Vaikeata toisten naisten kanssa
Koen toistuvaa sosiaalista vaikeutta toisten naisten kanssa. Ikään kuin olisi jokin salainen koodisto jota en ymmärrä ja johon en pääse sisään. Miesten kanssa tätä ongelmaa ei ole onpa sitten kyse kavereista tai säädöistä. Olen itse ajatuksiltani välillä "äijämäisen estoton", mutta olemukseltani ihan naisellinen ja kauniiksikin mainittu. Parhaiten tulen toisten naisten kanssa toimeen ammatillisissa yhteyksissä joihin ei liity sosiaalisia tai valtapelejä. On itselläni toki muutama naispuolinen ystäväkin, mutta yleisesti naisten kanssa on hankalaa. Onko muilla samaa ja miten selviätte?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole samaa. Lopeta ylianalysointi, et ole sen ihmeempi kuin muut.
Tämä taas paljastaa, että osa tässä ketjussa ei tosiaan tiedä mistä puhutaan. Ei kukaan ole väittänyt olevansa sen ihmeempi kuin muut. Miksi tänne pitää edes tunkea "aukomaan", jos ei jaa kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Ja sun ikä oli 14-v.?
MIllä perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Ja sun ikä oli 14-v.?
En ap, mutta iän ja kypsyyden kyseenalaistaminen silloin, kun esitetään epämieluisa mielipide, on juurikin..noh..perus ilkeilyyn ja lyttäämiseen perustuva tapa vastata, jolla kohotetaan itseään korkeammalle.
Minäkin olen aina kokenut suoranaista lievää pelkoa ja vierautta toisia naisia kohtaan. Olen pitkälle opiskellut, omia teitäni kulkenut, muualla maailmassa asunut, itsenäistynyt ja pärjännyt. Uskon, että kyse ei niinkään ole sukupuolesta, vaan kokemusten ja ajatustapojen erilaisuudesta, ei oikein löydy yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä kyllä mitään sosiaalisia valtapelejä eikä muutakaan typerää draamaa naisten kesken ole. Oletteko jotain 15-vuotiaita?
Olen eri, mutta huomautan tähän väliin, että vasta aikuisena olen itse törmännyt todella typeriä sosiaalisia valtapelejä pelaaviin ihmisiin, jotka siis ovat aikuisia. Lapsuudessa muilla lapsilla saattoi olla sensuuntaista yritystä, mutta järjestelmällisyyttä tällaiseen liittyen olen nähnyt vain aikuisilla. Joillakin aikuisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sun ikä oli 14-v.?
MIllä perusteella?
Kysyjä taitaa itse olla 5v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä kyllä mitään sosiaalisia valtapelejä eikä muutakaan typerää draamaa naisten kesken ole. Oletteko jotain 15-vuotiaita?
Valtapelejä on aina ja kaikkiallamissä on ihmisiä.
Höpöhöpö. Ainakin minun ystäväpiirissäni on naisten välit sellaiset, että ollaan aina vilpittömästi toistemme puolella. Mitä järkeä ystävyydessä muuten olisi? Sehän on ihan vapaaehtoinen suhde ihmisten välillä.
Vierailija kirjoitti:
Selviän vaikeiden naisten kanssa, kun olen mahdollisimman vähän heidän kanssa tekemisissä. Sellainen seura, jossa joudun rähisemään on tosi uuvuttavaa. Olen aika suora, inhoan kaksinaamaisuutta. Olen sen ikäinen,että sanon mielipiteeni suoraan, enkä jää katsomaan jonkun reaktiota enkä mieti niitä sen jälkeen. En niuhota turhasta, enkä jaksa joutavaa pelailua. Miesten seura on ollut helpompaa.
Juu, onneksi täällä ei ole stereotyyppisiä pick me -naisia, jotka nostaa miehiä ja itseään ja paskoo muiden naisten päälle 😂. Ihan vaan kuulostaa kipuilulta juu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nää niin ronskit, erilaiset, miesten kanssa viihtyvät, ei-naisten-kanssa-viihtyvät uniikit lumihiutaleet eivät voisi sitten kaveerata keskenään?
No niinpä. Niitähän tuntuu olevan ketju jo pullollaan.
No, eihän sun tarvi olla naisten kanssa tekemisissä, problem solved! Haluat selvästi olla "yksi jätkistä" kun ovat niin rentoja ja suoria ym., ja sinä olet NIIN samanlainen. Btw, aikamoista misogyniaa sun asenteesi.
Vierailija kirjoitti:
No, eihän sun tarvi olla naisten kanssa tekemisissä, problem solved! Haluat selvästi olla "yksi jätkistä" kun ovat niin rentoja ja suoria ym., ja sinä olet NIIN samanlainen. Btw, aikamoista misogyniaa sun asenteesi.
Ja sinä et nyt todellakaan ymmärrä mistä puhutaan, mutta pitipähän tulla aukomaan päätäsi. Sinun asenteesi vasta upea onkin!
Samanlaisia kokemuksia sillä erotuksella etten enää yritä ystävystyä kenenkään kanssa. Joidenkin kanssa henkilökemia toimii ja on luontaista olla. Toisten kanssa henkilökemia ei vain toimi ja olen tyytynyt olemaan se sosiaalisesti outo. En piittaa valtapeleistä, en kuppikunnista, olen oma itseni, töissäkin pakerran töitä enkä juurikaan ns. juoruile, tykkään pitää hlökohtaisen elämän itselläni, se saa kelvata. Kaikki ei tykkää kaikista, se on ok. Töissä tulee silti kohdella toisia asiallisesti ja ammattimaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia kokemuksia sillä erotuksella etten enää yritä ystävystyä kenenkään kanssa. Joidenkin kanssa henkilökemia toimii ja on luontaista olla. Toisten kanssa henkilökemia ei vain toimi ja olen tyytynyt olemaan se sosiaalisesti outo. En piittaa valtapeleistä, en kuppikunnista, olen oma itseni, töissäkin pakerran töitä enkä juurikaan ns. juoruile, tykkään pitää hlökohtaisen elämän itselläni, se saa kelvata. Kaikki ei tykkää kaikista, se on ok. Töissä tulee silti kohdella toisia asiallisesti ja ammattimaisesti.
Ja jäi kirjoittamatta, etten ole äijämäinen enkä estoton. Silti koen ulkopuolisuuden tunnetta naisporukoissa. Olen tottunut siihen. Eikä ihminen tarvitse kuin muutaman luottoystävän elämäänsä. Mitä niillä kymmenillä hyvien hetkien tuttavuuksilla edes tekee. Vaikeuksissa läheiset punnitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia kokemuksia sillä erotuksella etten enää yritä ystävystyä kenenkään kanssa. Joidenkin kanssa henkilökemia toimii ja on luontaista olla. Toisten kanssa henkilökemia ei vain toimi ja olen tyytynyt olemaan se sosiaalisesti outo. En piittaa valtapeleistä, en kuppikunnista, olen oma itseni, töissäkin pakerran töitä enkä juurikaan ns. juoruile, tykkään pitää hlökohtaisen elämän itselläni, se saa kelvata. Kaikki ei tykkää kaikista, se on ok. Töissä tulee silti kohdella toisia asiallisesti ja ammattimaisesti.
Ja jäi kirjoittamatta, etten ole äijämäinen enkä estoton. Silti koen ulkopuolisuuden tunnetta naisporukoissa. Olen tottunut siihen. Eikä ihminen tarvitse kuin muutaman luottoystävän elämäänsä. Mitä niillä kymmenillä hyvien hetkien tuttavuuksilla edes tekee. Vaikeuksissa läheiset punnitaan.
Kysytkö todella, mitä ihminen tekee hyvien hetkien tuttavuuksilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia kokemuksia sillä erotuksella etten enää yritä ystävystyä kenenkään kanssa. Joidenkin kanssa henkilökemia toimii ja on luontaista olla. Toisten kanssa henkilökemia ei vain toimi ja olen tyytynyt olemaan se sosiaalisesti outo. En piittaa valtapeleistä, en kuppikunnista, olen oma itseni, töissäkin pakerran töitä enkä juurikaan ns. juoruile, tykkään pitää hlökohtaisen elämän itselläni, se saa kelvata. Kaikki ei tykkää kaikista, se on ok. Töissä tulee silti kohdella toisia asiallisesti ja ammattimaisesti.
Ja jäi kirjoittamatta, etten ole äijämäinen enkä estoton. Silti koen ulkopuolisuuden tunnetta naisporukoissa. Olen tottunut siihen. Eikä ihminen tarvitse kuin muutaman luottoystävän elämäänsä. Mitä niillä kymmenillä hyvien hetkien tuttavuuksilla edes tekee. Vaikeuksissa läheiset punnitaan.
Moni haluaa olla ystävä ylämäessä, kun kaikki menee hyvin. Alamäessä ja huonoissa hetkissä ystävä punnitaan.
Ei kannata hankkia lapsia, koska hui hirveää - se lapsi saattaisi olla tyttö, ja sitten hänestäkin tulisi kamala juoruilija ja sosiaalisten valtapelien pelaaja heti vauvasta alkaen!
Olen hoitoalalla ja vaihdoin juuri työpaikkaa. Mielenkiintoista nähdä, kauanko menee, että lakkaavat yrittämästä vetää minua sosiaalisiin kuvioihinsa. Entisessä työpaikassa meni noin puoli vuotta, kun hyväksyivät, että en aio edes yrittää osallistua enkä myöskään piittaa tippaakaan, jos joku ei pidä siitä. Välillä on ollut opiskelijoita, jotka ovat kahden kesken sanoneet, että on ollut helpotus nähdä alalla kaltaisiani ihmisiä, jotka hoitavat työhön liittyvät asiat ja muuten pysyttelevät kuvioiden ulkopuolella. Jos jotkut haluavat ylläpitää työpaikalla sosiaalista kerhoa, sopii niin kauan kuin kenenkään ei ole pakko osallistua siihen ja työt hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sun ikä oli 14-v.?
En ap, mutta iän ja kypsyyden kyseenalaistaminen silloin, kun esitetään epämieluisa mielipide, on juurikin..noh..perus ilkeilyyn ja lyttäämiseen perustuva tapa vastata, jolla kohotetaan itseään korkeammalle.
Erittäin hyvin sanottu. Tällaista lyttäämiseen ja ilkeilyyn perustuvaa kommentointia vilisee joka ketjussa. Eriävän mielipiteensä voi esittää asiallisestikin ja keskustella rakentavasti, mutta se tuntuu osalle olevan ylivoimaista.
Minä olen tuon toisen ketjun ap. Muistaakseni tein aloituksen pari kk sitten. Itse en tuonut autismia esille, vaan muut ketjuun osallistujat mainitsivat sen. En tiedä, onko minulla se.