Kysymys yli 40- vuotiaille musiikista

Onko ihmisillä paras musiikki aina tehty kun ollaan 15-18-vuotias?

Kuuntelen nykymusiikkia, aikaisempien vuosikymmenien musiikkia, klassista, oikeastaan kaikenlaista. Erityisen paljon rauhallista tai iloista instrumentaalimusiikkia. 

Tutkimusten mukaan, ihmisen musiikkimaku jää siihen, mitä on kuunnellut myöhäisessä murrosiässä (n. 16-20v). Ei ole ehdotonta, etteikö voisi innostua jostain uudestammakin, mutta useimmiten musiikkilaji säilyy. Eli metalli, rock, pop jne.

Vierailija kirjoitti:

Paras musiikki tehtiin 1970- ja 1980 luvuilla. Joten kuuntelen sitä.

Sama sekä jokunen ysärikin on kuuntelussa, mutta tosiasia on se, että 2000-luvun musatuotannosta en kuuntele yhään mitään.

Tuorein kuuntelemani musiikki on 90-luvulta, mutta siitä taaksepäin kuuntelen aina 50- luvulle. Jotain harvoja uudempia kappaleita saatan kuunnella. En kuuntele radiota ollenkaan vapaaehtoisesti. 

Olen nainen ja - 82 syntynyt.

Kuuntelen vain Spotifyta, ja sieltä vain sitä musiikkia mitä itse valitsen. Kuuntelen lähinnä metallia ja rokkia eri muodoissa, joskus kevyempää. Ghost, Gojira, The Hu, Electric Callboy, Metallica, Greenday, Korn, Disturbed... Kun tulee nostalgian nälkä, niin Soul Asylum, Oasis, Bon Jovi jne.

Jos kuuntelen mitään uudempaa, niin sitten Viitasen Piaa, Ida Paul & Kalle Lindroth, Smith&Tell, Haloo Helsingin uudet.

Radiota en voi sietää enää, en mainoksia enkä uutta musiikkia. Pois lukien pari suomalaista artistia joita oma nuoriso kuuntelee. Niitä en valitse itse kuunnella, mutta ei ärsytä jos ne kotona ja autossa soi. Mainitaan nyt vaikka Kuumaa ja Mirella. 

Tykkään niin monen genren musiikista, että uusia löydöksiä tulee myös menneestä ajasta. Tykkään myös käydä keikoilla. Viime vuosina on tullut mentyä kuuntelemaan niin Phillip Glassin sävellyksiä, kuin Tame Impalaa, La Femmeä ja Arcade Fireia ynnä muita pienempiä nimiä, sekä vanhempaa klassista, että etnompaa. Minulla kaksi jo aikuista lasta, joiden kanssa tulee juteltua paljon musiikista ja mentyä yhdessä keikoille ja tulee tutustuttua muuten minulle tuntemattomaksi jääviin artisteihin. Kotona hyvät stereot, jonkinlainen lp-kokoelma, vaikka helppouden takia tulee aika paljon Spotifyn kautta etsittyä ja kuunneltua. 

 

N51

Vierailija kirjoitti:

En silloin nuorena kuunnellut silloisia hittejä, tykkäsin vanhemmasta 50-70-luvun rockista ja popista. Nykyään kuuntelen kyllä joskus niitä 90-luvun ja 2000-alun hittejä, on ne kuitenkin silloin tullut kuultua ja tulee hyvä fiilis kun niitä kuulee. Aika harvat uudet biisit kuulosta minusta hyvältä, ennen oli musiikki parempaa.

Sama täällä! Nyt ne 90-luvun ja 2000-luvun alun hitit tuovat jo nostalgiatunnelmaa, vaikka eivät kaikki siihen aikaan niin kolahtaneetkaan. Samoin 80-luvun musiikkikin alkaa mennä, en tykännyt siitä silloin 80-luvulla.

Kuuntelen myös nykymusiikkia silloin, kun satun kuulemaan jotain, mistä pidän. Mutta ei kovin paljon ole tullut hyvää musiikkia vastaan. En tosin enää kuuntele radiotakaan, kun en jaksa kuunnella mainoksia ja juontajien tyhmiä juttuja.

Lisään edelliseen, olen nainen, 47v.

Kyllä mä ihan jatkuvasti löydän uusia hyviä biisejä ja esittäjiä.



Mutta nythän trendaa 80- ja 90-luvun musiikki myös nuorison keskuudessa. Sekin kuulostaa edelleen hyvältä, ja onhan siinä myös aina tiettyä nostalgiaa.

Molempia. Nuoruuden lemppareita eli Radiohead, Nirvana, Smashing Pumpkins, RHCP.

Nykyisistä rakastan Billie Eilishia, Lady Gagaa ja Lana del Rayta.

Suurimmat tunnereaktiot tulee ensin mainituista.

Ikää on siis 48.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan, ihmisen musiikkimaku jää siihen, mitä on kuunnellut myöhäisessä murrosiässä (n. 16-20v). Ei ole ehdotonta, etteikö voisi innostua jostain uudestammakin, mutta useimmiten musiikkilaji säilyy. 

Populääri väittämä, johon en usko. Aloitin teininä rockilla, sitä on kestänyt osin nykyhetkeen. Esim. klassista ryhdyin kuuntelemaan vakavasti n. + 20 v.myöh., sìis +35 v. Siis: mikäli on vakavasti kìinnostunut, on mahdollista tehdä löytöjä elämän loppuun saakka.

49v mies olen ja aika vähän kuuntelen musiikkia nykyään, joskus kuuntelen kasarihittejä, joskus ysäriä, modernista musiikista New Retro Wave on se genre josta pidän. Jo 2000-luvulta lähtien ei ole nykyhetken valtavirtamusiikki kiinnostanut yhtään.

Eipä tule kuunneltua mitään.

Hiukan ihmettelyä sitten kuuskymppisen henkilön intoilua sitten nykyartisteihin jotka jo oman ikäpolven ystäville sano sitten paljon mitään?

Innostun kyllä nykybändeistäkin ja -esittäjistä, mutta eivät ne parhaatkaan enää herätä yhtä suuria intohimoja kuin 90-luvulla. Siis mm. Nirvana, Pixies, Sonic Youth. Käyn silti keikoilla harvakseltaan, saatan ostaa levynkin joltain nykyartistilta. Edes kannatuksen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan, ihmisen musiikkimaku jää siihen, mitä on kuunnellut myöhäisessä murrosiässä (n. 16-20v). Ei ole ehdotonta, etteikö voisi innostua jostain uudestammakin, mutta useimmiten musiikkilaji säilyy. 

Populääri väittämä, johon en usko. Aloitin teininä rockilla, sitä on kestänyt osin nykyhetkeen. Esim. klassista ryhdyin kuuntelemaan vakavasti n. + 20 v.myöh., sìis +35 v. Siis: mikäli on vakavasti kìinnostunut, on mahdollista tehdä löytöjä elämän loppuun saakka.

Ainakin minulle ja  ystäväpiirissäni tuo "populääri väittämä" pitää paikkansa. Jos on Spotyfy bileissä, niin samoja biisejä sieltä kaikki soittavat kuin teininä kuunneltiin.

Minä tipahdin musiikin trendin aallonharjalta silloin, kun grunge tuli. Ei ole kiinnostustakaan ollut sen jälkeen edes yrittää seurata trendejä. Kuuntelen sitä, mistä pidän eikä minua kiinnosta tasan tippaakaan, mitä mieltä joku muu siitä on.

Kuuntelen nykymusiikkia. Spotifyin soittolistoilla pysyy hyvin ajan hermoilla. Löydän uutta ja innostavaa. 

Joskus on autossa ihan kiva kuunnella Hitmixiä, mutta harvoin. 

Opin jo teininä kuuntelemaan klassista musiikkia, myös jatsi, blues ja vastaavat olivat mieleeni. Toki kuutelin ja kuuntelen myös rokkia ja laulelmia, mutta pääasiassa klassinen on mun juttuni, siitä nautin eniten ja se saa olla moderniakin sinfoniaorkesterimusiikkia.