Mies ihastunut työkaveriinsa - mitä teen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihastuu enemmän tai vähemmän johonkin toiseen jossain vaiheessa. Joka muuta väittää, valehtelee. Siitä näkökulmasta aika tekopyhiä kommentteja.

Mäkin ihastuin aikanani työkaveriin, ja aika kovasti, mutta en silti tehnyt mitään. Flirttaileva viestittely olisi omasta mielestä rikkonut törkeästi uskollisuuden rajoja. Muutaman kuukauden riuduin ihastuksen kourissa, mutta kyllä se siitä tasoittui, koska tiesin myös että ihastuksia voi tulla vaikka  on parisuhteessa. Se mitä teet kun ihastut kertoo parisuhteen laadusta. 

Toisaalta jos mies ei ole tehnyt mitään muuta kuin katsellut ihastuksensa kuvia niin ei tuo mielestäni paha ole. Minäkin olen ollut ihastunut parisuhteessa ollessani ja katsellut ihastukseni kuvia somesta. Ei siitä kenellekään mitään haittaa ollut, kun ei kumppanini siitä saanut tietää.

Vertautuu mielestäni pornon katsomiseen eli kaikki tietävät että melkein kaikki sitä tekevät, mutta mieluummin sen tekee yksityisesti. Myös parisuhteessa tietty yksityisyys on salliittua, kaikkea ei tarvitse jakaa kumppanin kanssa.

Mä olen ap miehesi tilanteessa, tosin me myös töissä pussailemme ja hieman jotain muutakin. Olen ollut korviani myöten rakastunut työkaveriini jo useamman vuoden, mutta ei hän vaimoaan jätä, en oikein tiedä mitä hän haluaa. En ole siis omaakaan miestä jättänyt, mutta en ole saanut hänelle asiasta kerrottua, en tiedä edes miten kertoisin. En uskalla heittää työkaveriani bussin alle, etenkin kun he ovat mieheni kanssa ihan hyvää pataa.

Toisilla nämä ihastukset menevät ja tulevat, toisilla ne ovat vuosia, ehkä loppuelämän. Kuinka moni oikeasti suhteessaan rakastaa vain omaa puolisoaan eikä salaisesti myös jotain muuta?

Vierailija kirjoitti:

On ihan ymmärrettävää tuntea noin, mutta älä tee mitään hätiköityä.

Mielestäni te olette juuri sellainen pariskunta, joka voisi hyötyä pariterapiqsta. Laittakaa hakemus vetämään, kannattaa käydä sellaisessa. Erota voi sen jälkeenkin, jos haluaa,mutta se on sitten pohditumpaa. Lisäksi olet silloin ainakin katsonut sen terapiakortinkin.

Te olette niin nuorina menneet yhteen ja vielä kolme lastakin siihen ja vielä kolmikymppisiä. Näin 50+ näkökulmasta katsoen jotain tuollaista saattoi odottaakin jossain vaiheessa tapahtuvaksi. Teillä on ollut niin rankkoja vuosia ja olette vielä nuoria itsekin ja nuoruus jäänyt ns elämättä, että ihan aidosti ajattelen, että mies on vasn lapsiperhevaiheessa voinut hetkeksi seota, vaikka oikeasti rakastaisi sinua eniten. Ihminen kypsyy ja aikuistuu tuossa iässä vielä, itse olin kolmikymppusenä vielä aika keskeneräinen. Luulen että miehelläkin on aikuistuminen ollut vielä vaiheessa.

<

Itsekin vähän vastaavan kokeneena sanoisin, että tässä puhuu järjen ääni. Kaikki ihastuu joskus ja haaveilee ihastuksestaan. Mies ei ole todistetusti tehnyt muuta mokaa kuin jättänyt sivuhistoriansa poistamatta. Voi tietty olla että on tehnyt muutakin, mutta emme tiedä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt ehkä tähän lisäksi omalla ailahtelevuudellani ja käytökselläni saanut mieheni tässä ahdistumaan. Pidän tallessa kaikkia niitä screenshotteja hänen hakutuloksistaan.. Menin uhkailemaan, että jos tämä työkaverin stalkkaushomma vielä hänen osaltaan jatkuu, niin lähetän ne kaikki naiselle.

On nyt aika vihainen, pelkää että lähetän ne jossain vaiheessa suutuspäissäni tai kiristäisin häntä niillä kokoajan. Haluaisi että poistaisin ne. En vaan tiedä, en luota ja haluan olla tässä tilanteen päällä ja ainakin katsoa osaako olla luottamuksen arvoinen. Haluan, että panostaa tähän varmasti, eikä varmana jatka sitä työkaverin kuolaamista. Voi olla kuitenkin, että tämä nyt pahentaa vain tilannetta. Ehkä pitäisi vain yrittää luottaa ja poistaa todistusaineisto?

 

Ap

Rauhoitupa nyt, anna ajan kulua ja mieti sitten huolellisesti, mitä voittaisit nolaamalla miehesi perinpohjaisesti tuon naisen ja muun työyhteisön silmissä. Teillä on pieniä lapsia ja joudutte olemaan tekemisissä toistenne kanssa vuosikausia, vaikka eroaisitte. Haluatko mieheesi asialliset vai tulehtuneet välit?

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei ole tällä hetkellä mitään sananvaltaa sinun tallennuksiisi. Pidä todisteet ainakin toistaiseksi.

Kun olet joidenkin päivien kuluttua rauhoittunut, sinulle saattaa käydä kuten minulle vastaavassa tapauksessa: tunteesi miestäsi kohtaan kuolevat. On vaikea nähdä miestä enää sellaisena kuin hänet 'muistat' vuosien ajalta aina viime päiviin saakka.

Miehelläsi on ollut todellinen pakkomielle tuosta naisesta jos on yli vuoden stalkannut netissä tätä. Huh. Tuo ei ole ollut mitään viatonta pikku ihastusta.

Ei se ole mikään pakkomielle vaan ihan normaali ihastus. Juuri noinhan ihastuneet ihmiset toimivat: menevät sekaisin ja tekevät omituisia asioita, kuten tuijottelevat ihastuksensa kuvia. Ettekö muka koskaan ole olleet ihastuneita vai ettekö vain muista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei ole tällä hetkellä mitään sananvaltaa sinun tallennuksiisi. Pidä todisteet ainakin toistaiseksi.

Kun olet joidenkin päivien kuluttua rauhoittunut, sinulle saattaa käydä kuten minulle vastaavassa tapauksessa: tunteesi miestäsi kohtaan kuolevat. On vaikea nähdä miestä enää sellaisena kuin hänet 'muistat' vuosien ajalta aina viime päiviin saakka.

Miehelläsi on ollut todellinen pakkomielle tuosta naisesta jos on yli vuoden stalkannut netissä tätä. Huh. Tuo ei ole ollut mitään viatonta pikku ihastusta.

Ei se ole mikään pakkomielle vaan ihan normaali ihastus. Juuri noinhan ihastuneet ihmiset toimivat: menevät sekaisin ja tekevät omituisia asioita, kuten tuijottelevat ihastuksensa kuvia. Ettekö muka koskaan ole olleet ihastuneita vai ettekö vain muista?

Eivät naiset ihastu mieheen vaan johonkin mitä mies pystyy tarjoamaan.

Iso ero.

Tunnetilat vaihtelevat nyt niin paljon.. Olen taaskin sillä linjalla, että koko suhde on pilalla. Aiemmin päivällä ajattelin, että ehkä tämä tästä, mutta ei. En vain pysty enää luottamaan. En vaan voi enää jatkaa tätä. On niin rikottu olo, vaikkei sitä fyysistä pettämistä olekaan ollut. Niin paha olla ja itkettää.

Alan etsimään uutta kämppää ja selvittelemään asioita. Eiköhän ole parempi kaikille loppujen lopuksi. Lapset tottuvat varmasti ja voivat paremmin, kun eivät joudu katsomaan vanhempien olotilaa. Oon yrittänyt pidättää näitä tunteita lasten edessä, mutta todella vaikeaa ja vähän väliä vaan itkettää. Ei tunnu hyvältä tässä nyt. Ja saapahan sitten miehenikin vapauden runkata taas työkaverinsa kuvalle, niin paljon kun sielu sietää..

Ap

Tunnetilat vaihtelevat varmasti vielä viikkoja. Siksi täällä kokeneemmat sanovat sinulle, että älä tee mitään hätiköityä. Anna tunteiden tasaantua ja tee päätöksiä vasta sitten, kun kykenet ajattelemaan selkeästi ja punnitsemaan eri vaihtoehtojen vaikutuksia, hyviä ja huonoja puolia.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetilat vaihtelevat varmasti vielä viikkoja. Siksi täällä kokeneemmat sanovat sinulle, että älä tee mitään hätiköityä. Anna tunteiden tasaantua ja tee päätöksiä vasta sitten, kun kykenet ajattelemaan selkeästi ja punnitsemaan eri vaihtoehtojen vaikutuksia, hyviä ja huonoja puolia.

Kiitos vielä tästä. Ja kaikille muillekin viestiketjuun osallistuneille ideoista ja mielipiteistä. Tänne vuodattaminen on auttanut tässä ikävässä tilanteessa.

Sovittiin miehen kanssa, että otetaan rauhassa ja keskustellaan asioista avoimesti aina iltaisin. Nyt on jo hieman parempi olla ja olemme olleet nyt lähekkäin enemmän kuin pitkiin aikoihin. Koitan luoda yhteyttä ja luottamusta uudelleen. 

Luulen, että tähän ihastumiseen on paljonkin voinut vaikuttaa meidän läheisyyden puute. Arki mennyt aina tässä lasten kanssa puuhatessa ja kotitöissä ym. eikä yhteistä aikaa ole oikein kumpikaan jaksanut siihen päälle ottaa. Nuorimmaisen odotusaika oli ehkä myös käänteentekevä, fyysinen läheisyys oli hankalaa silloin. Jäi sitten vähän päälle synnytyksen jälkeenkin pitkäksi aikaa.. Imetyksen/hormonien vuoksi kärsin haluttomuudesta ainakin 8kk synnytyksen jälkeen..  En kuitenkaan ole mitään pihdannut, mutta koko vauvavuoden yhteiset intiimit hetket lähinnä kahden käden sormilla laskettavissa..

Ehkä siis jopa ymmärrettävää tämä ihastuminen. Harmi sinänsä, ettei mieskään ole yrittänyt tehdä mitään kunnollista korjausliikettä tähän (paitsi tässä ihan viikon aikana, joka laittoikin ne hälykellot soimaan). Oon ollut käsityksessä, että ei ole ollut mitään ihmeempiä haluja kun on näin itse sanonut. 😅

Mutta mennään nyt eteenpäin. Toivottavasti tämä viimeisten päivien fyysinen läheisyys jatkuu, eikä palata tuohon entiseen. Yritän antaa anteeksi, mutta luotto tuskin palaa ihan täysin ennalleen koskaan..

Ap

Aikamoinen moka katsella yhteisellä tabletilla jotain salaista ja sitten jättää selaushistoria tyhjentämättä.

Viimeisin kirjoitus Ap on todella aikuismaista järkevää ajattelua ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että lapsien ja pitkän suhteen kanssa ei kannata tehdä mitään hätiköityjä päätöksia. Todella tärkeätä, että Teillä on hyvä puheyhteys.

Itse menetin mieheni yhteisen 28 vuoden jälkeen toiselle naiselle (toki sitä en alkuun tiennyt). Meillä oli läheisyyttä ihan loppuun asti, mikään ei varoittanut minua. Alkuun kyse oli vain "tauosta", sitten erilleen muutosta, että mies saa päänsä kuntoon jne. Kysyin moneen kertaan onko toista naista tms., vastaus oli aina kieltävä ja luotin siihen. 10 tuskaista kuukautta seisoin rinnalla ja olisin mennyt vaikka millaiseen solmuun, jotta olisin miehen takaisin saanut. Mies ei halunnut tavallaan erota, piti minua siinä. Lopulta minulle riitti, puheet ja teot eivät vastanneet tilannetta. Tiesin, että en toivu erosta ikinä, jos annan tilanteen jatkua. Vasta 1v 3 kk siitä kun kaikki alkoi niin minulle selvisi, että kyseessä oli toinen nainen kokoajan. Julmasti asia selvisi minulle julkisen median kautta, eli uusi naisystävä oli julkaissut suhteen jo 4 kk ennen eroamme. En tänä päivänä tiedä kuinka kauan nainen oli ollut kuvioissa. Ja tässä minun tapauksessa kyse oli työkaverista.

Toivon ja haluan uskoa, että Teidän stoori on erilainen. Mutta, vahva ihastuminen voi kuitenkin lopulta viedä voiton. Olen käsittänyt jälkikäteen, että ei eksä olisi halunnut haluta eroa, kamppaili pitkään tunteidensa kanssa ja esitti kotona, että kaikki on hyvin, mutta ei niille tunteille lopulta mitään voi. Olisin kovin halunnut, että mies olisi ollut minulle heti rehellinen, eikä pyörittänyt kahta naista samaan aikaan.

Haluan kuitenkin sanoa, että kannattaa rauhassa katsoa tilanne. Itse en kadu sitä 10 kk, jonka rinnalla seisoin. Ainakin itse tein kaikkeni suhteen eteen ja sen, että lapsella olisi pysynyt ehjä perhe.

Ensikuussa tulee 2 vuotta kun kaikki alkoi ja elämä hymyilee. Minut tunnistetaan tästä varmasti eräästä toisesta pitkästä ketjusta, mutta ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Viimeisin kirjoitus Ap on todella aikuismaista järkevää ajattelua ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että lapsien ja pitkän suhteen kanssa ei kannata tehdä mitään hätiköityjä päätöksia. Todella tärkeätä, että Teillä on hyvä puheyhteys.

Itse menetin mieheni yhteisen 28 vuoden jälkeen toiselle naiselle (toki sitä en alkuun tiennyt). Meillä oli läheisyyttä ihan loppuun asti, mikään ei varoittanut minua. Alkuun kyse oli vain "tauosta", sitten erilleen muutosta, että mies saa päänsä kuntoon jne. Kysyin moneen kertaan onko toista naista tms., vastaus oli aina kieltävä ja luotin siihen. 10 tuskaista kuukautta seisoin rinnalla ja olisin mennyt vaikka millaiseen solmuun, jotta olisin miehen takaisin saanut. Mies ei halunnut tavallaan erota, piti minua siinä. Lopulta minulle riitti, puheet ja teot eivät vastanneet tilannetta. Tiesin, että en toivu erosta ikinä, jos annan tilanteen jatkua. Vasta 1v 3 kk siitä kun kaikki alkoi niin minulle selvis

Kestikö uusi suhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetilat vaihtelevat varmasti vielä viikkoja. Siksi täällä kokeneemmat sanovat sinulle, että älä tee mitään hätiköityä. Anna tunteiden tasaantua ja tee päätöksiä vasta sitten, kun kykenet ajattelemaan selkeästi ja punnitsemaan eri vaihtoehtojen vaikutuksia, hyviä ja huonoja puolia.

Kiitos vielä tästä. Ja kaikille muillekin viestiketjuun osallistuneille ideoista ja mielipiteistä. Tänne vuodattaminen on auttanut tässä ikävässä tilanteessa.

Sovittiin miehen kanssa, että otetaan rauhassa ja keskustellaan asioista avoimesti aina iltaisin. Nyt on jo hieman parempi olla ja olemme olleet nyt lähekkäin enemmän kuin pitkiin aikoihin. Koitan luoda yhteyttä ja luottamusta uudelleen. 

Luulen, että tähän ihastumiseen on paljonkin voinut vaikuttaa meidän läheisyyden puute. Arki mennyt aina tässä lasten kanssa puuhatessa ja kotitöissä ym. eikä yhteistä

Hyvää on se, että mies ei ole tehnyt mitään, vain ihastunut, mutta huonoa on se, ettei hän osaa puhua sinulle täysin totta tyytyväisyydestään. Eli hän on kärsinyt läheisyyden puutteesta, mutta ei ole kertonut siitä sinulle. Juuri tuollaista on liiallinen kiltteys, joka sitten voi purkautua ihastumalla toiseen "ilman syytä". 

Suosittelen teille terapiaa, koska myös sinun kannattaa käydä tunteitasi läpi. Olet menettänyt luottamuksen, sillä miehesi loukkasi sinua herkimmällä hetkellä, pienen yhteisen vauvan äitinä. Se kertoo vahvoista omista rajoista, että 1) keskityt mieheesi ja hänen tekemisiisä eikä ihastukseen 2) et ala myötäillä ja ymmärtää liikaa eli pidät omia puoliasi. 

Asiat on hyvä selvittää kunnolla niin saatte uuden alun ja opitte lisää toisistanne. Valitkaa pitkän kokemuksen omaava pariterapeutti, jolla on ihan oikea psykoterapeutin koulutus. Ei nuorta tyttöä tai poika eikä mitään seksuaaliterapeuttia. Vanhempi, lähellä eläkeikää oleva nainen on yleensä paras. Käyntejä tarvitaan max. 10. 

"Eivät naiset ihastu mieheen vaan johonkin mitä mies pystyy tarjoamaan.

Iso ero."

Ihan samalla tavalla miehet ihastuvat naiseen, jolla on jotain tarjottavaa. Eihän ihastumisvaiheessa yleensä edes tunneta ihastuksen kohdetta kovin hyvin, ellei olla vanhastaan tuttuja. Silloin kun toisen tuntee pitkältä ajalta, on tilanne hieman erilainen ja projisointeja on vähemmän. 

Hyvin monilla on jossain vaiheessa työelämässä sutinaa työkaverin kanssa. Ei niistä puolisoille puhuta.

sama homma meillä meni niin et mies kiisti kaiken kunnes naimisiin menon jälkee ja lasten tulon myötä tunnusti että niinhän se on että on nainu työkaveriaan joka myös varattu ja olis lähteny jos se nainen olis huolinut miehen muuhunkin no sittenpä halusin erota ja sen mies hoiti hakkaamalla ja uhkaamalla että tappaa koko perheen jos erosta edes puhutaa

Vierailija kirjoitti:

Hyvin monilla on jossain vaiheessa työelämässä sutinaa työkaverin kanssa. Ei niistä puolisoille puhuta.

kymmeniä vuosia työelämässä eikä tulis mieleenkään säätää oman suhteen ulkopuolella 

"Hyvää on se, että mies ei ole tehnyt mitään, vain ihastunut, mutta huonoa on se, ettei hän osaa puhua sinulle täysin totta tyytyväisyydestään. Eli hän on kärsinyt läheisyyden puutteesta, mutta ei ole kertonut siitä sinulle."

Näin miehenä sanoisin että tuo on äärimmäisen yleistä. Koko muu ympäristö toitottaa isäksi tulleelle miehelle miten hänen pitää ymmärtää sitä äitiä ja sitä että elämä muuttuu ja läheisyyttä ei enää ole samalla tavalla. Sen ymmärtämisestä tehdään miehen kypsyyden merkki. Valittaa ei saa koska äidillä on niin paljon vaikeampaa ja rankempaa ja hänen kehonsa muuttuu jne.

Tämä neuvonta on sinällään oikein ja ihan tarpeellista. Mutta valitettavasti se johtaa liian usein siihen että mies saattaa purra hammasta vuosikausia ja jättää omat ajatuksensa sivuun koska ajattelee että niin kuuluu tehdä. Ja että jos hän kertoo että tuntuu pahalta niin se on vain turhasta valittamista.

Monesti myös tämä tarkoittaa sitä että naisesta tulee se joka päättää milloin hellyyttä on ja mies jää pasiiviseksi odottajaksi. Ja kun se perheen pyöritys usein vie niitä naisen haluja niin seksi ja läheisyys vähenee paljon enemmän kuin olisi hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

"Hyvää on se, että mies ei ole tehnyt mitään, vain ihastunut, mutta huonoa on se, ettei hän osaa puhua sinulle täysin totta tyytyväisyydestään. Eli hän on kärsinyt läheisyyden puutteesta, mutta ei ole kertonut siitä sinulle."

 

Näin miehenä sanoisin että tuo on äärimmäisen yleistä. Koko muu ympäristö toitottaa isäksi tulleelle miehelle miten hänen pitää ymmärtää sitä äitiä ja sitä että elämä muuttuu ja läheisyyttä ei enää ole samalla tavalla. Sen ymmärtämisestä tehdään miehen kypsyyden merkki. Valittaa ei saa koska äidillä on niin paljon vaikeampaa ja rankempaa ja hänen kehonsa muuttuu jne.

Tämä neuvonta on sinällään oikein ja ihan tarpeellista. Mutta valitettavasti se johtaa liian usein siihen että mies saattaa purra hammasta vuosikausia ja jättää omat ajatuksensa sivuun koska ajattelee että niin kuuluu tehdä. Ja että jos hän kertoo että tuntuu pahalta niin se on vain turhasta valittam

Meillä meni kyllä niin että mies ei halunnut ja itse sai vongata hellyyttä ja seksiä 

"Meillä meni kyllä niin että mies ei halunnut ja itse sai vongata hellyyttä ja seksiä "

Niinkin voi olla mutta silti on varsin yleistä että mies ei uskalla kertoa mitä haluaisi suhteessa koska miehelle on asetettu tietyt odotukset. Toisaalta miehen pitäisi olla aina halukas (jota itsekin odotit mieheltäsi) ja toisaalta pystyä hillitsemään halunsa pitkämielisesti juuri niin kauan kuin se nainen niin katsoon tarpeelliseksi.