Millenniaalit eli 1981-1996 syntyneet, millaista oli olla teini 2000-luvun alussa?

Miksi pitää keksiä joku ihmenimi kullekkin sukupolvelle? Onko sitten milleniaalin keksintöä ihmisten jakaminen lokeroihin syntymäajan perusteella? Minun nuoruudessa sellaista ei ollut. Oli vain lapsi, teini, keski-ikäinen ja vanhus. Opettelin chatin käytön ja netin käytön, vaikka olin 2000-luvun alussa jo nuori aikuinen. Se piti opetella silloin, koska aiemmin näitä ei ollut. Hyvin opin, vaikka en ollutkaan penikka.

Perseestä. Olin koulukiusattu. Ei ollut yläaste mikään mukava paikka ja tuskin on meno siellä siitä sen mukavammaksi muuttunut.

Y2K ei tuhonnut maailmaa vaan se jatkoi pyörimistään. Parhaat teinilehdet ilmestyivät, Suosikki, Sinä ja minä, Soundi ym.  Kuunneltiin r'n'b:tä (en enää muista miten se kirjoitetaan) ja elämä hymyili. Ei ollut somea ja netti koululla tai kirjastossa. Elämä oli ruudun ulkopuolella  ja tätä pyrin opettamaan lapsilleni. Joku marmatti, että millenniaalit ovat keksineet jaottelun. Höpö höpö, aina on eri sukupolvia nimetty ja jaoteltu. Millenniaalien luokittelu on kyllä liian lavea, koska nuorimmat on olleet varmaan vaipoissa vielä vuosituhannen vaihteessa. Ainakin näistä ketjuista päätellen 🤭

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ysärin laman jälkeen yleinen ilmapiiri oli aika toiveikas ja nousujohteinen. Koko ajan tuli uutta teknologiaa, Nokia oli maailman huippua, pisatuloksissa loistettiin, joka paikassa toitotettiin että kun isot ikäluokat jää eläkkeelle, meillä tulee olemaan niin paljon töitä että eikun valitaan parhaat päältä. Lisäksi maailmassa demokratia lisääntyi, Venäjäkin vaikutti menevän kivaan suuntaan, että kohta ollaan yhtä halailevaa EU:ta kaikki! Eurot tuli ja kansainvälisyys lisääntyi ja oli sellaista pöhinää. 

Itse ainakin koen että tämä sukupolvi on jollain tavalla petetty liian isoilla lupauksilla. Kaikki on tuntunut menevän ihan päin helvettiä tuohon verrattuna. Olen syntynyt 1990 joten en ihan muista pahinta lamaa.

Olen syntynyt 1987 ja muistan myös miten meille toitotettiin läpi yläasteen ja varmaan lukionkin kuinka meistä suorastaan tapellaan työvoimana. Saadaan kuulemma valita mihin mennään töihin, kun työvoimapula on niin valtava 🤣

Itse kasvoin kun pellossa, vanhemmille riitti kulissit. Silloin uskalsi vielä liftata. Musiikki oli enemmän rock kun aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää keksiä joku ihmenimi kullekkin sukupolvelle? Onko sitten milleniaalin keksintöä ihmisten jakaminen lokeroihin syntymäajan perusteella? Minun nuoruudessa sellaista ei ollut. Oli vain lapsi, teini, keski-ikäinen ja vanhus. Opettelin chatin käytön ja netin käytön, vaikka olin 2000-luvun alussa jo nuori aikuinen. Se piti opetella silloin, koska aiemmin näitä ei ollut. Hyvin opin, vaikka en ollutkaan penikka.

Minun lapsuudessani korostui aikuisuus ysärillä: "sitten voit päättää/hankkia/tehdä/mennä itse, kun olet aikuinen".

Teiniyden ja keski-iän välissä on tärkeää aikaa, kuten nuoruus ja vähän siinä välissäkin aikuisuutta ennen keski-ikää, ja perään vähän jatkoakin ennen fyysistä vanhuutta.

Sinällään kyllä sukupolvilla on omat nimensä ollut, mutta kirjaimin, kuten x- ja y- sukupolvet.

Hyvin vapaamielinen, salliva ja aika lämmin sekä paikoin hyväntuulinen ilmapiiri vallitsi n. 1991-2001. 9/11-iskut muuttivat paljon. Moni jo luuli, että konfliktit ovat takanapäin. Meni ankeammaksi ja on vain pahentunut siitä.

DJ Bobon hieno biisi Everybody kiteyttää hyvin 90-luvun alun hyväntuulista ja avarakatseista nuorisokulttuuria.

Miehetkin pukeutuivat aika rohkeasti väreihin, Suomessakin.

Toki vanhoillisuuttakin oli, esimerkiksi satanismikohu oli valtava koko maassa ja kouluissa kävi yksi ellei useampiakin saarnamiehiä kertomassa asiasta.

Olen syntynyt -81 enkä kyllä ollut enää teini 2000-luvulla. Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2000 ja pidin välivuoden (kävin kokoaikaisesti töissä koko välivuoden ajan). Välivuoden jälkeen opiskelin korkeakoulussa ja kävin edelleen iltaisin/viikonloppuisin töissä. Jäljelle jäänyt vapaa-aika meni kavereiden kanssa juhliessa. 

Itselläni on jäänyt mieleen ne älyttömät ulkonäköpaineet ja anorektinen kauneusihanne tytöillä/naisilla. Olin itse ihan laiha, mutta urheilin ja jalat olivat lihaksikkaat. Koin olevani lihava todella pitkään kunnes fitness tuli muotiin.

Verrattuna nykyaikaan, oli onni, ettei mitään saanut ladattua reaaliajassa nettiin. Aika moni nolo juttu on jäänyt vaan digikameran muistikortille aamulla katsottavaksi ja poistettavaksi. 

2000-luvun alussa oli mahtavaa, näin lyhyesti sanottuna. 

Täytin 18 vuonna 2001. Sain ajokortin, pääsin hyviin kesätöihin ja ostin itselleni ensimmäisen kännykkäni, Nokia 3310. Elämä oli yksinkertaisempaa. Musiikki ja elokuvat oli hyviä. Salkkarit oli vielä aika uusi juttu mutta tosi suosittu tv-ohjelma (kaikki katsoi niinkuin nytkin). Lantiofarkut! Mulla oli ja ne oli ihanat...

Nollarilla nuoret osasivat vielä erottautua: oli gootit, hevarit, animetytöt, scenet, emot jne. No on nykyään tosin "muunsukupuolisia" tai sitten instabeibejä. 

Muistan, kun televisiossa alkoi ensimmäiset värilähetykset lokakuussa 1999. Kaikki olivat silloin ihmeissään: televisiossa värisillisiä ohjelmia! Sehän on ihan outoa. Eikö siitä mene silmät ihan sikkuralleen, kun väritulvaa tuijottaa päivästä toiseen.

Menin yläasteelle 1999. Vuosituhat vaihtui ja millenium-sanaa hoettiin joka paikassa. Ensimmäinen puhelin Nokia 3310, sain sen 2001. Suomirap teki juuri tuloaan. Tupakkaa poltettiin ja olutta juotiin, mutta huumeisiin ei "normaalit" koskeneet, se oli niinkuin olisi ylittänyt jonkun rajan. Netti toimi puhelinmodeemilla, saatiin sellainen kotiin joskus 2000-2001. Koulussa oli kait jo laajakaistayhteys.

Mopolla ajeltiin paljon, välillä piti koulustakin pinnata jollain tekosyyllä (terkkarilta lappu jolla sai olla loppupäivän pois) että pääsi ajelemaan.

Täytin 13 vuonna 2003. Kesät kavereiden kanssa meni skootteroidessa ja kaljaa/siideriä juodessa. Uitiin paljon ja liikuttiin muutenkin paljon. Kylie Minogue ja Kanyen Gold digger olivat kovia niin kuin My Chemical Romance ja Green Day. Tosiaankin kännikuvia ja tyhmiä selfieitä laitettiin irc-galleriaan ja ii2. Oli hyvin huoletonta aikaa. Mulla oli kylläkin anoreksia kun piti olla älyttömän laiha. Mutta siltikin elämä oli ihan jees. Adidaksen Superstarit ja Miss Sixtyt piti olla. Sosiaaliset ringit olivat isot.

2000-luvun alussa oli aikamoinen tyttöbändien buumi. Toki oli Nylon Beat ysärillä, mutta varsinainen buumi taisi alkaa nollarilla kun tuli Popstarsit yms. oli Gimmel, Jane ja mitä muita niitä olikaan. Sellaisia tähdenlentoja. T.a.T.u. itänaapurista toki muistan, mikä oli ihan ok verrattuna meidän kotimaan Gimmeliin. Oli toki kotimaisista TikTak ja Nylon Beat edes jostain kotoisin toisin kuin Gimmel, joka oli lähinnä tuote. Nollarilla tehtiin vielä musiikkivideoita, kun nykyään on jotain lyriikoilla varustettuja kuten Anna Abreukin tekee ja musiikkikin muuttunut huonompaan suuntaan. Eikö rahaa enää ole tehdä musiikkivideoita? 

Onko oikeasti 2000-luvusta jo yli 20 vuotta? Silloin vielä luettiin edes lehtiä. Koululaisena luin lehtiä, mm. Koululainen, noitajengi WITCH, Systeri, Demi. Iltapäivällä tuli erilaisia lasten- ja nuortenohjelmia tai kesällä Summeria. Tylsyyttä pystyi sietämään vaikka seiniä tuijottamalla. Nykyään se ei taas millään onnistu vaan aina tulee pakkomielle kaivaa puhelin esiin. 2000-luku oli vielä suht. helppoa aikaa ilman älylaitteita, vaikka oli tietokoneet ja matkapuhelimet mutta silloin tietokoneet olivat vielä tietokoneita ja puhelimella pystyi vain soittamaan. Ainoa ajanviete oli matopeli puhelimessa.

Nousepa ylös!

Pornolehtiä omarakenteisessa puumajassa kaveriporukan suosituin jäbä. Luontopolkuja ja uskallusta kokeilla. mitä näitä nyt oli.

Kaikki oli ihan järkyttäviä kusipäitä. Muutama fiksumpi oli, mutta he pysyttelivät lähinnä omissa oloissaan, niin kuin älykkäät yleensä tekevät, eli poissa tyhmien seurasta.