Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kontrolloivasta äidistä ei pääse eroon, edes välien katkaisemisen jälkeen.
22.05.2024 |
Äitini puhuu kuin lapselle, hän kohtelee kuin lasta, lahjoittelee tavaraa jota en tarvitse tai halua, pakotti nuorena ottamaan rahaa vastaan vaikka halusin pärjätä omillani, änkeää monta kertaa vuodessa luokseni ja siivoaa kaikki paikat lattiasta kattoon (huom. asuntoni ei ole sotkuinen! Minun siivoukseni, oli kuinka puhdasta tahansa, ei koskaan kelpaa hänelle!).
Olen normaali työssäkäyvä mies ja pärjään hyvin. Minulla on ystäviä ja harrastuksia ja vakituinen toimeentulo. Mutta mikään ei kelpaa äidilleni. Hän on koettanut kylvää eripuraa minun ja ystävieni väliin mm. väittämällä että he varastavat minulta. Opiskeluaikoina hän koetti vihjailla, että kämppikseni (hyvä ystävä myös) käyttää minua hyväkseen siivouttamalla yms.
Hän ei tykännyt yhtään opiskelupaikastani, vaan koetti neljän vuoden ajan saada minut vaihtamaan lääkikseen. Saatuani ensimmäisen kesätyöpaikan, hän ei ollut iloinen vaan moitti minua siitä miksen hakenut kesätöitä vanhempieni paikkakunnalta.
Riippumatta missä vaatteissa ja kengissä menen käymään, hän aina moittii miten huonoja vaatteeni ovat ja yrittää pakottaa minut mukaan vaatekauppoihin. Hän myös pari kertaa vuodessa järjestää "vaatesulkeiset" joissa riisuudun kerta toisensa jälkeen alasti hänen ja isän läsnäollessa ja sovitan vanhoja vaatteita ja minusta otetaan mitat. Kun tämä alkoi nuorena vaivata minua enkä halunnut, hän sanoi "meidän on pakko pitää vaatesulkeiset, nyt ei saa sanoa ei!" ja jos edelleen kieltäydyin niin alkoi syyllistävä ulina miten multa loppuvat vaatteet enkä saisi kulkea rääsyissä kadulla. Olin kolmekymppinen kun vihdoinkin pystyin kieltäytymään sulkeisista ja silloinkin se oli lujassa.
En haluaisi todellakaan ajatella äitiäni, mutta päivittäin hän ja käytöksensä tulee mieleen. Saan raivokohtauksia, enkä kykene lopettamaan ajatusvirtaa. Menneisyydestä kumpuaa aina milloin mitäkin tapauksia mieleen.
Isäni on vihjeetön ja varmaan jotenkin autistinen tapaus. Hän karttaa konflikteja. Olen yrittänyt isälle puhua, mutta hän ei ymmärrä miten paha minulla on olla äidin käytöksen takia. Kun 29-vuotiaana halusin lähteä muutamaksi kuukaudeksi työskentelemään Japaniin, pelkäsin kuollakseni että miten kerron asian äidilleni. Isän kanssa juttelin ensin asiasta, ja hän lupasi olla tukena sitten kun kerron. Loppujen lopuksi jäin sitten kuitenkin tilanteessa yksin: isä katsoi telkkaria äidin raivotessa minulle. Kun äiti kysyi häneltä "no mitä mieltä sä oot tästä?" niin isä vastasi sopertaen "no...mies tekee mitä tekee...nii" eikä hellittänyt katsettaan televisiosta.
Joka kerta kun olen koettanut keskustella äitini kanssa siitä että mikä minun mieltäni painaa, hän loukkaantuu verisesti ja syyllistää minua. Hän itkee tai itkuraivoaa ja kääntää asiat niin että minä olenkin se kaiken pahan aiheuttaja. Hänhän on vain yrittänyt auttaa ja tehdä kaikkensa jotta minulla olisi hyvä olla.
Olen koettanut kirjoittaa lukuisia kirjeitä hänelle, joissa voin kertoa tunteistani asiallisesti ja järjestelmällisesti ilman keskeytyksiä. Äiti ei halua kirjoittaa takaisin, koska kuulemma mummoni sanoi aikoinaan että painettu sana pysyy, ja ei saa kirjoittaa mitään mistä toiselle voi tulla paha mieli jälkikäteen. Jokaisesta kirjeestäni äiti on nostanut porun ja syyllistänyt minua ja väittänyt että kirjeeni ovat aivan kauheita.
jatkuu toisessa viestissä
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa:
Äiti lähettää minulle monta kertaa vuodessa kirjeitä ja kortteja. Isän mukana tulee aina kirjeitä ja tavaraa, eikä isä kieltäydy olemasta kuriiri. Kirjeiden teksti on sitä samaa kuin aina: hän kertoo aina miten hirvittävän paha hänellä on olla ja että elämänilo on kaikonnut ja miten valtavasti hän kaipaa minua. Yhdessäkään kirjeessä ei ole sanaakaan MINUN pahasta olostani, hän ei piittaa minun tunteistani mitään. Viimeksi käydessäni isäkin koetti sanoa että eikö tälle tilanteelle voi mitään tehdä, tässä ehditään kaikki kuolla kohta. Tuon jälkeen olen ollut entistäkin ahdistuneempi ja masentuneempi.
Laitoin tänä vuonna poikkeuksellisesti äitienpäiväkortin. Isä kertoi seuraavana päivänä, että äiti oli aivan hyppinyt onnesta saatuaan sen.
Kuulin joskus väitettävän että välien katkaisu auttaa narsistin kanssa. Ei auta tarpeeksi. Pohdin silti äitiä joka päivä, en haluai
Valtavan pitkä kirjoitus, mutta luin sen kokonaan. Tuo olisi voinut olla omasta elämästäni.
Äidillänikään ei ole diagnoosia, mutta epäilen jotain herkkää narsistia ja läheisriippuvaista marttyyria.
En jaksa/pysty kirjoittamaan omaa tarinaani tähän, mutta olen about saman ikäinen kuin sinä, latistettu lapsuudesta lähtien, kärsin myös pahasta paniikki- ja ahdistushäiriöstä, yrittänyt katkaista välejä ja vetää rajoja, ja näen ahdistavia unia kaikenlaisista yhteenotoista äidin kanssa, ihan jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkaist välit. Hyvä! heitän isän tuomat kirjeet yms avaamattomina roskiin.
Asia kunnossa. Jos pääsi ei kestä, hae apua. Se on SINUA, ei äitiäsi, varten. Sinä olet uhri, oli äitisi käyttäytymisen syy mikä tahansa.
Voisin kirjoittaa omasta äidistäni vielä pahempia juttuja mutta ei kiinnosta äiti enää pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso halaus sinulle ap, olet arvokas ihminen ja olen ylpeä sinusta, että olet alkanut ottaa elämääsi haltuun. Uskon, että tulet vielä vahvistumaan ja pääsemään irti narsistisen äitisi aiheuttamasta traumataakasta, niin että pystyt elämään omannäköistäsi elämää omilla ehdoillasi. Älä luovuta, meitä on muitakin joilla samanlaisia haasteita. Päivä kerrallaan, stay strong.
Äidilläsi on joku vakava käytöshäiriö.
Jos olet isäsi kanssa tekemisissä niin sano ettet halua kuulla äitisi kuulumisia.
Itsellä narsistinen äiti ja katkaisin häneen välit.
Hän sotkee ja sekottaa ihmisten välit. Valehtelee ja haukkuu kaikki. Jopa lapsenlapset.
Voimia sinulle. Olet arvokas.
Luulen myös, että tämä on tällä hetkellä se suurin ongelma miksi välien katkaisusta huolimatta (Onnea tämän johdosta! Olet onnistunut vetämään ne rajasi) äiti tuntuu kummittelevan edelleen päivittäin elämässäsi ja ajaa sinua jopa raivon partaalle. Sinun olisi hyvä saada hänet oikeasti aktiivisesti pois mielestäsi kokonaan, koska puhuminen hänen kanssaan ei selkeästikään auta tilannetta, vaan jatkuisi entisenlaisena. Voi olla että isällekin on laitettava ne rajat, joko hän kunnioittaa sinua ja ratkaisuasi eikä tuo äitiä jatkuvasti esille pään kääntämisyrityksineen, tai lahjoin. Jos taas hän ei pysty tätä tekemään, ehkä kontaktia häneenkin on vähennettävä ainakin joksikin aikaa. Se nyt vain ei ole vaihtoehto, että palaat takaisin äidin pompoteltavaksi missään muodossa.
Haluaisin kovasti jotenkin tsempata sinua, koska ymmärrän nuo tunteesi mutta hankala keksiä mitään ns. voimauttavaa. Olet kuitenkin saanut vedettyä ne rajasi minimoimalla kontaktit äitiin. Se on oikeasti hieno saavutus, eikä todellakaan mikään helppo ratkaisukaan. Nuo raivon partaalle itsensä ajamiset kuulostavat kyllä todella raskailta. Saitko terapiasta minkäänlaisia keinoja ratkaista sitä, vai ovatko nuo tulleet vasta myöhemmin? Suosittelisin jonkinlaista avun hakemista tuon hallitsemiseen. Kyseessä on kuitenkin erittäin konkreettinen asia, jolle uskon että olisi oikeasti jotain ratkaisujakin olemassa.
Hyvää kesää AP:lle!
Pidä nyt se äiti vain tiukasti etäällä itsestäsi. Älä yritä keskustella, älä ota yhteyttä, siitä seuraa pelkkää paskaa. Pysy tiukkana. Meitä on muitakin kaltaisiasi, ja paljon pahempiakin tapauksia, ei ole helppoa.
Jätä se mammasi nyt kokonaan pois elämästäsi, sähän oot ihan tossun alla. Vai oletko itse riippuvainen hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et ole trolli niin täysin nollakontakti äitiin, etkä ota mitään isän tuomia kirjeitä vastaan. Aloita terapia uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n äiti on narsisti. Ainoa keino on katkaista välit ihan kokonaan ja lopettaa kaikki yhteydenpito. Itse vapauduin vasta äitini kuollessa. Sitä seurannut aamu oli elämäni onnellisin. Olin 56. Tsemppiä ap. Elä omaa elämääsi.
Ihan vääriä diagnooseja taas jaellaan. Opiskele vähän enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n isä ei ole yhtään sen parempi kuin äitikään. Irtiotto molemmista. Isä on mahdollistaja.
(Olen itse juuri pannut äitini puhelinnumeron estolistalle, enkä enää vastaa hänen meileihinsä, ja eikös tänään tullut syntymäpäiväkortti.)
Kannatan myös syvästi, että jäädytät välit myös isäsi kanssa, koska hän mahdollistaa tosiaan äitisi itku kirjeiden sinulle tuomisen ja näin oma pahoinvointisi vain jatkuu ja jatkuu... Vaihda puhelin numerosi salaiseksi ja et anna sitä kummallekaan vanhemmallesi. Älä lähetä äitienpäivä kortteja tms. koska se saa äitisi kuvittelemaan että hän on taas ohjaksissa.
Psykoterapia, itsetutkiskelu ajatuksien osalta, omia harrastuksia/tyyliä/ elämää muutenkin ym kannattaa miettiä mitä Sinä haluat voidaksesi hyvin.
Ja ehkä tädit ja muut kannattaa vähäksi aikaa antaa olla omissa oloissaan, ettei sinun tarvitse heidänkään kanssa enää pohtia äitisi vallankäyttöä. Omista vaikka ihan muutama vuosi pelkästään siihen, että keskityt oman elämäsi luomiseen ihan oman näköiseksi.
Keskity nyt vain oman elämäsi huolehtimiseen, tsemppiä siihen paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteydenpito molempiin vanhempiin täysin poikki, et muuten koskaan "parane"
Vierailija kirjoitti:
Jätä se mammasi nyt kokonaan pois elämästäsi, sähän oot ihan tossun alla. Vai oletko itse riippuvainen hänestä.
Helppo heitellä tuollaisia. Ihmisillä voi olla useampia sisaruksia, ja heidän lapsia, joiden elämässä haluaa olla. Ja äiti soheltaa siellä välissä; soittelee siskoille ja veljille, ja valehtelee kuinka se-ja-se tekee niin-ja-niin, ja on niin vaikea-ja-kummallinen. Vain, koska vedit rajat loputtomalle kiusaamiselle. Haluat silti käydä sisarustesi luona kylässä ja viettää juhlapyhiä, joissa luonnollisesti myös hankala vanhempasi on mukana. Välien katkaisu käytännössä tarkoittaisi, että katkot välit myös sisaruksiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ap monen vuoden säännöllisen terapian tarpeessa. Äiti samoin.
Se on muuten mielenkiintoinen ilmiö, joka toistuu ap:n kaltaisissa tilanteissa. Itsessä ei ole mitään vikaa, syy on AINA joissakin muissa ihmisissä. Toinen mikä toistuu, on , että ap:n kaltaisia KIUSATAAN heidän kertomansa mukaan kehdosta hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi kontrolointia pohjaa läheisriiippuvuuteen. Hän saa elämänsä tarkoituksen sinusta, joten jos olisit huume häntä sanottaisiin addiktiksi.
Teet oikein ottamalla etäisyyttä. SEn lisäksi on opeteltava sanomaan selkeästi ei. Kestää äidin raivarit ja painostukset ja kantaa ulos kodistasi, jos et halua häntä sinne siivoamaan. Se, että hän arvostelee kavereitasi vastaat vain tyynesti olevasi eri mieltä. Älä väittele, älä perustele, vaan ei on ei ja sillä selvä.
Olen seurannut vierestä vastaavaa ja nähnyt, millaisia petoja lapsissaan roikkuvat äidit osaavat olla lapsilleen. LApsuuden tiikeriäiti on aikuisen lapsen petoäiti, joka kiertää riippuvuutensa häkissä ympäri ja ympäri muristen häkin sulkeneelle lapselleen. Äiti ei osaa elää omaa elämäänsä ja pelkää sitä, mitä jää jäljelle ilman lasta.
Olen nähnyt, miten aikuinen lapsi tärisee ja pelkää ja ahdistuu äitinsä riippuvuudesta, kontroloinnista ja auttanut lasta nousemaan omille jaloilleen. Tässä tapauksessa tilanne rauhoittui noin kolmessa vuodessa ja yhden lapsista synnyttäessä ensimmäisen lapsenlapsen. Äiti sai uuden kohteen addiktoitua ja ryhtyä ilmaiseksi hoitajaksi perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi kontrolointia pohjaa läheisriiippuvuuteen. Hän saa elämänsä tarkoituksen sinusta, joten jos olisit huume häntä sanottaisiin addiktiksi.
Teet oikein ottamalla etäisyyttä. SEn lisäksi on opeteltava sanomaan selkeästi ei. Kestää äidin raivarit ja painostukset ja kantaa ulos kodistasi, jos et halua häntä sinne siivoamaan. Se, että hän arvostelee kavereitasi vastaat vain tyynesti olevasi eri mieltä. Älä väittele, älä perustele, vaan ei on ei ja sillä selvä.
Olen seurannut vierestä vastaavaa ja nähnyt, millaisia petoja lapsissaan roikkuvat äidit osaavat olla lapsilleen. LApsuuden tiikeriäiti on aikuisen lapsen petoäiti, joka kiertää riippuvuutensa häkissä ympäri ja ympäri muristen häkin sulkeneelle lapselleen. Äiti ei osaa elää omaa elämäänsä ja pelkää sitä, mitä jää jäljelle ilman lasta.
Olen nähnyt, miten aikuinen lapsi tärisee ja pelkää ja ahdistuu äitinsä riippuvuudesta, kontroloinnista
Olen samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Äitisi on läheisriippuvainen. Sen lisäksi ahdistunut kontrollifriikki. Ei niinkään narsisti, vaikka hänessä voi sellaisiakin piirteitä olla, kuten meissä kaikissa, mutta toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Hän kyllä käyttää kyseenalaisia keinoja saadakseen sinut kontrollin alle.
Äitisi tarvitsisi terapiaa ahdistukseensa, mutta minkäpä sinä sille voit, muuta kuin ehdottaa. Hän ei varmaan ole pohjimmiltaan paha ihminen, mutta hän ei tällä hetkellä kykene parempaan. Et voi oikein muuta tehdä kuin pitää tiukasti rajoistasi kiinni ja työstää asiaa niin, ettet itse jatka samaa ongelmaa eteenpäin. Se voi tapahtua joko ottamalla äitisi roolin (tulemalla yhtä seko.pääksi) tai isäsi roolin (ottamalla äitisi kaltaisen puolison) tai pysymällä siinä roolissa missä olet nyt äitiisi nähden, tai menemällä ihan toiseen ääripäähän.
Yksi mahdollisuus on työstää asiat paperille ja sen jälkeen muotoilla niistä huolella mietitty kirje äidillesi. Puhut siinä vain siitä, miten hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun ja teidän väleihinne, ja että hän tarvitsee apua, koska hänellä on mielenterveyden kanssa ongelmia. Kerro ettet voi olla hänen kanssaan tekemisissä, jos hän yrittää kontrolloida elämääsi. Kirjoita kirje rakkaudella, ei vihalla. Jos hänellä on mitään toivoa, niin hän jollain tasolla tietää itsekin sen ja kirjeesi voi olla tarvittava sysäys muutokselle. Tai sitten hän kieltää kaiken ja repii kirjeen ja raivoaa, mutta se ei ole sinun ongelmasi.
Mitähän ihmettä hänelle on lapsuudessa tai joskus tapahtunut, että hänestä on tullut tuollainen? Hänen sisaruksensa ilmeisesti ovat ns. normaaleja? Onko äitisi nuorin tai vanhin sisaruksista? Tai puolisisarus muille? Oliko hän sodan jälkeen syntyneitä vai sekoitanko toiseen kirjoittajaan? Jos yrität ymmärtää syitä taustalla, se voi auttaa sinuakin pääsemään tästä yli ja antamaan anteeksi. Pidät silti kiinni rajoistasi. Kannattaa miettiä tarkkaan ne rajat, jolloin niistä on helpompi pitää kiinni: tämän hyväksyn, tätä en hyväksy missään olosuhteissa, tästä voin vähän joustaa, mutta en tämän pidemmälle jne.
Nyt kun mietin, niin omia vanhempiani ei koskaan kiinnostanut, millaisessa sotkussa elin. Harvoin edes kävivät kylässä. Lähinnä muuttoapuna. Eikä heitä koskaan kiinnostanut millaisissa rytkyissä kuljin. Ei sekään, oliko minulla rahaa jne. Auttoivat ehkä pyydettäessä, mutta en juuri koskaan pyytänyt. Niiden kanssa ei ollut rajaongelmia, mutta minusta tuli itseriittoinen, enkä luota kenenkään apuun. Tältä pohjalta on myös tuskallista vetää rajoja muille ihmisille, jotka tallovat rajojani, kun en ole oppinut, että sellaiselle voisi olla tarvetta. Jokin keskitie olisi hyvä.
Vai että hän ei ole varmaan pohjimmiltaan paha ihminen. Just.
Kyllä on olemassa pohjimmiltaan ihan selkeästi pahojakin ihmisiä. Jos onnettomuudekseen on sellaisen lapseksi syntynyt, on todella ahdistavaa kuulla koko ikänsä tuollaista parhain päin selittelyä ja lässytystä. Joskus oma äiti ihan tosissaan tekee kaikkensa pilatakseen lapsensa elämän. Kyllä se silloin vaan on ihan pohjimmiltaankin paha ihminen, eikä se tarkoita yhtään mitään hyvää, ei edes salaa. Ei, vaikka se itse väittäisi niin.
Sinun tunteet on itsesi vastuulla ja äitisi tunteet hänen. Aikuistu nyt! Opettele sanomaan ei ja pitämään rajat. Et sinä voi syyttää äitiäsi mistään mihin olet itse suostunut sen jälkeen kun täytit 18.
Vierailija kirjoitti:
Vai että hän ei ole varmaan pohjimmiltaan paha ihminen. Just.
Kyllä on olemassa pohjimmiltaan ihan selkeästi pahojakin ihmisiä. Jos onnettomuudekseen on sellaisen lapseksi syntynyt, on todella ahdistavaa kuulla koko ikänsä tuollaista parhain päin selittelyä ja lässytystä. Joskus oma äiti ihan tosissaan tekee kaikkensa pilatakseen lapsensa elämän. Kyllä se silloin vaan on ihan pohjimmiltaankin paha ihminen, eikä se tarkoita yhtään mitään hyvää, ei edes salaa. Ei, vaikka se itse väittäisi niin.
Pikemminkin mieleltään sairas ja tiedostamaton. Se vain näyttäytyy pahuutena.
Oma äitini on tiedostamattomalla käyttäytymisellään meinannut aiheuttaa minulle sen pahimman, oman lapseni menetyksen. En voi edes kertoa hänelle tästä hänen teostaan, koska siitä voisi seurata lisää pahaa. Parempi olla hiljaa asiasta. Hän on itse täysin tietämätön asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se mammasi nyt kokonaan pois elämästäsi, sähän oot ihan tossun alla. Vai oletko itse riippuvainen hänestä.
Helppo heitellä tuollaisia. Ihmisillä voi olla useampia sisaruksia, ja heidän lapsia, joiden elämässä haluaa olla. Ja äiti soheltaa siellä välissä; soittelee siskoille ja veljille, ja valehtelee kuinka se-ja-se tekee niin-ja-niin, ja on niin vaikea-ja-kummallinen. Vain, koska vedit rajat loputtomalle kiusaamiselle. Haluat silti käydä sisarustesi luona kylässä ja viettää juhlapyhiä, joissa luonnollisesti myös hankala vanhempasi on mukana. Välien katkaisu käytännössä tarkoittaisi, että katkot välit myös sisaruksiisi.
Kun minun sisareni ei suostunut jättämään äitiemme pois tapaamisista niin että serkut olisi nähneet toisiaan vaan mummi piti aina kutsua salaa ja yllättämään niin katkaisin välit häneenkin.
Alue: Aihe vapaa
No, soitat ja sanot että hänen käyttäytymisensä on kahlitsevaa, yliampuvaa ja ahdistavaa.
Sanot (et kysy etkä neuvottele) että nyt pistetään poikki.
Ihan itsesuojelun kannalta kannattaa laittaa yhteydet poikki.