Tunnetteko lestadiolaisia? Millaisia ovat?

Pohjoisessa lestamafia pyörittää lastensuojelu bisnestä. Suojelevat omiaan. Siksi kaltoinkohtelu jää pimentoon. 

Ihmisiähän hekin ovat. Uskovainen, tiivis yhteisö omine erikoisine tapoineen ja sääntöineen.

Lestadiolaiset ovat yksilöitä, niin kuin kaikki muutkin. Yksi naapuriperhe oli hyvin sisäänpäin kääntynyt (tosin lapset saattoivat tehdä tuttavuutta oman lapseni kanssa). Toinen naapuriperhe oli hyvin ulospäin kääntynyt ja äidin kanssa monet kerrat kahviteltiinkin, ja hänen esikoisensa oli pitkään oman lapseni paras kaveri.

Mulla oli kouluaikaan myös luokkakavereina niin ääripään tyyppejä ettei paremmasta väliä. Yksi oli sellainen vähän railakkaampi tapaus, ja jos ei olisi ollut lestadiolainen, niin olisi varmaan joka viikonloppu kännännyt ja menettänyt neitsyytensä 14-vuotiaana. Sitten oli ne toisen äärilaidan tyypit, jotka osin katsoivat nenänvarttaan pitkin meitä "ei-uskovia". Ja kaikkea siltä välitä. Ja tämä siis siinä kasarin lopussa - ysärin alussa, jolloin yhteisön normit olivat vielä tiukemmat kuin nykypäivänä.

Semmosia ne on. Heterot on paljon kivempia.

Tunsin erään lestadiolaisnaisen ja oltiin ihan kavereita, mutta pikkuhiljaa tuli esille kuinka pitää itseään muita parempana, on tekopyhä ja hyvin ahdasmielinen.

Hän meni naimisiin ja vähän yli vuosi siitä kun nähtiin kahvilla hän sanoi että on raskaana. Kertoi että eivät tietenkään käyttäneet ehkäisyä naimisiin mentyään koska jos jumala lapsen suo, niin se on lahja ja hieno juttu 😇 Mutta että häntä alkoi huolettaa kun ei _heti_ tullut raskaaksi, vaan kesti jopa lähes vuosi 🙄 ja he alkoivat jo miettimään että joutuuko sitä turvautumaan hedelmöityshoitoihin... Että jos lapsi tulee niin se on "Jumalan suoma lahja", mutta jos lasta ei ala kuulua, niin sehän hankitaan prkl tavalla tai toisella, viis "Jumalan tahdosta", vaan tiedettä kehiin.

Vierailija kirjoitti:

Itsekkäitä, tekopyhiä, kaksinaismoralisteja, umpikierojen. Esittävät olevansa pyhiä, hyviä ihmisiä, todellisuus täysin muuta. Pitävät itseään muita parempina, korostavat jatkuvasti omaa erinomaisuuttaan. Mielenterveysongelmat etenkin naisilla tuntuvat yleisiä. 

Tämä minua on hämmästyttänyt tuntemassani henkilössä. Siis hänellä on ihan piinkova mentaliteetti, että kaikkien tulee selviytyä omin avuin ja ettei apua tarjota. Ilmeisesti Jumala auttaa tai sitten ei. Niin paljoa en lestadiolaisia tunne, että tietäisin onko tämä heillä vallitsevampikin ajatustapa. Kontrasti muiden herätysliikkeiden asenteisiin kuitenkin melkoinen.

Jos ihmettelet, miksi ehkä pidämme jonkinlaista etäisyyttä, niin lue vaikka tätä ketjua. Tekisikö mielesi lestadiolaisena olla lähemmin tekemisissä näiden tänne kirjoittelevien kanssa? Itse olen muuten kokenut, ettei minua koskaan kohdattu ihmisenä, vaan muille riitti tieto, että olen lesta. Muuta ei sitten tarvinutkaan tietää. 

Vierailija kirjoitti:

SIviilissä en tunne, mutta olen töissä lestadiolaisten remontteja myyvässä firmassa. Minua kuvottaa se ahneus, jota he eivät itse aina edes tunnu ymmärtävän. Ihan härskisti huijaavat vanhuksia ja sitten palavereissa ja koulutustilaisuuksissa retostelevat kuinka tekevät kauppaa ja tulosta. Ei uskovat työntekijät ovat heille myös suunnilleen lypsylehmän arvossa.

Tässä kommentissa on lestojen elämän ydinajatus täydellisenä, eli lähes mitä tahansa saa tehdä oman yhteisön ulkopuolisille ihmisille. Eikä tarvitse miettiä seuraamuksia, sillä kaiken saa anteeksi sunnuntaina seuroissa, kun nostaa kätensä synninteon merkiksi ja tunnustaa tekonsa yhteisön edessä.

Ja kas, syntisi on anteeksi annettu, joten heti maanantaina voit aloittaa uusien tekemisen. :)

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmettelet, miksi ehkä pidämme jonkinlaista etäisyyttä, niin lue vaikka tätä ketjua. Tekisikö mielesi lestadiolaisena olla lähemmin tekemisissä näiden tänne kirjoittelevien kanssa? Itse olen muuten kokenut, ettei minua koskaan kohdattu ihmisenä, vaan muille riitti tieto, että olen lesta. Muuta ei sitten tarvinutkaan tietää. 

Aina voi erota liikkeestä ja ryhtyä ajattelemaan omilla aivoilla, mutta ethän sinä rikkinäinen raukka siihen kykene.

Yläkoulussa olin luokalla, jolla valtaosa oli lestadiolaisia. En sano että he kaikki olisivat samanlaisia, ei tietenkään, mutta kun on tuollaisessa herkässä iässä ollut yhteisössä, jossa he käyttävät enemmistön vaikutusvaltaa, tunnistan kyllä yhteisön eetoksen. Ja nyt puhun yhteisöstä, en yksilöistä.

Ensinnäkin he ovat hirmuisen ahkeria ja käytännöllisiä, ja ne ovat arvostetuimpia asioita. Hyvä ulkonäkö on myös tärkeä. Hyvä soittotaito tai urheilullisuus yhteisön asettamissa rajoissa ovat ihailtavia juttuja, mutta tärkeämpää on raha. 

Silmäänpistävintä kuitenkin on tietty pragmaattisuus, joita voi pitää suorastaan maallisuutena. Mikään hengellisyyteen tai henkisyyteen liittyvä ei koskaan ole pohdinnan arvoista. Ja tosiaan kyse ei ole siitä, että he olisivat vähemmistönä joutunut puolustamaan arvojaan, vaan yksinkertaisesti he olivat luokan enemmistö, joka puhui avoimesti seuroistaan ja menoistaan ja tarjoiluistaan, muttei suostunut puhumaan koskaan edes primitiivisellä tasolla vaikka oikeasta ja väärästä.

Minulla on monta lestadiolaisten työkaveria, työkavereina mukavia ja luotettavia. Uskonto on asia, josta ei puhuta tai yhden kanssa on puhuttu ja todettu että ollaan eri mieltä.

On sellaisia asioita, joita en todella hyväksy ja jotka miestäni oikeasti pitäisi ottaa puheeksi yhteiskunnallisesti, tämä osa lahkosta, joita työkaverini ovat ei hyväksy naiselle hiuksia, joita ei saa kiinni. Eli työkaverini kertoi tyttärelleen, että hiuksia ei saa leikata koska se vaan on niin meillä. Kaverin naapurissa taas asuu vielä jyrkempää kantaa, vaatteissa ei saa olla kirkkaita värejä ja tytöt kulkevat huivit päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulussa olin luokalla, jolla valtaosa oli lestadiolaisia. En sano että he kaikki olisivat samanlaisia, ei tietenkään, mutta kun on tuollaisessa herkässä iässä ollut yhteisössä, jossa he käyttävät enemmistön vaikutusvaltaa, tunnistan kyllä yhteisön eetoksen. Ja nyt puhun yhteisöstä, en yksilöistä.

Ensinnäkin he ovat hirmuisen ahkeria ja käytännöllisiä, ja ne ovat arvostetuimpia asioita. Hyvä ulkonäkö on myös tärkeä. Hyvä soittotaito tai urheilullisuus yhteisön asettamissa rajoissa ovat ihailtavia juttuja, mutta tärkeämpää on raha. 

Silmäänpistävintä kuitenkin on tietty pragmaattisuus, joita voi pitää suorastaan maallisuutena. Mikään hengellisyyteen tai henkisyyteen liittyvä ei koskaan ole pohdinnan arvoista. Ja tosiaan kyse ei ole siitä, että he olisivat vähemmistönä joutunut puolustamaan arvojaan, vaan yksinkertaisesti he olivat luokan enemmistö, joka puhui avoimesti seuroistaan ja menoistaan ja tarjoil

Empatiaa osaa yhdistää lestadiolaiseen yhtä epätodennäköisesti kuin Riikka Purraan. Tietyissä asenteissa on paljon samaa kuin persuilla.

Naapurissamme on lestadiolaisperhe, jossa on 14 lasta. Vanhemmat vaikuttavat onnellisilta, lapset hyvinhoidetuilta ja tasapainoisilta. Ovat ahkeria ja työteliäitä, mutta eivät ahneita. Uskonasioissa olemme täysin eri linjoilla, me olemme avoimesti pakanoita, mutta pystymme kunnioittamaan toisiamme koska varsinaista uskoa lukuunottamatta arvopohjamme on varsin samanlainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähisuvussa on paljon esikoislestadiolaisia. Ovat oikein tasapainoisen ja menestyvän oloisia, mutta kun jätät vastaamatta heidän "Jumalan terve"-tervehdykseen, niin lakkaavat olemasta niin mukavia. En muuten ole koskaan kuullut lestadiolaisen lasten olevan lastensuojelun asiakkaana, joten ehkä sen homman hoitavat hyvin. Lapsimäärästä riippumatta. 

Vähänpä olet kuullut. Kyllä ovat monet perheet heikäläisistä lastensuojelun asiakkaita. Hyvin monilla lapsilla samassa perheessä on myös adhd sekä jopa mielenterveydellisiä ongelmia. Aivan yleistä heillä. Äideillä myös masennus yleistä. Isät saattavat laistaa työelämästä.

 

Kahdella kolmasosasta äitejä masennuslääkitys, ja ovat yliedustettuina psykiatrisessa osastohoidossa. Sinällään positiivista että nykyisin heitä omissa ihan

Miten tällainen huuhaa-viesti on saanut 19 yläpeukkua? Ei varmasti ole tilastoitu missään, että 2/3 vl-äideillä olisi masennuslääkitys. 

Vierailija kirjoitti:

Raha on jotenkin maagisessa asemassa lestoilla ja hellareilla. Mammonaa pitää olla ja sitä pitää saada lisää. 

Jotenkin ristiriitaista raamatun opetuksen kanssa.

No ei ole ainakaan minulle. Ehkä sitten pyörin enimmäkseen niissä vl-ympyröissä, joissa arvostetaan pääasiassa muunlaisia asioita kuin rikastumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmettelet, miksi ehkä pidämme jonkinlaista etäisyyttä, niin lue vaikka tätä ketjua. Tekisikö mielesi lestadiolaisena olla lähemmin tekemisissä näiden tänne kirjoittelevien kanssa? Itse olen muuten kokenut, ettei minua koskaan kohdattu ihmisenä, vaan muille riitti tieto, että olen lesta. Muuta ei sitten tarvinutkaan tietää. 

Aina voi erota liikkeestä ja ryhtyä ajattelemaan omilla aivoilla, mutta ethän sinä rikkinäinen raukka siihen kykene.

Olen eri mutta myös vl. Ja voi kun tietäisitkin, kuinka paljon olen ajatellut. Mutta olen halunnut pysyä liikkeessä, en jaksa avata tässä yhteydessä valintaani sen tarkemmin. Mutta monia pohdintoja tässä on käyty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Taas yritetään tehdä yli 100 000 ihmisestä samanlaista. Suosittelen laajentamaan ajatuksia siitä, että jokainen on yksilö.

Esimerkiksi, jos kuulut johonkin pelijoukkueeseen, jossa yksi kuumapää tekee törkymäisen taklauksen, ei se sitä tarkoita, koko joukkueessa kaikki olisivat yhtä kuumapäitä ja valmiita tyhmiin tekoihin.

Nyt ajatusta peliin näihin kategorisointeihin.

Lestadiolaisten elämä on todella kontrolloitua ja tiettyjen sääntöjen noudattamista vaaditaan, joten on todellakin uskottavaa että useimmat heistä ovat tietynlaisia.

Ei se nyt aivan noin ole. Heillä on joitakin uskomuksia ja tapoja, joita noudattavat, mutta ei niillä ole vaikutusta tavallisessa arkielämässä juuri lainkaan.

Ai ei v

Huomaa, ettet tunne lainkaan aihetta. Ei ole mitään vaikeuksia löytää puheenaiheita vl-työkaverien kanssa ja osallistuvat työpaikan ravintolailtoihin (ilman alkoholia) ja muuhun toimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulussa olin luokalla, jolla valtaosa oli lestadiolaisia. En sano että he kaikki olisivat samanlaisia, ei tietenkään, mutta kun on tuollaisessa herkässä iässä ollut yhteisössä, jossa he käyttävät enemmistön vaikutusvaltaa, tunnistan kyllä yhteisön eetoksen. Ja nyt puhun yhteisöstä, en yksilöistä.

Ensinnäkin he ovat hirmuisen ahkeria ja käytännöllisiä, ja ne ovat arvostetuimpia asioita. Hyvä ulkonäkö on myös tärkeä. Hyvä soittotaito tai urheilullisuus yhteisön asettamissa rajoissa ovat ihailtavia juttuja, mutta tärkeämpää on raha. 

Silmäänpistävintä kuitenkin on tietty pragmaattisuus, joita voi pitää suorastaan maallisuutena. Mikään hengellisyyteen tai henkisyyteen liittyvä ei koskaan ole pohdinnan arvoista. Ja tosiaan kyse ei ole siitä, että he olisivat vähemmistönä joutunut puolustamaan arvojaan, vaan yksinkertaisesti he olivat luokan enemmistö, joka puhui avoimesti seuroistaan ja menoistaan ja tarjoil

En tiedä, onko tuo rahan tärkeys joidenkin tiettyjen alueiden ja piirien juttu. Kuulostaa hämmentävältä aina kun siitä puhutaan, kun en itse vl:na ole kokenut tuollaista ilmiötä. Mutta en siis epäilekään kokemuksianne. Onhan tässä joukossa paljonkin eroja ihmisillä muissa arvoissa, vaikka uskosta ajattelisikin samalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulussa olin luokalla, jolla valtaosa oli lestadiolaisia. En sano että he kaikki olisivat samanlaisia, ei tietenkään, mutta kun on tuollaisessa herkässä iässä ollut yhteisössä, jossa he käyttävät enemmistön vaikutusvaltaa, tunnistan kyllä yhteisön eetoksen. Ja nyt puhun yhteisöstä, en yksilöistä.

Ensinnäkin he ovat hirmuisen ahkeria ja käytännöllisiä, ja ne ovat arvostetuimpia asioita. Hyvä ulkonäkö on myös tärkeä. Hyvä soittotaito tai urheilullisuus yhteisön asettamissa rajoissa ovat ihailtavia juttuja, mutta tärkeämpää on raha. 

Silmäänpistävintä kuitenkin on tietty pragmaattisuus, joita voi pitää suorastaan maallisuutena. Mikään hengellisyyteen tai henkisyyteen liittyvä ei koskaan ole pohdinnan arvoista. Ja tosiaan kyse ei ole siitä, että he olisivat vähemmistönä joutunut puolustamaan arvojaan, vaan yksinkertaisesti he olivat luokan enemmistö, joka

Erikoista, jos et ole huomannut, kun materian korostuminen on ulospäin se näkyvin piirre. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on monta lestadiolaisten työkaveria, työkavereina mukavia ja luotettavia. Uskonto on asia, josta ei puhuta tai yhden kanssa on puhuttu ja todettu että ollaan eri mieltä.

On sellaisia asioita, joita en todella hyväksy ja jotka miestäni oikeasti pitäisi ottaa puheeksi yhteiskunnallisesti, tämä osa lahkosta, joita työkaverini ovat ei hyväksy naiselle hiuksia, joita ei saa kiinni. Eli työkaverini kertoi tyttärelleen, että hiuksia ei saa leikata koska se vaan on niin meillä. Kaverin naapurissa taas asuu vielä jyrkempää kantaa, vaatteissa ei saa olla kirkkaita värejä ja tytöt kulkevat huivit päässä. 

Mitäs uskontoa ne huivipäät edustaa?