikäeroa 3v ja toisen ja kolmannen välillä 2,5v.

No itse asiassa ei ollut rankkaa laisinkaan - mutta tuntuu, ettei kukaan tätä halunnut uskoa.



Meillä pieni ikäero on ollut loistava ratkaisu: sopinut elämäntilanteeseemme ja lapset ovat todella läheiset toisilleen, verrattavissa ystäväpiirin kaksosiin.



Itselläni on ollut seitsemän vuoden ikäero siskooni, ja vasta aikuisina meistä on tullut kaverit. Miehelläni ja tämän veljellä taas pieni ikäero, ovat todella läheisiä. No ei tämä varmaan aina näin mene, mutta väitän että todennäköisemmin kuitenkin näin päin.

Eihän tässä aloituksessa ollut ideaalisista ikäeroista kyse vaan siitä, että miksi tehdä useampi lapsi tieten tahtoen peräkanaa ja sitten ulvoa miten kauheaa on?

Vertaus: Ennen avantouintia varotellaan, että vesi on todella kylmää. Sitten mentäisiin veteen ja vesi todella olisi kylmää. Jonkun mielestä kamalaa, jonkun mielestä kylmää mutta virkistävää. Se jonka mielestä olisi ollut kamalaa, olisi raivoissaan siitä että vesi olikin NIIN kylmää... Oh, really?



Mä ainakin tajuan jo nyt että en halua sitä vauva & uhmis -härdelliä ja toista yritetään vasta kun esikoinen on vähintään 4-vuotias.