Monet kaverit tai uusia kavereita haluavat tuntuvat haluavan pikemminkin "seuraneidin"

Uppp

Nykyään tuntuu olevan vaihtoehdot seuraneiti tai ilmainen terapeutti. Itse voisin ennemmin olla satunnaisesti ensimmäinen. Onko ap vailla jälkimmäistä, suurin osa ei jaksa sitä roolia.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tuntuu olevan vaihtoehdot seuraneiti tai ilmainen terapeutti. Itse voisin ennemmin olla satunnaisesti ensimmäinen. Onko ap vailla jälkimmäistä, suurin osa ei jaksa sitä roolia.

Kysymykseen, perusteettomaankin, tulee lauseen loppuun kysymysmerkki.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tuntuu olevan vaihtoehdot seuraneiti tai ilmainen terapeutti. Itse voisin ennemmin olla satunnaisesti ensimmäinen. Onko ap vailla jälkimmäistä, suurin osa ei jaksa sitä roolia.

Palstalla on merkillinen mamma-lajike, joka pyrkii aina lukemaan omiaan tekstiin, jotta pääsisi syyttämään ap:tä. Raskas ihmistyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tuntuu olevan vaihtoehdot seuraneiti tai ilmainen terapeutti. Itse voisin ennemmin olla satunnaisesti ensimmäinen. Onko ap vailla jälkimmäistä, suurin osa ei jaksa sitä roolia.

En tarvitse ilmaista terapeuttia. Jos olen terapiaa vailla, voin kyllä maksaa siitä ihan asiantuntijalle. :)

Ap

Minun mieleeni tuli, että jos haluaa tutustua uuteen ihmiseen paremmin (AP mainitsi uusia kavereita haluavat), on ehkä helpompaa ehdottaa, että tehdään jotain yhdessä. Kävelyillä käyminen ja kahvilla istuminen voi olla kiusallista, jos juttu ei sujukaan tai toinen ei haluakaan yhtä läheistä ystävyyttä kuin mitä olis itse ajatellut. Jos sen sijaan tehdään jotain yhdessä - mennään museoon, kirppikselle tai salille - , se ympäristö tarjoaa virikkeitä, mikäli keskustelu tyrehtyy. Myöhemmin, kun suhde on vähän syventynyt, on turvallisempaa mennä 'vain' kävelylle tai kahvittelemaan.

Voi toki olla, että tulkitsin avauksen väärin, mutta jos itse ajattelen työkaveriani, jonka kanssa pyrin ystävystymään, tuntuu luontevammalta kysyä, lähtisikö hän kanssani tutustumaan uuteen taidenäyttelyyn tai pelaamaan sulkista , jota emme kumpikaan osaa, kuin ehdottaa oluelle / kahville lähtemistä.

 

Vierailija kirjoitti:

Minun mieleeni tuli, että jos haluaa tutustua uuteen ihmiseen paremmin (AP mainitsi uusia kavereita haluavat), on ehkä helpompaa ehdottaa, että tehdään jotain yhdessä. Kävelyillä käyminen ja kahvilla istuminen voi olla kiusallista, jos juttu ei sujukaan tai toinen ei haluakaan yhtä läheistä ystävyyttä kuin mitä olis itse ajatellut. Jos sen sijaan tehdään jotain yhdessä - mennään museoon, kirppikselle tai salille - , se ympäristö tarjoaa virikkeitä, mikäli keskustelu tyrehtyy. Myöhemmin, kun suhde on vähän syventynyt, on turvallisempaa mennä 'vain' kävelylle tai kahvittelemaan.

Voi toki olla, että tulkitsin avauksen väärin, mutta jos itse ajattelen työkaveriani, jonka kanssa pyrin ystävystymään, tuntuu luontevammalta kysyä, lähtisikö hän kanssani tutustumaan uuteen taidenäyttelyyn tai pelaamaan sulkista , jota emme kumpikaan osaa, kuin ehdottaa oluelle / kahville lähtemistä.

 

Kiitos mukavasta vastauksesta. :) Jäin miettimään tuota, että olisi kiusallista esim. istua kahvilla, jos juttu ei sujukaan. Omasta mielestäni se on ihan hyvä huomata hyvissä ajoin, jos oikein mitään yhteistä ei ole. Sen takia en välittäisi esim. netin kaverihakupalstojen ihmisten kanssa kauan kirjoitellakaan, kun mielestäni vasta tavatessa tietää, että synkkaako. 

Ap

Ystävyys alkaa jaetuista kokemuksista ja yhteisistä vaikeuksista. Syvällisyys tulee sitten, kun on yhdessä nähty, miten kumpikin reagoi esimerkiksi yllätyksiin, jännitykseen, pitkäveteisyyteen tai erimielisyyksiin. Miten ystävä voisi olla hyvä ystävä sinulle, jos ei tiedä, piristääkö sinua paremmin huono vitsi vai napakka halaus? Eikä tuollaisista voi puhua, ne tunteet ja vuorovaikutus pitää kokea, mielellään suurina, jotta toisen oppii tuntemaan oikeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Minun mieleeni tuli, että jos haluaa tutustua uuteen ihmiseen paremmin (AP mainitsi uusia kavereita haluavat), on ehkä helpompaa ehdottaa, että tehdään jotain yhdessä. Kävelyillä käyminen ja kahvilla istuminen voi olla kiusallista, jos juttu ei sujukaan tai toinen ei haluakaan yhtä läheistä ystävyyttä kuin mitä olis itse ajatellut. Jos sen sijaan tehdään jotain yhdessä - mennään museoon, kirppikselle tai salille - , se ympäristö tarjoaa virikkeitä, mikäli keskustelu tyrehtyy. Myöhemmin, kun suhde on vähän syventynyt, on turvallisempaa mennä 'vain' kävelylle tai kahvittelemaan.

Voi toki olla, että tulkitsin avauksen väärin, mutta jos itse ajattelen työkaveriani, jonka kanssa pyrin ystävystymään, tuntuu luontevammalta kysyä, lähtisikö hän kanssani tutustumaan uuteen taidenäyttelyyn tai pelaamaan sulkista, jota emme kumpikaan osaa, kuin ehdottaa oluelle / kahville lähtemistä.

 

Hyvä näkökulma tämäkin ja antaa käytännön vinkkejä uusien tuttavuuksien solmimiseen.

Aloittajan tekstistä tuli vibat, että hän on tavannut toistaiseksi vain sellaisia ihmisiä jotka eivät uskalla tai kehtaa tehdä mitään yksinään. Siksi hakevat "seuraneitejä" mukaansa kirppiskierrokselle, näyttelyihin yms. eivätkä ole niinkään kiinnostuneita itse henkilön persoonasta. Omat tarpeet kiinnostavat eniten. 

Sinun pitäisi löytää edes yksi samoin ajatteleva ja samassa elämäntilanteessa oleva ystäväkandidaatti. Mutta miten ja mistä, se on sitten asia erikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieleeni tuli, että jos haluaa tutustua uuteen ihmiseen paremmin (AP mainitsi uusia kavereita haluavat), on ehkä helpompaa ehdottaa, että tehdään jotain yhdessä. Kävelyillä käyminen ja kahvilla istuminen voi olla kiusallista, jos juttu ei sujukaan tai toinen ei haluakaan yhtä läheistä ystävyyttä kuin mitä olis itse ajatellut. Jos sen sijaan tehdään jotain yhdessä - mennään museoon, kirppikselle tai salille - , se ympäristö tarjoaa virikkeitä, mikäli keskustelu tyrehtyy. Myöhemmin, kun suhde on vähän syventynyt, on turvallisempaa mennä 'vain' kävelylle tai kahvittelemaan.

Voi toki olla, että tulkitsin avauksen väärin, mutta jos itse ajattelen työkaveriani, jonka kanssa pyrin ystävystymään, tuntuu luontevammalta kysyä, lähtisikö hän kanssani tutustumaan uuteen taidenäyttelyyn tai pelaamaan sulkista, jota emme kumpikaan osaa, kuin ehdottaa oluelle / kahville lähtemistä.

Noh, kyllähän yhteiset ajankäyttötavat ovat aika suuri tekijä ystävyyden muodostumisessa... Ja suomalaiset ovat ujoja ja vetäytyviä, eivätkä kovin hyviä small talkissa. Juuri sopivan persoonan etsiminen, joka olisi sosiaalisesti heti välitön, lämmin, kypsä ja hauska, ja mielellään arvoiltaan ja ajatuksiltaan riittävän samanlainen kuin ap, ja jonka kanssa klikkaisi heti, on aika epätodennäköinen ystävä löydettäväksi. 

Ystäviä saa, kun antaa niille muillekin tilaisuuden olla ujo, vähän kömpelö, ehkä hapuilla itsetuntemuksen kanssa ja suunnittelee kohtaamiset niin, että molemmilla on arvokkaita tapoja olla hiljaa ja harkitsevaisia ;) 

"Aloittajan tekstistä tuli vibat, että hän on tavannut toistaiseksi vain sellaisia ihmisiä jotka eivät uskalla tai kehtaa tehdä mitään yksinään. Siksi hakevat "seuraneitejä" mukaansa kirppiskierrokselle, näyttelyihin yms. eivätkä ole niinkään kiinnostuneita itse henkilön persoonasta. Omat tarpeet kiinnostavat eniten. "



Tuo voi olla totta, sellaisia ihmisiähän on, jotka tarvitsevat kaverin kaikialle, ja silloin voikin olla, että ei sillä ole niin väliä, kuka teatteriin mukaan tulee ja mitä mieltä hän näytelmästä on. En tullut sitä ajatelleeksi, voit olla aivan oikeassa, ja silloinhan se suhden tuskin siitä syveneekään sille asteelle, että kävelyt ilman virikkeitä tuntuisivat missään vaiheessa luontevilta.



En tunne netin kaverinhakupalstoja, mutta ymmärrän kyllä AP:n toiveen tavata mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Jos ei ole etsimässä kirjeenvaihtokaveria vaan livekaveria, on ihan hyvä nähdä nopeasti kasvotusten. Sitähän sanotaan nettitreffailustakin, että kirjoitellessa helposti luo itselleen toisest kuvan, joka ei välttämättä vastaa todellisuutta, ja kaverisuhteissa on varmasti sama juttu.



Tsemiä, AP, toivottavasti löydät ystäviä, joiden kanssa pääset samalle taajuudelle ja tekemään asioita, joita toivot.



T. hän joka kirjoitti uusista ihmisistä ja yhdessä tekemisestä.

Vierailija kirjoitti:

"Aloittajan tekstistä tuli vibat, että hän on tavannut toistaiseksi vain sellaisia ihmisiä jotka eivät uskalla tai kehtaa tehdä mitään yksinään. Siksi hakevat "seuraneitejä" mukaansa kirppiskierrokselle, näyttelyihin yms. eivätkä ole niinkään kiinnostuneita itse henkilön persoonasta. Omat tarpeet kiinnostavat eniten. "



Tuo voi olla totta, sellaisia ihmisiähän on, jotka tarvitsevat kaverin kaikialle, ja silloin voikin olla, että ei sillä ole niin väliä, kuka teatteriin mukaan tulee ja mitä mieltä hän näytelmästä on. En tullut sitä ajatelleeksi, voit olla aivan oikeassa, ja silloinhan se suhden tuskin siitä syveneekään sille asteelle, että kävelyt ilman virikkeitä tuntuisivat missään vaiheessa luontevilta.



En tunne netin kaverinhakupalstoja, mutta ymmärrän kyllä AP:n toiveen tavata mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Jos ei ole etsimässä kirjeenvaihtokaveria vaan livekaveria, on ihan hyvä nähdä nopeasti

Kiitos tsempeistä ja hyvästä pohdinnasta. <3

Tämä on kyllä ollut hyvä ketju, kiitos kaikille osallistujille. <3 Lisää pohdintaa saa ehdottomasti laittaa. 

Ap

Nyt nyt lapsikullat.... miettikääpä kuinka paljon on ihmisiä, lapsista vanhuksiin, joita kukaan ei koskaan pyydä mihinkään, he olisivat ikikiitollisia jos joku pyytäisi vaikka 4x vuodessa jonnekin yhdessä !!! Nyt narisijat perspektiiviä asiaan.

Kun tapaat uuden ihmisen jonka kanssa alat kaveeraamaan, niin te olette seuraneitejä toisillenne alussa.

Sitten pikkuhiljaa kun tutustutte paremmin, vietätte riittävästi aikaa yhdessä ja molemminpuolinen luottamus on kehittynyt tarpeeksi, teistä voi tulla aitoja ystäviä. 

Näin ystävyys toimii ainakin miehillä. Ehkä naisilla se toimii eri tavalla, en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt nyt lapsikullat.... miettikääpä kuinka paljon on ihmisiä, lapsista vanhuksiin, joita kukaan ei koskaan pyydä mihinkään, he olisivat ikikiitollisia jos joku pyytäisi vaikka 4x vuodessa jonnekin yhdessä !!! Nyt narisijat perspektiiviä asiaan.

Onpa ylemmyydentuntoinen kommentti. Miten tämä auttaa aloittajaa, joka ei suinkaan narise vaan kaipailee samanhenkistä keskustelu- ja kahvitteluseuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun tapaat uuden ihmisen jonka kanssa alat kaveeraamaan, niin te olette seuraneitejä toisillenne alussa.

Sitten pikkuhiljaa kun tutustutte paremmin, vietätte riittävästi aikaa yhdessä ja molemminpuolinen luottamus on kehittynyt tarpeeksi, teistä voi tulla aitoja ystäviä. 

Näin ystävyys toimii ainakin miehillä. Ehkä naisilla se toimii eri tavalla, en tiedä.

Et ihan ymmärtänyt aloittajan pointtia. Tuttavuus ei voi syventyä millekään tasolle, jos vastapuolta ei lainkaan kiinnosta sinä ihmisenä, omine ajatuksineen ja mielipiteineen. Kyllä minullakin kaikki syvemmät kaveri- ja ystävyyssuhteet ovat alkaneet ensin kevyenä sosialisointina. Mutta tämä vaatii ehdottomasti molempien vastavuoroisen kiinnostuksen toista kohtaan ja myös molemminpuolisen motivaation viedä tuttavuutta syvemmälle tasolle. Tämä on se juttu joka puuttuu ap:n tapaamista uusista ihmisistä. 

Suomalaiset on ujoja. Yhdessä tekeminen on helpompaa kuin vain oleminen.

Lisäksi aikaa on rajallinen määrä 

Nuo ovat siitä hauskoja aktiviteetteja, että teen kaikki noista mieluiten yksin, omassa tahdissa ja ehdoillani. Mukana oleva seuralainen, jonka tarpeita ja haluja pitää huomioida, vähentää hauskuutta. Jos mukana olija olisi oikein rakas ja läheinen, sen sietää kun saa olla yhdessä.

Ap vaikuttaa törmänneen ihmistyyppiin, joka ei halua tehdä mitään yksin.

Ei kai sitä nyt heti olla uuden ihmisen kanssa ylimpiä ystävyksiä. Alussa tustustutaan, käydään kahvilla ja ehkä ystävyys syvenee. Lähes kaikilla on aikuisena myös oma elämä ja omat tekemiset, ei pysty irrottautumaan aina auttaamaan asioissa, esim. muutossa jne.