Vaikeata toisten naisten kanssa
Koen toistuvaa sosiaalista vaikeutta toisten naisten kanssa. Ikään kuin olisi jokin salainen koodisto jota en ymmärrä ja johon en pääse sisään. Miesten kanssa tätä ongelmaa ei ole onpa sitten kyse kavereista tai säädöistä. Olen itse ajatuksiltani välillä "äijämäisen estoton", mutta olemukseltani ihan naisellinen ja kauniiksikin mainittu. Parhaiten tulen toisten naisten kanssa toimeen ammatillisissa yhteyksissä joihin ei liity sosiaalisia tai valtapelejä. On itselläni toki muutama naispuolinen ystäväkin, mutta yleisesti naisten kanssa on hankalaa. Onko muilla samaa ja miten selviätte?
Kommentit (171)
Sama ongelma. Minulla ei ole yhtäkään sellaista naispuolista ystävää,johon olisin tutustunut aikuisena. En vain osaa. Jopa mieheni osaa paremmin
Vierailija kirjoitti:
Siis mitkä sosiaaliset valtapelit? En naisena tunnista ilmiötä.
Kauniit naiset joutuu uhriksi vaan, sivusta.
Siis naisvaltaisten työpaikkojenkin ilmapiirihän on jo aikaa sitten muodostunut käsitteeksi, ja silti vielä joku yrittää "ikinä en oo kuullut"-olkiukkoa!
Ahkeria olette valehtelemaan, mutta ette varsinaisesti hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitkä sosiaaliset valtapelit? En naisena tunnista ilmiötä.
Tunnistan peruskoulusta sellaisen tyttöjen henkisen kiusaamisen ja seläntakana pahan puhumisen kulttuurin kyllä, koska en ollut suosittu. Oisko se jotain tämän tapaista, joka on jäänyt päälle, esim. opettajissa olen tavannut näitä aikuisissa, mutten muutoin. -eri
Työpaikoilla jatkuu tämä sama.
Niin siis toisia ihmisiä ei voi kukaan muu muuttaa mutta omaa suhtautumista asioihin ja omaa käytöstään voi opetella muuttamaan.
Harmi että koet näin jos se tuottaa sinulle harmia nämä "ongelmalliset tilanteet".
Jos et kykene itse omalla suhtautumisella parantamaan tilannetta, se on sinulle ylitsepääsemätön asia, niin suosittelen että kaveeraat vaan miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sisäistettyä naisvihaa. Tarkkailet naisia saadaksesi vahvistuksia ennakkoluuloillesi ja samalla moni potentiaalinen ystävä jää saamatta.
No ei. Olen vaan huomannut, että joku kaveriksi kuvittelemani ei ollutkaan sellainen.
AP
Olen huomannut, että tulen toimeen parhaiten naisten kanssa, jotka ovat sinut itsensä kanssa. Eli toinen nainen ei ole niin helposti kateellinen, ei luonteeltaankaan kieroilija, tarpeeksi hyvä itsetunto jne. Olen kohdannut niitä ääripäitä, jotka ovat kateellisia ihan mistä tahansa, tee, sanot mitä tahansa, et kelpaa heille vaikka olisit miten päin ja heti alkaa kilpailu. Miesten kanssa olen ikäni tullut paremmin juttuun kuin naisten. Miehet ovat vaan rennompia, ystävällisempiä, heillä ei ole aikaa eikä ajatustakaan turhanpäiväiseen kieroiluun, peleihin, kommunikointi on suoraa.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis toisia ihmisiä ei voi kukaan muu muuttaa mutta omaa suhtautumista asioihin ja omaa käytöstään voi opetella muuttamaan.
Harmi että koet näin jos se tuottaa sinulle harmia nämä "ongelmalliset tilanteet".
Jos et kykene itse omalla suhtautumisella parantamaan tilannetta, se on sinulle ylitsepääsemätön asia, niin suosittelen että kaveeraat vaan miesten kanssa.
Joo, yritän suhtautua välinpitämättömästi, mutta onhan se vähän tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat. Minulla on koko elämäni ollut vaikeuksia saada naispuolisia ystäviä, ja olen tosi huono lukemaan naisten välisiä valtasuhteita ja ryhmädynamiikkaa.
N40
Todella rasittavaa. Tuntuu, että suurimmasta osasta naisia ei koskaan tiedä, että ovatko he kavereitani vai ei?
Näin miehenä kommentoin sivusta, että 2 naista on ystäviä keskenään kun he liittoutuvat kolmatta vastaan jotta jompikumpi ei liittoudu sen kolmannan kanssa itseä vastaan.
Tässä on perää.
Naiset teeskentelee paljon enemmän. Miehetkin juoruaa, mutta ne ei esitä ystävällistä.
Työpaikalla voi olla yksi nainen, joka mustamaalaa niitä, jotka haluaa häätää ryhmän ulkopuolelle, ja jos se on tarpeeksi pomoluonne, muut lähtevät mukaan ihan ilomielin.
Suurin osa naisista on ihan helkkarin pikkumaisia ja hankalia. Tekevät draamaa tyhjästä, nipottavat, kavahtavat suorapuheisuutta ja ylianalysoivat kaiken. Olen ollut keskusteluissa, joissa paheksutaan jonkun sanavalintoja tai jopa ilmeitä. Itseänikin jännittää naisten seurassa, vaikka olen nainen. Miehet ovat rennompia, eivätkä lähde tuomitsemaan niin herkästi. Miehillä saattaa kyllä tulla riitaa jostakin asiasta, mutta se sovitaan nopeasti ja homma jatkuu taas. Naisilla riidat jäävät pinnan alle kytemään, vaikka miten näennäisesti sovitaan.
Toki tässä kovaa kärjistämistä, mutta isossa kuvassa suunnilleen näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lähinnä kokenut, että muiden naisten taholta naiseuttani on yritetty lytätä niin kuin heidän tapansa olla olisi arvokkaampi kuin minun tapani. Itseasiassa yllättävän usein koen, että valintani nähdään valossa, jossa heillä olisi oikeutus arvostella tai alleviivata sitä, että he valitsevat toisin. Tyyliin: Sinä, etä joogaa - no minäpä nautin joogasta, Ai noudatat ruokavaliota - no minäpä nautin ja syön tässä jäätelöä yms. Kerta toisensa jäkeen vertailua siitä miten he ovat naisellisempia, kuin minä ja mieheksi kutsumista, jos teen eri valintoja. En ole tosin vielä tähän mennessä ammatinvalinnan tai joogaamattomuuden muuttavan kenenkään sukupuolta, mutta mistäpä minä heidän uskomusjärjestelmistään tiedän.
Ei esim. lapsettomuus ole minulle oma valinta ja siksi en myöskään tahdo erityisemminkäsitellä lapsiteemoja tai keskittyä lapsiin. Keskitän energiani niihin s
Tuo kertoo kyseisten naisen huonoista sosiaalisista taidoista. Itsensä ja omien valintojensa vertaaminen parempina ilman toisen kuuntelua (tai yrittämättä ymmärtää toisen ihmisen valintoja) ei tee kenestäkään hyvää ystävää. Toivottavasti sinulla on kuitenkin sukupuolesta riippumatta ystäviä, joiden kanssa et koe toistuvaa vertailua paremmuudesta. Se on raskasta.
Ehkei kyse ole niinkään paremmuuden vertailusta vaikka usein syntyykin vaikutelma, että tietyillä valintoja arvostetaan enemmän vaikka kyse ei loppujen lopuksi ole kuin henkilökohtaisista mieltymyksistä. Kyllä kuitenkin se, että erilaisuutta jatkuvasti korostetaan synnyttää kuilun ja kokemuksen ulkopuolisuudesta. Olipa tarkoituksellista tai tiedostamatonta. Eikä tässä nyt ole kyse siitä, ettenkö olisi kiinnostunut myös ns. perinteisesti naisellisina pidetyistä aiheista ja harrastuksista, mutta kokemuksena se, että on yritetty lykätä maskuliinisempaan suuntaan on ollut naiseutta musertava. Itse en määrittele sitä mikä olisi sukupuolille ns.sopivaa ja työn ja harrastusten suhteen painotan enemmän henkilökohtaista soveltuvuutta, osaamista ja mielekkyyttä kuin sukupuolen perusteella luokittelua. Arvostan miehekkyyttä ja voimakasta maskuliinisuutta seurustelukumppanissa/puolisossa, mutten tahtoisi itse kuitenkaan olla se maskuliininen osapuoli vaan nauttia ja kokea feminiinisyyteni suhteessa maskuliiniseen mieheen. Mikä taasen ei tarkoita, että määrittäisi yhtään kenenkään kannalta millaisia mieltymyksiä heillä tulisi olla.
Olen täysin ulkopuolinen, mutta en kaipaa ketään naisystävää. Joidenkin kanssa on 'hankalaa' ja minulla on ollut jokunen hyvä naisystävää mutta ovat nyt jo kaikki kuolleet vuosien varrella. Veljeni tyttöystävä oli paras ystäväni, mutta he päätyivät eroon ja hän eri piireihin. Ystävyytemme kesti vielä kuitenkin vuosia mutta sitten hän meni jonkun miehen kanssa naimisiin ja katkaisi välit sanoen että hänellä alkaa uusi elämä ja minä kuulun vanhaan elämään.
Sitten kävi ilmi, että tämä hänen uusi tyyppinsä taitaakin liittyä samaan sukuun kuin me ja on siellä paljon pienempi tekijä kuin 'meidän porukat' eli huvittaa (broidini puolesta...)
Nuorempana myötäilin, tein ja elin heidän suunnitelmien mukaan aika paljonkin, mutta vanhempana en suostunutkaan ystävien marionettileikkeihin enää. Siitä alkoi juupas-eipäs-ystävyys, sellainen ihmeellinen kinastelukeskustelu. Olen ottanut etäisyyttä tästä syystä, eikä se enää edes harmita, en tahdo mitään kinastelua omaan arkeen.
Mulla on sama ongelma kuin sulla, ap. En osaa olla naisten kanssa ja siis olen nainen itse. Nyt olen ollut 14 vuotta työpaikassa, missä kaikki työkaverit on miehiä ja olen tottunut olemaan miesten seurassa, heidän kanssa on niin helppoa. Mutta se ei todellakaan ole helpottanut naisten seurassa olemista, kun osaan yhä vähemmän ja vähemmän ja unohdan yhä enemmän miten naisten kanssa oikein pitäisi olla...välttelen tyttöjen iltoja ja sellaisia tilanteita, joissa joudun naisporukkaan, jossa ei ole yhtään miestä. Siskoja mulla on ja tykkään olla heidän kanssa, mutta se on eri asia, sisarusten kanssa tunnetaan hyvin ja sosiaalinen kömpelyys ja muu sellainen ei haittaa heidän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa naisista on ihan helkkarin pikkumaisia ja hankalia. Tekevät draamaa tyhjästä, nipottavat, kavahtavat suorapuheisuutta ja ylianalysoivat kaiken. Olen ollut keskusteluissa, joissa paheksutaan jonkun sanavalintoja tai jopa ilmeitä. Itseänikin jännittää naisten seurassa, vaikka olen nainen. Miehet ovat rennompia, eivätkä lähde tuomitsemaan niin herkästi. Miehillä saattaa kyllä tulla riitaa jostakin asiasta, mutta se sovitaan nopeasti ja homma jatkuu taas. Naisilla riidat jäävät pinnan alle kytemään, vaikka miten näennäisesti sovitaan.
Toki tässä kovaa kärjistämistä, mutta isossa kuvassa suunnilleen näin.
Niin on! Itse olen luonteeltani rento, enkä jää vatvomaan (ainakaan liikaa) asioita, en takerru pikkuisiin yksityiskohtiin, olen aika suora. Siksi pärjäänkin paremmin miesten kanssa. Jotkut naiset jää murisemaan vaan perääni ;)
Muut naiset tykkää meikeistä ja vaatteista ja vaaleanpunaisesta, itse olen reilu ja ronski ja syön pizzaa ja katson lätkää ja nauran jätkien pierujutuille. Miehet ovat mukavan välittömiä ja reiluja ja suoria, naiset ovat aina katalan kieroja. Miehiltä saa sitä paitsi huomiota ihan eri tavalla.
Ja sekös naisia ärsyttää, jos alkaa flirttailemaan jonkun miehen kanssa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat. Minulla on koko elämäni ollut vaikeuksia saada naispuolisia ystäviä, ja olen tosi huono lukemaan naisten välisiä valtasuhteita ja ryhmädynamiikkaa.
N40
Todella rasittavaa. Tuntuu, että suurimmasta osasta naisia ei koskaan tiedä, että ovatko he kavereitani vai ei?
Näin miehenä kommentoin sivusta, että 2 naista on ystäviä keskenään kun he liittoutuvat kolmatta vastaan jotta jompikumpi ei liittoudu sen kolmannan kanssa itseä vastaan.
Yläkouluikäisistäkö puhut?
Vierailija kirjoitti:
Muut naiset tykkää meikeistä ja vaatteista ja vaaleanpunaisesta, itse olen reilu ja ronski ja syön pizzaa ja katson lätkää ja nauran jätkien pierujutuille. Miehet ovat mukavan välittömiä ja reiluja ja suoria, naiset ovat aina katalan kieroja. Miehiltä saa sitä paitsi huomiota ihan eri tavalla.
Mä oon se, joka harrastaa sairasta ja ronskia huumoria ja näyttää silti naiselliselta. Tuntuu olevan ongelma monille.
Ei.