Millenniaalit eli 1981-1996 syntyneet, millaista oli olla teini 2000-luvun alussa?

Vierailija kirjoitti:

Teininä parasta oli Kissin chatti,tietäjät tietää.

Oli täynnä pedareita

Vierailija kirjoitti:

Välitunnilla poltettiin tupakkaa koulun metsässä, jota saman ikäinen vanhemmalta näyttävä kaveri kävi hakemassa. Normiaski maksoi 3€, pikkuaski 2€.

Tytöt olivat laihoja, ja jos oli normaalipainoinen, sai kuulla olevansa läskiperse. Jos ei ollut isoja tissejä, olit lauta. 

Lasinsirua oli joka paikassa, koska olut myytiin lasipulloissa ja sitä juotiin paljon. 

Yhden tekstarin pituus oli 120 merkkiä, ja kaikilla oli aina saldo lopussa. Netistä löytyi sivustoja, joilla pystyi lähettää ilmaiseksi pienen määrän tekstareita. 

Nykynuoret vaikuttavat paljon kypsemmiltä niin tyyliltään kuin käytökseltään kuin mitä milleniaalit noin yleistäen olivat saman ikäisinä. Tosin he vaikuttavat myös ahdistuneemmilta, ehkä syystäkin. 

Tekstiviestin alkuperäinen maksimipituus oli kylläkin 160 merkkiä eikä 120. Joka tapauksessa hyvin vähän.

Todella mahtavaa kun ei ollut vielä somea. Irc-galleriaan laitettiin kuvia. 

Kivaa. Ei ollut tällaista somea mitä nykyään, eikä joka helkkarin asiaa kuvattu someen. 

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä tulee rennon setämiehen neuvo nykynuorille: Käyttäkää viikonloppuisin melko paljon päihteitä, mutta älkää koskaan jääkö päihderiippuvaisiksi. Kaljaa, siideriä, lonkeroa, viinaakin, pilveä, sieniä, ekstaasia.

 

Onnea matkaan ja pitäkää hauskaa!

Juuri näin. Moni nuori nykyään on ns. tissiposki ja lälläri. Entisaikaan ei perjantaina selvinpäin oltu, vaan päihtyneenä ulkona kaupungilla. Hahahah!

Anttilan kuvastosta tilattiin vaatteita ja joululahjoja/ koristeita äidin kanssa.

Myös joulukortteja tuli kirjoitettua n.30kpl joka joulu sukulaisille. Serkuille kirjoittelin kirjeitä ja oli aina jännää odottaa, mitä serkku vastaa 😄.

Aku Ankkoja tuli luettua aika paljon ja veljien kanssa oli ainainen kilpailu, kun saa lukea ja nauraa sen ensin läpi.

Ysärin lopulla yläasteen aikaan suurin osa oli ihan jäätäviä kusipäitä. Tuolloin porukka sekoili 14veenä kylillä kännissä. Tuolloin oli myös alkukuopissaan tämä nykyään rehottava vapaan kiusaamisen aika, jolloin kukaan ei puuttunut mihinkään. Joku yläastelainen täys ääliö saattoi ihan huvikseen ilman mitään syytä lyödä turpaan jotain random ala-asteikäistä niin että veret lensi, eikä kukaan tehnyt mitään. Sitten tuo lyöjä nautti vastaavanlaisten älykääpiökavereidensa ja joidenkin tyhmempien tyttöjen suosiota "koulun kinginä". Kun löi pientä lasta. Voi jeesus, voisiko nolompaa olla? Noista sitten leveiltiin koulussa.

Nykyään on nuoriso siinä mielessä paljon fiksumpaa, että nykyään jos joku sekoilee kännissä pe-iltana kylillä, niin se nähdään lähinnä nolona ja tyhmänä, jota se luonnollisesti onkin. Meidän aikaan oli noloa ja nössöä, jos EI ollut pe-iltana kännissä sekoilemassa kylillä. Eli parempaan suuntaan on menty edes jossain asiassa, luojan kiitos.

Olin 19 vuonna 2000. Teini-ikä alkoi olla takanapäin.

Mulla oli/on päärynävartalo ja vaikka olin urheilullinen, niin kiusattiin lukiossa suuresta perCstä. Tuli selväksi myös ekoissa seurusteluyrityksissä, että suuri, muodokas perC oli huono asia - olisi pitänyt olla langanlaiha perä. Muistan myös, että luonnollisesti suurihuulista lukiokaveriani kiusattiin "liian suurista" huulista. Joten joo, ne ihanteet ihan päinvastaiset kuin nyt.

Se oli aika täynnä iloisuutta, esim. värikästä pukeutumista, oikeasti nautittavaa pop- ja muutakin musaa, hyviä sarjoja...

Ei ollut sellainen olo, että "kaikki mitä yritän on kuitenkin cringe, joten jätän kokeilematta". Oli tunne, että kaikessa ei odoteta täydellisyyttä ja viimeiseen asti hiottua lopputulosta. Siitä pidin eniten.

Vierailija kirjoitti:

Ysärin lopulla yläasteen aikaan suurin osa oli ihan jäätäviä kusipäitä. Tuolloin porukka sekoili 14veenä kylillä kännissä. Tuolloin oli myös alkukuopissaan tämä nykyään rehottava vapaan kiusaamisen aika, jolloin kukaan ei puuttunut mihinkään. Joku yläastelainen täys ääliö saattoi ihan huvikseen ilman mitään syytä lyödä turpaan jotain random ala-asteikäistä niin että veret lensi, eikä kukaan tehnyt mitään. Sitten tuo lyöjä nautti vastaavanlaisten älykääpiökavereidensa ja joidenkin tyhmempien tyttöjen suosiota "koulun kinginä". Kun löi pientä lasta. Voi jeesus, voisiko nolompaa olla? Noista sitten leveiltiin koulussa.

Tämä. Mua kiusattiin ihan opettajien kannustuksella. Eli, lukiossa osa oppilaista teki näytelmän, ja siinä pilkattiin mua. Opettajat yleisössä hymyilivät, taputtivat, olivat mukana kiusaamisessa. Useampi, ketä näissä näytelmissä pilkattiin, alkoivat itkeen. Mä purin hammasta.

Nettiä ei ollut samalla tavalla. Alkuvuosina oli kyllä ATK-luokat ja siellä opeteltiin tietokoneen ja netin käyttöä mutta ei ketään kiinnostanut kun ei siellä oikein ollut mitään. Levyjä kuunneltiin kannettavilta soittimilta. Piratismi oli iso juttu jossain vaiheessa, kaikkea kopioitiin ja polteltiin kaverien levyiltä. Ryyppäämistä kyllä ihannoitiin, mutta ehkä tupakointia ei kuitenkaan niin paljoa? Pilvenpolttoon en silloin vielä törmännyt. Muotimusaa oli hevi, räppi oli todella noloa. Jossain vaiheessa se sitten kääntyi. Muodit ja trendit opittiin Suosikista ja Demistä. 

Netissä ei roikuttua kun sellaista ei oikein ollut. Kai jotain keskustelupalstoja oli, mutta ei niissä monikaan viettänyt aikaansa. Yhdistetiin tietokoneita toisiinsa ihan johdoilla ja pelattiin yhteispelejä. Lempparini oli huvipuistonrakennuspeli. Piratismi kyllä kukoisti. Netissä oli pimeitä verkkoja, joista sai ladattua musiikkia ja elokuvia. Viipurin torilta ja Tallinnasta ostettiin myös piraatti-cd:itä.

Ekan puhelimeni sain joskus lukiossa. Huvi oli lähettää kiertotekstareita, joissa välimerkeillä oli tehty suuria kuvioita tms. Puhelimeen sai ostettua tekstarina pikkurahalla kansikuvia näyttöön lehtien takakansissa olevista mainoksista.

Parasta oli varmaan se, että ei ollut somea. Ei tarvinnut olla tietoinen, että joku jonninjoutava tervehdystuttu on ostanut liian pienet farkut.

Toisaalta murheissa oli vaikeampaa löytää vertaistukea. Nyt sitä saa asiassa kuin asiassa täältä netistä.

Vm81

Hengasin kavereiden kanssa ulkona, pyöräilin kaikkialle, pelasin Simsiä koneella ja GTA 3 pleikalla, ostin alaikäisenä 2 euron pikkuaskeja tupakkaa, tilailin vaatteita Elloksen kuvastosta, latasin musiikkia mm. The Rasmusta ja myöhemmin Linkin Parkia johonkin Winamp-ohjelmaan, mesetin, käytiin Suomi24 chatissa kirjastossa kavereiden kanssa, 

Join olutta lasipullosta, Gin lemonia, mandariinivodkaa ja catti-juomia. Topit oli lyhyitä ja farkut matalalla. Puhelimen sain vuonna 2001, se oli 3210 ja siihen toki logot ja soittoäänet tilattiin. 

Nainen 1989

Varmaan ysärin laman jälkeen yleinen ilmapiiri oli aika toiveikas ja nousujohteinen. Koko ajan tuli uutta teknologiaa, Nokia oli maailman huippua, pisatuloksissa loistettiin, joka paikassa toitotettiin että kun isot ikäluokat jää eläkkeelle, meillä tulee olemaan niin paljon töitä että eikun valitaan parhaat päältä. Lisäksi maailmassa demokratia lisääntyi, Venäjäkin vaikutti menevän kivaan suuntaan, että kohta ollaan yhtä halailevaa EU:ta kaikki! Eurot tuli ja kansainvälisyys lisääntyi ja oli sellaista pöhinää. 

Itse ainakin koen että tämä sukupolvi on jollain tavalla petetty liian isoilla lupauksilla. Kaikki on tuntunut menevän ihan päin helvettiä tuohon verrattuna. Olen syntynyt 1990 joten en ihan muista pahinta lamaa.

Katsottiin teininä yöchattia televisiosta. Vanhemmat tykkäsi, jos sinne lähetti viestejä. Puhuva pää oli ihan hupaisaa, kun useat lähetti sitä "tj tj tj tj tj"-viestiä eikä juontajilla ollut välttämättä puheenvuoroa. Oli se silti hauskaa seurattavaa. Mitä nykyään telkkarista tulee aamuöisin? Uusintoja ja jotain temppareita. Tulisi chatit. Voisi myös kolmonen saada tuloja lisää niistä. Tellus-tietovisankin muistan, ihanan rauhoittava taustamusiikki nukahtaessanja oli siinä aivojumppaakin, jos valvotti.

Ihana fiilistelyketju! Yläasteella (vuodet 98-00) pelattiin välitunnilla matopeliä Nokian kännyköillä. Ei ollut somea. Kiss FM:n chatti, Suosikin Kultaturbot ja Demi-lehti oli kova juttu. Farkut oli mallia lantio, kulmakarvat ohuet ja hiukset erittäin valkoiset. Paljon urheilua ja kavereiden kanssa hengailua. Täysi-ikäisyyden jälkeen kaksi vuotta aivan tauotonta biletystä. Ja baareissa meno villiä, tanssilattialla mentiin nopeasti iholle. Helsingin parhaat paikat; Ooppera, the Club ja Kungliga Klubben 

Katsottu lapsen kanssa nyt ensimmäisiä batmaneja ja Indiana Jones-leffoja. Ei hyvänen aika.. Kaikki polttaa tupakkaa ja naiset on vähän tyhmiä, kirkuu ja kimmastuessaan tarjoavat avaria, jotka alfa-urokset usein torjuu testosteronia uhkuen tai vähättelevästi virnuillen.

Kavereista pidettiin tosiaan huolta ja tuntuu, että silloin ei tarvinut samalla tavalla pelätä kuin nyt. Kellekään ei sattunut mitään vaikka kaikki uskalsi mennä ja kokeilla.

Kissin chatti ja sen kautta sovitut miitit, voi että.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut sentään vielä poliittiset ideologiat täysin sekoittamassa lasten ja nuorten päätä, eikä tarvinnut vielä miettiä onko tyttö vai poika ja voinko olla tyttö, jos en tykkää pinkistä. Ei syyllistetty lihan syönnistä tai lasten hankkimisesta ilmastorikoksena.

Eikä tunnettu vielä suhteen avaamista. Nykyään sitä on puolisonsa genitaalien omistaja, jos ei avoimet suhteet tai polyamoria innosta. Toki avierot olleet yleisiä, mutta ei näin sairaaksi meno sentään vielä mennyt että pitäisi ongelmia ratkoa suhteita avaamalla tai mainostettu seksityötä ainoana keinona luksuselämän tavoitteluun. 

Ei ollut murhetta koronasta eikä Ukrainan kriisistä. Oli toki pankkikriisi vuonna 2008, mutta eläisin vähintään 2000-luvun alun tapaan, jolloin ihmisen ei tarvinnut olla vielä tavoitettavissa 24/7 ja perusopetus oli sillä tasolla, että nuoret valmistuivat peruskoulusta edes luku- ja kirjoitustaitoisina. Nykyään on kaiken maailman mielenterveysongelmia, on ilmastoahdistusta, mietitään kumpaa sukupuolta ollaan ja nuorten huumekuolematkin ovat nykyään sääntö kuin poikkeus.

Niistä chateista puheen ollen: niiden kulta-aika oli vuosina 2000-2008 kunnes tuli suosio alkoi hiipumaan. Osittain syynä oli voinut olla vuonna 2008 alkanut pankkikriisi, jonka myötä viestien lähettäjät alkoivat miettimään rahan käyttöään uudelleen. Seurasin chatteja koulun (opiskelin 2000-luvulla ensimmäiseen ammattiini) jälkeen ja jopa baarista kotiuduttua. Miika Puolakka oli ihan parasta merellisine äänineen ja Daim-kakun ohjetta kaipaan.  

Mahtava ketju!