Tarvitseeko 2-vuotias päiväkotia varhaiskasvatuksen näkökulmasta?

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse.

T. Kasvatustieteen maisteri 

Meillä ei ole lapsikavereita lainkaan, muutettiin uudelle paikkakunnalle juuri ennen lapsen syntymää. Kunnassa ei perhekerhoja tai muitakaan toimintoja lapsiperheille. Olen yrittänyt paikallisten lapsiperheiden kanssa verkostoitua, mutta pitkät välimatkat on arkipäivää ja suurinosa on työssäkäyviä, joten aikatauluja ei olla saatu mätsäämään.

Laitoin ujon, superrauhallisen, puhumattoman lapseni 2-vuotiaana päiväkotiin 2kk sitten ja hänestä on jo tässä ajassa puhjennut suulas ja muiden kanssa leikkimistä rakastava temmeltäjä.

Ei tietenkään tarvitse. Mutta on myös monia tilanteita, joissa koko perheen tilanteen huomioiden se varhaiskasvatus on ihan hyvä juttu. Äiti voi olla uupunut, ja tarvita tällaista kevennystä päiviin. Tai ehkä hän opiskelee tai tekee töitä? Tai voi olla, että halutaan pitää päivähoitopaikasta kiinni, koska esimerkiksi pk-seudulla ei ole mitään takeita, että se paikka lähipäiväkodista järjestyisi sitten, kun sitä tarvitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai siellä kohdataan kaikenlaiset lapset perheineen. Ensisijainen kasvatusvastuu ja siitä omasta lapsesta huolta pitäminen kuuluu kuitenkin sen lapsen kotiväelle. Hoitaja ei ole kenenkään äiti eikä isä, eikä hän mitenkään voi korvata sitä kodin emotionaalista tai psykososiaalista huolenpitoa . Aivan kaikkea ei voi eikä saa ulkoistaa päiväkodin henkilökunnan jaksamisen ja osaamisen varaan.  

 

Ei ole kukaan vaatinut tietenkään päiväkodin henkilöstöä alkamaan kenenkään äidiksi tai isäksi. Mitä ihmettä nyt oikein kuvitellaan? Ihan riittää, että on normaali, turvallinen aikuinen. Kaikilla lapsilla sellaisia ei ole kotona.

Mikäli lapsella ei ole kotona normaalia ja (ennen kaikkea) turvallista aikuista kotona, on se selkeä huostaanottotilanne. Tiesitkö että päiväkodeissa on lapsia jotka kutsuvat hoitajia

No eihän ne nyt sitä hoitajaa äidiksi luule. Ovat tottuneet kotona sanoman äiti sitä ja äiti tätä, niin se jää päälle. Ihan samalla tavalla mun ekaluokkalainen kutsuu minua (äitiä) säännöllisesti vahingossa kaverinsa nimellä. Eihän hän meitä sekota, kunhan nyt kaverit on tärkeitä ja päivän mittaan koulussa ja ip-kerhossa tulee sanottua tämän parhaan kaverin nimeä.

Meillä on lapsen taaperoajasta jo 10 v mutta meille sanoi ammattilainen että eskarista eteenpäin on hyvä olla muiden kanssa ryhmässä. Sitä ennen riittää kotihoito vallan mainiosti. Toki samanikäisiä on hyvä nähdä vaikka pihalla, puistossa tai harrastuksissa. Lapsi oli mun koulun takia päiväkodissa pari vuotta ennen eskaria, päivät ei olleet täyspitkiä paitsi kun oli työssäoppimista koulussa. Meillä kävi tosi hyvä tuuri päiväkodin kanssa, työntekijät viihtyivät ja lasten kanssa tehtiin asioita, metsäretkiä ja muuta. Kesällä oli parin kuukauden lomat. 

Reipas ja tunnollinen teini hänestä on tullut vaikka nykymittapuun mukaan olikin todella pitkään vain kotona. Tykkäsin kyllä itsekin häntä hoitaa, rahat piti laskea tarkkaan mutta pystyttiin silti tekemään kivoja juttuja. Koulu sujuu hyvin, ei ole kiusaaja eikä kiusattu, on saanut opeilta paljon myönteistä palautetta. On tehnyt jo kesätöitä ja välillä muutakin pientä naapureille joten äidin kotona oleminen ei myöskään vienyt työhaluja :)

Olen saanut lapseni 2011, 2014 ja 2016. Isompi on aina jäänyt kotiin kanssani, kun vauva syntyi. Kun toinen lapsi syntyi, tuntui että perhekerhoissa oli paljon muitakin isompia sisaruksia, ja löytyi leikkikaveria. Sitten taas kun nuorin syntyi, niin huomasi muutoksen. Kerhossa ei käynytkään enää niin paljon isompia lapsia, vaan äidit puhuivat että missä päiväkodissa isosisarukset ovat. Että suuntaus on oman kokemuksen mukaan tämä.

Ja kysymykseen vastaus, niin minusta ainakin 2 -vuotias ei tarvitse mitään varhaiskasvatusta vielä. Meillä ainakin sujui päivät hyvin kotosalla, puistoissa, metsäretkellä tai kirjastossa.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut lapseni 2011, 2014 ja 2016. Isompi on aina jäänyt kotiin kanssani, kun vauva syntyi. Kun toinen lapsi syntyi, tuntui että perhekerhoissa oli paljon muitakin isompia sisaruksia, ja löytyi leikkikaveria. Sitten taas kun nuorin syntyi, niin huomasi muutoksen. Kerhossa ei käynytkään enää niin paljon isompia lapsia, vaan äidit puhuivat että missä päiväkodissa isosisarukset ovat. Että suuntaus on oman kokemuksen mukaan tämä.

Ja kysymykseen vastaus, niin minusta ainakin 2 -vuotias ei tarvitse mitään varhaiskasvatusta vielä. Meillä ainakin sujui päivät hyvin kotosalla, puistoissa, metsäretkellä tai kirjastossa.

Tuon esikoisesi kohdalla ne isommat sisarukset oli laitettu päiväkotiin varmaankin se typerän subjektiivisen päivähoito-oikeuden takia.

Omat lapset myös käyneet vasta 3- vuotiaasta eteenpäin puoliaikaisesti hoidossa. Eli noin 2-3 pv viikossa, paitsi eskarissa sitten se 5pv ja monesti haettiin jo kotiin kun eskaripäivä loppui eli noin klo 12-13

Vierailija kirjoitti:

Tietoa löytyy paljon. Esim. psykologian emeritusprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen on pitänyt alle 3-vuotiaita liian nuorina päiväkotiin. Nykyään tilanne on huonontunut paljon. 

Omat aloittivat osa-aikaisessa päivähoidossa 4- ja 5-vuotiaina. Nykyään on eskari, johon mennään yleensä 6-vuotiaana. Sekin riittää ennen koulua, mutta harrastuksia, kivaa tekemistä ja sosiaalisia suhteita lapsi tarvitsee kyllä aika pienestä asti. Omien kanssa oli vauva- ja taaperoharrastuksia ha ryhmiä. 

Lapset ja perheet ovat kuitenkin yksilöllisiä. On erilaisia tilanteita ha tarpeita.

Minä pelastin omat lapseni päiväkodin sosiaalisilta häirikkö-,  muksija-, riitaisilta-, äkäisiltä lapsilta ja uupuneilta hoitajilta. Vein heidät vasta vuotta ennen eskaria sinne ja hyvä tuli. Mitään ongelmia ei edes teini-iässä ollut ja kavereita, niitä on ollut aina kun on oman kodin ovet on avattu kavereille. Suosittelen!!

Laitetaanko lestadiolaisten lapset päiväkotiin? Kun sillä alueella kovat kulut päiväkodeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoa löytyy paljon. Esim. psykologian emeritusprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen on pitänyt alle 3-vuotiaita liian nuorina päiväkotiin. Nykyään tilanne on huonontunut paljon. 

Omat aloittivat osa-aikaisessa päivähoidossa 4- ja 5-vuotiaina. Nykyään on eskari, johon mennään yleensä 6-vuotiaana. Sekin riittää ennen koulua, mutta harrastuksia, kivaa tekemistä ja sosiaalisia suhteita lapsi tarvitsee kyllä aika pienestä asti. Omien kanssa oli vauva- ja taaperoharrastuksia ha ryhmiä. 

Lapset ja perheet ovat kuitenkin yksilöllisiä. On erilaisia tilanteita ha tarpeita.

 

 

Minä pelastin omat lapseni päiväkodin sosiaalisilta häirikkö-,  muksija-, riitaisilta-, äkäisiltä lapsilta ja uupuneilta hoitajilta. Vein heidät vasta vuotta ennen eskaria sinne ja hyvä tuli. Mitään ongelmia ei edes teini-iässä ollut j

Lisään vielä, että hauskaa on ollut myös vanhemmilla kun teinit ovat ovat tuoneet kavereitaan, poikia ja tyttöjä kotiimme. 

Äitiään tarvitsee, sosialismia ei.

Vierailija kirjoitti:

Joskus varmaan olisi hyödyllistä. Esim. narkkarikotien lapset.

Narkkarit ei lapsia tarvitse.

Meillä aloitti esikoinen aikoinaan 2v4kk iässä. Lapsella oli paljon viiveitä kehityksessä. Lapsi alkoikin nopeasti päivähoidossa oppia taitoja. Esim. ihan ryhmäpaineen avulla oppi vaikka syömään karkeampaa ruokaa (oli aistiyliherkkyys että ei voinut syödä karkeita ruokia). Meille sanoi 2,5v neuvolassa lääkäri että olisi suositellut päivähoidon aloitusta tukitoimena, jos lapsi ei olisi sitä juuri aloittanut. Lapsi on nykyisin jo 9v, ja on edelleen nepsy-piirteitä ja pieniä haasteita, mutta pääosin ns. "normaali" lapsi (jos näin voi sanoa). 

Todennäköisesti suurin osa 2-vuotiaista ei hyödy varhaiskasvatuksesta, mutta on hyvä muistaa että käytännössä joka asiaan maailmassa on olemassa poikkeus. 

Toki asutaan myös pienellä paikkakunnalla jossa varhaiskasvatus on laadukasta, ryhmäkoot eivät liian isoja, aikuisia tarpeeksi jotka eivät vaihdu kokoajan jne.

Ei

no ei tosiaankaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksivuotias ei tarvitse päivähoitoa kavereiden tai varhaiskasvatuksen kannalta. Neljävuotias voisi korkeintaan mennä puolipäivähoitoon. 

Asia on tietysti eri jos työn takia joutuu laittamaan lapsen päivähoitoon.

Hienoa että kaksivuotiaasi saa olla kotona vielä!

 

T. Ammattikasvattaja

Suomessa ei ole päivähoitoa vaan varhaiskasvatus. Päivähoitolaki kumottiin jo vuonna 2015. Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tutkittuun tietoon pohjautuvaan pedagogista toimintaa joka on kiinteä osa lapsen koulutuspolkua.

Tämän ymmärrän, mutta tarvitseeko jo 2-vuotias tällaista kouluttautumista? Eikö esim. 3-vuotiaasta alkaen riitä?

Taaperoikä on sitä aikaa, kun ihmisen taidot kehittyvät kaikkei

Tuossa taapero iässä perusturvallisuuden ja luottamuksen kehittyminen elämään ja läheisiin ihmisiin, ja yleensä ihmisiin on kaikkein tärkein elämän perustuksen kulmakivi. Se kun saa kehittyä varhaisvuosina vahvaksi ja lujaksi, auttaa monissa tulevissa karikoissa. Enpä usko, että hälisevä päiväkotiympäristö vaihtuvine hoitajineen on parempi paikka taaperolle, kun oma koti ja rakkaat lähi ihmiset siellä. Eri asia sitten jos ei koti niitä tarjoa tarpeeksi. 

Kyllä, ehdottomasti. Sinne pitää mennä JO 9: n kk:n ikäisenä, tasan ! Äidin pittööööö silloin mennä takas töihinsä, jos sit o ollenkaan. Halus tai ei ! Must o tyhmää, et lapset eivät mene päiväkotiin ollenkaan ! Se pitäisi olla pakollista ! Ite en siel aikoinaan ollut...........olisin EHKÄ halunnut............

Ei mutta älkää tunkeko tablettia taaperon eteen kun on kotona

Olen sitä mieltä että kolmevuotias jo tarvitsee nykymaailmassa kun ei ole pihalla päivittäin leikkikavereita. Sosiaaliset taidot jää heikommalle tasolle jos on vaan äidin kanssa eikä ole tarpeeksi laaja ystäväpiiri

Olen tätä mieltä koska olin äitini kanssa kotona lähes eskari-ikäiseksi asti. Vuoden olin perhepäivähoidossa pikkuveljeni ja kahden muun lapsen kassa. Olin todella ujo eskarissa ja siitä se lumipallo lähtee pyörimään.

Tosin äitinikin on ja oli epävakaa persoonaltaan ja sai raivokohtauksia, joiden merkitystä lapsen kasvulle ja kehitykselle hän ei ymmärrä...

Vaikka äitini olisi paremmin onnistunut tehtävässään niin silti olen sitä mieltä, että lapsi tarvii ystäviä ja muita turvallisia ja läheisiä ihmissuhteita aikuisiin päivittäin.. eikä vain satunnaisesti jossain kerhossa jossa muut aikuiset ja lapset jäävät etäisiksi ja puolitutuiksi.

Ihmiset ovat ennenkin eläneet yhteisöissä eikä tällaisissa pienissä ydinperheissä kuten nykyään..

Äh lä mi t + s o mp u t pitää lapsia päiväkodissa, koska siellä on ilmainen hoito ja ruoka. Itse voi kotona lorvia, olla opettelematta maan kieltä ja maan tavoille, koska raha tulee joka tapauksessa kuukausittain. Ja mahdollisimman monta tenavaa pykätään sinne päiväkotiin, jotta saadaan maa täyteen lo r vi joi ta

Jos vanhemmat ovat täysipäisiä eikä elämänhallintaongelmaisia, niin ei 2v hyödy päivähoidosta. 

Otin oman 2v kotiin pph:lta kun jäin äitiyslomalle kuopuksen kanssa. Käytiin kyllä ahkerasti leikkipuistoissa sekä avoimessa päiväkodissa ja seurakunnan kerhoissa, joten lapseni tapasi kyllä muita lapsia ja sai puuhailla monenlaista. 3-vuotiaana oli myös srk päiväkerhossa 2x 3h viikossa.

Kotona olen aina lukenut kirjoja lapsille, heillä on tietysti ollut leluja, ollaan välillä askarreltu ja leivottu ja erityisesti ulkoiltu joka päivä. Meillä on myös ystäviä ja sukulaisia, joiden luona kyläilty jne joten normaaleja ihmissuhteita saanut harjoiteltua.

Molemmat meni päiväkotiin, kun nuorempi 1v 8kk ja vanhempi oli sitten jo 4,5-vuotias. Tuollaisille 4-vuotiaille onkin sitten jo iloa niistä kavereita päiväkodissa. Sen sijaan pienemmälle ei kyllä päivähoidosta ollut mitään hyötyä, aika raskasta aikaa.