Minkä helvetin takia niitä lapsia pitää vääntää minimaalisella ikäerolla, kun

pitäis jaksaa kymmenen vuotta...ja koskahan sitä sitten pääsis miehen kanssa kaksistaan reissuun tms, kun aina ois joku pieni, jota ei raaskis jättää...

Sanotaan että pienellä ikäerolla lapsista on seuraa toisilleen, ovat läheisempiä yms.

hmm..missä iässä? 1-6 vuotiaanako? Jos lapset ovat vaikka 7 ja 10 niin kyllä varmasti heistä on seuraa toisilleen, ehkä eri intressit elämässä, mutta eiks se ole hyvä juttu?? Vai täytyykö sisaruksilla olla kakki samanlaista.. kaverit, vaatteet, lelut, leikit.. Tai jos lapset ovat 11 ja15. Intressit ja elämäntilanteet erilaisia, mutta varmasti seuraa toisilleen, ja välittävät toisistaan, samalla tavalla kuin 11 ja 12 vuotiaat sisarukset. Kyllä te saatte oudoista aiheista pään vaivaa.

Olen kyllä samaa mieltä ap:n kanssa, itsekin aiomme yrittää toista lasta niin että ikäeroksi tulee min 3v. Isompi on jo itsenäisempi; syö, pukee, kuiva yms.

Saahan sitä tehdä vaikka viis lasta vuoden ikäeroilla, mutta miksi sitten valittaa siitä joka välissä? Saanet itse päättää vaipparalliesi pituuden, ei tässä siitä ole kyse vaan siitä, että ymmärtää mitä valitsee.



Ja miksi suomia yhden lapsen äitejä siitä, että näillä ei ole hajuakaan " todellisesta" äitiydestä? Ehkä näillä on vain realistisempi käsitys omista voimistaan ja siitä, millaista elämää haluaa viettää?



Minusta nämä ikäero-asiat ovat enemmän vanhempien jaksamisesta kiinni kuin lasten väleistä. Lapset eivät välttämättä ole läheisiä vaikka olisivat pienimmällä mahdollisella ikäerolla. Oman 6 vuotta nuoremman veljeni kanssa meillä on hyvin läheiset välit.

valittaa mistään, kun olen itse ollut niin tyhmä, että teen lapset liian pienellä välillä. Jos odottaisin 4 vuotta, niin sitten olisi lupa valittaa, voi kun elämä on rankkaa, mutta olen ainakin odottanut sen ap:n määräämän ajan.



No, siis en ole tähän päivään mennessä valittanut, mutta noin periaatteessa musta on kummaa, että on joku yleispätevä aikaraja, joka pitäisi olla lasten välissä.

Totta kai fiksut vanhemmat miettivät etukäteen jaksamista! Paljonhan riippuu mm. siitä, kuinka paljon molemmat vanhemmat ovat valmiita panostamaan perheeseen. Meillä tehtiin tiettyjä uhrauksia pienen ikäeron takia, mm. mieheni jätti harrastuksensa pariksi vuodeksi sivuun (ihan omasta halustaan). Tämä oli meidän valintamme, mutta yllättävän usein me olemme sitä joutuneet puolustamaan. Taitaa olla, että teki niin tai näin, niin koskaan ei miellytä kaikkia..



Toisaalta tuo on kyllä hyvä pointti, että miksi ne eivät saisi valittaa, joilla pieni ikäero lapsilla. Samalla logiikalla yhden lapsen vanhemmat eivät saisi koskaan valittaa, koska mitäs ylipäätään tekivät lapsen, jos eivät jaksa..

Minkänlaista tukea ja seuraa en häneltä lapsuudestani saanut. Yli 20 vuotiaina oltiin läheisiä vasta.

Vierailija:

minulla ja veljelläni on ikäeroa 1v9kk. Pentuna aina vaan tapeltiin, vasta sen jälkeen on tultu toimeen, kun minä muutin kotoa.

Tämä oli tarkoitettu sille, joka sanoi että pieni ikäero=hyvät välit

en ole kokenu ylivoimaisen raskaaksi tätä aikaa, vaikka kuopuksen syntymästä yksin olen lasten kanssa ollutkin. tietty välillä väsyttää ja harmittaa, mutta niin kai joka perheessä??

Mutta nyt kun molemmat osaavat kävellä, syödä, käydä tarpeillaan ja kommunikoida puhumalla niin mukavaahan tämä jo on. Ikäeroa on 1v9kk ja leikkivät kivasti yhdessä, selvästi ovat hyvin rakkaita toisilleen.

Esimerkiksi tuohon äidiksi pääsyyn. En jaksa kommentoida enmpää niistä syistä pieneen ikäeroon, koska ap ei kuitenkaan ymmärtäisi niin pitkiä sanoja.

Kaverillani on 2 lasta, ikäeroa 4 vuotta ja valittaa jatkuvasti kun on niiin kamalan raskasta ja vaikeaa. Sen sijaan en ole kuullut yhdenkään tuttavani jolla on pienellä ikäerolla valittavan sen enempää, tottakai se on joskus rankkaa mutta ainahan pienten kanssa joskus on. Meillä on 3 lasta pienillä ikäeroilla, tähän lähdettiin sillä asenteella että pari vuotta eteenpäin riittää vaipanvaihtoja, meteliä ja omaa aikaa ei ole. Nyt jätetään väliin suurin osa harrastuksista ja omista menoista, on keskityttävä näihin lapsiin että jaksetaan tämä aika läpi. Lyhyt aikahan tämä loppujen lopuksi on.



Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi hankkia lapset pienillä ikäeroilla, vaan että se ei välttämättä ole yhtään sen helpompaa vaikka ikäeroa olisi enemmän.

Yhdellä tutulla on 1,5 vee " vauva" , ja edelleenkään hän ei käy edes ulkona " koska ei tän kanssa mihinkään pääse" . Myöskään edes ruokaa ei ehdi päivisin laittaa, siivouksesta ja kauppahommista puhumattakaan. Mies ei saa töistä tultuaan poistua asunnosta, koska senkin pitää hoitaa osuutensa kotiäidin raskaasta arjesta.



Ja toinen, 27-vee 3 lapsen äiti ei ole koskaan valittanut että lasten kanssa on raskasta. Mummoista apua kerran kuussa, ei juuri muita hoitopaikkoja. On kotiäiti ja ehtii harrastaa yhtä harrastusta kerran viikossa. Muutoin nauttii elämästä lasten ehdoilla, ulkoillen, leikkien ja kotitöitä tehden.

Toki on ollu rankkaa ja ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen en oo täyttä yötä nukkunut mutta silti koen että on ollu hyvä tehdä lapset perätysten. Nyt vanhimmat leikkii jo tosi hienosti keskenään ja nuorinkin kovasti yrittää pysyä menossa mukana. Tiedän et parin vuoden päästä helpottaa kun yöt ei oo enää katkonaisia nuorimmalla. Kyllä välillä on tuntunut että onko sitä ihan täys idiootti kun just on saanu lapsen nukkuu yöt hyvin, syömään itse, kuivaks, ni sit alottaa saman rumban alusta... :) Mut nytpä sitä rumbaa pyörittää isukki joka on hoitovapaalla ja mä töissä " huilaamassa" -yökkö-

sekö ettei perheet osaa ennustaa tulevaisuuttaan, vai se että uskaltavat sanoa jos on rankkaa.



Vaikka esikoinen olisi jo 20-v niin ihan varmasti vauva-arki on rankkaa jos sattuu saamaan vaativan vauvan.

Ikäeron merkitystä ei voi yleistää. Kaikki on niin paljon kiinni lasten persoonallisuudesta. Toiset hyväksyvät sisaren helposti ja saavat seuraa, toiset taas ovat mustasukkaisia, tappelevat ja traumatisoituvat jopa loppuelämäkseen. Puolisoni on esimerkki tapauksesta, jossa vielä avioliitossakin noudatatetaan samaa kosto- ja kilpailustrategiaa kuin sisaruksen kanssa tapellessa. Jos haluaa pelata varman päälle niin suuri ikäero on hyödyllisin, koska silloin vanhempi jo ymmärtää jotain.