Miehen tehtävä perheessä?

Sinä sentään maksat laskut, onhan sekin jotain. Minä naisena mietin myös että mikä on miehen paikka perheessä. Oman mielikuvani mukaan mies on tasavertainen aikuinen vaimon kanssa joka yhdessä kasvattaa lapsia ja hoitaa kotia. Mutta tämäpä onkin sellainen yhtälö että itse en ole sitä pystynyt koskaan toteuttamaan. Tai mieheni (nykyään ex) ulkoisti itsensä täysin kodista ja lasten elämästä. Minä yritin ottaa miehen huomioon; tehdä päivällinen niin että hän pääsee suoraan töistä ruokapöytään meidän seuraan. Mutta joka päivä tulo venyi ja venyi ja ruoka jäähtyi. Ehdottelin että veisi lapsia harrastuksiin ja harrastaisi lasten kanssa jotain mutta aina oli jotain muuta. Joten pikkuhiljaa opimme elämään erillistä elämää; hän töissä ja harrastuksissa, minä kotona kotitöitä tehden ja lapsia kasvattaen. Sittenpä meillä ei ollutkaan enää mitään yhteistä. Mies ei maksanut edes mitään kotiin ja lapsiin liittyviä laskuja joten kun mies yhtenä päivänä ilmoitti löytäneensä elämänsä rakkauden niin siinä se. Tokihan se otti koville mutta olin oppinut elämään yksin lasten kanssa eikä meidän elämässä juuri mikään muuttunut kun isä poistui kuvioista. Joten minä en todellakaan osaa vastata siihen mikä on miehen paikka perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan vaimo on ottanut itselleen kaiken vallan kotona. Sinut, B. Virtanen, on heitetty karusellin laidalle roikkumaan. Yritä päästä ytimeen. Muuten tuntuu tuo tarina olevan, kuin luolamiehen ajoilta, mies metsästi ja vaimo eleli luolassa ruokaa laittaen ja suuren lapsikatraan kanssa. Terapiaan molemmat. Vaimo on sadistinen marttyyri.

Näyttää siltä että tämä mies ei tee juuri mitään pitääkseen kiinni paikastaan, siis ei edes yritä kävellä suhdetta ja perhettään kohti vaan ajautuu passiivisena erilleen.

Tällöin arkea pyörittävä nainen ei OTA VALTAA vaan hän tekee sen välttämättömän missä miehen pitäisi olla perheenjäsenenä mukana. Sillä ei ole mitään tekemistä vallan kanssa, vaan sen kanssa että mies on väärässä paikassa ollessaan sivussa.

Ja karu totuus on että MIES EI OLE PERHEEN KESKIPISTE, ja jos se suututtaa nyt tätä lapsenmielistä miestä niin voi hitsinvitsi.

Mies tekee itsensä tärkeäksi jos hän valitsee niin. Silloin hän on osa perhettä, ja osa sitä arkea ja siksi tärkeä.

Ei meidän jalkojemme välissä roikkuva mulkku tee meitä minkään arvoisiksi perheessä itsearvoisesti. Vaan se kuka olemme ihmisenä ja mitä teemme toisten, etenkin perheen eteen - on se minkä kautta meille muodostuu se arvo - jonka perhettä perustaessamme olemme luvanneet sille antaa!

Vierailija kirjoitti:

Mun mies 57v. kitisee ettei tämä huusholli ole hänen kotinsa. Tietenkään se ei ole. Tämä oli alkujaankin minun asuntoni! Kun hän muutti tähän, olin onnesta sykkyrällä! Ajattelin että nyt mun ei enää tartte itse tehdä, jaksaa ja osata kaikkea. Mitäs läksin? Ainuttakaan ruuvia hemmo ei ole seinään ruuvannut. Kertaakaan ei ole edes jälkiään siivonnut. Yhteenkään työhön ei ole osallistunut. Jatkuvaa kitinää ja marinaa vaan kaikesta. Miten tämä koskaan voisi edes ruveta tuntumaan hänen omalta kodiltaan, jos elää täällä kuin passattava vieras. Ei tietenkään! Ei noilla elkeillä!

Teidän kannattaa muuttaa erilleen ja ehkä seurustella sieltä käsin. Ehkä voit ostaa jonkun muun tekemään (aviomiespalvelu - siellä ei ole aviomiehiä vaan siis muuta) ne hommat joita et pysty. Sun pitää tehdä päätöksiä rohkeasti, ei muut tee sinun puolesta. Jos haluat parantaa elämää! Eikä huonontaa sitä. Onnea jatkoon.

Pirttihirmu kadulle heti etkä ota toista, koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kannattaa kyllä yrittää tavalla tai toisella saada asiat kuntoon parisuhteessa ja kotielämässä. Aluksi pitäisi pystyä katsomaan itseään kriittisesti ja muuttaa ihan aluksi omaa käytöstään, muita kun on vaikeampi muuttaa. Itse olen yrittänyt toimia näin, en tosin itse osaa ihan arvioida kuinka hyvin loppujen lopuksi olen siinä onnistunut.

Jos ensin on hoitanut omat tekemisensä kuntoon ja puoliso senkin jälkeen pitää miestä vaan hyvänä maksajana ja sopivana työvoimana, voi sitten miettiä muita vaihtoehtoja. Itse totesin tilanteen toivottomaksi jo vuosia sitten ja mietin vaihtoehtojani, jotka olivat yksinkertaistaen: jatkuva riitely, ero tai asian tilaan tyytyminen. Lasten vuoksi päätin pysyä maisemissa ja osallistua heidän elämään aktiivisesti. Hintana on että vaimoni on siinä rinnalla aika täydellinen sitruunanaamainen saamaton vapaamatkustaja, niin rahan kuin kotitöidenkin suhteen. Kohdallani tämä on täysin tietoinen päätös, eikä mikään siihen liittyvä harmita. Mieltä keventää erityisesti tietoisuus, että suhde lapsiin on hyvä ja uskon sen pysyvän hyvänä myös sen jälkeen kun he muuttavat kotoa ja itse välittömästi heidän jälkeensä. Vaihtoehtona näin itseni onnettomana viikonloppuisänä taistelemassa katkeran vaimon kanssa ihan kaikista lapsiin liittyvistä asioista. Tämmöinen valinta sopii mulle, mutta ei varmaankaan kaikille. Antoisa työ, kaverit ja joku satunnainen daami (jos kupeita oikein sattuu kuumottamaan) tuo sopivaa vastapainoa elämään näissä olosuhteissa.

Oma valintani oli pysyä lasten lähellä ja osana elämää lasten takia ja olla taistelematta suhdeasioista koska suhdetta ei ole. Muuttaa erilleen mutta pysyä maisemissa ja kohdella ex-kumppania arvostavasti ja ymmärtää sitä että hän olisi tahtonut toisin.

Vuoden verran hän jaksoi suhteen katkeamisen johdosta vihoitella, en heittänyt löylyä lisää - ja tajusi sitten että minusta on hyötyä enemmän yhteishuoltajana ja aktiivisena kanssavanhempana kuin katkeruuden kohteena. Jatkoin etäisänä (enempi kuin viikonloppu mutta vähempi kuin pääasiallinen huoltaja) ja nykyisin vanhemmuuden kautta suhde exään on sellainen että sain hänen asuntonsa avaimetkin tässä hiljattain koska se helpottaa lasten kanssa toimimista, eikä tee hänelle tai minulle kiusalliseksi istua kahvikupposelle tai satunnaisen elokuvan ääreen vaihtamaan kuulumisia muustakin kuin lasten asioista. Koen että huolehdin perustasolla myös exästäni ihmisenä sen verran kuin asiaan kuuluukin ihan jo siksikin että hän on lasteni äiti. Elareiden maksaminen on tässä systeemissä äärimmäisen luontevaa ja raha ei ole koskaan ollut ongelma vaikka sitä onkin äärimmäisen vähän.

Monella tapaa tuntuu että nyt perheemme voi paremmin kuin koskaan ennen, vaikka vanhemmat ovat erillään, kaikkein olennaisimmissa ja tärkeissä asioissa teemme jokseenkin saumatonta yhteistyötä, vanhempien roolit ovat sekä heille itselleen että lapsille OK ja tukevat kummankin elämäntilannetta, siis varsin tasapainoinen tilanne joka ei sisällä enää parisuhdetta mutta sisältää tarpeellisen ja perustellun suhteen kanssavanhempaan. Tämä oli paras ratkaisu, ei ihan niin hyvä kuin oikeasti toimiva ydinperhe - mutta järkevistä vaihtoehdoista silti ehdottomasti toimivin.

Täytyy sanoa, että olet aika hieno ihminen. :)

Kannat vastuusi ja ajattelet lastesi parasta. Olet myös saanut säilytettyä välit exääsi ja huolehdit hänestä, koska HÄN ON LASTESI ÄITI. Minusta noin käyttäytyy MIES. Moni saisi ottaa sinusta mallia. :)

Teidän kannattaa muuttaa erilleen ja ehkä seurustella sieltä käsin. Ehkä voit ostaa jonkun muun tekemään (aviomiespalvelu - siellä ei ole aviomiehiä vaan siis muuta) ne hommat joita et pysty. Sun pitää tehdä päätöksiä rohkeasti, ei muut tee sinun puolesta. Jos haluat parantaa elämää! Eikä huonontaa sitä. Onnea jatkoon.

--

Ja sekin että ootko antanut mahdollisuuden tehdä jotain hommaa. Ettet itse tee ensin liian nopeaan kaikkea ja liikaa. Onko kodissa enemmän sinun tavaraa, ehkä se ei tunnu toisen mielestä hänen kodiltaan. Mutta parempi asua erillään, se tilanne ei parane tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Sinä sentään maksat laskut, onhan sekin jotain. Minä naisena mietin myös että mikä on miehen paikka perheessä. Oman mielikuvani mukaan mies on tasavertainen aikuinen vaimon kanssa joka yhdessä kasvattaa lapsia ja hoitaa kotia. Mutta tämäpä onkin sellainen yhtälö että itse en ole sitä pystynyt koskaan toteuttamaan. Tai mieheni (nykyään ex) ulkoisti itsensä täysin kodista ja lasten elämästä. Minä yritin ottaa miehen huomioon; tehdä päivällinen niin että hän pääsee suoraan töistä ruokapöytään meidän seuraan. Mutta joka päivä tulo venyi ja venyi ja ruoka jäähtyi. Ehdottelin että veisi lapsia harrastuksiin ja harrastaisi lasten kanssa jotain mutta aina oli jotain muuta. Joten pikkuhiljaa opimme elämään erillistä elämää; hän töissä ja harrastuksissa, minä kotona kotitöitä tehden ja lapsia kasvattaen. Sittenpä meillä ei ollutkaan enää mitään yhteistä. Mies ei maksanut edes mitään kotiin ja lapsiin liittyviä laskuja joten kun mies yhtenä päivänä ilmoitti löytäneensä elämänsä rakkauden niin siinä se. Tokihan se otti koville mutta olin oppinut elämään yksin lasten kanssa eikä meidän elämässä juuri mikään muuttunut kun isä poistui kuvioista. Joten minä en todellakaan osaa vastata siihen mikä on miehen paikka perheessä.

Itse enää jaksa olla kiinnostunut suomalaisista naisista. En ole koskaan tavannut ketään naista, joka ei valittaisi. Kun kuuntelee kollegojen puheita, niin ei yhtään harmita elää yksin.

Sama täällä naisena. En ottaisi saman katon alle enää miestä asumaan. Kiintiö täynnä. Parisuhdetta takana 30 vuotta.

Voithan alkaa harrastaa jotain semmoisia juttuja mitä voi tehdä ilman perhettä. Saada elämään sisältöä niistä. Kirjojen lukeminen, lenkkeily, pyöräily, valokuvaaminen, pienoismallien rakennus jne. Maksat perheen laskut ja toivot että pärjäävät elämässään siinä missä sinäkin. Kun lapset on täysi-ikäisiä ja lähteneet, vaimon kanssa poikki niin sitten huomaat että ehkä et tarvinnutkaan koko perhettä. Alat taas elämään yksin omaa elämääsi.

Siis mä olen äiti (poika 10v) ja mulla on kokemusta kyllä perhe-elämästä.

Tuntuu, että ole tossun alla. Vaadi enemmän, miten niin et nuku naisesi kanssa? Miksi et osallistu lastesi elämään? Miksi et vaadi, että syötte yhdessä? Miksi et vaadi naiseltasi seuraa ja keskustelua?

Pistä kova kovaa vastaan! Tuo ei kuulosta parisuhteelta, vaan juuri siltä, että sinua pidetään perheessä vain laskujen maksajana. Miksi siedät sitä?

Sori että vastaukseni on vain miksi, miksi, miksi jne. Mutta sun pitää alkaa vaatiin oikeuksias, ei sun muijas sulle niitä tule tarjoomaan. Se on ikävä kyllä totuus!

Toi on tosi törkeetä v*ttuiluu, että esim. tekee ruuan itelleen ja kahelle muksulle, muttei sulle! Mitä ihmeen käytöstä se on?! Eikö perheen laskujen maksusta saa edes ruokaa? ( peti seuraa?)

Nyt oikeesti laitat homman järjestykseen, eihän tosta muuten mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Olet siinä mielessä oikeilla linjoilla, että lastenhoito on osaltasi minimoitu. Riittävää on, että mies tekee silloin tällöin lasten kanssa jotain speciaalia tai leikkii heidän kanssaan joskus.

Sinulle mitä ilmeisemmin siis pitäisi jäädä runsaasti aikaa omiin juttuihisi. Tästä pitäisi olla suorana seurauksena se, että pysyt elinvoimaisena ja pystyt antamaan vaimollesi huomiota, rakkautta ja hellyyttä, jota hän tarvitsee (hänhän purkaa sen kaiken lapsiin heitä hoitaessaan). Tämä on äärimmäisen tärkeätä, jotta parisuhteen toimimisen ja perheen koossapysymisen kannalta.

Moni iskä on parisuhdeosastolla täysin lamaannutettu sillä, että he osallistuvat (omasta tahdostaan tai pakotettuna) lastenhoitoon.

Olipas harvinaisen typerää puhetta.

NO MENE SINNE LAPSESI HARRASTEISIIN MUKAAN. ÄLÄ OLE LIIAN AIKUINEN..HARRASTELKAA YHDESSÄ PALLOPELEJÄ, LENTTISTÄ, SULKAPALLOA. KESKUSTELKAA, ÄLÄ JÄÄ SYRJÄÄN!

Vierailija kirjoitti:

Teidän kannattaa muuttaa erilleen ja ehkä seurustella sieltä käsin. Ehkä voit ostaa jonkun muun tekemään (aviomiespalvelu - siellä ei ole aviomiehiä vaan siis muuta) ne hommat joita et pysty. Sun pitää tehdä päätöksiä rohkeasti, ei muut tee sinun puolesta. Jos haluat parantaa elämää! Eikä huonontaa sitä. Onnea jatkoon.

 

--

 

Ja sekin että ootko antanut mahdollisuuden tehdä jotain hommaa. Ettet itse tee ensin liian nopeaan kaikkea ja liikaa. Onko kodissa enemmän sinun tavaraa, ehkä se ei tunnu toisen mielestä hänen kodiltaan. Mutta parempi asua erillään, se tilanne ei parane tuosta.

Olen antanut tehdä = olen pyytänyt apua, olen ehdottanut jotain huushollin parannuksia jne. Vastaus on olankohautus tai "sinä teet, mitä niitä hehkuttamaan". Kun tarvitsisin apua vaikka vaan jonkun kamppeen nostamiseen tai kolmatta kättä jonkun pitelemiseen, ei näytä kuuluvan herran toimenkuvaan. Kodissamme on todellakin enemmän minun kamaani kuin hänen. Eihän miehelläni ollut mitään tuotavaa kuin vaatteensa ja niitäkin nolon vähän ja vanhoja, vähän astioita ja yksi työpöytä tietsikka, kun tähän tuli. Ei voi tuntua hänen kodiltaan. Ei sitten millään konstilla. Ei tuntuis minunkaan kodilta!

Jäkäti jäkläkläkläklääääää. Mistä näitä mulkkuja oikein löytyy. Vali vali aloituksia miehiltä joissa ei ole tippaakaan miestä. Kuka ei saa toosaa, kuka ei saa tavata lapsiaan, kuka ei mitäkin. Erotako vai, ollako vai ei, siinäpä vasta kysymys. Kyllä on nykyajan miehet lapatossuja, ainakin näiden kirjoitusten perusteella. Menkää ja pankaa niitä vaimojanne, ai niin, eihän teillä edes seiso.

Ei kuulosta hyvältä tuo perhetilanne. Ehkä siinä ei ole hyvä ole kenelläkään. Tulee mieleeni, että voisi olla hyvä saada ulkopuolista apua tuohon tilanteeseen, jotta saataisiin ihmissuhteet ja sitä kautta perhetilanne kuntoon. Olisi olemassa avioliittoleirejä, joissa olen itse käynyt ja kokenut hyviksi ja on myös perheasianneuvottelukeskuksia, joissa voi käydä yksin tai yhdessä juttelemassa asiantuntijan kanssa. Itse olen tarvinnut ja saanut apuja niin avioliittoleireiltä kuin vertaistukiryhmistäkin. Toivon, että saatte koko perhe uutta uskoa ja halua yhteiseen yritykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kannattaa kyllä yrittää tavalla tai toisella saada asiat kuntoon parisuhteessa ja kotielämässä. Aluksi pitäisi pystyä katsomaan itseään kriittisesti ja muuttaa ihan aluksi omaa käytöstään, muita kun on vaikeampi muuttaa. Itse olen yrittänyt toimia näin, en tosin itse osaa ihan arvioida kuinka hyvin loppujen lopuksi olen siinä onnistunut.

Jos ensin on hoitanut omat tekemisensä kuntoon ja puoliso senkin jälkeen pitää miestä vaan hyvänä maksajana ja sopivana työvoimana, voi sitten miettiä muita vaihtoehtoja. Itse totesin tilanteen toivottomaksi jo vuosia sitten ja mietin vaihtoehtojani, jotka olivat yksinkertaistaen: jatkuva riitely, ero tai asian tilaan tyytyminen. Lasten vuoksi päätin pysyä maisemissa ja osallistua heidän elämään aktiivisesti. Hintana on että vaimoni on siinä rinnalla aika täydellinen sitruunanaamainen saamaton v

Miehen malli on uhrata itsensä naiselle ja lapsille, kuinka perin konservatiivista. Mikäs se naisen malli nykyään olikaan?

Vierailija kirjoitti:

NO MENE SINNE LAPSESI HARRASTEISIIN MUKAAN. ÄLÄ OLE LIIAN AIKUINEN..HARRASTELKAA YHDESSÄ PALLOPELEJÄ, LENTTISTÄ, SULKAPALLOA. KESKUSTELKAA, ÄLÄ JÄÄ SYRJÄÄN!

Meillä on juuri näin. Saa mies maksaa edes laskut kun siitä ei muuhun ole. Kyllä olen pyytänyt mukaan vaikka mihin, mutta itse ei halua joten kaivakoon kuvettaan sitten vaan.

Mulla on kanssa vähän samanlaista ongelmaa. Maksan perheen laskut joudun hoitamaan kummankin asiat palkastani 90% menee siis perheen elättämiseen. Eikä lapsi ole edes minun joudun maksaa lapsen menot jopa silloinkin kun hän menee "oikealle isällensä". Vietän lapsen kanssa melkein enemmän aikaa kuin äitinsä vien häntä elokuviin puistoihin korkeasaareen ja teemme kaikkea mitä vaan mieleen juolahtaa. Mä ymmärtäisin tilanteen jos olisimme naimisissa ja lapsi olisi meidän yhteinen. Miehen kyllä kuuluu kantaa vastuu ja elättää perheensä mutta kyllä naisen pitäis antaa miehelle myös se mitä se tarvitsee. Mies on myös esimerkillinen perheen keulakuva mikä ratkaisee hyvin paljon lapsien tulevaisuuden katselmia. Toivottavasti saatte asianne sopivasti raiteilleen ettei tule taas yhtä rikkinäistä perhettä. Mitä mielestäni on maailmassa ihan liikaa.

Elkää perustako perheitä, kun ette osaa niitä hoitaa. Niin maailmasta tulee parempi paikka. Käyttäkää ehkäisyä, kyllä se kutka silläkin lähtee alapäästä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kanssa vähän samanlaista ongelmaa. Maksan perheen laskut joudun hoitamaan kummankin asiat palkastani 90% menee siis perheen elättämiseen. Eikä lapsi ole edes minun joudun maksaa lapsen menot jopa silloinkin kun hän menee "oikealle isällensä". Vietän lapsen kanssa melkein enemmän aikaa kuin äitinsä vien häntä elokuviin puistoihin korkeasaareen ja teemme kaikkea mitä vaan mieleen juolahtaa. Mä ymmärtäisin tilanteen jos olisimme naimisissa ja lapsi olisi meidän yhteinen. Miehen kyllä kuuluu kantaa vastuu ja elättää perheensä mutta kyllä naisen pitäis antaa miehelle myös se mitä se tarvitsee. Mies on myös esimerkillinen perheen keulakuva mikä ratkaisee hyvin paljon lapsien tulevaisuuden katselmia. Toivottavasti saatte asianne sopivasti raiteilleen ettei tule taas yhtä rikkinäistä perhettä. Mitä mielestäni on maailmassa ihan liikaa.

Älä riko itseäsi.