Tunnetteko lestadiolaisia? Millaisia ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulussa olin luokalla, jolla valtaosa oli lestadiolaisia. En sano että he kaikki olisivat samanlaisia, ei tietenkään, mutta kun on tuollaisessa herkässä iässä ollut yhteisössä, jossa he käyttävät enemmistön vaikutusvaltaa, tunnistan kyllä yhteisön eetoksen. Ja nyt puhun yhteisöstä, en yksilöistä.

Ensinnäkin he ovat hirmuisen ahkeria ja käytännöllisiä, ja ne ovat arvostetuimpia asioita. Hyvä ulkonäkö on myös tärkeä. Hyvä soittotaito tai urheilullisuus yhteisön asettamissa rajoissa ovat ihailtavia juttuja, mutta tärkeämpää on raha. 

Silmäänpistävintä kuitenkin on tietty pragmaattisuus, joita voi pitää suorastaan maallisuutena. Mikään hengellisyyteen tai henkisyyteen liittyvä ei koskaan ole pohdinnan arvoista. Ja tosiaan kyse ei ole siitä, että he olisivat vähemmistönä joutunut puolustamaan arvojaan, vaan yksinkertaisesti he olivat luokan enemmistö, joka

Voiihan se materialismin korostuminen olla pitkälti perua suurperheistä. Jos on moninkertainen määrä elätettäviä normaaliin nähden, ei se pelkällä pyhällä hengellä onnistu.

Ahneita, ilkeitä, ihmisiä selän takana haukkuvia. Käytöstapoja ei ole, pitävät itseään niin paljon parempina. Säälittäväähän se tietysti on. Mutta kieltämättä on hämmentävää tavata sellaisia ihmisiä, kun on tottunut siihen, että normi-ihmisellä on edes jonkinlaiset käytöstavat. Luulen, että 1800-luvulla asian keksineen miehen komentoihin perustuvaan uskontoon kuulutaan siksi, että siitä saa itselleen hyötyä. Ajattelen itse, että uskovainen on muut huomioon ottava, rehellinen, ystävällinen ja ei ylennä itseään, eikä pyri saamaan hyötyä toisten kustannuksella. Tällaisia eivät ole tuntemani lestadiolaiset.

Vierailija kirjoitti:

Entisenä lestadiolaisena ymmärrän hyvin tuon etäisyyden pidon. Minullakin oli ja on edelleen sama tapa. Se johtui siitä, että meni minne tahansa, niin aina löytyi vähintään muutama ihminen, jolla oli pakko alkaa naljailemaan uskonnollisuudesta. Vaikka suurimmalle osalle se ei ollut ongelma, niin liikaa oli niitä tyyppejä, joille se oli ja jotka sen aina esiin nostivat. Lisäksi jos jossakin oli alkoholia tarjolla, siitä oli pakko osalla aina tehdä iso numero. Seläntakana puhuttua soopaa kantautui myös korviin sen verran paljon, että aikaa oli paljon hauskempaa viettää omissa porukoissa, kun ei tarvinnut olla koko ajan varpaillaan.

Yleisesti ottaen heissä on kaikenlaisia ihmisiä. Pääosa on todella rehellisiä ja ennen kaikkea luotettavia, mutta on siellä seassa aivan totaalisia mulkkujakin. Liike-elämän puolella pyörii joitakin ketkuja, mutta ei ole mikään hyväksytty tapa tai arvostettua väkeä. Näistä surullisen kuuluisista sutkifirmoista m

Tunnen joitakin lestadiolaisia (tai siis, minulla on ystävinä nykyisiä ja entisiä lestadiolaisia), ja niinkuin kaikissa isoissa ryhmissä, joukkoon mahtuu kaikenlaista. Ne ystävät taas on empaattisia, ystävällisiä muillekin kuin ystäville, huumorintajuisia ja ahkeria. Siis myös ne liikkeen jättäneet. 

Vierailija kirjoitti:

Myönteisiä kokemuksia:  Työkavereina mutkattomia ja kaikkien kanssa toimeentulevia tyyppejä. Tekevät töitä, vastuuntuntoisia.

Näin on. Eivät hauku ketään. Ovat ahkeria.

Lestadiolaisuus ei ole mikään persoonallisuustyyppi.

Mummojen ja pappojen kusettajia remontteineen. He pääsevät taivaaseen ev.lutit ei. Siinä kaikki.

Minun tuntemat on kyllä mukavia eikä heitä erota muista ihmisistä mitenkään, paitsi toki lapsia on enemmän eikä naiset meikkaa. Eivät tee numeroa uskonnostaan, yksikin totesi jotenkin kierrellen "perheen arvoihin liittyvä asia", kun häneltä kysyttiin juoko alkoholia (työpaikan pikkujouluissa). Ahkeria tuntuvat myös olevan ja toki sukurakkaita. Tunnen tosin lähinnä alta nelikymppisiä kaupungissa asuvia korkeakoulutettuja lestadiolaisia, en tiedä onko sitten niillä lestadiolaisuuden ydinalueilla erilaista. 

Ovat ahkeria, suoria, itsetunto kohdillaan, eteenpäin pyrkiviä. Tykkään! 

Ihan tavallisia ihmisiä kuten sinä ja minäkin.

Asun alueella missä paljon lestadiolaisia. Kyllä heidän kanssa pärjää, järjestään hiukan rahanahneita, omahyväisiä ja pieneen(suureen) piiriinsä pelaavia.

eniten ahdistaa heidän lapsensa. Helvetillä peloteltuja, lapsuutensa menettäneitä rauhanyhdistyksen kontrollissa kasvaneita pikkuvanhoja rassukoita.

toiseksi eniten ahdistaa selittäö omille lapsille heidän lapsien kertomia juttuja helvetistä, kadotuksesta ja jeesuksesta. Itse olemme lähinnä tapauskovaisia, kirkossa häät ja hautajaiset.