Kontrolloivasta äidistä ei pääse eroon, edes välien katkaisemisen jälkeen.

Oi voi kyllä äidin omalla mussukalla on nyt asiat huonosti.

Meillä  lasten isä sellainen, suuttuu ja sättii. Poika katkaisi suhteet häneen

Henkisen väkivallan uhri kokee helposti syyllisyyttä. Sinä et ole tätä aiheuttanut etkä siis voi tilannetta myöskään korjata. Itsemyötätuntoa kannattaa harjoitella. Kieltäydy myös kuulemasta äitisi edesottamuksista, jotta hän ei voi etänä vaikuttaa sinuun draamailullaan.

Oisko bibolaari äiti?

Vierailija kirjoitti:

Oisko bibolaari äiti?

Oletko tosissasi? Bibo???

Tiedätkö ap, joskus on on vain parempi ajatella itseään. Sinun elämä, sinun hyvinvointi ja sinun unelmat. Toteuta niitä. 

En mene yksityiskohtiin, mutta olen katkaissut välit yhteen läheiseen perheenjäseneen. Sitä ennen oli koko ajan stressaantunut olo, pelkäsin puhelinsoittoja ja tekstiviestejä kyseiseltä ihmiseltä. Olo oli kuin löysässä hirressä. Mutta yritin pitää välejä yllä, kun "niin kuuluu tehdä perheenjäsenten kanssa". Niin sehän se tärkeintä on "miltä asiat näyttää ulospäin". Näin minulle on tolkutettu, ja saatu huono omatunto, jos olen jotenkin muuten toiminut. Loppujen lopuksi tajusin, että minä olin koko ajan se ihminen joka antoi itsestään, mutta ei saanut mitään tilalle. 

Ja kun sisäistin tämän ajatuksen, tuntui kun taakka olisi tippunut harteilta. Tajusin, että minun ei tarvitse. Jos vaivaa muita, se on muiden ongelma. Jos joku kysyy, mitä tälle perheenjäsenelle kuuluu, sanon en tiedä. Vaikka se aiheuttaa kulman kohotuksia. Aivan sama, en ole tilivelvollinen. On ironista, että välejä ei ole, mutta minä olen onnellisempi. 

Olisiko sun mahdollista jatkaa terapiaa? Sinun taustallasi terapiaprosessi voi kestää pidempää. Jos olet elänyt tuollaisessa lähes koko ikäsi, se on varmasti vaikuttanut sinuun syvästi. Vaikuttaa, ettei sinun ole annettu kasvaa sinuksi. Tiedätkö kuka olet? Jos on valtaosan elämästään elänyt toisen minuuden jatkeena ja määriteltävänä, voi olla itseltään hukassa. Silloin voi olla vaikeaa elää oman näköistä elämää ja seistä omien valintojen takana. Terapia voisi lisätä itseymmärrystäsi ja auttaa kasvattamaan omat rajasi, mitä toki olet jo tehnytkin ottamalla etäisyyttä äitiisi. Toivon sinun hahmottavan, että vanhemillasi on isoja ongelmia ja on harmillista, kun joudut kärsimään niistä tällä tavoin.

Kuulosti oudolta nuo "vaatesulkeiset". Onkohan sinulla nyt kaikki ihan kunnossa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kuulosta pahalta jos RAHAA pakotetaan ottamaan vastaan.

Vallankäyttöä. Eri

Aivan sama. Rahaa saa antaa minulle, vaikka koko omaisuuden edestä 😁

Heippa taas Pallopää-mies! Näyttää siltä että ennustus sinulle on että kun hirveä mutsi niin jos löydät jonkun 'vaimon' niin tämäpä se vasta hirveä pirttihirmu onkin. Panee sut myös kahleisiin ja antaa piiskaa ja oikein remmillä  joka päivä tietysti. (P.S. Minullekin saa antaa rahaa. Tarvitsin heti tonnin jotain kesäautoromua varten jotta pääsisin festareille.?

Terapiaakin on niin monenlaista. Oikea psykoterapi on pitkä ja raskas prosessi. Oletko harkinnut, että menisit pidempään

psykoanalyyttiseen/psykodynaamiseen psykoterapiaan? Luultavasti sopisi tilanteeseesi ja sinulle. Kevyemmissä terapioissa helposti hoidetaan vain dagnoosia/oireita. Sinun pitäisi saada purettua defenssejäsi ja päästä kunnolliseen tunnetyöskentelyyn.

Olet tehnyt oikein, kun olet katkaissut välit. Onko sinulla yhä hyviä ystävyyssuhteita? Haluatko vielä naiskuvioita parantaa? Äiti-suhde voi kyllä helpost aiheuttaa suuriakin vaikeuksia, mutta toisaalta seurustelusuhde myös eheyttää.

Onko sinulla ollut paljon yhden illan suhteita vai oletko harjoittanut itsetyydytystä tai onko näissä ongelmaa?

Vaikka olemme erilaisista perheistä, niin oli jotenkin tuttua teksti. Olen ollut yksinäinen lapsi, koska oli ikäeroa vanhempien sisarusten kanssa. Jo edesmennyt äitini oli kontrolloiva. Ymmärrän, mistä kaikki johtui, mutta tämä tieto ei auttanut tilanteissa, joissa oli erittäin ahdistavaa. Hän haukkui mm. työpaikkani, poikaystäväni ja alanvalintani. Joskus kehui ja sitten taas huusi ja haukkui. Siinä oli sitten vain mentävä ja selvittävä enkä ole puhunut siitä oikeastaan kenellekään kaverilleni. Luulin, että tämä on äiti-tytär-suhteita. Välillä äiti itki ja sylissäni sängyn reunalla lohdutin häntä. Kyllä annoin anteeksi. (Jos itse itken, en poistu kotoani vuorokauteen. En halua, että kukaan lohduttaa, koska tiedän, että ihminen on lopulta yksin elämän surujen kanssa.)

Kyllä kontrollointi jossain vaiheessa helpottaa. Sinun pitäisi löytää mukava nainen rinnallesi. Jossain vaiheessa se napanuora on katkaistava. Pitää pitää rajat. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulosti oudolta nuo "vaatesulkeiset". Onkohan sinulla nyt kaikki ihan kunnossa? 

Sivusta totean, että ei todellakaan ole.

Naisilla on sairas vimma kontrolloida miehiä.

Aivan sairasta käytöstä äidiltäsi, otan todella osaa. Isäsi on myös iso ongelma, hän passiivisena ja läheisriippuvaisena mahdollistaa äidin käytöstä ja estää kirjeiden ja tavaran tuomisella toipumistasi. Isälläsi on kaikesta huolimatta kuvitelma siitä, että näillä eväillä voisi olla ehjät perhesuhteet, mikä on täyttä fantasiaa. Tällä on hänelle suurempi itseisarvo kuin sinun tai hänen itsensäkään mielenterveydellä. Isäsi kuvitelma siitä, että tilanne olisi jotenkin sinun osaltasi ratkaistavissa on syyllistävää ja erittäin myrkyllistä. Samalla hän vihjaa, että on edes osittain sinun syysi, jos vanhempasi kuolevat onnettomina - kauhea taakka, mutta ei se ole. Voit yrittää puhua isällesi tästä suoraan ja kieltää tavaroiden tuomisen, mutta valitettavasti luulen, että kannattaisi ottaa myös isään etäisyyttä. Isäsi ei selvästi kykene laittamaan äidille kampoihin, etkä voi muuttaa muita ihmisiä etkä tehdä heidän puolestaan valintoja. On ikävää, mutta hyvin tavallista että tämänkaltaisesta myrkyllisestä perhetilanteesta kärsivät kaikki mukana olevat perhesuhteet.

Et ole tehnyt mitään niin hirvittävää rikosta, että ansaitsisit elää tällaisten ihmissuhteiden vankilassa. Et ole voinut valita näitä ihmisiä. Sinun on laitettava itsesi etusijalle ja tehtävä oman etusi ja terveytesi mukaisia päätöksiä, koska lopulta niitä kukaan muukaan ei tee. Varmasti näet tämän itsekin ja haluat sitä. Perhesuhteisiin liittyy helposti järkyttävä määrä syyllistystä, mutta totuus on, että kenelläkään ei ole asiaa vaatia oman terveyden uhraamista. Siinä ei ole mitään järjen hiventäkään, että vanhempiesi huonosta mielenterveydestä kärsii jatkuvasti heidän itsensä lisäksi myös kolmaskin ihminen. Vanhempiesi henkinen hyvinvointi on heidän ongelmansa, sinun hyvinvointisi sinun.

muuta japaniin  ..tai ainakin johonki kauas...äläkä kerro äitille osoitetta

Kyllä nyt vähän kannattaa antaa periksi - laita korttia ja muista onnitella synttäreinä, toivota hyvää joulua ja käy kääntymässä juhlapyhinä sekä silloin tällöin.

Vielä jossain vaiheessa ymmärrät vaikka öidin hössötys on ahdistavaa , aivan liikaa,, hän ei tajua pitää rajoja sinuun eikä välttämättä osoita rakkautta sinuun ehkä kovin tilaa-antavasti parhaalla - niin on se kovin ainutlaatuista, että hän välittää sinusta niin paljon ja haluaa edelleen huolehtia. Meillä on vain yksi äiti ja isä:)

Muista kuitenkin huolehtia omasta jaksamisestasi! Kannattaa ehkä hakea apua jostain tähän :) 

Jonkinlainen sairaus on tuokin, jos ajattelee pääministerin kaikki yksityisetkin asiat aiheuttaneen.

Ehkä hoito ei olisi pahaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olemme erilaisista perheistä, niin oli jotenkin tuttua teksti. Olen ollut yksinäinen lapsi, koska oli ikäeroa vanhempien sisarusten kanssa. Jo edesmennyt äitini oli kontrolloiva. Ymmärrän, mistä kaikki johtui, mutta tämä tieto ei auttanut tilanteissa, joissa oli erittäin ahdistavaa. Hän haukkui mm. työpaikkani, poikaystäväni ja alanvalintani. Joskus kehui ja sitten taas huusi ja haukkui. Siinä oli sitten vain mentävä ja selvittävä enkä ole puhunut siitä oikeastaan kenellekään kaverilleni. Luulin, että tämä on äiti-tytär-suhteita. Välillä äiti itki ja sylissäni sängyn reunalla lohdutin häntä. Kyllä annoin anteeksi. (Jos itse itken, en poistu kotoani vuorokauteen. En halua, että kukaan lohduttaa, koska tiedän, että ihminen on lopulta yksin elämän surujen kanssa.)

Kyllä kontrollointi jossain vaiheessa helpottaa. Sinun pitäisi löytää mukava nainen rinnallesi. Jossain vaiheessa se napanuora on katkaistava. Pitää pitää raj

Aloittaja on sekaisin kuin seinäkello. Yksikään nainen ei tarvitse tuollaista painolastia elämäänsä. Aloittajan on saatava ensin päänsä järjestykseen. 

Muuta toiseen maahan jos voit tai mahdollisimman kauas, älä pidä yhteyttä muuta kuin s-postitse.

Älä lerro elämästsi heille kuin pintapuolisesti,jos sitäkään.

Sinun on pelastettava otsesi.

Voimia ja kaikkea hyvää sinulle tulevaan elämääsi.

Olet äitisi egon jatke eikä äitisi osaa erottuaa sinua itsestään. Lapsen pitää saada kasvaa itsekseen ja se on sinulta viety. Huomiointi ja positiviset eleet on vallankäyttöä, jos niiden antaja määrää että niistä on pidettävä, ne on otettava vastaan jne.Tämä käytös täyttää äidin tarpeita eikä sinun ja sen huomaa silloin kun ne torjut. Hän ei ole nähnyt mitään rajaa sinun ja itsesi välillä, ja aina kun olet toiminut hänen toiveiden vastaisesti on se herättänyt hänessä negatiivisia tunteita ja kauhua, koska häneltä lähtee kontrolli sinuun ja se tuntuu siltä että häneltä lähtee kontrolli itseensä.

 

Kuten sanot äitisi ajattelee omaa pahaa oloaan eikä sinun. Sinun syyllistämisesi 100% hänen itsensä aiheuttamasta tilanteesta ja luomasta tunnemaailmasta on abdurdia. 

Tiedät varmasti että sinulla on nyt iso mutta toivottavasti palkitseva tehtävä löytää itsesi. Kuka sinä olet? Kuinka SINÄ haluat pukeutua? Mikä on sinun oma tahtosi? Lähtisin kirjoittamaan näitä ylös ja aina kun havaitset jotain, minkä koet omaksi tunteeksi niin kirjaa ylös. Jos havaitset ahdistusta vaikka liikkua luonnossa koska äitisi kielsi, niin pyri sen asian äärelle itsesi kanssa. Tee valintoja jotka voi tuntua huonoilta tai hassuilta, niin sinä opit. Ota ne kokemuksina ja matkana itseesi. Hyväksy että sinulla on huonoja päiviä. Ne kuuluu elämään ja nekin menee ohi. 

 

Se mitä ajattelen, ja mitä voi hieman surra, on se että kukakohan äitisi oikein on? Ei hän varmaan syntynyt elämään toisen ihmisen kautta. Hänenkin pitäisi löytää itsensä. Harmi että hän on pilannut niin pitkään teidän molempien elämää. Luulen että poissaolosi on kuitenkin tuonut hänelle jotain hyvää, aika on pakko täyttää jollain, toivottavasti hän on löytänyt edes jotain muuta sisältöä elämäänsä kuin sinut.