Yli nelikymppinen nainen! Onko sinulla täti-identiteetti?
Minulla ei, vaikka olen täti-iässä. Pitäisi varmaan ottaa permanentti tai värikypärä tai jotain. Sen sijaan kuljen farkuissa ja lenkkareissa.
Entä oma tätiytenne?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Elikkä hyppään suoraan hottiksesta vanhukseksi
Muut saa täteillä:)
N56
Milffi- vai puumatäti?
Ei kiinnosta paskaakaan.Minä olen minä ja siinä se.
On ollut jo pitkään täti-identiteetti, kun sisarusten lapset alkavat jo täysi-ikäistyä. Mutta jos ap tarkoittaa pukeutumista ja olemusta, niin osittain kyllä väkisinkin. Tavallaan olen vielä ikäistäni nuorekkaamman näköinen, pitkät hiukset ja rypyttömät kasvot, mutta kieltämättä mielellään jo valitsee kenkiä enemmän mukavuuden kuin ulkonäön kautta. Tätä olen itse pitänyt ns. tätiytymisen merkkinä. Nuorempana en ikinä käyttänyt lenkkareita ym. matalia kenkiä kuin juoksulenkillä tai tarkoituksenmukaisissa tilanteissa. Nykyään liikun mielelläni kengissä, joilla saattaa olla hintaa yhtä paljon kuin nuoruuden kauniilla korkkareilla, mutta pohja on miellyttävä ja hyvä jalalle eikä korkoa kuin muutaman sentin. Nykyään käytän myös väljiä pellavamekkoja, nuorena enemmän tyköistuvia. Ei haittaa, enkä koe mitään kriisiä. Muutaman vuoden päästä viisikymppinen saa jo pukeutua mukavuus edellä, mutta kauniita (ainakin omasta mielestäni) ovat nekin vaatteet. Marimekkoa en käytä, kun heidän estetiikka ei niin miellytä.
Mikä täti-identiteetti? Nyt viisikymppisenä käyn bläkkis-keikoilla, vedän kalsarikännejä viikonloppuisin, ensimmäiset ja viimeiset villasukat neuloin ala-asteella kässäntunnilla..ei mulla ole mitään tunikoita ja leggingsejä vastaan, mutta pukeudun mieluummin farkkuihin ja t-paitaan.
Mulla on monta identiteettiä. Tätiys on vain yksi
Juu. Minulla on 26-vuotias lapsi, joten jos onni suo, olisi minulle onnellista myös mummi-identiteetti :)
En ole yhtään täti. Pitkät hiukset ja nuorekkaat vaatteet. Ja hauskat jutut.
Monet ikäiseni miehet sen sijaan ovat kuin jotain pappoja.
N45
No ei todellakaan ole. Olen 40v mutta monet arvioineet että olisin enintään 28v ja kaverit on suurin osa 20-30v. Sinkku, käyn baareissa ja yökerhoissa. Yrittänyt tapailla oman ikäisiäni miehiä mutta eivät jaksa ja minua kiinnostavat aktiviteetit ja jutut ei heitä kiinnosta. Ei kiinnosta tätiytyminen, miksi pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Eikö tädit ole niitä 50-60 vuotiaita tai vanhempia, joita ei voi sanoa mummoksi kun niillä ei ole lapsen lapsia?
Kyllähän tätiys nyt alkaa nuorempana, nuorten silmissä nelikymppinen on jo aivan tätsy.
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ole. Olen 40v mutta monet arvioineet että olisin enintään 28v ja kaverit on suurin osa 20-30v. Sinkku, käyn baareissa ja yökerhoissa. Yrittänyt tapailla oman ikäisiäni miehiä mutta eivät jaksa ja minua kiinnostavat aktiviteetit ja jutut ei heitä kiinnosta. Ei kiinnosta tätiytyminen, miksi pitäisi?
Joo-o. Ei se nuoruus jatku vaikka kuinka väkisin yrittää. Ennen pitkää se alkaa olla tosi surullista.
Vierailija kirjoitti:
Olen 45 ja ostan vaatteeni Monkilta ja Newyorkerista. Mitään huppareita tai tennareita en toki käytä vaan pukeudun naisellisesti. Hiukset ulottuu puoleen selkään ja meikkaan hillitysti. Täti-identiteetin saavutan luullakseni noin 60-vuotiaana.
Pisteet sinulle New Yorkerista! 😁 Itse miellän New Yorkerin lähinnä teinien vaatekaupaksi, mutta itsekin ostan sieltä vaatteita. Olen N41, eikä tulisi mieleenkään pukeutua tässä iässä johonkin Marimekkoon tai muihin tyypillisiin tätivaatteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ole. Olen 40v mutta monet arvioineet että olisin enintään 28v ja kaverit on suurin osa 20-30v. Sinkku, käyn baareissa ja yökerhoissa. Yrittänyt tapailla oman ikäisiäni miehiä mutta eivät jaksa ja minua kiinnostavat aktiviteetit ja jutut ei heitä kiinnosta. Ei kiinnosta tätiytyminen, miksi pitäisi?
Joo-o. Ei se nuoruus jatku vaikka kuinka väkisin yrittää. Ennen pitkää se alkaa olla tosi surullista.
No kyllä minulla jatkuu, miksei jatkuisi? Eikä tämä ole nuoruus koska olen 40v. Ei sen ikäisen pitäisi vielä mikään vanha ja tätimäinen olla eikä elämä ole ohi. Äijästä erottu ja lapset isompia niin ne hommat on pulkassa ja nyt voin elää kuten haluan ja tämä on se miten haluan elää ja näin olen onnellinen.
Toki täti muttei mitään permistä tai värikypärää, se on niin kasaria.
Vapaa-aikana tämä täti pukeutuu farkkuihin (muttei pillit) ja työajalla tiukka pukukoodi. Hiukset ovat pitkät ja paksut ja useimmiten kietaistu isolla klemmarilla pois kasvoilta, en voi sietää hapsottavia hiuksia. Niin ja Marimekkoa en omista, enkä muumimuki-kokoelmaa.
Kyllä ikä näkyy vaikka kuinka joku kuvittelisi että pukeutuminen sitä jotenkin peittelisi.
Ei ole. Ehkä vain hieman, jos ulkona näytän muiden mielestä tädiltä. "Tädin olemuksella" (terveisiä setämiehille) voi saada joskus parempaa kohtelua tuurilla jossain pikkupuljussa. Se ei ole tae muissa paikoissa siihen. Aion laihduttaa ruokavaliomuutoksilla ja muilla keinoilla (olen jo aiemmin tehnyt niitä), mutta luulen että silti näyttää ihan ikäiseltään. Vanheneminen alkoi just sillä hetkellä kuin vaihdevuodet ja sitten 45 mittarissa, eikä voi käyttää korvaavia hormoneja, on esteet. Kasvot onneksi osittain nuorekkaat, mutta jos kaulassa yhtään nestettä tai lihonut, se vesittää hieman nuorentumista.
Vierailija kirjoitti:
Mikä täti-identiteetti? Nyt viisikymppisenä käyn bläkkis-keikoilla, vedän kalsarikännejä viikonloppuisin, ensimmäiset ja viimeiset villasukat neuloin ala-asteella kässäntunnilla..ei mulla ole mitään tunikoita ja leggingsejä vastaan, mutta pukeudun mieluummin farkkuihin ja t-paitaan.
Tässä ketjussa vähän peräänkuulutetaan sitä itsekritiikkiä. Tunikat ja legginsit on muuttumassa täti-imagosta mummotyyliin, kun niiden vakikäyttäjät alkaa lähestyä seitsemääkymppiä.
Se järkyttävä havainto on se, että juuri se oma rakas nuoruudesta asti pidetty tyyli onkin nyt muuttunut jo kliseiseksi tätiunivormuksi. Kuten joku tällä sivulla kehui että käyttää vaan nuorekkaita bändipaitoja, niin juuri ne ovat oleellinen osa rokkitädin imagoa eikä yhtään nuorekkaita.
Isäpuoleni (70+v) kehuu aina olevansa niin nuorekas kun hänellä on poninhäntä. Ei kukaan raaski hänelle sanoa että poninhäntä on seitsemänkymppisenä rokkijäbien tunnus eikä sitäkään muut pidä nuorekkaana.
Vierailija kirjoitti:
Toki täti muttei mitään permistä tai värikypärää, se on niin kasaria.
Vapaa-aikana tämä täti pukeutuu farkkuihin (muttei pillit) ja työajalla tiukka pukukoodi. Hiukset ovat pitkät ja paksut ja useimmiten kietaistu isolla klemmarilla pois kasvoilta, en voi sietää hapsottavia hiuksia. Niin ja Marimekkoa en omista, enkä muumimuki-kokoelmaa.
Kyllä ikä näkyy vaikka kuinka joku kuvittelisi että pukeutuminen sitä jotenkin peittelisi.
Tässä ketjussa puhutaan ristiin monenlaisista asioista. Minusta ihminen näyttää yleensä aika lailla ikäiseltään, mutta ok huikea eri siinä näyttääkö hoidetulta ja hyvinvoivalta ikäiseltään vai sen vastakohdalta. Tyyli voi sitten lisäksi olla mitä vain ja se luo taas omanlaisensa vaikutelman.
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ole. Olen 40v mutta monet arvioineet että olisin enintään 28v ja kaverit on suurin osa 20-30v. Sinkku, käyn baareissa ja yökerhoissa. Yrittänyt tapailla oman ikäisiäni miehiä mutta eivät jaksa ja minua kiinnostavat aktiviteetit ja jutut ei heitä kiinnosta. Ei kiinnosta tätiytyminen, miksi pitäisi?
Luulen, ettei juurikaan kukaan valitse tätiytymistä vaan se iskee takavasemmalta yllättäen. Harvempi varmaan erityisemmin valitsee harmaantuvila hiuksia ja resting b -ilmettä, kuten joku tähän ketjuun osuvasti omistaan. 😃 Tätiytyminen nimenomaan hiipii kuvaan ihan vain siksi, että ei ole aktiivisesti työskennellyt sitä vastaan vaan pysyttelee siinä luottotyylissään.
Farkkuja(myös pillifarkkuja), huppareita, tennareita, sotkunutturoita yms. näkee kyllä ihan nuorillakin.
Olen henkisesti keskenkasvuinen tyttönen tätikropalla. Aivan kauheaa.
Kun tulevat tiettyyn ikään huomaavat, että tässä iässä lyhyt tukka tuottaa parhaan lopputuloksen.