Kertokaa tyhmälle: Miksi joillain pitää olla jopa 6 talvipukua per lapsi!!?? =O
Ihmettelen suuresti tällaisia määriä... millainen lastenvaateneuroosi pitää ihmisellä olla?? Eipä mua sinänsä haittaa mihin ihmiset (ylimääräiset?) rahansa tunkevat, mutta ihmetyttää vaan. Eihän niitä kaikkia millään voi tulla käytetyksi!??
Ikänsä tiukilla taloudellisesti elänyt (=yllättävän moni meistä) kauhistelee sitä summaa mikä joillain lojuu vaatekaapissa melkeinpä turhan panttina! Mitä silläkin moni perhe hankkisi ruokakaupasta.... Kulutushysteriaa??
Kommentit (75)
Se on kateutta ja kateus on sairautta.
7-vuotias tyttö
-greenhill toppahaalari joka ostettu 1 1/2 vuotta sitten alesta ja mahtuu vielä, mutta tuskin tulee enää käytettyä
-HM:n lautailupuku joka ostettu keväällä alesta
-HM:n tavallinen (halpa) toppa-asu lähinnä pakkaskäyttöön
-lassietec toppa-asu varmistamaan ettei lapsi kastu
5-vuotias poika
-lassie suprafill toppahaalari joka ostettu alesta
-siskon vanha didrikson toppahaalari joka ostettu puoleen hintaan
-HM:n tavallinen (halpa) toppa-asu
2-vuotias tyttö
-2 haalaria ja 2 toppa-asua jotka kaikki isompien vanhoja
Rakastan kauniita lastenvaatteita! Onneksi rahaa pitää riittää muuhunkin, niin joutuu pakon sanelemana olemaan järkevä. En ole kiinnostunut huippukalliista merkkivaatteista (merkin nimi kissankokoisilla kirjaimilla näkyvillä), vaan kauniista, hauskoista, yhteensopivista, laadukkaista, ei-tusinavaatteista.
Ja kyllä, kuluttamisen kautta haen mielihyvää ja kauniisti puetut lapset ovat ilo silmälle. Itsekin voisin olla isompi ilo silmälle, kun välillä satsaisin enemmän omaankin pukeutumiseeni...
"Ikänsä tiukilla taloudellisesti elänyt (=yllättävän moni meistä) kauhistelee sitä summaa mikä joillain lojuu vaatekaapissa melkeinpä turhan panttina! Mitä silläkin moni perhe hankkisi ruokakaupasta...."
Eikö se ole jokaisen oma asia mihin rahansa pistää? Ja sinunkin kannalta parempi että tuo raha on liikkeellä eikä pankkitilillä seisomassa, kulutus kun nostaa taloutta enemmän kuin se että niitä rahoja pantataan tileillä.
2 haalarin omistaja
en oikein nyt tajuu sua.. mulla ei ois varaa ostaa lapsilleni jokaiselle useaa haalaria, mut vaikka ois varaakin niin en kyllä ostais. mitä ihmettä lapsi tekee monella haalarilla??
kolme haalaria (kaksi vanhaa ja yksi uusi)
7 toppahousut
4 toppatakkia
3 hienostelu talvitakkia
ja monta laatikollista hattuja, kaulahuiveja, rukkasia, lapasia, kaulureit, villavaatteita ym.
eli esim. tämä "poikien äiti" -blogisti ja tuusis ovat jollain tavalla kulutusaddikteja. He eivät osaa käyttää rahojansa JÄRKEVÄSTI vaan tuhlaavat surutta niin kauan kuin rahaa riittää. Eivät mieti vähempiosaisten auttamista, eivät mieti tarpeitaa, eivät mieti ekologista jalanjälkeään vaan tavoittelevat vain itsekkäästi mielihyvää. Esteettisestä puolesta ei tässä yhteydessä kannata puhua, koska jo kahdella talviasulla voi esteettistä silmäänsä miellyttää erinomaistesti. Asusteita vaihtelemalla kahdesta asusta voi saada vaikka kuusi erilaista asukokonaisuutta. Mutta ehkä näillä tuusiksilla ei oikeatsi ole silmää eikä tyylitajua, on vain ostomania, kulutushysteria päällä, ja luulevat että ostelemalla kaikenlaista voivat itse paremmin. Todellisuudessa ovat luultavasti kaikki yksinäisiä, ylipainoisia, epätoivoisia, masentuneita sossupummeja.
En OSTA PERIAATTEESTAKKAAN monia vaatteita ,koska SE ON SILKKAA TUHLAUSTA .
En halua opettaa vääriä arvoja lapselle... että kaikkea pitäisi olla paljon ollakseen onnellinen ja voidakseen hyvin.
Me eletään niin materia keskeisessä yhteiskunnassa ,ETTÄ on vaikeaa lapsen ymmärtää :
mitä todella tarvitsee . vielä jos vanhemmat hukuttaa vaatteisiin ja leluihin.
EN HALUA MYÖSKÄÄN KUORMITTAA YMPÄRISTÖÄ TURHAAN.
Mielestäni yksi uusi haalari riittää talveksi ehkä seuraavaksikin. MUITA rymy vaatteta voi hankkia kirppiksiltä
Ps.En halua myöskään kiduttaa lastani huonoilla vaatteilla, eli yhdet hyvät kunnolliset ja tarpeelliset. TOISET HUONOMMAT VARALLE.
Ei tuollainen ihminen ole onnellinen koskaan niiden toppapukujensa keskellä, ylimielisyys omasta ja isovanhempien ammateista yms.
Suoranainen ilkeys paistaa viestistä.
Meillä on riittänyt pienempi määrä pukuja silloin kun lapset oli pieniä pari pukua per lapsi ja osa kirppikseltä ostettuja.
Tunnen erään perheen jossa pukeudutaan kalliisti burberryä yms. muttei ne ole kovinkaan fiksuja ihmisiä. Lapset katselee muita pitkin nenänvarttaan ja todellisia ystäviä heidän on vaikea ellei jopa mahdotonta saada. Tavaralla päteminen on jotenkin niin nousukasmaista. Tuossa perheessä on lapsi joka ei käyttäydy muita kohtaan kunnioittavasti.
Sydämen sivistys on tärkeämpää kuin kirjaviisaus ja hienot opinnot.
Arvostan muita arvoja elämässä korkeammalle kuin materialistisia.
j Eihän se naapurin köyhältä ole pois että mä ja lasteni isovanhemmat opiskeltiin itsellemme ammatit, joista maksetaan niin, että on rahaa ostaa vaatetta - tai mitä vaan nyt haluaa ostaa.
Se on kateutta ja kateus on sairautta.
Mitkä ammatit teillä on? Ymmärrätkö sen, että yhteiskunnassa arvostetaan toisia ammatteja toisten kustannuksella? Itselläni on akateeminen loppututkinto ja arvostan itse työtäni ja osaamistani, mutta koska en tee työtä kaupallisella tai teknisellä alalla, ei siitä makseta niin, että "on rahaa ostaa vaatetta - tai mitä vaan nyt haluaa ostaa". Vakivastaus tähän on, että olisit sinäkin valinnut alan, missä rahaa saat niin paljon kuin kehtaat pyytää, mutta eivät kaikki voi ja halua suuntautua vain rahasampojen perässä. Eikä kukaan voi valita itselleen vanhempia, joilla on varaa ostostella, joten tällä argumentilla ratsastaminen on vähän kyseenalaista.
Laajemmin ajateltuna ei ole ihan itsestäänselvä kysymys, onko köyhältä pois, jos rikkailla menee hyvin. Ainakin rikas voi jakaa ylimäärästään niille, joilta puutuu. Pätee lähiympäristöön kuin maailmanlaajuisesti. Ei ole tietenkään pakko, mutta "hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan".
jota sinä et selvästikään ole vielä sisäistänyt. Kannattaisi siis avata silmänsä ja tajuta, että erilaiset vanhemmat painottavat kasvatuksessaan erilaisia asioita. Kenenkään kasvatuksessa tuskin tärkeimpänä ohjenuorana kuitenkaan on se, että kulutetaan niin paljon kuin ikinä pystytään...
Harrastuksensa kullakin. Lentokoneella matkustelu esim. on paljon suurempi pahe kuin muutaman haalarin ostaminen, jos luontoa ajatellaan.
tai 60 kenkäparia, tai 25 samankokoista bodya jne. ne ihmisethän siellä blogeissa HARRASTAA lastenvaatteita. ihan kuten joku autoja ja autonosia. ei kai kukaan oikeasti tarvitse 6 keräilyautoa?? tai kuka nyt oikeasti lukee 100 kirjaa yhtäaikaa?? miten vaatteet voi olla sen erikoisempi asia kuin mikään muukaan (keräily)harrastus? lastenvaatteet kuitenkin laitetaan useimmin eteenpäin kuin esim. pölyttyneet kirjat tai tmv. mitä ihmiset nurkkiinsa kerää :o)
j Eihän se naapurin köyhältä ole pois että mä ja lasteni isovanhemmat opiskeltiin itsellemme ammatit, joista maksetaan niin, että on rahaa ostaa vaatetta - tai mitä vaan nyt haluaa ostaa.
Se on kateutta ja kateus on sairautta.
Mitkä ammatit teillä on? Ymmärrätkö sen, että yhteiskunnassa arvostetaan toisia ammatteja toisten kustannuksella? Itselläni on akateeminen loppututkinto ja arvostan itse työtäni ja osaamistani, mutta koska en tee työtä kaupallisella tai teknisellä alalla, ei siitä makseta niin, että "on rahaa ostaa vaatetta - tai mitä vaan nyt haluaa ostaa". Vakivastaus tähän on, että olisit sinäkin valinnut alan, missä rahaa saat niin paljon kuin kehtaat pyytää, mutta eivät kaikki voi ja halua suuntautua vain rahasampojen perässä. Eikä kukaan voi valita itselleen vanhempia, joilla on varaa ostostella, joten tällä argumentilla ratsastaminen on vähän kyseenalaista.
Laajemmin ajateltuna ei ole ihan itsestäänselvä kysymys, onko köyhältä pois, jos rikkailla menee hyvin. Ainakin rikas voi jakaa ylimäärästään niille, joilta puutuu. Pätee lähiympäristöön kuin maailmanlaajuisesti. Ei ole tietenkään pakko, mutta "hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan".[/i
eikös tuo nyt ole vähän jeesustelua! Että pitäis nyt vallan huonoa omaatuntoa potea kun on akteeminen loppututkinto kaupalliseselta alalta johon vielä hyvin työllistynyt hyvällä palkalla ja nauttiikin vielä työstään...ja perhana kun en jaa omastani muille muuten kuin verojen muodossa mutten myöskään osta lapselleni kuutta talvihaalaria...
Vai olikohan omakin kommenttisi vähän "asian vierestä" - kovin älykäs se ei ainakaan ollut.
t. akateeminen äiti, joka edes yrittää olla eettinen kuluttaja ja opettaa lapsilleen muitakin kuin materialistisia arvoja sekä toisten kunnioittamista (koulutustasosta ja kielitaidosta huolimatta)
j Eihän se naapurin köyhältä ole pois että mä ja lasteni isovanhemmat opiskeltiin itsellemme ammatit, joista maksetaan niin, että on rahaa ostaa vaatetta - tai mitä vaan nyt haluaa ostaa.
Se on kateutta ja kateus on sairautta.
Mitkä ammatit teillä on? Ymmärrätkö sen, että yhteiskunnassa arvostetaan toisia ammatteja toisten kustannuksella? Itselläni on akateeminen loppututkinto ja arvostan itse työtäni ja osaamistani, mutta koska en tee työtä kaupallisella tai teknisellä alalla, ei siitä makseta niin, että "on rahaa ostaa vaatetta - tai mitä vaan nyt haluaa ostaa". Vakivastaus tähän on, että olisit sinäkin valinnut alan, missä rahaa saat niin paljon kuin kehtaat pyytää, mutta eivät kaikki voi ja halua suuntautua vain rahasampojen perässä. Eikä kukaan voi valita itselleen vanhempia, joilla on varaa ostostella, joten tällä argumentilla ratsastaminen on vähän kyseenalaista.
Laajemmin ajateltuna ei ole ihan itsestäänselvä kysymys, onko köyhältä pois, jos rikkailla menee hyvin. Ainakin rikas voi jakaa ylimäärästään niille, joilta puutuu. Pätee lähiympäristöön kuin maailmanlaajuisesti. Ei ole tietenkään pakko, mutta "hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan".[/i
eikös tuo nyt ole vähän jeesustelua! Että pitäis nyt vallan huonoa omaatuntoa potea kun on akteeminen loppututkinto kaupalliseselta alalta johon vielä hyvin työllistynyt hyvällä palkalla ja nauttiikin vielä työstään...ja perhana kun en jaa omastani muille muuten kuin verojen muodossa mutten myöskään osta lapselleni kuutta talvihaalaria...
Kakkosen omahyväinen asenne "naapurin köyhää" ja muita "huonommin kouluttautuneita" kohtaan särähti kuitenkin ikävästi. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa omaa hyväosaisuuttaan kohtaan, on se sitten itse kovalla työllä ansaittua tai onnellisten tähtien alla lahjaksi saatua, mutta myötätuntoa ja kiitollisuutta saa kernaasti kokea - se ei maksa mitään, eikä nosta veroäyriä.
Minä tosin ottaisin mielelläni eteisen, jossa olisivat sellaiset kaapit, että sinne mahtuisi kuusi talvipukua per poika ja vielä lisäksi se sama kuusi talviulkovaatekertaa minulle ja miehelle. Ainahan saa unelmoida ;-)
Minä en kuitenkaan ymmärrä, miksi tätä lastenvaateharrastusta pitää kauhistella. Ei siihen nyt edes mene sitä rahaa niin paljon, koska lasten vaatteet ovat lopultakin aika edullisia. Yhden aikuisen naisen villakangastakin hinnalla ostaa jo kolme Ticketin talvihaalaria jne. Ja kaikkihan me käytämme rahojamme itselle mieleisiin asioihin ja harrastuksiin. Ei niitä tarvitse aina voida järkevästi selittää. Tai en minä ainakaan pysty selittämään, miksi maksan keskustayksiön verran vuokraa kauramoponi 10 neliön yksiöstä ja paljon muuta siihen päälle. Harvoin harrastukset aukeavat ulkopuolella oleville, eikä tarvitsekaan.
Minä en harrasta lastenvaatteita, lähes päinvastoin. Inhoan, kun joudun pakonedestä niitä ostelemaan, etteivät pojat joudu juoksentelemaan peppu paljaana ympäri kyliä, mutta ymmärrän kyllä, että muista uusien trendien seuraaminen, erikoisten ja kauniiden vaatteiden metsästäminen jne. voi olla hauskaa. Lapsi ei niitä kuusia talviulkovaatteita tarvitse, mutta ei se niistä kärsikään, joten siitä vain, jos mieli tekee.
Meillä on kolme lasta ja jokaisella on yksi kunnollinen toppapuku ja toppatakki. Lisäksi kahdella nuoremmalla onpuku päikkäreitä varten ja taitaa löytyä muutama vanha varapuku - ja jo tässä määrässä on liikaa. Ensinnäkin säilyttäminen on hankalaa, varsinkin kun pukuja yleensä voi pitää tasan sen yhden talven ja toisekseen en tarvitse yhtään enempää.
Lapsiin liittyvä taloudellinen panostus on vain valitettavasti aiheuttanut kilpavarustelua. Tästä johtuen monet lapsiperheet ovat taloudellisesti tiukilla, kun standardiksi ovat tulleet suuret menot lasten ns. hyvinvointiin. Monet vanhemmat tekevät paljon (yli)töitä, jotta voivat taata lapsilleen kenties paremman taloudellisen lähtökohdan kuin itsellään on ollut - unohtaen samalla sen, että lasten hyvinvointi ei ole pelkästään kiinni hulppeista kulutusmäärärahoista.
En väitä, että kaikki, joilla on varaa ostaa mitä tahansa maan päällä on kaupan, laiminlyövät lastensa ja omaa henkistä hyvinvointia, mutta tämä riski on yhteiskunnallisesti ja laajasti lapsiperheistä puhuttaessa tiedostettava.
Muutamasta haalarista sinne tai tänne lasten kokonaisvaltainen hyvinvointi ei ole kyse. Älkää siis suotta syyllistykö, jotka osoitatte rakkauttanne lapsillenne pukemalla he kauniisti ja "tuhlaamalla" heidän vaatteisiin, jos ette kompensoi sillä muita lapsen tarpeita.
Minä en kuitenkaan ymmärrä, miksi tätä lastenvaateharrastusta pitää kauhistella. Ei siihen nyt edes mene sitä rahaa niin paljon, koska lasten vaatteet ovat lopultakin aika edullisia. Yhden aikuisen naisen villakangastakin hinnalla ostaa jo kolme Ticketin talvihaalaria jne.
Jos on kevyesti varaa maksaa yhden lapsen ulkoiluvaatteista 400-500 euroa (kolme Ticketin haalaria) per kausi = puoli vuotta (kaksi lasta 800-1000 euroa jne.), niin ei siinä mitään. Meidän perheen tuloissa se vain olisi liikaa. Vaihtaisin toki mielelläni tässä kohti osia kanssasi, sen myönnän avoimesti. Onneksi saan lapseni kuitenkin puettua pienemmilläkin tuloilla.
Vielä tuohon kakkosviestin lähettäneeseen: ärsyttävää on lastenvaatteiden arvottaminen tyyliin "ei mitään markettihalpiksia." Eikö pääasia ole, että tässä maassa kaikki lapset puettaisiin asianmukaisesti - pitääkö sitä korostaa, ettei tarvitse alentua mihinkään köyhän kansan vaatemerkkeihin?
jos toisilla on rahaa ostaa vaikka 20 toppapukua perlapsi per talvi!
Meillä on aina ollut 5-6 toppapukua per lapsi per talvi. Eikä mitään market-halpiksia vaan Reimateceja, Rasavileja, Remuja jne. Osa yksiosaisia ja osa kaksiosaisia. Mummot ostaa pukuja, kun ne on "niin nättejä" ja itse ostan jos siltä tuntuu. Eihän se naapurin köyhältä ole pois että mä ja lasteni isovanhemmat opiskeltiin itsellemme ammatit, joista maksetaan niin, että on rahaa ostaa vaatetta - tai mitä vaan nyt haluaa ostaa.
Se on kateutta ja kateus on sairautta.