Millenniaalit eli 1981-1996 syntyneet, millaista oli olla teini 2000-luvun alussa?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli ihan järkyttäviä kusipäitä. Muutama fiksumpi oli, mutta he pysyttelivät lähinnä omissa oloissaan, niin kuin älykkäät yleensä tekevät, eli poissa tyhmien seurasta.

Haista vttu.

hahahaa!

Up

Olin niin varhaiskypsä, että teini-ikäni oli 80-luvun lopussa. Poltin tupakkaa, kävin kaljadiskossa, sekstailin lukiolaisten kanssa ja ajelin mopolla.

Mielestäni ihan mukavaa. Hengattiin vielä livenä porukalla eikä kaikilla ollut koko ajan puhelin kädessä (ei ollut älypuhelimia yleisesti). Kuunneltiin musiikkia jne. 

Teineillä oli paljon erilaisia tyylisuuntauksia joista jokainen löysi omansa ja nämä erottuivat selvästi omina ryhminään. Omaan silmään tämä on kadonnut ja kaikki on nykyisin aika samanlaisia. 

Ei kyllä oltu yhtä taitavia meikkaajia ja hiustenlaittajia kuin nykyteinit. Mikä oli siinä mielessä hyvä, että sen lopputuloksen suhteen ei ollut paineita. Toki sitten pidettiin erikoisena jos joku ei meikannut. Nykyisinhän sekin on kai aika tavallista eikä siihen kiinnitetä huomiota. Se ei enää ole statement (vaikka ei se itsellänikään ollut, vaan olin vain laiska).

Voi olla että tämä on vähän epäsuosittu mielipide: ei ollut vain yhtä totuutta maailmanmenosta eikä jaoteltu porukkaa hyviksiin tai pahiksiin. Osattiin elää sen kanssa, että ihmiset näkee maailman eri tavalla kuin itse.

Olen syntynyt ysärin alussa ja muistan teinivuoteni enimmäkseen hauskoina ja tunteikkaina. Pääkaupunkiseudulla elin.

Kasiluokan jälkeisenä kesänä alkoi hauskat ja sosiaaliset ajat, kun ihmiset tapasi rippi- ja protuleireillä ihmisiä vähän muualtakin kuin omasta koulusta. Piirit laajeni, pariskuntia syntyi, ruvettiin juhlimaan. Aloitin siiderinjuonnin ysiluokalla ja lukioiässä oli jo tosi paljon kotibileitä ja puistokaljottelua, mutta kavereista pidettiin aina huolta. 

Meillä oli kaljanjuonnista ja röökinpoltosta huolimatta fiksu porukka kasassa yläasteelta asti. Tosi paljon energiaa meni kyllä sen miettimiseen, mistä ja keneltä saa hommattua viikonlopuksi alkoholia ja tupakkaa :D

Lukioni oli myös aika kovatasoinen ja sielläkin tolkullinen ja melko porvarillinen meininki, vaikka kauheita kännejä tulikin vedettyä. Ihme ettei sattunut ikinä mitään pahemmin. 

Ite olin sellanen wannabe-vaihtoehtonuori ja olin kouluaikaisessa vakkariporukassani melko yksin orastavan maailmantuskani kanssa. Ei kaverit kiertäneet sillon kirppareilla ja Uffilla. 

14-vuotiaana olin viikon partioleirillä, jossa ei ollut mahdollisuutta ladata puhelinta. Kännykän akku kesti koko viikon, kun tekstaili kaverien kanssa vain iltaisin ja piti muuten puhelimen pois päältä. 15-vuotislahjaksi sain Ipodin, ja jos teiniangsti puski päälle, niin välkällä pystyi kuuntelemaan jotain sopivan haikeaa musiikkia kaverin kanssa niin, että molemmilla oli yksi kuuloke.

Lukioristeilyn jälkeen viestittelin koko päivän laivalla tapaamani pojan kanssa MSN messengerissä. Muistan kun Facebook ja Spotify tulivat, Spotifytä kuunneltiin kotibileissä tietokoneelta mutta puistohengailuissa oli yhä mukana pieni mankka ja poltettuja kokoelma-cd-levyjä.

Good times!