Yli nelikymppinen nainen! Onko sinulla täti-identiteetti?

Vierailija kirjoitti:

Turha vänkyröidä tätiytymistä vastaan. Kyllä se ikä meistä näkyy vaikka pukeuduttaisiin miten. Moni luulee olevansa tosi nuoren näköinen ja oloinen kun pukeutuu itse samoin kuin nuorena muttei huomaa että nykyään nuoret pukeutuvat eri tavalla.

Itse kuuntelen raskasta musiikkia ja käyn keikoilla kuten nuorenakin eikä se tosiaan nuoreksi tee, koska siellä ei juuri nuoria näy, meitä enemmän tai vähemmän harmaantuvia keski-ikäisiä sitäkin enemmän. Hauskaa siellä silti on joten käyn jatkossakin! 

Itse asiassa, jos pukeutuisi samoin kuin nuorena, olisi taasen trendikäs. On meinaan taas bootcutfarkut ja trumpettilahkeiset housut muotia, kuten oli myös silloin, kun olin itse nuori aikuinen.

Tädin tunnistaa nykyään pillifarkuista, jotka oli muotia n. 5 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on täti-identiteetti? Mitä siihen kuuluu?

Lyhyt tukka, rillit, marimekkokaapu.

Noista 2 mulla on ollut jo lapsena / nuorena, nykyään noista mulla on vain yksi. Marimekkokaapua siis en omista.

-likinäköinen

En ole täti enkä setä, olen muuska

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli täti 26-vuotiaana ja silloin minulla todellakin oli täti-identiteetti, kun veljeni lapset olivat elämässäni ihan ykkösihmisiä. 

Minusta tuli täti 4-vuotiaana, joten täti sanana ei merkitse minulle mitään ikään liittyvää. Ei minulla myöskään ole täti tai mummo sanaan liittyvää identiteettiä mitenkään erityisesti, vaikka olen molempia. Olen myös äiti, vaimo, sisar jne. En ajattele itseäni noiden sanojen kautta erityisesti, koska ne tarkoittavat minua suhteessa muihin. Itselleni minä olen vain minä.

Vierailija kirjoitti:

Monet tädit ja mummotkin kulkee nykyisin farkuissa ja tennareissa. Enemmän keski-ikäisillä farkkuja näkee kuin nuorilla. Farkkuasu on muodissa aina, kysy vaikka (köhköh) tään palstan nuorekkailta miehiltä. 

Minusta farkkuasu on sellainen missä on takki ja byysat farkkua eikä noita näe just kellään nykyään. 

Miksi sen oikeastaan pitäisikin tulla muotiin, just niillä lepattavilla hippilahkeilla.

Kyllä minulla on. Tykkään rauhallisesta elämästä: kirjoista, luonnosta, kukista, ruuanlaitosta. Monesti vaan istuskelen ja mietin elämää, hymyilen lapsille, juttelen vanhuksille, kyselen kuulumisia naapurin kissalta. Pyrin olemaan kiireetön. Tajuan ajan vähyyden. En viitsi kotkottaa tai juosta pinnan perässä. Viihdyn sohvalla. Tyyli ei kiinnosta yhtään, kunhan on mukava olla ja liikkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on täti-identiteetti? Mitä siihen kuuluu?

Lyhyt tukka, rillit, marimekkokaapu.

Mitä tätiä on rilleissä?

kyselee likinäköinen, joka sai rillit kuudennella luokalla

Ei mitään huppareita. Farkut on yhä nykyaikaa ja voivat olla ihan ok kivan puseron tai villapuseron tai -takin kanssa. En käytä mitään tennareita vaan korolliset korkokengät, talvikengät tai jotain... bootsit ovat myös olleet mun juttu...

Täti ei ole ulkonäkökeskeinen asia. Lenkkarit ja farkut ovat suomalaisten kansallisasuste, joiden hyöty ja mukavuus toimii elämän eri tapahtumissa ristiäisistä hautajaisiin ja niiden väliltä. Niiden perusteella ei voi millään tietää kuka on setä tai täti tai mummo tai vaari ainakaan takaapäin katsottaessa. Smanlaisia androgyynejä kaikki!

Mitä enemmän määrittelee omaa tai muiden tätimäisyyttä sitä tätimäisempää se silloin on. Maailman tylsin puheenaihe, kun voisi vaan pitää hauskaa ja elää.

 

Mä koen juuri astuneeni täti-identiteettiin, kun siirryin käyttämään kesävaatteina pidempiä mekkoja ja takkeja. Ennen mulla oli suunnilleen aina polvimittainen kynähame ja jokin tyköistuva paita tai jakku. Nyt olen liehuvissa helmoissa ja tää on ihanaa. Tavoittelen sellaista perinteistä brittiläistä tätityyliä :-D

Olen nyt 53-vuotias ja tosiaan tää tätipukeutuminen alkoi tuntua omalta vasta tänä kesänä. 

Urheillessa viihdyn edelleen trikoissa ja shortseissa :-)

Yksi mua kuvaavista sanoista on ollut täti siitä saakka, kun siskoni sai ekan lapsensa. Omia lapsia mulla ei ole, mutta olen todella mielelläni täti!

Ehdottomasti on, ollut jo 15 vuotta, nyt ikää 49. Minulle tätiys on iloinen asia, se on vapauttanut mm. ulkonäköpaineista ja muusta pinnallisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulla on. Tykkään rauhallisesta elämästä: kirjoista, luonnosta, kukista, ruuanlaitosta. Monesti vaan istuskelen ja mietin elämää, hymyilen lapsille, juttelen vanhuksille, kyselen kuulumisia naapurin kissalta. Pyrin olemaan kiireetön. Tajuan ajan vähyyden. En viitsi kotkottaa tai juosta pinnan perässä. Viihdyn sohvalla. Tyyli ei kiinnosta yhtään, kunhan on mukava olla ja liikkua.

Minä ajattelen kanssa että tämä on enemmän täti-identiteettiä kuin vaikka vaatteet. Mulla on ikää 40+ ja olen tuollainen ja tuntuu todella hyvälle. Virallisesti minusta tuli täti kyllä jo 12-vuotiaana :D

Olen 67-vuotias, eikä minua ole ikinä kiinnostanut pätkän vertaa, miltä tietyssä iässä kuuluu näyttää, tai kuinka tietyn ikäisten kuuluu toimia ja ajatella. Ei kiinnostanut edes nuorena yhtään kavereitten pukeutuminen, harrastukset, musiikkimaku tai mitkään muutkaan vastaavat asiat. Aika erikoisena ja originellina minua on aina pidettykin, ihan hyvällä tavalla.

Ei ole. En ole kenenkään täti enkä äiti, elellään puolison kanssa samanlaista elämää kuin nuoremmatkin (kuuskymppisiä ollaan). Notkutaan tässä kotona, reissataan, käydään paljon ulkona syömässä, tavataan kavereitä yhdessä ja erikseen. Ja tosiaan pukeudutaan farkkuihin ja tennareihin, jos se siitä on kiinni. Hiukset mulla on lyhyet-puolipitkät, en meikkaa, en koe olevani mitenkään erityisen naisellinen tai "kodinhengetär" vaikka kotirouvaksi kai mut voisi tittelöidä. 

Mulla on pienoinen vuosittainen identiteettikriisi, ollaan taas muuttamassa kesäksi tien päälle ja joudun jättämään pitkät hulmuhelmani kotiin, koska niille ei ole tilaa eikä käyttöä Jäämeren tuulissa. En mieltä itseäni tädiksi, enemmän korostuu kumppani-identiteetti (hommaa on kahdelle joka päivä koko päiväksi) ja normaalitilassa minä olen minä. Suhteessa muihin enemmän erakko kuin täti.

Vierailija kirjoitti:

Mä koen juuri astuneeni täti-identiteettiin, kun siirryin käyttämään kesävaatteina pidempiä mekkoja ja takkeja. Ennen mulla oli suunnilleen aina polvimittainen kynähame ja jokin tyköistuva paita tai jakku. Nyt olen liehuvissa helmoissa ja tää on ihanaa. Tavoittelen sellaista perinteistä brittiläistä tätityyliä :-D

Olen nyt 53-vuotias ja tosiaan tää tätipukeutuminen alkoi tuntua omalta vasta tänä kesänä. 

Urheillessa viihdyn edelleen trikoissa ja shortseissa :-)

Perinteinen brittiläinen tätityyli, tulee ekana mieleen Hyacinth ja seuraavaks twinsetti. Twinset mulle vielä kävis mutta kukka-asu ei... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tädit ja mummotkin kulkee nykyisin farkuissa ja tennareissa. Enemmän keski-ikäisillä farkkuja näkee kuin nuorilla. Farkkuasu on muodissa aina, kysy vaikka (köhköh) tään palstan nuorekkailta miehiltä. 

Niinpä. Farkut, huppari ja tennarit on tätiasu. Kampaukseksi vielä pitkä polkka tai sotkunuttura.

Ja varsinkin pillifarkut.

Mihinkäs kategoriaan menee korkea ponnari, kun mulla pitkä tukka on yleensä (jos ei ole auki) joko korkealla ponnarilla tai sitten nutturalla korkealla takaraivolla. Ei ihan sotkunutturalla, mutta ei millään tiukallakaan...

Ja mun asuihin kuuluu myös juoksutrikoot + tennissukat trikoiden päällä :-)

-N49

Kuvasitte juuri minut! 

T. Ylpeästi tätimäinen

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo ulkoisesti ehkä täti-identiteetti, mutta henkisesti kyllä on! Mun mielestä täti-identiteetti on sitä, että on positiiviinen asenne ja itseluottamusta. Se tarkoittaa sitä, että mä katon muiden ihmisten perään ja autan tarvittaessa, kannustan nuoria naisia, uskallan puuttua vääryyksiin ja tiedän omat rajani.

Aamen. Itse olen ylpeästi täti - vähän niin kuin mutsis, mutta coolimpi.

Vakavammin: leimojen lyöminen ihmisiin sillä ajatuksella, että "ite oon pikkusen parempi", on nykynuorisolaisia lainaten tosi 'leimii'. Ei se ulkonäkö ratkaise, vaan miten itsesi kannat.

Olen täti ja se on vain vapauttavaa. En näytä päivääkään ikäistäni nuoremmalta, hiukset harmaantuvat, maha kasvaa ja kaikki roikkuu. En jaksa enää meikata, ketä kiinnostaa ja voin käydä kaupassa kirjavissa legginsseissä ja tuulitakissa. Krempat kylläkin ärsyttävät, niitä tuntuu tulevan kuin sieniä sateella, isompaa ja pienempää.