Tunnetteko lestadiolaisia? Millaisia ovat?
Pitääkö paikkansa, että ovat ulkopuolisia kohtaan itsekkäitä, eivät anna itsestään koskaan mitään? Hyödyntävät vaan muita?
Itsellä juuri tällainen kokemus ja mietin, että onko oikeasti totta kun tuota olen niin paljon kuullut ja nyt kävi itselle niin.
Kommentit (70)
Yhdellä tutulla oli lestadiolainen vuokraemäntä. Ei se paljon kotirauhaa kunnioittanut. Tuli asuntoon milloin vain ja määräili, miten siellä saa elää.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Taas yritetään tehdä yli 100 000 ihmisestä samanlaista. Suosittelen laajentamaan ajatuksia siitä, että jokainen on yksilö.
Esimerkiksi, jos kuulut johonkin pelijoukkueeseen, jossa yksi kuumapää tekee törkymäisen taklauksen, ei se sitä tarkoita, koko joukkueessa kaikki olisivat yhtä kuumapäitä ja valmiita tyhmiin tekoihin.
Nyt ajatusta peliin näihin kategorisointeihin.
Siinä jossain joukkueessa ne kaikki pelaajat on opetettu pelaamaan pelejä jollain tietyllä tavalla ja sama koskee lestadioyhteisöä, kaikille opetetaan tietyt käyttäytymismallit miten toimitaan.
Ei niillä kiinnosta olla tekemisissä vapaa-ajalla muiden kanssa. Kun jokaisella on kymmenen sisarusta ja sata serkkua, ei ole mitään tarvetta saada ystäviä muualta kun ovat niin perhekeskeisiä.
Lähisuvussa on paljon esikoislestadiolaisia. Ovat oikein tasapainoisen ja menestyvän oloisia, mutta kun jätät vastaamatta heidän "Jumalan terve"-tervehdykseen, niin lakkaavat olemasta niin mukavia. En muuten ole koskaan kuullut lestadiolaisen lasten olevan lastensuojelun asiakkaana, joten ehkä sen homman hoitavat hyvin. Lapsimäärästä riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussa on paljon esikoislestadiolaisia. Ovat oikein tasapainoisen ja menestyvän oloisia, mutta kun jätät vastaamatta heidän "Jumalan terve"-tervehdykseen, niin lakkaavat olemasta niin mukavia. En muuten ole koskaan kuullut lestadiolaisen lasten olevan lastensuojelun asiakkaana, joten ehkä sen homman hoitavat hyvin. Lapsimäärästä riippumatta.
Vähänpä olet kuullut. Kyllä ovat monet perheet heikäläisistä lastensuojelun asiakkaita. Hyvin monilla lapsilla samassa perheessä on myös adhd sekä jopa mielenterveydellisiä ongelmia. Aivan yleistä heillä. Äideillä myös masennus yleistä. Isät saattavat laistaa työelämästä.
No on noista kokemusta kahdesta työpaikasta ja en halua ko. porukan kanssa olla missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussa on paljon esikoislestadiolaisia. Ovat oikein tasapainoisen ja menestyvän oloisia, mutta kun jätät vastaamatta heidän "Jumalan terve"-tervehdykseen, niin lakkaavat olemasta niin mukavia. En muuten ole koskaan kuullut lestadiolaisen lasten olevan lastensuojelun asiakkaana, joten ehkä sen homman hoitavat hyvin. Lapsimäärästä riippumatta.
Ei niillä lapsilla ole ketään joka raportoisi heidät lastensuojelulle. Hakkaamiset pysyy visusti perhepiirissä, samoin se että lapset on toisten alaikäisten sisarusten vastuulla pääasiassa. Tyyliin kahdeksanvuotias hoitaa kolmevuotiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Taas yritetään tehdä yli 100 000 ihmisestä samanlaista. Suosittelen laajentamaan ajatuksia siitä, että jokainen on yksilö.
Esimerkiksi, jos kuulut johonkin pelijoukkueeseen, jossa yksi kuumapää tekee törkymäisen taklauksen, ei se sitä tarkoita, koko joukkueessa kaikki olisivat yhtä kuumapäitä ja valmiita tyhmiin tekoihin.
Nyt ajatusta peliin näihin kategorisointeihin.
Lestadiolaisten elämä on todella kontrolloitua ja tiettyjen sääntöjen noudattamista vaaditaan, joten on todellakin uskottavaa että useimmat heistä ovat tietynlaisia.
Ei se nyt aivan noin ole. Heillä on joitakin uskomuksia ja tapoja, joita noudattavat, mutta ei niillä ole vaikutusta tavallisessa arkielämässä juuri lainkaan.
Ai ei vai? Kuten se että epäuskoisten kanssa ei saa ystävystyä / viettää aikaa pakollisia enempää? Työpaikan tai opiskelupaikan vapaa-ajan juttuihin ei voi osallistua, koska siellä voi olla maailman musiikkia tai alkoholia? Työkavereiden tai opiskelukavereiden kanssa poissuljettuja keskustelunaiheita ovat mm. televisio ja elokuvat, musiikki, penkkiurheilu, ravintolassa käyminen... Se että kotona on kymmenen lasta, ei vaikuta arkielämään juuri lainkaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei niillä kiinnosta olla tekemisissä vapaa-ajalla muiden kanssa. Kun jokaisella on kymmenen sisarusta ja sata serkkua, ei ole mitään tarvetta saada ystäviä muualta kun ovat niin perhekeskeisiä.
Minulla on 200 serkkua enkä tunne heistä yhtäkään. Osa asui 20-50 kilometrin säteellä lapsuudenkodistani mutta säännöllistä yhteyttä on mahdoton pitää kun kaikilla on 10+ lasta. En myöskään tunne kahta vanhinta veljeäni ollenkaan, he muuttivat pois kotoa kun olin vielä pieni.
Käytännössä lestadiolaiset ovat tekemisissä lähellä asuvien toisten lestadiolaisten kanssa. Sukulaisista se on pieni osa kenen kanssa ollaan tekemisissä ja loput unohdetaan, realistisesti kenellekään ei voi olla 200 läheistä ihmistä. Lisäksi minun kokemukseni mukaan he eivät juurikaan puhu toisilleen tutustuakseen toisiinsa ihmisinä, koska säännöt on niin tarkat ja rajatut ja pitää yrittää olla tekemättä virheitä ja välttää ajattelemasta väärin tai ilmaisemasta vääriä tunteita.
Tunsin lestadiolaisperheen. Ainakin mies oli mukava, ystävällinen ja avulias.
Mun yks kaveri on lestadiolainen. Ei ole lapsia, mutta avoliitto taitaa olla kielletty kun piti heti mennä naimisiin seurustelukumppanin kanssa. On niillä joitakin outoja sääntöjä. Minä olen ei-uskovainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussa on paljon esikoislestadiolaisia. Ovat oikein tasapainoisen ja menestyvän oloisia, mutta kun jätät vastaamatta heidän "Jumalan terve"-tervehdykseen, niin lakkaavat olemasta niin mukavia. En muuten ole koskaan kuullut lestadiolaisen lasten olevan lastensuojelun asiakkaana, joten ehkä sen homman hoitavat hyvin. Lapsimäärästä riippumatta.
Vähänpä olet kuullut. Kyllä ovat monet perheet heikäläisistä lastensuojelun asiakkaita. Hyvin monilla lapsilla samassa perheessä on myös adhd sekä jopa mielenterveydellisiä ongelmia. Aivan yleistä heillä. Äideillä myös masennus yleistä. Isät saattavat laistaa työelämästä.
Kahdella kolmasosasta äitejä masennuslääkitys, ja ovat yliedustettuina psykiatrisessa osastohoidossa. Sinällään positiivista että nykyisin heitä omissa ihan kannustetaan lääkemyönteisyyteen.
Liika tekemisen määrä varmasti altistaa mielen ongelmille, samoin tunnekylmä vaikenemisen kulttuuri. Tosi vaikeista asioista voivat puhua vain uskovaiselle terapeutille ja se siis tarkoittaa toista lestadiolaista.
Tunnen useita lestoja, jos niitä ylipäätään voi tuntea. Kaksinaamaisia selkäänpuukottajia. Todellinen MAFIA, vedetään kotiinpäin niin paljon kun voidaan. Pesiytyvät erityisesti valtion ja kaupunkien virkoihin, sieltähän on sitten helppo järjestää etuisuuksia uskonveljille. Työpaikoilla pyrkivät poistamaan ei-uskovaiset ja korvaamaan MAFIA veljillä. Muuttakaa pieneen kuntaan Pohjois-pohjanmaalle ja kokekaa itse.
Tunnen monia Lestadiolaisia. Ihan kaikenlaisia ihmisiä siinä liikkeessä on. Yleensä ovat ahkeria ja pyrkimyksenä pitää kulissit kunnossa. Toisaalta ovat ihan elämän menossa kiinni ja nuoretkin tuntuu jatkavan lahkon parissa. Ehkä nuorilla on modernimmat ajatukset, eikä lapsia siunaannu ihan niin usein ja monta.
Olen pistänyt merkille, että mielenterveystyön ammattilaisissa on paljon lahkosta eronneita. Ne jotka ovat vielä lahkossa mukana työskentelevät sitten muilla hoitoalan sektoreilla.
Itsekkäitä, tekopyhiä, kaksinaismoralisteja, umpikierojen. Esittävät olevansa pyhiä, hyviä ihmisiä, todellisuus täysin muuta. Pitävät itseään muita parempina, korostavat jatkuvasti omaa erinomaisuuttaan. Mielenterveysongelmat etenkin naisilla tuntuvat yleisiä.
Isäni on lestadiolainen. Pyyteetön auttamisen halu 0. Hyvin pikkusieluinen.
Raha on jotenkin maagisessa asemassa lestoilla ja hellareilla. Mammonaa pitää olla ja sitä pitää saada lisää.
Jotenkin ristiriitaista raamatun opetuksen kanssa.
Samanlaisia kieroilijoita kuin itänaapurin koneen osat, yritetään kuusettaa koko ajan.
Olin lestayrittäjän firmassa töissä. Pahin huijari mitä koskaan nähnyt. Uhkaili työntekijöitä, oli omat lestalakimiehet jne. Kuin mafiajärjestö.
Ei se nyt aivan noin ole. Heillä on joitakin uskomuksia ja tapoja, joita noudattavat, mutta ei niillä ole vaikutusta tavallisessa arkielämässä juuri lainkaan.