Miellyttäjä-ihmiset on rasittavia
Varsinkin naisissa yleinen piirre, naiset kun on keskimäärin kasvatettu ajattelemaan jatkuvasti mitä muut on heistä mieltä.
Miellyttäjä-ihmisillä en tarkoita normaaleja käytöstapoja noudattavia, vaan sellaisia, joiden ajattelu ja mielipiteet vaihtelevat sen mukaan missä seurassa he ovat. Kun miellyttäjä aistii olevansa jostain asiasta eri mieltä keskustelukumppanin kanssa, hän ei kerro omaa mielipidettään.
Keskustelukumppanin jatkuva peesailu on kuitenkin rasittavaa ja epäkiinnostavaa. Ihminen, joka ei nosta mitään omia kiinnostavia näkökulmiaan keskusteluun, koska ei voi olla varma saavatko ne kannatusta, on yksinkertaisesti tylsä.
Mun viesti siis on että miellyttäjä-ihmiset, päinvastoin kuin luulette, ette ole miellyttäviä. Lakatkaa katsomasta itseänne ulkopuolelta ja kertokaa aitoja fiiliksiä ja omia ajatuksia. Se on sata kertaa kiinnostavampaa ja MIELLYTTÄVÄMPÄÄ.
Kommentit (145)
Jotkut ihmiset elävät elämänsä miellyttäen muita, unohtaen siinä samassa itsensä kokonaan. Se on kuin elämistä muiden ihmisten ja heidän tunnetilojensa kautta. Sitten lopulta uhriudutaan kun ei se miellyttäminen toiminutkaan odotetusti. Tahdottomat ihmiset ovat kuin ameeboja eikä se ole todellakaan kiltteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tarkkailijatyyppi ja tykkään kuunnella keskusteluja, mutta otan kantaa vain, jos koen että minulla on asiaan oikeasti jotain annettavaa ja ymmärrän aiheesta riittävästi muodostaakseni siitä mielipiteen. Tämäkin tuntuu monia ärsyttävän. Minua taas ärsyttää ne sellaiset tyypit jotka ovat suuna päänä vaahtoamassa asiaan kuin asiaan, yleensä kovaan ääneen ja monesti ymmärtämättä itse asiasta yhtään mitään. Tällaisilla ihmisillä on oikeasti jyrkkä mielipide ihan kaikkeen ja se täytyy saada tuoda esille, vaikka koko asiasta olisi kuullut ensimmäisen kerran kaksi minuuttia sitten.
Minulla on samankaltainen tapa. Haluan yleensä lisää tietoa asiasta, pohtia eri näkökulmia jne. Monimutkaisista asioista en oikein osaa muodostaa vahvaa ytimekästä mielipidettä, kun se helposti menee toisaalta noin ja toisaalta näin tasolle. En myöskään yleensä pyri voittamaan väittelyä, vaan peilaan ja testaan omia ajatuksia ja mielipiteitä. Olen huomannut sen toisia ärsyttävän.
Oletko aina miellyttänyt väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tarkkailijatyyppi ja tykkään kuunnella keskusteluja, mutta otan kantaa vain, jos koen että minulla on asiaan oikeasti jotain annettavaa ja ymmärrän aiheesta riittävästi muodostaakseni siitä mielipiteen. Tämäkin tuntuu monia ärsyttävän. Minua taas ärsyttää ne sellaiset tyypit jotka ovat suuna päänä vaahtoamassa asiaan kuin asiaan, yleensä kovaan ääneen ja monesti ymmärtämättä itse asiasta yhtään mitään. Tällaisilla ihmisillä on oikeasti jyrkkä mielipide ihan kaikkeen ja se täytyy saada tuoda esille, vaikka koko asiasta olisi kuullut ensimmäisen kerran kaksi minuuttia sitten.
Minulla on samankaltainen tapa. Haluan yleensä lisää tietoa asiasta, pohtia eri näkökulmia jne. Monimutkaisista asioista en oikein osaa muodostaa vahvaa ytimekästä mielipidettä, kun se helposti menee toisaalta noin ja toisaalta näin tasolle. En myöskään yleensä pyri voittamaan väittelyä
Onko se toisaalta toisaalta -tyyli sitten jaarittelevaa/rönsyilevää ja ihmiset ärsyyntyy siihen?
Kokonaan oman stoorinsa voisi sitten kirjoittaa entisistä miellyttäjistä, jotka nelikymppisinä emansipoituu "vetämään rajojaan" tyylillä joka on lähinnä itsekeskeinen. Eli mennään toiseen äärilaitaan, käyttäydytään itsekkäästi ja perustellaan se sillä että "elin aiemmin muille" ja "en kuunnellut itseäni". Argh.
Eikö ole ryhmän kannalta hyvä, että osa on mukautuvampia ja joustavampia kuin toiset? Ei nyt ehkä tuollainen ääripää, että valehdellaan tms. Luulisi siitä jotain hyötyä olevan? Tulee mieleen eräs henkilö (hänellä kyllä on mielipiteitä, muttei usein esitä vahvoja sellaisia tai haasta ihmisiä), joka toimii ihmisiä yhdistävänä tekijänä ja hänellä onkin laaja kaveripiiri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen huomannut tuota piirrettä enemmän miehillä. Mielipiteet vaihtuvat täysin sen mukaan jutellaanko kumppanille, kavereille, omalle perheelle vai työkavereille.
Naisilla olen huomannut enemmän sitä, että myötäillään sanomatta varsinaisesti mitään mielipidettä yhtään mihinkään.
No joo, ehkä noinkin. Ihanan selkärankaista puhua yhdelle yhtä ja toiselle toista :D
Mä seurustelin aikoinaan miehen kanssa jonka kaverien bileet oli aina sellaisia, ettei niihin ole "muijjiia" kutsuttu eli mä jäin kotiin tai keksin omia menoja.
Näille kavereilleen "muijjineen" mies taas oli kertonut että mulla oli työvuoro tmv..
Vierailija kirjoitti:
Mä olen huomannut tuota piirrettä enemmän miehillä. Mielipiteet vaihtuvat täysin sen mukaan jutellaanko kumppanille, kavereille, omalle perheelle vai työkavereille.
Naisilla olen huomannut enemmän sitä, että myötäillään sanomatta varsinaisesti mitään mielipidettä yhtään mihinkään.
Moni nainen ei vaan ikinä ajattele mitään mistään, paitsi ehkä että 'näyttääks mun per ce hyvältä tästä kuvakulmasta'. Ei kait siinä isosti mielipiteitä muodostella.
Mun kokemus miellyttäjä ihmisistä ei ole tuo. Pitävät mielipiteensä toki itsellään, jos on tarvis eivätkä ala haastamaan riitaa. Yleensä miellyttäjäihmiset ovat mitä mukavinta seuraa, tietenkin, hehän yrittävät olla miellyttäviä. Itse en kestä mänspleinaus miehiä, jotka ihan periaatteesta alkavat haastaa riitaa jika asiasta.
Ennen kerroin mielipiteeni, myös sosiaalisessa mediassa. Tulos: järjetön paskamyrsky ja hyökkäyksiä väärää mielipidettä vastaan. Facebook-ystävät poistivat kaverilistoiltaan yms. Menetinpä yhden ystävänkin kun ei hyväksynyt perussuomalaisten vastaista mielipidettäni. Kyllähän se tuntui tosi pahalta.
Pahimmat sodat syntyivät seuraavista: kasvissyönti, politiikka ja eläinten oikeudet.
Nykyisin en kommentoi Facebookissa tai muuallakaan mitään. Ainoastaan harrasteryhmissä joskus jotain.
Ja ei, en ole vegaani, barbaari tai minkään uskontokunnan tai puolueen ehdoton kannattaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tarkkailijatyyppi ja tykkään kuunnella keskusteluja, mutta otan kantaa vain, jos koen että minulla on asiaan oikeasti jotain annettavaa ja ymmärrän aiheesta riittävästi muodostaakseni siitä mielipiteen. Tämäkin tuntuu monia ärsyttävän. Minua taas ärsyttää ne sellaiset tyypit jotka ovat suuna päänä vaahtoamassa asiaan kuin asiaan, yleensä kovaan ääneen ja monesti ymmärtämättä itse asiasta yhtään mitään. Tällaisilla ihmisillä on oikeasti jyrkkä mielipide ihan kaikkeen ja se täytyy saada tuoda esille, vaikka koko asiasta olisi kuullut ensimmäisen kerran kaksi minuuttia sitten.
Minulla on samankaltainen tapa. Haluan yleensä lisää tietoa asiasta, pohtia eri näkökulmia jne. Monimutkaisista asioista en oikein osaa muodostaa vahvaa ytimekästä mielipidettä, kun se helposti menee toisaalta noin ja toisaalta näin tasolle.
Onko se toisaalta toisaalta -tyyli sitten jaarittelevaa/rönsyilevää ja ihmiset ärsyyntyy siihen?
Ehkä? Itse kyllä useimmiten lopetan alkuunsa, kun näen toisen ilmeestä ettei kiinnosta tai ei oikein vastaa mitään. Jotkut haluavat puhua nopeatempoisemmin, käsitellä asiat nopeasti ja siirtyä sitten seuraavaan aiheeseen. Itse en vaan oikein ehdi sellaisessa keskustelussa muodostaa mielipidettä.
Yleensä se, ettei ala kaikkien kanssa haastamaan riitaa, koska "minä olen oikeassa" on ihan vaan normaaleja käytöstapoja.
Kaikesta tästä kertonee jo sekin, miten palstan naiset vastaavat kun joku kommentti ei silitä myötäkarvaan?
Todellakin ilahtuvat siitä että ei ole myötäilijä! (jättimäärä sarkasmia)
Mä erehdyin tällasen ihmisen kanssa perustamaan perheen. En ollut koskaan tavannut sellaista ihmistä, jolla miellyttäminen on manipulatiivista ja ihan sairaalloisella tasolla enkä osannut yhtään epäillä, että aikuinen ihminen toimisi niin. Luulin ja uskoin, että hän on kiltti ja hyvä ihminen. Totuus olikin sitten karmea, kun hän riisui lopulta miellyttäjän naamionsa ja paljasti, että on tehnyt kaiken vain minua miellyttääkseen ja kerännyt vihaa siitä sisälleen. Ja ihan vaikka mistä asioista. Hän oli listannut kaikki mahdolliset loukkaantumisensa ja niitä riitti. Minulla ei ollut vuosiin aavistustakaan kenen kanssa oikein elin. Pahin petos ikinä.
Kyse on enemmänkin kommunikaatiotavasta. Naisilla se on usein sellainen, että pyritään etsimään jotain yhteistä keskustelukumppanin kanssa ja tekemään tilanteesta miellyttävä.Omat mielipiteet tuodaan esiin pehmeämmin, eikä aleta väittämään ja jankkaamaan. En tajua miksi olisin tekemisissä tyyppien kanssa, jotka tekevät kommunikaatiotilanteesta epämiellyttävän. Pitäköön tunkkinsa.
Mä en jaksa kertoa aitoja mielipiteitä ihmisille, joista huomaan, että ajatellaan täysin eri tavalla ja tajuan, ettei mun näkemys saisi ymmärrystä kuitenkaan. Samoin en kerro ajatuksiani niille, jotka selvästi vain hakevat vastakkainasettelua. Fiksuille ja avarakatseisille ihmisille kerron toki ajatukseni.
Vierailija kirjoitti:
Kokonaan oman stoorinsa voisi sitten kirjoittaa entisistä miellyttäjistä, jotka nelikymppisinä emansipoituu "vetämään rajojaan" tyylillä joka on lähinnä itsekeskeinen. Eli mennään toiseen äärilaitaan, käyttäydytään itsekkäästi ja perustellaan se sillä että "elin aiemmin muille" ja "en kuunnellut itseäni". Argh.
He lopettavat miellyttämisen ja ovat heti muiden mielestä itsekkäitä? Kun nainen ei hoivaa, paapo ja palvele, on heti itsekäs? Joopa joo.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole ryhmän kannalta hyvä, että osa on mukautuvampia ja joustavampia kuin toiset? Ei nyt ehkä tuollainen ääripää, että valehdellaan tms. Luulisi siitä jotain hyötyä olevan? Tulee mieleen eräs henkilö (hänellä kyllä on mielipiteitä, muttei usein esitä vahvoja sellaisia tai haasta ihmisiä), joka toimii ihmisiä yhdistävänä tekijänä ja hänellä onkin laaja kaveripiiri.
Tämä on tärkeä näkökulma ja mukautuvuus ja joustavuus on tietysti ryhmässä tärkeitä ominaisuuksia. Itsensä pienentäminen peesailijaksi on silti vähän eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta tästä kertonee jo sekin, miten palstan naiset vastaavat kun joku kommentti ei silitä myötäkarvaan?
Todellakin ilahtuvat siitä että ei ole myötäilijä! (jättimäärä sarkasmia)
Eli toisin sanoen haluaisit kuitenkin, että palsta naiset yrittäisivät miellyttää sinua? Sinusta se jopa kuuluisi asiaan?
Ikävä kuulla, anteeksi vaan kauheasti. Tarkoitukseni kun ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä.