Vaikeata toisten naisten kanssa
Koen toistuvaa sosiaalista vaikeutta toisten naisten kanssa. Ikään kuin olisi jokin salainen koodisto jota en ymmärrä ja johon en pääse sisään. Miesten kanssa tätä ongelmaa ei ole onpa sitten kyse kavereista tai säädöistä. Olen itse ajatuksiltani välillä "äijämäisen estoton", mutta olemukseltani ihan naisellinen ja kauniiksikin mainittu. Parhaiten tulen toisten naisten kanssa toimeen ammatillisissa yhteyksissä joihin ei liity sosiaalisia tai valtapelejä. On itselläni toki muutama naispuolinen ystäväkin, mutta yleisesti naisten kanssa on hankalaa. Onko muilla samaa ja miten selviätte?
Kommentit (171)
Ketju täynnä naurettavia pick me -naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa naisista on ihan helkkarin pikkumaisia ja hankalia. Tekevät draamaa tyhjästä, nipottavat, kavahtavat suorapuheisuutta ja ylianalysoivat kaiken. Olen ollut keskusteluissa, joissa paheksutaan jonkun sanavalintoja tai jopa ilmeitä. Itseänikin jännittää naisten seurassa, vaikka olen nainen. Miehet ovat rennompia, eivätkä lähde tuomitsemaan niin herkästi. Miehillä saattaa kyllä tulla riitaa jostakin asiasta, mutta se sovitaan nopeasti ja homma jatkuu taas. Naisilla riidat jäävät pinnan alle kytemään, vaikka miten näennäisesti sovitaan.
Toki tässä kovaa kärjistämistä, mutta isossa kuvassa suunnilleen näin.
Joo, miehet tappaa toisiaan rennosti ja mutkattomasti riitelyn tiimellyksessä aika hemmetin usein. Useammin kuin naiset. Mutta on ne naiset vaan kauheita! Nih.
Joo, ne ylianalysoi ja esittää kivaa. Miksei voi vaan rennosti leipoa kaveria turpaan, kuten miehet? Ne miehet nyt on vaan sillai parempia.
Vierailija kirjoitti:
Ketju täynnä naurettavia pick me -naisia.
Harva täällä kritisoi naisellisuutta ja ennemmin keskustelu kertoo siitä, että on koettu ulkopuolisuutta ja väheksyntää, joten pick me-girl ei ole oikea termi. Tässähän ei ole tavoiteltu miesten suosiota muiden naisten kustannuksella vaan kerrottu ilmeisen kivuliaistakin kokemuksista.
Vierailija kirjoitti:
Ketju täynnä naurettavia pick me -naisia.
En ymmärrä tätä pilkkaavaa asennetta. Mielelläni kokisin naisten kanssa olemisen helpommaksi, en saavuta tällä ulkopuolisuuden tunteella mitään. Harjoittelen ja harjoittelen mutta hankalaa on.
Miksi nää niin ronskit, erilaiset, miesten kanssa viihtyvät, ei-naisten-kanssa-viihtyvät uniikit lumihiutaleet eivät voisi sitten kaveerata keskenään?
Selviän vaikeiden naisten kanssa, kun olen mahdollisimman vähän heidän kanssa tekemisissä. Sellainen seura, jossa joudun rähisemään on tosi uuvuttavaa. Olen aika suora, inhoan kaksinaamaisuutta. Olen sen ikäinen,että sanon mielipiteeni suoraan, enkä jää katsomaan jonkun reaktiota enkä mieti niitä sen jälkeen. En niuhota turhasta, enkä jaksa joutavaa pelailua. Miesten seura on ollut helpompaa.
En minäkään tule juttuun sellaisten naisten kanssa, joille on tärkeää elää jotain stereotyyppistä "naisen elämää" ja jotka arvottavat sekä itsensä että muut naiset ulkonäön, parisuhdestatuksen, lasten lukumäärän ym. perinteisten mittapuiden mukaan. Toisenlaisiakin naisia kuitenkin on, sellaisia, jotka ovat ensisijaisesti ihmisiä ja yksilöitä omine piirteineen, vahvuuksineen, heikkouksineen, haaveineen ja mielipiteineen. Vinkkinä voisin sanoa, että jos kaipaat naispuolisia ystäviä, niin satsaa kahdenkeskisiin ystävyyksiin. Kahden kesken moni uskaltaa olla avoimemmin aito oma itsensä kuin porukassa. Porukoihin hakeutuvat monesti ne naisen elämää -hehkuttajat ja toisaalta moni fiksu nainen saattaa toimia porukassa hyvin eri taajuudella kuin kahden kesken jonkun kanssa ollessaan. Monet naiset mukautuvat tiedostamattaankin ryhmän ilmapiiriin ja reagoivat, puhuvat ja käyttäytyvät tavalla, joka tukee ryhmän keskinäistä konsensusta. Ryhmäpaineella on aikuistenkin keskuudessa luultua suurempi merkitys eivätkä kaikki tunne olevansa riittävän vahvoja ja reippaita vastustamaan sitä. Toisaalta monelle on aidosti tärkeää sopuisa porukkahenki ja on sen tähden valmis "leikkaamaan" itsestään jotain pois, jotta ryhmän sisälle ei kehittyisi mitään ristiriitoja.
Minulla sama ja olen 43v. autisti nainen. Silleen siis lievästi autisti, että pärjään työelämässä, minulla on harrastuksia ja pystyn asumaan yksin, matkustamaan yksin jne. Ilmeisesti tämä on yksi naisautistien piirre, että normaalien naisten kanssa on haastavaa tulla juttuun ja löytää yhteistä säveltä.
Yllättäen kaikki naispuoliset ystävät, poislukien yksi, ovat itsekin autisteja tai heillä on ADHD diagnoosi. Tai he ovat muuten jotenkin massasta poikkeavia ja epäsovinnaisia, kuten vaikka 50-vuotias japanilainen ystäväni, joka ei koskaan ole seurustellut tai hankkinut lapsia, saatikka pysynyt samassa työpaikassa, vaan on häväissyt kaikki mahdolliset japanilaiseen kulttuuriin kuuluvat hyveet :D
Muiden naisten kanssa on pakko tulla toimeen esim. harrastuksissa. Ja tulenhan mä toimeen. Mutta ystävyyksien syventäminen menee aina pieleen. Pinnallinen kanssakäyminen menee vielä, mutta onhan se fomo valtava ajoittain.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tule juttuun sellaisten naisten kanssa, joille on tärkeää elää jotain stereotyyppistä "naisen elämää" ja jotka arvottavat sekä itsensä että muut naiset ulkonäön, parisuhdestatuksen, lasten lukumäärän ym. perinteisten mittapuiden mukaan. Toisenlaisiakin naisia kuitenkin on, sellaisia, jotka ovat ensisijaisesti ihmisiä ja yksilöitä omine piirteineen, vahvuuksineen, heikkouksineen, haaveineen ja mielipiteineen. Vinkkinä voisin sanoa, että jos kaipaat naispuolisia ystäviä, niin satsaa kahdenkeskisiin ystävyyksiin. Kahden kesken moni uskaltaa olla avoimemmin aito oma itsensä kuin porukassa. Porukoihin hakeutuvat monesti ne naisen elämää -hehkuttajat ja toisaalta moni fiksu nainen saattaa toimia porukassa hyvin eri taajuudella kuin kahden kesken jonkun kanssa ollessaan. Monet naiset mukautuvat tiedostamattaankin ryhmän ilmapiiriin ja reagoivat, puhuvat ja käyttäytyvät tavalla, joka tukee ryhmän keskinäistä konsensusta. Ryhmäpaineella on
Minusta erittäin mielenkiintoinen esimerkki aikuisten ryhmäpaineesta oli korona ja maskit. Kun Suomessa ei ollut maskisuositusta, konsensus ja ryhmäpaine oli se, ettei kukaan laita maskia naamalleen - tiedän tämän siitä, että aloitin itse maskin käytön heti helmikuussa 2021 ja pari kertaa kaupungilla ollessa minulle naurettiin päin naamaa. Ajateltiin, että mitä ne muut nyt sanoo ja tuijottavatkin vielä, jos on maski. Maskia pitävät ovat selkästi kahjoja.
Kun korona sitten tuli vauhdilla Suomeen ja maskisuositus astui voimaan, konsensus ja ryhmäpaine oli se, että kaikki laittavat maskin naamalleen. Ajateltiin, että mitä ne muut nyt sanoo ja tuijottavatkin vielä, jos kulkee naama paljaana. Maskittomat ovat selkeästi kahjoja.
Kun korona laantui ja maskeista luovuttiin, palattiin takaisin tuohon "ei maskia, mitä ne nyt ajattelee!"-ryhmäpaineeseen.
Suurin osa ihmisistä on, oman kokemukseni mukaan, synnynnäiseltä temperamentiltaan mukautuvia seuraajia, joille on helpottavaa jos joku muu ohjaa tavalla tai toisella. Tässä tapauksessa viranomainen kertoo, että laitetaanko maski vai ei sen sijaan, että päätös tehtäisiin itse.
Ehkä tällaiset mukautuvat seuraajat löytävät helpommin seuraakin, koska heidän on helppoa sujahtaa erilaisiin ryhmiin ja seurata niiden koodistoa (koska jokaisessa ryhmittymässä on aina johtajaroolikin).
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama ja olen 43v. autisti nainen. Silleen siis lievästi autisti, että pärjään työelämässä, minulla on harrastuksia ja pystyn asumaan yksin, matkustamaan yksin jne. Ilmeisesti tämä on yksi naisautistien piirre, että normaalien naisten kanssa on haastavaa tulla juttuun ja löytää yhteistä säveltä.
Yllättäen kaikki naispuoliset ystävät, poislukien yksi, ovat itsekin autisteja tai heillä on ADHD diagnoosi. Tai he ovat muuten jotenkin massasta poikkeavia ja epäsovinnaisia, kuten vaikka 50-vuotias japanilainen ystäväni, joka ei koskaan ole seurustellut tai hankkinut lapsia, saatikka pysynyt samassa työpaikassa, vaan on häväissyt kaikki mahdolliset japanilaiseen kulttuuriin kuuluvat hyveet :D
Saatan olla nepsy itsekin, muttaepäilen lähinnä ADHD:ta.
AP
Mulla on sama. Oon kasvanut kolmen veljen kanssa, olin ainut tyttö. Me ei lapsena oltu missään päiväkerhossa vaan keskenämme kotona, joten en ennen kouluikää tottunut tyttöjen seuraan enkä sitten koulussakaan oikein. Uskon tuon olevan se pääsyy, miksi viihdyn paremmin miesten kanssa. On mulla pari läheistä naispuolista kaveriakin.
Mulla on valtavasti naispuolisia ystäviä ja yksikään heistä ei sovi näihin stereotypioihin mitä täällä kirjoitetaan. En ymmärrä muutenkaan tätä naiset on tällaisia ja miehet on tällaisia -ajattelua. Kannataa tutustua vähän enemmän, laajemmin ja ennakkoluulottomasti toisiin ihmisiin, niin huomaa kuinka erilaisia ihmisiä maailmassa onkaan.
Täällä kanssa yksi, mullakin liittyy lapsuuteen. Ala-asteella koitin päästä mukaan tyttöjen ryhmiin, mutta ujona jäin ulkopuolelle. Koin sitten olevani jollain lailla vääränlainen, joko ulkonäöltäni tai ajatuksiltani tai käytökseltäni tai muuten. Näin aikuisenakin jännitän nimenomaan naisten seurassa ja koen painetta olla oikeanlainen, mitä ikinä se sitten tarkoittaakin. Miesten seurassa en jännitä niin paljoa, mutta en kaipaakaan heidän seuraansa. Kaipaan naisten seuraa ja sitä hyväksytyksi tulemista, mutta en koe vieläkään pääseväni mukaan, hyvänpäivän tutuksi vaan.
Itse pelkään naisia, koska mua ovat naiset ja tytöt kiusanneet. Eli aina jos nainen on lähettyville niin luulen, että hän aikoo nyt nauraa minulle tai muuta vastaavaa. Eipä naiset kyllä mun kanssa ole koskaan halunneet ystävystyäkään. luonteeltani olen estynyt, ujo, hiljainen, mutta lämmetessä jopa hauska. Viime aikoina on pari naista mulle jutelleet, ja en ymmärtäneet mitä he sanoivat, puhuivat jostain baareista ja drinksuista. Missä tapaisi omankaltaisia esim taiteesta kiinnostuneita vähän höhelöjä naisia.
Vierailija kirjoitti:
Ketju täynnä naurettavia pick me -naisia.
Eli jos naisena tulee paremmin juttuun miesten kuin naisten kanssa on automaattisesti "pick me -girl". Tämä on jo itsessään hyvä esimerkki sellaisesta mikä naisissa ärsyttää. Että täytyy oikeasti keksiä tällainen termi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on valtavasti naispuolisia ystäviä ja yksikään heistä ei sovi näihin stereotypioihin mitä täällä kirjoitetaan. En ymmärrä muutenkaan tätä naiset on tällaisia ja miehet on tällaisia -ajattelua. Kannataa tutustua vähän enemmän, laajemmin ja ennakkoluulottomasti toisiin ihmisiin, niin huomaa kuinka erilaisia ihmisiä maailmassa onkaan.
Joo, totta. Mutta selvästi et koe tätä ap:n kuvaamaa yleistä hankaluutta olla muiden naisten kanssa. Se ei ole mitään mitä joku valitsee.
Joo mutta olen vain liian tylsä. Moni nainen haluaa olla huomion keskipiste ja nauttivat huomiosta. Miksi he haluaisi olla jonkun estyneen, sulkeutuneen, hiljaisen naisen kaveri? Varmaan ajattelevat kaikkea outoa tuollaisesta...
Vierailija kirjoitti:
Joo mutta olen vain liian tylsä. Moni nainen haluaa olla huomion keskipiste ja nauttivat huomiosta. Miksi he haluaisi olla jonkun estyneen, sulkeutuneen, hiljaisen naisen kaveri? Varmaan ajattelevat kaikkea outoa tuollaisesta...
Itse taas olen se vilkas, jänniä juttuja tekevä tyyppi. Tuntuu, että olen aina muille naisille vähän liikaa.
Joo, miehet tappaa toisiaan rennosti ja mutkattomasti riitelyn tiimellyksessä aika hemmetin usein. Useammin kuin naiset. Mutta on ne naiset vaan kauheita! Nih.