Rakastuminen - ohimenevä ilmiö

Aamen

Se rakkaus, mistä vaikka nykyään lauletaan, on oikeasti tyyliin vain kiintymyksensekaista ihastumista. Rakkaus on jotain aivan muuta, mutta sitä harva nykymaailmassa tuntee/tietää

Sääli teitä. Meillä tämä hetki on kestänyt nyt 12 v, ja yhä ollaan tosi rakastuneita. Joo, tiedän että olen onnekas.

Mä taas monesti epäilen ovatko totaalisen arkistuneissa suhteissa olevat koskaan toisiinsa oikeasti rakastuneetkaan? Ainahan ei kuitenkaan suhde rakastumisen kohteen kanssa ole mahdollinen tai muuten hänen kanssaan omien unelmiensa toteuttaminen. Monihan alkaa tapailla ja tutustua toiseen ilman alkuihastumista eikä sitä ihastumistakaan aina tule ollenkaan tai kovin voimakkaana ja silti päädytään seurustelemaan jos suhde muuten on toimiva tai molempien toiveita palveleva. Itse olen rakastunut kahdesti ja kyllä sellainen syvä ja muuttumaton rakkauden ja arvostuksen tunne on syntynyt, ettei sitä toista voi pitää "itsestäänselvyytenä" vaan suhteesta on kiitollinen ja sitä vaalii. (No toki ensimmäinen sekoili niin rankasti, petti ja valehteli, etten tahtonut elämääni sellaisen kanssa uhrata vaikka rakastinkin). Siis kyllä monesti, kun ihmiset kyllästyvät kumppaneihinsa eikä tunteita enää riitä (jopa vain vuosien, eikä vuosikymmenten suhteen jälkeen) niin mua aina epäilyttää, että ovat oikeasti koskaan olleet keskenään rakastuneita. Toki tämä on vain omaa pohdintaani ja sitä saa miinustaa aivan vapaasti, mutta se ei mieltäni muuta. En usko, että ihmiseen, johon on rakastunut, voi täysin kyllästyä niin ettei rakastaisi enää. Rakastumisesta jää kuitenkin niin pysyvä jälki aivoihin, että ei se yhdentekeväksi muutu.

Rakkaus on vain sana.

Rakastumista pystytään mittaamaan.

Ja miksi se on niin erilaista parisuhteessa kuin vaikka suhteessa lapseen tai lemmikkiin? En minä ole koskaan lakannut rakastamasta voimakkaan tunneperäisesti lastani enkä koiraani. Mutta mies-suhteissa on käynyt tällainen rakastamisen loppu joskus miehelle ja joskus minulle. Toinen ja hänen koko olemus ja tavat on saattanut jopa alkaa ällöttämään, vaikka alkuun olisi ollut ihan ihastunut. En voi kuvitella tällaista käyvän lasten ja eläinten suhteen, vaan vaikka olisi vaikeaakin välillä niiden kanssa, rakkaus säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas monesti epäilen ovatko totaalisen arkistuneissa suhteissa olevat koskaan toisiinsa oikeasti rakastuneetkaan? Ainahan ei kuitenkaan suhde rakastumisen kohteen kanssa ole mahdollinen tai muuten hänen kanssaan omien unelmiensa toteuttaminen. Monihan alkaa tapailla ja tutustua toiseen ilman alkuihastumista eikä sitä ihastumistakaan aina tule ollenkaan tai kovin voimakkaana ja silti päädytään seurustelemaan jos suhde muuten on toimiva tai molempien toiveita palveleva. Itse olen rakastunut kahdesti ja kyllä sellainen syvä ja muuttumaton rakkauden ja arvostuksen tunne on syntynyt, ettei sitä toista voi pitää "itsestäänselvyytenä" vaan suhteesta on kiitollinen ja sitä vaalii. (No toki ensimmäinen sekoili niin rankasti, petti ja valehteli, etten tahtonut elämääni sellaisen kanssa uhrata vaikka rakastinkin). Siis kyllä monesti, kun ihmiset kyllästyvät kumppaneihinsa eikä tunteita enää riitä (jopa vain vuosien, eikä vuosikymmenten suhteen jälkeen) niin mua aina epäilyttää, että ovat oikeasti koskaan olleet keskenään rakastuneita. Toki tämä on vain omaa pohdintaani ja sitä saa miinustaa aivan vapaasti, mutta se ei mieltäni muuta. En usko, että ihmiseen, johon on rakastunut, voi täysin kyllästyä niin ettei rakastaisi enää. Rakastumisesta jää kuitenkin niin pysyvä jälki aivoihin, että ei se yhdentekeväksi muutu.

Mulla mennyt juuri toisinpäin, eli kaikki ne suhteet jotka on alkaneet palavalla, kaikennielevällä rakastumisella, ovat osoittautuneet ihan paskoiksi. Sellaisiksi että ei sovita yhteen muuten kuin että seksi on huiman hyvää. Mutta muuten pelkkää riitaa ja draamaa ja pään hakkaamista seinään kun ei vaan sovita missään muussa yhteen kuin seksissä. Kaksi hyvää suhdetta mulla ollut elämässäni, toinen nyt jo 8. vuotta jatkunut avioliitto, molemmat alkanut kaveruuden kautta ilman ihmeempiä ihastumisia.

Hyvin pitkälti noin kuten Ap kirjoitti. Seksuaaliterapeutti ja Parisuhdeneuvoja totesi äskettäin hesarissa (?) että rakastuminen on erittäin huono syy parisuhteeseen, jos se on ainoa syy. Siitäkin olen samaa mieltä. Arki tulee satavarmasti näihinkin "vain rakastumisen tähden" solmittuihin suhteisiin, ja kaikenmoisia yllätyksiä on silloin luvassa joista hyvin moni on miinusmerkkinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas monesti epäilen ovatko totaalisen arkistuneissa suhteissa olevat koskaan toisiinsa oikeasti rakastuneetkaan? Ainahan ei kuitenkaan suhde rakastumisen kohteen kanssa ole mahdollinen tai muuten hänen kanssaan omien unelmiensa toteuttaminen. Monihan alkaa tapailla ja tutustua toiseen ilman alkuihastumista eikä sitä ihastumistakaan aina tule ollenkaan tai kovin voimakkaana ja silti päädytään seurustelemaan jos suhde muuten on toimiva tai molempien toiveita palveleva. Itse olen rakastunut kahdesti ja kyllä sellainen syvä ja muuttumaton rakkauden ja arvostuksen tunne on syntynyt, ettei sitä toista voi pitää "itsestäänselvyytenä" vaan suhteesta on kiitollinen ja sitä vaalii. (No toki ensimmäinen sekoili niin rankasti, petti ja valehteli, etten tahtonut elämääni sellaisen kanssa uhrata vaikka rakastinkin). Siis kyllä monesti, kun ihmiset kyllästyvät kumppaneihinsa eikä tunteita enää riitä (jopa vain vuosien, eikä vuosikymmenten suhteen jälkeen) niin mua aina epäilyttää, että ovat oikeasti koskaan olleet keskenään rakastuneita. Toki tämä on vain omaa pohdintaani ja sitä saa miinustaa aivan vapaasti, mutta se ei mieltäni muuta. En usko, että ihmiseen, johon on rakastunut, voi täysin kyllästyä niin ettei rakastaisi enää. Rakastumisesta jää kuitenkin niin pysyvä jälki aivoihin, että ei se yhdentekeväksi muutu.

Mulla mennyt juuri toisinpäin, eli kaikki ne suhteet jotka on alkaneet palavalla, kaikennielevällä rakastumisella, ovat osoittautuneet ihan paskoiksi. Sellaisiksi että ei sovita yhteen muuten kuin että seksi on huiman hyvää. Mutta muuten pelkkää riitaa ja draamaa ja pään hakkaamista seinään kun ei vaan sovita missään muussa yhteen kuin seksissä. Kaksi hyvää suhdetta mulla ollut elämässäni, toinen nyt jo 8. vuotta jatkunut avioliitto, molemmat alkanut kaveruuden kautta ilman ihmeempiä ihastumisia.

Jos sinä tai miehesi kyllästytte toisiinne jossain kohtaa niin rakastuminen ja rakkaus eivät varsinaisesti mene ohitse suhteessanne koska suurta rakastumista ei ole koskaan tapahtunutkaan. Sehän tuossa taisi ollakin pointtina. Ihmiset usein peittelevät sitä, että heidän parisuhteessaan ei ole ollut suurempia tunteita alunperinkään. Etenkin naimisiin mennessä on tapana esittää rakastunutta ja rakastavaa silloinkin jos pari on jättänyt rakastumatta, kaikki vihkiparit eivät ole rakastuneet toisiinsa. Voivat välittää toisistaan kyllä ja välittäminen on "rakkaus", minkä kerrotaan haalenneen huomaamatta.

Eri

 Omasta mielestäni rakkaus on oikeastaan välittämistä toisesta. Se ihastumisen kemiallinen tunne alussa,jota nykyään kutsutaan rakkaudeksi muuttuu aina vääjäämättä arjeksi.

Mutta se jatko on ehkäpä sitä oikeaa rakkautta.

Useimmiten nykyään haetaan aina sitä ihastumisen tunnetta. 

Paras tämä s u v a k k i e n suosima: n**keri tuli Suomeen rakkauden perässä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin pitkälti noin kuten Ap kirjoitti. Seksuaaliterapeutti ja Parisuhdeneuvoja totesi äskettäin hesarissa (?) että rakastuminen on erittäin huono syy parisuhteeseen, jos se on ainoa syy. Siitäkin olen samaa mieltä. Arki tulee satavarmasti näihinkin "vain rakastumisen tähden" solmittuihin suhteisiin, ja kaikenmoisia yllätyksiä on silloin luvassa joista hyvin moni on miinusmerkkinen.

Kuka Ap, aloitusta ei todellakaan ole tehnyt Ap niminen henkilö. 

Vierailija kirjoitti:

Paras tämä s u v a k k i e n suosima: n**keri tuli Suomeen rakkauden perässä.

Kyllä ja monen muunkin "värillisen" ja vähemmän värillisen perässä tuleminen. Rakkauden perässä, hölmöin sanapari jota olen koskaan kuullut. Rahan perässä meneminen onkin sitten jo toinen asia ja liikutus.

" Rakkaus" on biologinen ilmiö. Ihmiselle tulee juoksuaika kuten eläimille.

Tämä ilmiö on lisääntymisen takia, koska muutoin olisi tullut kaikkien lajien sukupuutto.

Kun lisääntyminen on saavutettu, "rakkaus", siis juoksuaika, päättyy.

Ihmislajin tulisi ymmärtää, että edes jonkilainen ystävyys on välttämättömyys kestäville ihmissuhteille.