MIten voitte laittaa pienet lapset päiväkotiin?

yrittäkää venyttää edes muutamalla kuukaudella. 14 - 15 -kuinen on ihan, ihan eri asia kuin 8 - 10 -kuinen!

Kyllä tässä on niin tarkkaan laskeskeltu, ettei oo varaa olla EDES kuukautta kotihoidontuella. =/ Mutta päiväkotiin ei olla poikaamme laittamassa, vaan perhepäivähoitajalle.



T.äiti25

Ei kaikki voi toimia samalla metodilla elämässään. On erilaisia tilanteita ja ratkaisuja eikä toinen liene toistaan parempi. Lapsen näkökulma vain tahtoo unohtua. Katsokaa lastanne! Jos hän on rohkea, sosiaalinen, vierastamaton ektsrovertti ja viihtyy vaihtuvissa tilanteissa, kyllä hän siellä hoidossa pärjää. Jos luonne on päinvastainen, kannattaisi koettaa jotenkin järjestää pikkuisen kauemmin jatkuva kotihoito, sillä aran lapsen heittäminen vieraaseen hoitopaikkaan on kuin uimataidottoman heittäminen veteen. Näin minulle sanoi tuttu psykologi, joka suositti kotihoitoa aralle pienelle.



Yritetään ymmärtää toisiamme ja ETENKIN lapsiamme!



t: joku jonka piti palata töihin lapsen ollessa 7-kuinen mutta joka yhä on kotona herkän ja aran pienokaisensa kanssa, onneksi talous antaa myöten

Menin töihin esikoisen ollessa 12kk. Lapsi meni kanta-helsinkiläiseen päiväkotiin. Ryhmä oli ylisuuri, siivooja auttoi hoitohenkilöstöä. Lapseni todellakin joutui istumaan vauvakeinussa talvipakkasella yksin ja apaattisena/hangessa yksin ja apaattisena/lumipesut isommalta saaneena yksin itkien hangessa jne. Päiväkodin portti oli kolme kertaa auki niiden 5 kk aikana, jonka lapseni ko. hoitolaitoksessa vietti, yhden kerran talvisäässä eräs poika juoksi kadulla vastaan. Hän oli suuttunut ja lähtenyt ulos ilman ulkovaatteita ja ilman kenkiä.



Otimme lapsen pois ja jäin takaisin kotiin. Aivan hullun hommaa. Lapsi oireili jonkin verran itkulla ja oli hyvin alakuloinen, lisäksi tietty jatkuvasti kipeä.



Me vanhemmat olemme edelleen pahoillamme siitä, että teimme tuon lapsellemme. Hän on nyt kolme ja edelleen kotihoidossa, kerhossa käydään kahdest viikossa.

niin ehkä pärjätään lapsenkin kanssa.

Se on kyllä harmi, että lapsellenne sattui noin huono hoitopaikka, mutta ei se tarkoita sitä että kaikki päiväkodit ovat automaattisesti samanlaisia, joissa pikkuiset joutuvat istumaan apaattisina hangessa. :O



Ei tarvitse alkaa hurskastelemaan, jos itellä on ollut varaa hoitaa lapsena kotona 3-vuotiaaksi asti!!



t.äiti25

No mutta siinähän sitä lasta nimenomaan ajatellaan, kun mennään takaisin töihin tienaamaan, jotta on varaa antaa lapselle kaikki mitä hän tarvitsee. Ja täytyy muutkin perheenjäsenet elättää, toki.



t.äiti25

ulkoilutin koiraa aamuin illoin niin, että kuljin paikallisen päiväkodin ohi. Aina siellä niitä kinoksessa itkeviä pieniä oli. Kerran oli yksi noin yksivuotias mennyt piiloon hiekka-astian taakse ja jäänyt haalareistaan jumiin. Koko piha oli tyhjä. Lapsi kökötti siellä lamaantuneena. Kävin sitten irrottelemassa ja vein kohmeisen lapsen sisään. Ei kuulemma oltu huomattu, että yksi lapsi puuttui.

Vierailija:

Kävin sitten irrottelemassa ja vein kohmeisen lapsen sisään. Ei kuulemma oltu huomattu, että yksi lapsi puuttui.

ja aina valmiina lapsiaan varten. Vai mitä?



Kyllä puistoissa näkee myös sitä, että kotiäidit juoruilevat keskenään

ja lapset istua tönöttävät " apaattisina" hiekkalaatikolla/lumihangessa/keinussa.



On myös kotiäitejä, jotka antavat lastensa katsoa ihan älyttömät määrät (minun mittapuuni mukaan) telkkaria ja itse surffailevat netissä tai puhuvat puhelimessa.



On erilaisia äitejä, päiväkoteja, kerhoja yms. eikä yhtä oikeaa ratkaisua joka perheen tarpeisiin.

Vierailija:

Aina siellä niitä kinoksessa itkeviä pieniä oli. Kerran oli yksi noin yksivuotias mennyt piiloon hiekka-astian taakse ja jäänyt haalareistaan jumiin. Koko piha oli tyhjä. Lapsi kökötti siellä lamaantuneena. Kävin sitten irrottelemassa ja vein kohmeisen lapsen sisään. Ei kuulemma oltu huomattu, että yksi lapsi puuttui.

Ihan aikuisten oikeasti jopa vuokra-asunnot täällä pääkaupunkiseudulla ovat kalliita, kun ei ole oikeutettu tuettuun asumiseen. Vuonna 2002 meidän perheemme maksoi paritalokolmiosta 1040 euroa vuokraan. Vanhempainloman aikana tulomme riittivät tuohon asumiseen, mutta kotihoidontuki oli niin paljon pienempi, kuin tuo vanhempainraha, että töihin oli pakko mennä. Mitkään menojen leikkaukset eivät olisi riittäneet.



Poika oli n. 11 kuukautta, kun meni hoitoon ja käveli jo tukevasti, olian tehnyt sitä jo kuukauden. Kolmonen oli vuoden ja kuukauden, kun meni hoitoon, hänkin osasi jo kävellä. Kakkosen ja esikoisen mennessä hoitoon, nämä olivat päiväkodissa kaikkien lemmikkejä ja pääsivät syliin varmasti.



Päiväkoti on ollut meille itsestään selvä valinta, ainakin jonkin hoitajan kanssa sujuu, perhepäivähoitaja kun hänkin perheele vain osoitetaan, häntä ei pääse valitsemaan.



Minulla on kuitenkin ollut mahdollisuus tehdä lyhennettyä työviikkoa, onneksi.



Minusta on täysin käsittämätöntä, että toisen perheen valintoja arvioidaan tietämättä perusteluista mitään. eikä yksikään perhe ole teille valinnoistaan tilivelvollinen. Meidän perheemme ratkaisut ovat olleet koko perheen kannalta ne parhaimmat.

en jaksa lukea koko ketjua, mutta laitanpa kuitenkin kommenttini.



Työskentelen tällähetkellä pienten osastolla ja voin käsi sydämellä vakuuttaa, että suurin osa alle 2 vuotiaista hyötyisi PALJON enemmän kotona olosta. Eivät he suoranaisesti aina kärsi päiväkotihoidosta tai itke sinne jäädessä, mutta kyllä se syli, hellittely ym. muu jää aika vähiin. Aika monta tilannetta päivittäin tulee, jolloin monta lasta itkee yhteen ääneen tai joku on kupsahtanut hankeen ym. mutta henkilökunta ei ehdi heti eikä vähänkään ajan kuluttua lohduttaa/auttaa.

Joo, vähän siltä tuntuis..*huoh*



t.äiti25

mutta yleensä äiti laskee lapsensa puistosta poistuessaan. Eikä ryhmä ole yhtä iso.



56, olisi varmaan pitänyt tehdä siitä jokin ilmoitus. Minne sellainen pitää tehdä? Päivähoidon johtajalle? En edes usko, että tuonkaan lapsen äiti tietää vieläkään ko. tapahtumasta.



53

vanhempainvapaan jälkeen. Ja ei syynä ei ollut että en olisi jaksanut olla kotona. Helpompaa olisi ollut hoitaa yhtä vauvaa kotona kuin kahdeksaa ongelmalasta töissä ja ei meillä ei ollut isoa asuntolainaa vaan vuokra josta ei valitettavasti saa hoitovapaan aikana lyhennysvapaita kuukausia. Miehen palkka niin pieni että ei sillä tultu toimeen ja opintolainojen ym. maksut maksettavana jne. Kuukauden olin hoitorahalla ja sitten oli pakko mennä töihin. Lapsi meni päiväkotiin ja kun oli kotona häneen panostettiin täysillä. Lapsi ei ollut moksiskaan hoidossa olosta koska päivä oli vielä pitkälti vain perushoitoa siis syömistä ja nukkumista jne. ja harvoimpa tuo siellä hangessa nökötti. Muutamia kertoja toki niinkin. Nyt tuo on jo eskari eikä ole juurikaan aikaisesta hoitoon menostaan vaikuttanut kärsineen. Eipä tuo edes enää muistahoidossa ollensakaan.



Toisen lapsen vanhempainvapaan päättyessä rahatilanteemme edelleen yhtä surkea mutta saatiin järjestettyä työvuorot niin että lapsi saatiin hoidettua 1½v. ikään kotona. Hänelle hoitoon meno oli shokki ja hän takertui kovasti vanhempiin ja huusi kuin syötävä aina hoitoon mennessään. Oli varsin rankkaa kaikille vaan nyt ei 4v.isääs muista mitään tuosta ajasta ja on oikein tyytyväinen ja sosiaalinen lapsonen.



Kolmas lapsemme on nyt 2v. ja edelleen kotihoidossa jonka mahdollisti se että ehdin olla tarpeeksi pitkän pätkän töissä ennen hänen syntymäänsä ja saimme ekaa kertaa kuntalisän joka on sidottu kunnassamme työssäoloon eli sitä ei saa jos ei ole vakituista työpaikkaa tai ole ollut tarpeeksi kauan töissä ennen lapsen syntymää. Nyt kun lapsi on 2v. ei kuntalisää enää saa ja olen ensimmäistä kuukautta tässä pelkällä kotihoidontuella ja kyllä on taas pakko sanoa että ei me tällä selvitä. Lapsilisä tuli ja meni niin että tilillä on 19 euroa jolla pitäisi järjestää tarjoilut kuopuksen syntymäpäiville. Lahjaa hän ei tule saamaan kun ei siihen ole rahaa. Miehen palkka meni vuokraan ja muihin asumiskustannuksiin sekä ruokaan. Elämä on yllättävän kallista.



Töstä huolimatta en olisi valmis myöskään siihen että se kuinka rikkaaksi olet sattunut syntymään määrää sen saatko tehdä lapsia vaiko et. Itse olen aina kovasti halunnut lapsia ja jotta heitä voisin saada ja heidän kanssaan viettää aikaa ja heille tarjota sen mitä he elämässään tarvitsevat olen valmis ottamaan sen riskin että joutuvat pieninä hoitoon vaikka se ei yhtä hyvä paikka pienelle olekkaan kuin koti olisi. Se ei kuitenkaan koidu heidän kuolemakseen tai edes pilaa heidän elämäänsä jos he saavat kaiken tarvitsemansa sinä aikana mitä viettävät vanhempiensa kanssa. On niin paljon lapsia jotka ovat kotona mutta heillä ei ole mitään, ei ruokaa, ei rakkautta, ei turvaa jne.



Meille on neljäs lapsi tulossa ja koska en ehtinyt tässä välissä töihin en taaskaan tule kuntalisää saamaan ja pieni tuleemenemään vajaa 1v. hoitoonellen pysty ketkuttelemaan työttönyystuella jonkin aikaa. Silti haluan antaa lapselle mahdollisuuden elämään enkä tehnyt aborttia kuten mieheni olisi halunnut. Ja vielä pakko sanoa että täälläkin aina huudetaan että ei abortille oli tilanne mikä tahansa mutta sitten jos joku vie sen synnyttämänsä lapsen pienenä hoitoon huudetaan taas kuorossa miten kamalaa ja että olisi parempi ollut olla tekemättä lasta. Aina ei ole tarjolla sitä optimaalista vaihtoehtoa vaan ihmisten on pärjättävä sillä mitä elämä heille eteen heittää. Ihmisillä on myös erilainen kyky sietää köyhyyttä ja kituuttamista ja meikin oltaisiin varmaan voitu luopua monesta asiasta jotta olisin voinut kotona olla mutta koska mieheni on elänyt erittäin köyhän lapsuuden ei hänen päänsä olisi kestänyt aivan äärimmilleen venyttämistä vaan se olisi koitunut perheemme kohtaloksi. Itse olisin voinut venyttää enemmänkin ja joskus jopa mietin pitöiskö erota jotta voisin hoitaa lapset kotona mutta toisaalta myös isä on lapsille tärkeä asia elämässä ja minusta asiaa pohdittuani oli lastenkin parhaaksi että heillä on ehjä perhe vaikka he päiväkotiin pienenä ovatkin joutuneet.

" Eihän tää oikeastaan paikka noin pienelle olekaan" .

En olisi ikinä uskonut, että niin käy, mutta kävipä kuitenkin. Vielä äitiyslomalle jäädessäni ajattelin, että olen sitten muksun kanssa kotona, kunnes hän on 3 vuotta vanha. En kestänyt kuitenkaan kuin vuoden. Ahdisti, oli pakko päästä pois, vaikka lapsen jättäminen tarhaan koko työpäiväksi oli myös ahdistavaa.



Mutta kotona aloin jo nähdä mörköjä joka nurkassa.

Minä olen viikot lapsen kanssa ja käyn viikonloppuisin töissä, kun mies hoitaa lasta. Käymme pulkkailemassa, perhekahvilassa ym. Touhuilemme lapsemme kanssa.



Mieheni ei aluksi olisi " raaskinut" jättää lastamme kotihoitoon, mutta nyt on sanonut ettei vielä missään nimessä laittaisi sitä ulkopuolisille!



Ei ole sanottua, että olisin kotona kunnes lapsi on kolme, mutta vuoden vielä ainakin ;).



Jos äiti kokee kotona olon hirmu raskaaksi niin silloin on ehkä parempi mennä töihin. En vain ymmärrä kuka ei nauttisi oman lapsen seurasta. JA mielestäni alle 1,5 vuotiaat ovat liian pieniä päiväkotiin!



T:AP

tarkennan vielä, että yritämme hoitaa kaikki lapset mahdollisimman hyvin ja antaa virikkeitä ja syliä. Mutta KUKAAN työkaverini ei ole sitä mieltä, että lapsen on parasta olla päiväkodissa eikä kukaan halua viedä alle 2 vuotista lastaan hoitoon ELLEI OLE PAKKO. KAikilla ei ole mahdollista olla kotona pitkään, se on tosiasia.



Päivähoito on mennyt todella huonompaan suuntaan!! Ryhmäkoot ovat kamalan isoja ja henkilökuntaa vähän. Sijaisia ei palkata ja tädit väsyvät....ei tätä vanhemmille näytetä, vaan esitetään pirteää kun lapsia tuodaan ja haetaan. :(