Miehen tehtävä perheessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi helvetin vauva.fi dr.philit ja oprahit.



Tuohon aivan yksinkertainen ratkaisu, koitat puhua ongelmista ja jos akka ei halua puhua tai selvittää ongelmia niin se on niinkin yksinkertaista, että sanot sille vaan et kerää akka kamppeesi ja elä itsekesi omillasi etkä minun rahoillani. Ketään ei tarvitse elättää ja alistua vielä samaan aikaan tuollaiseen paskaan.

Vaimon asema luultavasti paranisi erossa, kun saisi joka toinen viikko tai viikonloppuisin lapsivapaata. Ap sen sijaan oppisi olemaan lastensa kanssa ja tekemään kotitöitä. 

Työssäkäyminen on kevyempää ja rennompaa kuin lastenhoito kotona. Lisäksi vaimo saisi oman työuran takaisin ja aikuiskontakteja. Ellei ole kaikkia rooleja lapsiperheessä kokenut, ei voi käsittää, miten paljon rankempas kotivanhemmuus on.

T. Sekä työssä että kotivanhempana ollut

Aivan totta. Työssäkäynti todellakin piristää.

Miehen paikkaa kotona on usein epämääräinen perheenjäsenille. Tein aikanani tutkielmaa vanhemmuudesta. Puhuimme mm. lasten leikeistä. Jos leikkiin osallistui myös poika, hän oli usein perheen lemmikkieläin, joka makoili sohvalla.

Ap, vähennä ylitöitäsi. Teen nyt oletuksen, että olet paennut perheen ruuhkavuosia työpaikalle, ja perhe on oppinut elämään ilman läsnäoloasi. Ei teidän perhe tarvitse enempää rahaa. Sano teinille että shoppailurahaa ei tipu, vaan te lähdette nyt koko kööri vaikka luontoreitille kävelemään. Sinä pakkaat makkarat ja kaakaota mukaan. Vaimo kohtelee sinua kurjasti, hänellä on nyt jotain hampaankolossa. Mielenosoituksellistahan tuo on, että jättää nimenomaan sinut ruoatta. Teidän kannattaisi yrittää istua alas ja puhua asiat halki. Mikä mättää ja mitä kumpikin teistä toivoo tulevalta. Sohvalta sinun on joka tapauksessa päästävä, selkäänsä ei kannata tuhota. Hankit vaikka oman sängyn, jos aviovuoteeseen ei ole asiaa.

No, otatte oman ajan tai sitten loman ja alatte muistella, miten tapasitte. Millaista oli, kun rakastuitte. Miten toimitte yhdessä ennen häitä. Millaisia olivat ne parhaat hetket, kumpikin luettelee vähintään kymmenen muistoa. Eikä sitten yhtään negatiivista asiaa, nyt ei olla sitä varten.

Palaatte kaikessa rauhassa ja ja ajan kanssa niihin menneisiin ensimmäisiin vuosiin, yhä uudelleen ja uudelleen. Mikä toisessa oli parasta. Mihin kiinnitit huomiosi. Mikä valloitti. jne.

Annatte toisillenne aikaa ja hemmottelua juuri sillä tavalla, kuin toinen sanoo.

Lapsiperheaika on tietenkin vaativaa. Lähes kaiken huomion vie työ ja lapset, puoliso jää usein vähemmälle, vaikka ei se tietenkään tarkoitus ollut, niin vain joskus käy. Kuitenkin perhe, puoliso ja lapset, on parasta, mitä ihmisellä voi olla, joten niistä ei tietenkään pidä luopua.

Kun kaikki jatkuu samanlaisena ja arki harmaana, alkaa itsekin uskoa, ettei tässä mitään ole tehtävissä tai ettei mikään voisi muuttua. Se on sitä apatiaa. Josta aina on tie ulos, aina. Kuuntelemalla, puhumalla rakastavasti ja rakentavasti. Ei koskaan niin, että toinen teki silloin ja silloin väärin tms. Vaan miten tästä eteenpäin, miten lähdetään löytämään se alkuperäinen rakkaus ja tunne, kiintymys ja intohimo. Kiire ei ole mihinkään.

Aloitatte heti, kun lapset ovat nukkumassa tai varaatte yhteisen loman tai menette mökille tms., aivan, mikä tuntuu teistä molemmista parhaimmalle. Kaiken pitää tuntua aina molemmista hyvältä, se on tärkeintä.