Mies ihastunut työkaveriinsa - mitä teen?

Vierailija kirjoitti:

"Meillä meni kyllä niin että mies ei halunnut ja itse sai vongata hellyyttä ja seksiä "

Niinkin voi olla mutta silti on varsin yleistä että mies ei uskalla kertoa mitä haluaisi suhteessa koska miehelle on asetettu tietyt odotukset. Toisaalta miehen pitäisi olla aina halukas (jota itsekin odotit mieheltäsi) ja toisaalta pystyä hillitsemään halunsa pitkämielisesti juuri niin kauan kuin se nainen niin katsoon tarpeelliseksi.

niin paitsi että mies nai toista samaan aikaan eli halua oli vaikka valehtelu ettei ole

Anna kakkosta niin kyllä se toinen unohtuu.

 Viime päivinä myös lisääntynyt seksuaalinen halukkuus sai nyt viimeistään omat hälytyskellot soimaan.. 

Haaveileeko hän työkaveriaan kun panee sua?

Vierailija kirjoitti:

Viimeisin kirjoitus Ap on todella aikuismaista järkevää ajattelua ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että lapsien ja pitkän suhteen kanssa ei kannata tehdä mitään hätiköityjä päätöksia. Todella tärkeätä, että Teillä on hyvä puheyhteys.

Itse menetin mieheni yhteisen 28 vuoden jälkeen toiselle naiselle (toki sitä en alkuun tiennyt). Meillä oli läheisyyttä ihan loppuun asti, mikään ei varoittanut minua. Alkuun kyse oli vain "tauosta", sitten erilleen muutosta, että mies saa päänsä kuntoon jne. Kysyin moneen kertaan onko toista naista tms., vastaus oli aina kieltävä ja luotin siihen. 10 tuskaista kuukautta seisoin rinnalla ja olisin mennyt vaikka millaiseen solmuun, jotta olisin miehen takaisin saanut. Mies ei halunnut tavallaan erota, piti minua siinä. Lopulta minulle riitti, puheet ja teot eivät vastanneet tilannetta. Tiesin, että en toivu erosta ikinä, jos annan tilanteen jatkua. Vasta 1v 3 kk siitä kun kaikki alkoi niin minulle selvis

Ap:n tapaus on erilainen, sillä miehellä ei ollut suhdetta. Jos olisi ollut, niin ei hänen olisi tarvinnut ig-kuvia ja stooreja vahdata, vaan olisi voinut pitää yhteyttä. 

Lähes aina, kun mies haluaa erota, on taustalla toinen nainen. Minusta erityistä kieroutta miehessäsi osoittaa, ettei hän kertonut sinulle todellista tilannetta, vaan sait trauman vielä siitäkin, että sait tietää toista kautta. Toivottavasti olet hakeutunut terapiaan, sillä hiukan mietityttää viestissäsi se, ettei tuollaisesta kokemuksesta huolimatta näy vihaa ja kiukkua, joka kertoisi omien rajojen puolustamisesta ja vartioimisesta. Se olisi tärkeää, että voisit työskennellä nuokin tunteet läpi psykoterapiassa.

Tietysti levollisuudesta, seesteisyydestä ja tosiasioiden hyväksymisestä sekä kiltteydestäkin on hyötyä elämässä. Mutta on hyvin vaikea löytää omia voimiaan, jos aggressio jää piiloon eikä sitä uskalla ilmaista ja käsitellä. Silloin se tulee ilmi joko epäsuorasti itseä kohtaan (esimerkiksi vetämättömyytenä, masennuksena, ylitoimeliaisuutena) tai muita kohtaan (katkeruutena ja kateutena). Menetysten käsittely on vaikea asia, kun puhutaan pitkistä avioliitoista. Sanoisin, että ilman psykoterapiaa on vaikea päästä yli, siksi monet päättävät elää jatkossa yksin tai uusi suhde rakentuu ihmiseen, joka vastaa traumataustaan jotenkin.

mitä tekee suhteella ilman luottamusta 

omasta elämästään maanpäällisen helvetin

Älkää hyvät ihmiset tehkö niitä lapsia liian nuorina. Lähempänä 40 ehtii hyvin perustaa perheen.

Vierailija kirjoitti:

"Hyvää on se, että mies ei ole tehnyt mitään, vain ihastunut, mutta huonoa on se, ettei hän osaa puhua sinulle täysin totta tyytyväisyydestään. Eli hän on kärsinyt läheisyyden puutteesta, mutta ei ole kertonut siitä sinulle."

 

Näin miehenä sanoisin että tuo on äärimmäisen yleistä. Koko muu ympäristö toitottaa isäksi tulleelle miehelle miten hänen pitää ymmärtää sitä äitiä ja sitä että elämä muuttuu ja läheisyyttä ei enää ole samalla tavalla. Sen ymmärtämisestä tehdään miehen kypsyyden merkki. Valittaa ei saa koska äidillä on niin paljon vaikeampaa ja rankempaa ja hänen kehonsa muuttuu jne.

Tämä neuvonta on sinällään oikein ja ihan tarpeellista. Mutta valitettavasti se johtaa liian usein siihen että mies saattaa purra hammasta vuosikausia ja jättää omat ajatuksensa sivuun koska ajattelee että niin kuuluu tehdä. Ja että jos hän kertoo että tuntuu pahalta niin se on vain turhasta valittam

Olet oikeassa.

Millaista neuvontaa sinä tarkoitat? Ainakaan yksikään oikea psykoterapeutti ei anna tuollaisia neuvoja. Tietysti heti synnytyksen jälkeen ei yhdyntä onnistu, mutta läheisyys onnistuu silloinkin. Myös lapselle on haitallista, että vanhempien kontakti hiipuu, joten siihen tulisi erityisesti panostaa. Seksuaalisuushan lähtee kontaktista. Kahdesta tulee kolme tai neljä jne. joten se on uusi vaihe perheen elämässä, joka vaatii molemmilta työskentelyä. Ihannetapauksessa asioista puhutaan suoraan. Liiallinen kiltteys ei ole hyväksi, olipa kyseessä kumpi tahansa osapuolista.

Kilttien ihmisten ongelma on juuri se, että omista tarpeista ei uskalleta puhua eikä niitä ehkä edes tunnisteta (muuten kuin seksuaalisten tarpeiden osalta (miehet)). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hyvää on se, että mies ei ole tehnyt mitään, vain ihastunut, mutta huonoa on se, ettei hän osaa puhua sinulle täysin totta tyytyväisyydestään. Eli hän on kärsinyt läheisyyden puutteesta, mutta ei ole kertonut siitä sinulle."

 

Näin miehenä sanoisin että tuo on äärimmäisen yleistä. Koko muu ympäristö toitottaa isäksi tulleelle miehelle miten hänen pitää ymmärtää sitä äitiä ja sitä että elämä muuttuu ja läheisyyttä ei enää ole samalla tavalla. Sen ymmärtämisestä tehdään miehen kypsyyden merkki. Valittaa ei saa koska äidillä on niin paljon vaikeampaa ja rankempaa ja hänen kehonsa muuttuu jne.

Tämä neuvonta on sinällään oikein ja ihan tarpeellista. Mutta valitettavasti se johtaa liian usein siihen että mies saattaa purra hammasta vuosikausia ja jättää omat ajatuksensa sivuun koska ajattelee että niin kuuluu tehdä. Ja että jos hän kertoo et

 

itsellä meni 4 vk synnytyksen jälkeen, ku annoin pillua sitä ennen tietty tyydytin mieheni käsillä ja suulla ja hän hieroi tissejäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meillä meni kyllä niin että mies ei halunnut ja itse sai vongata hellyyttä ja seksiä "

Niinkin voi olla mutta silti on varsin yleistä että mies ei uskalla kertoa mitä haluaisi suhteessa koska miehelle on asetettu tietyt odotukset. Toisaalta miehen pitäisi olla aina halukas (jota itsekin odotit mieheltäsi) ja toisaalta pystyä hillitsemään halunsa pitkämielisesti juuri niin kauan kuin se nainen niin katsoon tarpeelliseksi.

niin paitsi että mies nai toista samaan aikaan eli halua oli vaikka valehtelu ettei ole

Voimme toki vain yksipuolisesti tuomita miehet sioiksi tai sitten yrittää ymmärtää että näidenkin pettämisten takana on usein ihan ymmärrettäviä syitä. Syiden ymmärtäminen ei myöskään ole sama asia kuin väärien tekojen hyväksyminen.

"Millaista neuvontaa sinä tarkoitat? "

Ihan juuri vaikka tätä nettiä ja sen erilaisia juttuja ja palstoja. Tai kaverit, tuttavat jne. Näistä ne tavalliset ihmiset ne ajatuksensa ammentavat, ei terapeutilta. Jos täällä mies kertoo miten "vaimo ei enää anna" niin juuri kukaan ei kerro että kyllä sinun on ihan ok tuntea niin että haluaisit lisää seksiä. Sen sijaan todella moni kertoo että sinun pitää ymmärtää naistasi ja miten ei se nyt vain halua arjen pyörityksen keskellä joten jos olet aikuinen mies niin sopeudu vain tilanteeseen.

Ja niin pitääkin neuvoa koska se on sinällään totta. Mutta tästä totuudesta ei seuraa se että sen miehen tunteet olisivat sinällään väärin tai että mies olisi huono mies koska kaipaa enemmän hellyyttä elämäänsä. Tai että niistä tunteista ei silti pitäisi oppia puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

"Millaista neuvontaa sinä tarkoitat? "

Ihan juuri vaikka tätä nettiä ja sen erilaisia juttuja ja palstoja. Tai kaverit, tuttavat jne. Näistä ne tavalliset ihmiset ne ajatuksensa ammentavat, ei terapeutilta. Jos täällä mies kertoo miten "vaimo ei enää anna" niin juuri kukaan ei kerro että kyllä sinun on ihan ok tuntea niin että haluaisit lisää seksiä. Sen sijaan todella moni kertoo että sinun pitää ymmärtää naistasi ja miten ei se nyt vain halua arjen pyörityksen keskellä joten jos olet aikuinen mies niin sopeudu vain tilanteeseen.

Ja niin pitääkin neuvoa koska se on sinällään totta. Mutta tästä totuudesta ei seuraa se että sen miehen tunteet olisivat sinällään väärin tai että mies olisi huono mies koska kaipaa enemmän hellyyttä elämäänsä. Tai että niistä tunteista ei silti pitäisi oppia puhumaan.

Samaa mieltä kaikesta kanssasi.

Oletko itse mies vai nainen ja minkä ikäinen? Oletko ollut psykoterapiassa näitä asioita käsittelemässä, itse ammattilainen vai miten olet asioista noin hyvin perillä? 

Miehille seksi merkitsee hieman eri asioita kuin naisille eli useimmiten miehelle seksi sisältää kaiken sen hyvän mitä suhde on. Miehelle siis se ettei seksiä ole, tarkoittaa melkein kaiken muunkin loppumista, sillä mies mittaa itseään ja suhdettaan seksin avulla. Ja myös naista. Tämä on silkkaa empiirisen kokemuksen perusteella havaittua mutua :)

Seksi ei siis miehelle ole vain seksiä. Jos nainen ei tätä ymmärrä, hän helposti ajautuu vaikeuksiin parisuhteissaan.

Toki on myös miehiä, jotka eivät halua seksiä, mutta se on paljon monimutkaisempi asia kuin tuo kuvaamani.

Kiitos viesteistä taas. Eilisen jälkeen taaskin tosi huono olla. Oon alkanut jotenkin inhoamaan itseäni tässä ihan kamalasti. Syyllistän itseäni siitä läheisyyden puutteesta ja siitä että ehkä olen vain kuvottava ja epähaluttava siihen toiseen verrattuna. Tuntuu etten voi vaan riittää miehelleni, kun hän vuoden jotain muuta katsellut. Ennen oon kuitenkin pitänyt itseäni ihan kauniina, mutta nyt näen vaan peilistä jonkun hirviön. Mies väittää että riitän, mutta ei se ole ainakaan näin ollut yli vuoteen. En voi mitenkään uskoa, etteikö tämä kaikki voisi tapahtua uudelleenkin. En voi luottaa mihinkään mitä sanoo enää.

Kaiken tämän lisäksi, oon kokenut nyt itsetuhoisuutta ja siihen liittyviä ajatuksia.. Meillä olisi se laivareissu huomenna ja koko viimeyön vain mietin, että hyppään sieltä laivasta mereen kun kaikki muut nukkuu. En ole pystynyt nukkumaan enkä syömään kunnolla, viime päivinä. Ruokahalu on vaan kadonnut kokonaan.  En tiedä, ihan kamala olla, enkä haluaisi näitä hirveitä ajatuksia päähäni.. En halua tätä oloa.. En oikeasti haluaisi ajatella tekeväni mitään peruuttamatonta itselleni, ei lapset voisi päästä siitä ikinä yli. Ahdistaa nämä kaikki ajatukset.

Mies ei missään nimessä halua pariterapiaan, vaikka sitä pyysin. Hän on niin idiootti, eikä usko että terapia voisi tehdä mitään.. En oikeen itsekään osaa hakea apua tähän omaan olooni, vaikka todellakin tiedostan, että pitäisi. Lähetin hänelle viestiä tästä mitä olen viimeyönä ajatellut, mutta ei selkeästi vain ymmärrä. Väittää vaan että kyllä kaikki ajatukset ajan kanssa ohi menee ja voit taas luottaa. Välittää mukamas paljon.

Ei, en tiedä miten tämän kaiken ja itseni voi muka korjata, kun tuntuu, että olen ihan hajalla. Ihan hirveä olo.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viesteistä taas. Eilisen jälkeen taaskin tosi huono olla. Oon alkanut jotenkin inhoamaan itseäni tässä ihan kamalasti. Syyllistän itseäni siitä läheisyyden puutteesta ja siitä että ehkä olen vain kuvottava ja epähaluttava siihen toiseen verrattuna. Tuntuu etten voi vaan riittää miehelleni, kun hän vuoden jotain muuta katsellut. Ennen oon kuitenkin pitänyt itseäni ihan kauniina, mutta nyt näen vaan peilistä jonkun hirviön. Mies väittää että riitän, mutta ei se ole ainakaan näin ollut yli vuoteen. En voi mitenkään uskoa, etteikö tämä kaikki voisi tapahtua uudelleenkin. En voi luottaa mihinkään mitä sanoo enää.

Kaiken tämän lisäksi, oon kokenut nyt itsetuhoisuutta ja siihen liittyviä ajatuksia.. Meillä olisi se laivareissu huomenna ja koko viimeyön vain mietin, että hyppään sieltä laivasta mereen kun kaikki muut nukkuu. En ole pystynyt nukkumaan enkä syömään kunnolla, viime päivinä. Ruokahalu on vaan kadonnut kokonaa

Voit mennä yksinkin. Jos rahat ovat vähissä, pääset ilmaiseksi Kirkon perheasiainneuvottelukeskukseen, siellä on töissä ammattilaisia (psykoterapeutteja) ja voit mennä, vaikka et kuuluisi kirkkoon. Pääset jonon ohi, koska olette lapsiperhe. Yksityiselle pääset nopeammin, se maksaa 85-110 euroa tunti. 

Monesti käy niin, että puoliso tulee kyllä perässä, kun toinen menee ensin. Hän haluaa tietää mitä siellä puhutaan, mutta yksinkin mennessä saat apua. 

Olet shokkivaiheessa, siihen kuuluvat myös itsetuhoiset ajatukset sekä tunteiden voimakas vaihtelu. Käyt läpi kiintymyssuhdetraumaa eikä se ole mikään leikin asia, apua voit kysyä myös neuvolan lääkäriltä. Jos sinulla on erittäin luotettava ystävä, niin puhu myös hänelle, älä jää yksin. Älä ota vastaan yksinkertaisia neuvoja kuten "jätä se". 

Uskon, että miehesi rakastaa sinua kuten ennenkin. Kuten joku jo toi ilmi, niin tämä tällainen on hyvin tyypillinen tilanne pikkulapsivaiheessa ja ruuhkavuosina ja siitä kyllä selvitään. Terapian avulla jopa vahvempaan ja parempaan suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viesteistä taas. Eilisen jälkeen taaskin tosi huono olla. Oon alkanut jotenkin inhoamaan itseäni tässä ihan kamalasti. Syyllistän itseäni siitä läheisyyden puutteesta ja siitä että ehkä olen vain kuvottava ja epähaluttava siihen toiseen verrattuna. Tuntuu etten voi vaan riittää miehelleni, kun hän vuoden jotain muuta katsellut. Ennen oon kuitenkin pitänyt itseäni ihan kauniina, mutta nyt näen vaan peilistä jonkun hirviön. Mies väittää että riitän, mutta ei se ole ainakaan näin ollut yli vuoteen. En voi mitenkään uskoa, etteikö tämä kaikki voisi tapahtua uudelleenkin. En voi luottaa mihinkään mitä sanoo enää.

Kaiken tämän lisäksi, oon kokenut nyt itsetuhoisuutta ja siihen liittyviä ajatuksia.. Meillä olisi se laivareissu huomenna ja koko viimeyön vain mietin, että hyppään sieltä laivasta mereen kun kaikki muut nukkuu. En ole pystynyt nukkumaan enkä syömään kunnolla, viime päivinä. Ruokahalu on vaan kadonnut kokonaa

"Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, muista että apua on saatavilla. Ensimmäinen askel itsetuhoisen olon helpottamiseksi on kertoa tilanteesta jollekin. Voit aloittaa MIELI ry:n Kriisipuhelimesta 09 2525 0111"

Kopioitu Mieli ry:n -sivuilta. Varmasti löytyy muitakin numeroita tai chatteja, joihin voi ottaa yhteyttä. Älä nyt jää ainakaan yksin ajatustesi kanssa.

Älä jaksa psykologi lässyttää. Ei näistä toivuta kuin ulkoisesti. Parisuhde ei tuu koskaa  olee entisellään aina muisto että välissä on ollut jotain muuta joku muu joka oli tärkeä joku jonka vuoksi hylättiin sivuutettiin  nöyryytettiin. ei siinä auta terapiat kun aina se paska nousee jostain pintaa  ja sama helvetti voi taas alkaa.

jokapäivä ku mies menee töihin saa miettii ketä se tänään nai ja naurattaa. oi ku ihana elämä!!!!

"Oletko itse mies vai nainen ja minkä ikäinen? Oletko ollut psykoterapiassa näitä asioita käsittelemässä, itse ammattilainen vai miten olet asioista noin hyvin perillä? "

Olen vähän yli viisikymppinen mies enkä ole sen kummemmin näitä asioita tutkinut, ihan vain itse omassa päässäni ajatellut. Ehkä olen mies joka yleensäkin pohtii asioita ja sitä sekä surauksia vähän keskimääräistä enemmän. Ja siitä sitten olen näitäkin ajatuksia ammentanut. 

"Miehille seksi merkitsee hieman eri asioita kuin naisille eli useimmiten miehelle seksi sisältää kaiken sen hyvän mitä suhde on. Miehelle siis se ettei seksiä ole, tarkoittaa melkein kaiken muunkin loppumista, sillä mies mittaa itseään ja suhdettaan seksin avulla. Ja myös naista. Tämä on silkkaa empiirisen kokemuksen perusteella havaittua mutua :)"

Olen samaa mieltä. Itse olen ajatellut että tämä juontaa juurensa usein sinne nuoruuteen. Monen miehen nuoruudessa oli se kaikken suurin hyväksymisen osoitus hänelle miehenä jos nainen halusi hänen kanssaan seksiä. Se oli asia joka oli sen miehuuden mitta ja kertoi että olet naisen silmissä mies. Ja siitä sitten jää päälle se ajatus että miehen miehisyys ja arvo näkyy siinä että nainen haluaa häntä seksuaalisesti. Vielä vuosikymmenten suhteessakin mies saattaa pitää yhtä torjuntaa osoituksen siitä että nainen ei rakasta eikä ne tuhannet edelliset kerrat paina enää mitään.

"Seksi ei siis miehelle ole vain seksiä. Jos nainen ei tätä ymmärrä, hän helposti ajautuu vaikeuksiin parisuhteissaan."

Näin on. Onneksi oma puolisoni on tämän ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

"Oletko itse mies vai nainen ja minkä ikäinen? Oletko ollut psykoterapiassa näitä asioita käsittelemässä, itse ammattilainen vai miten olet asioista noin hyvin perillä? "

Olen vähän yli viisikymppinen mies enkä ole sen kummemmin näitä asioita tutkinut, ihan vain itse omassa päässäni ajatellut. Ehkä olen mies joka yleensäkin pohtii asioita ja sitä sekä surauksia vähän keskimääräistä enemmän. Ja siitä sitten olen näitäkin ajatuksia ammentanut. 

 

"Miehille seksi merkitsee hieman eri asioita kuin naisille eli useimmiten miehelle seksi sisältää kaiken sen hyvän mitä suhde on. Miehelle siis se ettei seksiä ole, tarkoittaa melkein kaiken muunkin loppumista, sillä mies mittaa itseään ja suhdettaan seksin avulla. Ja myös naista. Tämä on silkkaa empiirisen kokemuksen perusteella havaittua mutua :)"

Olen samaa mieltä. Itse olen ajatellut että tämä juontaa juurensa usein sinne nuoruuteen. Monen mieh

Jälleen olemme samaa mieltä. Olet selvästikin todella fiksu mies ja fiksu on vaimosikin. Tuollaisista aineksista pitkät ja onnelliset liitot usein syntyvät, että halutaan ymmärtää toista sukupuolta ja tulla vastaan myös kuten sinunkin viestisi ilmentää. Vaatihan se paitsi tunne-elämän tasapainoisuutta, myös puhtaasti älykkyyttä. Kaikille ei ole yhtä helppoa asettua toisen asemaan, mutta älykkäille ihmisille se onnistuu helposti.

mä olen tollasen häntäheikin vaimo ja häpeän miestä ylikaiken. en tunne rakkautta vaan inhoa. en voi erota sillä hengen lähtö todellinen uhka. ammattilaiset myös arvioineet näin. 

Vierailija kirjoitti:

Älä jaksa psykologi lässyttää. Ei näistä toivuta kuin ulkoisesti. Parisuhde ei tuu koskaa  olee entisellään aina muisto että välissä on ollut jotain muuta joku muu joka oli tärkeä joku jonka vuoksi hylättiin sivuutettiin  nöyryytettiin. ei siinä auta terapiat kun aina se paska nousee jostain pintaa  ja sama helvetti voi taas alkaa.

Se voiko toipua riippuu tilanteesta ja osapuolista. Suhde voi rikkoontua korjaamattomasti pienestäkin asiasta myös jos puoliso ei pysty antamaan anteeksi, vaikka toinen kuinka anoisi, sovittaisi ja yrittäisi parhaansa. Silloin on paras erota.

Itse olen sellainen, että luottamuksen menettäminen tarkoittaa kunnioitulsen menettämistä. Kuka tahansa voi pettää ja ne jutut ovat pääasiassa aika surkeita. Tunnen itseni, en voisi suhdetta jatkaa, koska en voisis kunnioittaa eli rakkaus loppuu. En ryhdy ketään kyttäämään, siinähän menisi mielenterveys.

Mikä sua pitää tuollaisessa suhteessa?