Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ihastunut työkaveriinsa - mitä teen?
19.05.2024 |
Mieheni on ainakin hyvin todennäköisesti ihastunut työkaveriinsa. Hän on parin kuukauden sisällä alkanut kiinnittämään huomattavasti enemmän huomiota omaan ulkonäköönsä ja panostanut siihen. Varjelee myös puhelintaan kuin haukka ja vähän väliä viestittelee hymyssä suin. Viime päivinä myös lisääntynyt seksuaalinen halukkuus sai nyt viimeistään omat hälytyskellot soimaan..
Menin tässä puoliksi vahingossa katsomaan hänen googletilinsä selaushistoriaa meidän yhteiseltä tabletilta. Päivittäin selailee ja katselee työkaverinsa kuvia, hyvin epämääräisiin aikoihin.. Ihan viimeisenä illalla tai todella aikaisin aamulla ennen töihin lähtöä.. ja välillä keskellä päivää.
Ihan fyysisesti kuvottava olo ja nyt ahdistaa. Ollaan juuri kolmekymppisiä, oltu yhdessä 12 vuotta, 3 yhteistä lasta. Aiemmin ei ole ollut mitään vastaavaa tilannetta
Työkaverilla on myös lapsia ja mies, en siis usko että olisi mitään pettämistä tapahtunut kuitenkaan. Ovat kuitenkin päivittäin tekemisissä toimistolla 08-16 ainakin, välillä saattaa venähtää ylitöiksi, mutta en tiedä onko tämä kyseinen nainen siellä paikalla.
Miten etenen ja mitä teen? Otanko asian puheeksi vai miten saan tämän pois mielestäni? Tuntuu tosi pahalta, että hän kuolaa työkaverinsa perään joka päivä.
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Joskus sitä miettii millainen reppana keksii näitä juttuja. Siinä on varmaan hyvä mieli kuolinvuoteella, ajatellen elettyä elämäänsä.
Tämäpä. Elämä menee netissä sepitellen tarinoitaan. Joku pakkomielle ja riippuvuus siihen selvästi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä kirjoitukset eivät voi olla 30-vuotiaalta kolmen pienen lapsen äidiltä. Aivan liian epäkypsää.
Ei kukaan tuossa elämäntilanteessa mieti avioeroa sen vuoksi, että nuori terve heteromies on katsellut nuoren naisen asiallisia (työpaikan sivut, insta, ei OF tai muu pornosivu) valokuvia.
Jos olisi totta, sanoisin että sinulla ap on kuitenkin ihan hyvä, uskollinen mies. Olet hänet itse valinnut ja lapset tehnyt.
Älä nyt hyvä ihminen vain oman suunnattoman epävarmuutesi takia riko lastesi perusturvallisuuden tunnetta ja perhettä.
Provo tämä on - mutta jos jossain todella tämmöinen teinikolmekymppinen perheenäiti on niin: Kasva aikuiseksi.
Ap on mies. Todennäköisesti sarjapettäjä itse.
Lähtisin. Tuosta ei ole pitkä matka fyysiseen uskottomuuteen. Moni paneskelee varattuna ihan siellä työpaikalla. Älä ole liian sinisilmäinen.
Ainahan noita työpaikkaromansseja on ollut ja on. Varsinkin jos mies pomo ja nainen alainen. Viikonloppuisin tehdään inventaariota kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n. 85% kaikista lapsista no ns. käenpoikasia. Kysymys kuuluukin onko se ap:n tapauksessa kaksi vai kolme lasta.
Varjelee puhelintaan kuin haukka, viestittelee kotonaan hymyssä suin kuin teinityttö vaikka kyseessä aikuinen mies ja yllärinä yhteinen tabletti täynnä hakuja ko. naisesta. Kaiken kukkuraksi tosiaan jo mainittu äidin ihan teinin henkinen kypsyysaste vaikka 3 lasta ja ikää kolmekymmentä. Huonon tarinan keksit tälläkin kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainahan noita työpaikkaromansseja on ollut ja on. Varsinkin jos mies pomo ja nainen alainen. Viikonloppuisin tehdään inventaariota kahdestaan.
Mikä ihme saa naiset pettämään rakasta puolisoaan niin helposti? Onko se pomon status ja varallisuus? Näkevätkö naiset hänessä mahdollisuuden urakiihdytykselle?
Tunteille ei voi mitään, vaikka kuinka tahtoisi. Ihastumisia elämässä nyt vain joskus tulee. Teoille taas tietenkin voi. Se ahdistaa että itse tuntee olevansa tuossa kokonaisuudessa matkustajana ja ei voi muuta kuin vain olla. Mutta harva puoliso oikeasti pettää, vaikka olisikin miten ihastunut tahansa. Koittakaa keskustella asiasta. Toimivin keino päästä ihastuksesta yli on olla näkemättä tai nähdä vain juuri sen verran mikä on aivan pakko. Kyllä se ihastus ajan kanssa ohi menee, mutta näkeminen, viestittely tms. vain pitkittää ja vaikeuttaa sitä yli pääsemistä. Eli keskustelkaa asiasta, että mitä sille olisi tehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunteille ei voi mitään, vaikka kuinka tahtoisi. Ihastumisia elämässä nyt vain joskus tulee. Teoille taas tietenkin voi. Se ahdistaa että itse tuntee olevansa tuossa kokonaisuudessa matkustajana ja ei voi muuta kuin vain olla. Mutta harva puoliso oikeasti pettää, vaikka olisikin miten ihastunut tahansa. Koittakaa keskustella asiasta. Toimivin keino päästä ihastuksesta yli on olla näkemättä tai nähdä vain juuri sen verran mikä on aivan pakko. Kyllä se ihastus ajan kanssa ohi menee, mutta näkeminen, viestittely tms. vain pitkittää ja vaikeuttaa sitä yli pääsemistä. Eli keskustelkaa asiasta, että mitä sille olisi tehtävissä.
Tämä Ettekä te muut pitkissä suhteissa olleet ole muka koskaan ihastuneet kehenkään toiseen? Eihän se ole mitenkään tavatonta. Teot määrittää, onko siinä mitään pahaa eli se, mihin asti ihastumisen kanssa mennään. Tämä nyt kuulostaa aika viattomalta ihastumiselta samanlaisessa elämäntilanteessa olevaan ihmiseen josta tuskin mitään enempiä seuraa.
Ymmärrän, että tuntuu tietenkin pahalta. Mutta näin voisi käydä ap sinullekin ja tuleekin varmasti pitkän suhteen aikana käymään. Boostaa monesti hyvällä tavalla sitä olemassa olevaa oikeaa suhdetta myös. Harva nyt satunnaisen ihastuksen vuoksi mitään suurempia liikkuja siltikään tekee, eikä se poissulje myöskään miehesi tunteita sinua kohtaan.
Ap, mikä on tilanne nyt? Oletteko jutelleet lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitkässä suhteessa ihastunut toiseen. En silti pettänyt millään tasolla. Myös työkaveri oli eli en minä hakenut mitään.
Meidän oma suhde oli ihan karilla siinä vaiheessa jo. Mieheni myönsi itsekin heti ja ymmärtäväisesti, että ei ole ihmekään kun hänhän on jättänyt minut täysin huomiotta, ei ole osoittanut rakkautta pitkiin aikoihin eikä oikein muutakaan.
Kerroin siis hänelle ihastuksesta (oli niin vahva tunnemyrsky päällä etten voinut loputtomiin salata) ja tämä oli hänen vastauksensa minulle.
Oli hän muka näön vuoksi vähän mustasukkainenkin mutta sittemmin selvisi, että hänellä oli ollut jo useampi salasuhde ja silläkin hetkellä vieras nainen kierroksessa.
Valvoin öitä ja kävelin tuona toiseen rakastumisaikana ihan järkyttäviä määriä, laihduin viisitoista kiloakin. En voinut syödä, en olla paikallaan. Näytin paremmalta kuin koskaan, mutta olin hirvittävän ahdistunut.
En pettänyt. Ei se ole pakko. Olin sinnikkäästi hyvä ja uskollinen vaimo, vielä senkin jälkeen kun laitoin eron vireille. Annoin mahdollisuuksia, mutta ei.
Rakastin aviopuolisoani yli kaiken, mutta hän ei kyennyt lopettamaan uskottomuuttaan. Rakastin myös itseäni. Toiseen ihastuminen oli eräs tapa oireilla tilannettamme, jota en alkuun edes tajunnut. Luotin mieheeni kuin vuoreen.
Monet aikuiset ihmiset omaavat hyvät elämänarvot ja kykenevät myös itsehillintään. Itse asiassa harrastin seksiä toisen miehen kanssa vasta 6-7 vuoden päästä avioeron voimaan tulemisesta.
En ollut ikinä ihastukseni kanssa suhteessa tai mitenkään. Kunnioitin hänenkin parisuhdettaan.
Tämä kaikki tapahtui minulle ollessani myös vain vähän yli kolmikymppinen. Mieheni kanssa teinistä, ei lapsia. Tämä on todellista elämää ja ajattelua kolmikymppiseltä. Tänään viisikymppisenä olen toki vielä paljon kypsempi ja syvällisempi ihminen.
Joten ap on selvästi joku tyhjäpää teinijonne täällä provoilemassa.
Otat puheeksi mahdollisimman pian. Ja koita saada joku asiallinen keskustelu aikaiseksi. Sitten voit miettiä pääsetkö sinuiksi asian kanssa, vai meneekö lusikat jakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostavia reaktioita tullut tänne. Ehkä olen vähän lapsellisesti ajatellut, että olisin aina vain se ainut mieheni mielessä, eikä voisi ihastua muihin. Satuttaa vain paljon kun tiedän, että on jo vuoden ajan niitä ihastuksen kuvia katsellut, eikä ole edes yrittänyt lopettaa.
Luotto ei ole kovin korkealla, kun ei ole voinut tästä ihastuksesta kanssani aiemmin puhua. En tiennyt voinko enää luottaa mihinkään hänen puheisiinsa, siihenkään että naisen ja hänen välillä ei ole mitään. Päätin lähestyä yhtä mieheni luotettavaa työkaveria viestillä ja varmistaa, ettei naisen ja mieheni välillä ole mitään. Kysyin hänen näkemystään. Oli kovin ymmärtäväinen ja totesi, että nainen on hänen vanha tuttu ja todella onnellisesti naimisissa. Ei missään tapauksessa vaarantaisi omaa suhdettaan ja onneaan. Toivoi meille kaikkea hyvää ja että saisimme asiat kuntoon.
Tämän kuuleminen helpotti oloani ja voin uskoa, että ihastuminen on vain mieheni pään sisällä, eikä mitään muuta.
Ollaan keskusteltu nyt paljon tästä kaikesta. Mies oli poissa toimistolta eilen ja tänään. Aikoo näyttää olevansa luottamuksen arvoinen ja olla enemmän läsnä arjessa ja mukana kaikessa.
Ongelmaksi on nyt tullut lähinnä omat vihamieliset ja ailahtelevat tunteeni miestä ja hänen toimintaansa kohtaan. En tiedä voinko antaa anteeksi tuota vuoden ajan kestänyttä pakkomiellettä. Mieheltä löytyi myös puhelimestaan screenshotteja sen naisen igtarinoista. Välillä itkettää, sitten suututtaa ja tekee mieli luovuttaa ja muuttaa pois, silti eilen olimme läheisissä tunnelmissa, mutta ahdistaa että ajatteleeko hän sitä naista samalla..
Ap
Olen nyt ehkä tähän lisäksi omalla ailahtelevuudellani ja käytökselläni saanut mieheni tässä ahdistumaan. Pidän tallessa kaikkia niitä screenshotteja hänen hakutuloksistaan.. Menin uhkailemaan, että jos tämä työkaverin stalkkaushomma vielä hänen osaltaan jatkuu, niin lähetän ne kaikki naiselle.
On nyt aika vihainen, pelkää että lähetän ne jossain vaiheessa suutuspäissäni tai kiristäisin häntä niillä kokoajan. Haluaisi että poistaisin ne. En vaan tiedä, en luota ja haluan olla tässä tilanteen päällä ja ainakin katsoa osaako olla luottamuksen arvoinen. Haluan, että panostaa tähän varmasti, eikä varmana jatka sitä työkaverin kuolaamista. Voi olla kuitenkin, että tämä nyt pahentaa vain tilannetta. Ehkä pitäisi vain yrittää luottaa ja poistaa todistusaineisto?
Ap
Miehellä ei ole tällä hetkellä mitään sananvaltaa sinun tallennuksiisi. Pidä todisteet ainakin toistaiseksi.
Kun olet joidenkin päivien kuluttua rauhoittunut, sinulle saattaa käydä kuten minulle vastaavassa tapauksessa: tunteesi miestäsi kohtaan kuolevat. On vaikea nähdä miestä enää sellaisena kuin hänet 'muistat' vuosien ajalta aina viime päiviin saakka.
Miehelläsi on ollut todellinen pakkomielle tuosta naisesta jos on yli vuoden stalkannut netissä tätä. Huh. Tuo ei ole ollut mitään viatonta pikku ihastusta.
Vierailija kirjoitti:
Nämä kirjoitukset eivät voi olla 30-vuotiaalta kolmen pienen lapsen äidiltä. Aivan liian epäkypsää.
Ei kukaan tuossa elämäntilanteessa mieti avioeroa sen vuoksi, että nuori terve heteromies on katsellut nuoren naisen asiallisia (työpaikan sivut, insta, ei OF tai muu pornosivu) valokuvia.
Jos olisi totta, sanoisin että sinulla ap on kuitenkin ihan hyvä, uskollinen mies. Olet hänet itse valinnut ja lapset tehnyt.
Älä nyt hyvä ihminen vain oman suunnattoman epävarmuutesi takia riko lastesi perusturvallisuuden tunnetta ja perhettä.
Provo tämä on - mutta jos jossain todella tämmöinen teinikolmekymppinen perheenäiti on niin: Kasva aikuiseksi.
Minä olen aloittajaa kymmenen vuotta vanhempi ja todellakin, jos mulle selviäisi, että mieheni on jo vähintään vuoden verran ollut ihastunut työkaveriinsa ja päivittäin kuolannut tämän kuvia, olivatpa miten asiallisia tahansa, laittaisin eron vireille. Eihän tuossa tilanteessa (anteeksi ap, jos vielä luet ketjua) ole mitään varmuutta siitä, että juttu olisi pysynyt vain kuvien katselun tasolla. Mieshän varmasti väittää niin, kun on kiinni jäänyt, jos tietää, ettei ihastuksen kanssa voi koskaan mitään enempää saada kuin satunnaista seksiä kopiohuoneessa, mutta totuus voi olla aivan toinen.
Vaikka olisikin totta, ettei mitään ole tapahtunut, eikä ihastuksen kohde ole edes tietoinen miehen tunteista, miten tuollaiseen mieheen voisi ikinä enää luottaa? Sehän voi iskeä silmänsä kehen tahansa milloin tahansa ja joku kerta voi hyvinkin käydä niin, että ihastuksen kohde on sekä vapaa että kiinnostunut miehestä myös. Se on menoa sitten. Luottamus on parisuhteen peruskivi. Jos se rapautuu, parisuhde romahtaa. Ihan kuin talo romahtaa, jos kivijalka murenee.
Ap:n tilanteesta tekee vielä kurjemman se, että mies on pitänyt peliään, kun kotona on pieni vauva. Kertoo minusta kaiken oleellisen miehestä, jos tuossa elämäntilanteessa vieraat naiset on se, mikä eniten kiinnostaa. Lasten perusturvallisuudentunne menee tuossa kyllä ihan ilman eroakin, eikä se mikään parisuhteen malli ole kenellekään, että vanhemmat ovat yhdessä vain siksi, ettei ydinperhettä voi rikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkässä suhteessa ihastunut toiseen. En silti pettänyt millään tasolla. Myös työkaveri oli eli en minä hakenut mitään.
Meidän oma suhde oli ihan karilla siinä vaiheessa jo. Mieheni myönsi itsekin heti ja ymmärtäväisesti, että ei ole ihmekään kun hänhän on jättänyt minut täysin huomiotta, ei ole osoittanut rakkautta pitkiin aikoihin eikä oikein muutakaan.
Kerroin siis hänelle ihastuksesta (oli niin vahva tunnemyrsky päällä etten voinut loputtomiin salata) ja tämä oli hänen vastauksensa minulle.
Oli hän muka näön vuoksi vähän mustasukkainenkin mutta sittemmin selvisi, että hänellä oli ollut jo useampi salasuhde ja silläkin hetkellä vieras nainen kierroksessa.
Valvoin öitä ja kävelin tuona toiseen rakastumisaikana ihan järkyttäviä määriä, laihduin viisitoista kiloakin. En voinut syödä, en olla paikallaan. Näytin paremmalta kuin koskaan, mutta olin hirvittävän ahdistunut.
En pettänyt. Ei se ole pakko. Olin sinnikkäästi hyvä ja uskollinen vaimo, vielä senkin jälkeen kun laitoin eron vireille. Annoin mahdollisuuksia, mutta ei.
Rakastin aviopuolisoani yli kaiken, mutta hän ei kyennyt lopettamaan uskottomuuttaan. Rakastin myös itseäni. Toiseen ihastuminen oli eräs tapa oireilla tilannettamme, jota en alkuun edes tajunnut. Luotin mieheeni kuin vuoreen.
Monet aikuiset ihmiset omaavat hyvät elämänarvot ja kykenevät myös itsehillintään. Itse asiassa harrastin seksiä toisen miehen kanssa vasta 6-7 vuoden päästä avioeron voimaan tulemisesta.
En ollut ikinä ihastukseni kanssa suhteessa tai mitenkään. Kunnioitin hänenkin parisuhdettaan.
Tämä kaikki tapahtui minulle ollessani myös vain vähän yli kolmikymppinen. Mieheni kanssa teinistä, ei lapsia. Tämä on todellista elämää ja ajattelua kolmikymppiseltä. Tänään viisikymppisenä olen toki vielä paljon kypsempi ja syvällisempi ihminen.
Joten ap on selvästi joku tyhjäpää teinijonne täällä provoilemassa.
Ja palstan spérmaäpärít tarttuvat syöttiin ja alkavat haukkumaan miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ihastuu enemmän tai vähemmän johonkin toiseen jossain vaiheessa. Joka muuta väittää, valehtelee. Siitä näkökulmasta aika tekopyhiä kommentteja.
Eivät ne välttämättä ole tekopyhiä. Niiden esittäjät eivät vaan ole (vielä) itse ihastuneet johonkin toiseen parisuhteessa ollessaan.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä hän on löytänyt kirppikseltä vanhoja SINÄMINÄ lehtiä, samantasoista tarinankerrpntaa oli niissäkin aikoinaan. Tästäkin olisi voinut muutaman kymmenen markkaa saada jos olisi sinne tarjonnut.