Mitä perheettömät eivät ymmärrä lapsiperheen elämästä? ov

kun useimmiten kuulee juuri näitä mihinkään ei sitten enää pääse, olen NIIN väsynyt yms. juttuja.

Mutta toisinkin voi käydä. Itse olin ainakin superyllättynyt siitä miten helppoa kaikki loppujen lopuksi olikaan ja miten vähän mikään käytännön asia muuttui. Satuin saaman ns. helpon vauvan joka nukkui ja söi hyvin ja jonka kanssa on aina ollut helppoa lähteä ihan mihin vaan. Olemme mm. matkustelleet ihan samaan tahtiin (2krt/vuosi) kuin ennenkin.



Olin varautunut ihan toisenlaiseen arkeen.

Mulle riittä ihan hyvin se että, käyn kerran parissa kuukaudessa kavereiden kanssa ravintolassa. Useimminkin pääsisin mutta en kiinnosta. Sitten ne valittaa kun mä en käy missää, en pääse minnekään ym.

Turha on edes selittää että ei siitä pääsemisestä johdu, vaan siitä että ei tosiaan huvita. Viihdyn kotona perheeni kanssa. Joskus on riekuttu ihan tarpeeksi kapakoissa. Se oli silloin nyt on nyt.

Allekirjoitan täysin!



Monet lapsesta haavelievat ystävät ei tajua, että raskaana olokin käy välillä melkein työstä ja synnytyksestä toipuminen voi viedä kuukausia. Seksielämää ei välttämättä ole myöskään moneen kuukauteen, ja jos imettää pitkään, voi seksielämä olla aika kuollutta jopa yli vuoden.



Todella, itsekin yllätyin siitä, kuinka hormonit vaikuttavat ja esim kuinka herkkänä mieli oli alussa vauvan kanssa.

ja pystyin lapsettomanakin hyvin kuvittelemaan miten rasittavia lapset on ja miten hankalaksi elämä niitten kanssa muuttuu :). Toisaalta en tiennyt, miten hirmuisen paljon niitä voi rakastaa, se on ollut se ylivoimainen megajysäriyllätys.

että sen kay mua kateeks kun voin vaan olla kotona ja ottaa rennosti, ja vaikka nukkua päikkärit välillä. Toista kun hällä kun painaa ylitöitä ja stressaa. Enpä viitsinyt kovasti kommentoida, ehkä muistutan sitten joskus kun itsellään on muutaman kuukauden ikäinen vauva :D

arkiaamuna ei ole aikaa katsella aamutv:tä kun koko porukka tekee lähtöä! eikä myöskään sitä että kun on uimahallissa pienten lasten kanssa niin siinä ei itse pääse uimaan montaakaan metriä

samanlaista kuin me joilla on jo lapsia. Mutta mua on alkanut risoa niin paljon se, kun nämä lapsettomat kaverini ovat alkaneet saada vauvoja ja nämä tuntemattomat asiat ja tunteet valkenevat heille pikkuhiljaa, niistä vouhkataan ja kerrotaan mulle/kaikille ympärillä olijoille kun ne olisivat maailman kolmas ihme. Tietenkin täytyy ymmärtää että jokainen kokee ne itse ajallaan, mutta ärsyttävää että silloin kun itse ne koki ei voinut niistä puhua näille ihmisille kun heitä ei kiinnostanut pätkääkään. Se on oikeasti musta raivostuttavinta ja mua ei kiinnosta pätkääkään kuinka rankkaa/helppoa heillä on kun saavat lapsen.

että tosiaan menot pitää suunnitella lasten aikataulujen mukaan.



Meillekin usein on ehdotettu esim. ravintolaillallista isommalla porukalla klo 19 tai 20 aikoihin. No, ei tuollaiseen aikaan lapsiperhe lähde mihinkään enää. Myöskään univelkainen äiti ei innostu lähtemään joihinkin kissanristiäisiin iltayöstä, kun tietää että aamulla taas kukko laulaa todella aikaisin :)



Tällaisiin kun pyydetään, niin itse ainakin kuulostan varmasti todella vanhlata ja tylsältä, mutta sellaista se tässä elämänvaiheessa sitten on :)



Lapset 2,5 v ja 10 kk

Kirjoitan tän siksi, että lapsettoman kantakin tulisi esiin. Mua nimittäin ärsyttää tavattomasti toi puoli lapsiperheiden puheissa, kun aina sanotaan, ettei sitä voi tietää jos ei oo itse kokenut. Ehkä ei kaikkea voi tietää, mutta empatiaan kykenevänä ja sivusta seuranneena ihmisenä uskon kyllä pystyväni tuon univajeen, rakkauden lapseen, kotitöiden määrän ym. ymmärtämään.



Koen toisinaan loukkaavana, että lapsiperheet (ehkä tiedostamatta) tekevät itsestään tärkeämmän lapsiin vedoten. En tiedä miksi minusta tuntuu, että minua ja miestäni vähätellään aina perheenä suhteessa lapsiperheeseen, vaikka mielestäni olemme perhe siinä missä lapsiperhekin ja meillä on oma arvomme sellaisenaan.

Eikös niiden lasten pitänytkin kulkea vanhempiensa mukana joka paikassa ;)



No, perheelliset tietävät kyllä, miten ihanaa lasten säännöllisen rytmin sekoittaminen on :) Nauti siinä itse sitten hienosta ravintola-annoksesta ja samalla keskustele henkeviä aikuisten ystäviesi kanssa.

ettei pikkulasten äiti ehdi juoruta puhelimessa tuntikausia. Moni kaveri on loukkaantunut, kun olen joutunut lopettamaan puhelun lyhyeen esim. vauvan huudon tai nukutamisen tms. takia.

kuin 8- tai 10-vuotiasta - ettei 1-vuotiaalla esim. ole sama ajantaju kuin isommalla.

ettei mua saa puhelimitse aina " tuosta noin vain" kiinni. Et pitäis kai kulkeen kuulokkeet päässä ja puhelin taskussa päivät pitkät? Ja mikähän siinä on että se puhelin soi aina 1. ruoka-aikaan 2. vaippaa vaihtaessa tai 3. päiväuniaikaan (jolloin monesti nukun itsekin).

Vauvahan nukkuu pienenä lähes 22 h/vrk, joten kyllä siinä jää itselle aika lailla aikaa.

Kahden lapsen kanssakin päikkärit saa nukuttua, kunhan saa rytmin yhtenäiseksi.

Ja näin vain siitä syystä, että itselläni ei ole kaikesta kokemusta.



Tuo lapsettoman kommentti oli hyvä. Itse nimittäin juuri puhuin pitkään tästä aiheesta lapsettoman ystäväni kanssa. Ja toisaalta muistan vielä hyvin sen ajan, kun itselläni ei ollut lapsia. Ja kyllä vain minunkin mielestä on loukkaavaa se, miten lapsettomien elämän arvoa usein vähätellään. Ja lapsettomien annetaan ymmärtää, että ovat jotenkin vajavaisia ja heidän elämänsä arvotonta. Kyllä kuitenkin sinkkukin voi elää aivan täyspainoista elämää, joka tosin on erilaista kuin perhe-elämä, mutta sisällökästä ja rikasta kuitenkin.



Eli yhtä lailla on paljon asioita sinkkujen ja lapsettomien elämässä, jotka äidit yllättävän nopeasti unohtavat, eivätkä näin ollen pysty ymmärtämään lapsettomien elämää.

vauva nukkuu ' koko ajan' ehkä ensimmäisen kuukauden, pari. Sitäpaitsi kaikkien vauvat eivät nuku mitään tuntikausien päikäreitä, eivät ehkä eds tuntia, joten kyllä sitä aikaa itselle on aika vähän. Meillä vauva nukkui kesällä maks puoli tuntia kerrallaan 5-6 kertaa päivässä. Eipä siinä paljon itse nukkunut.



Minua ärsyttää se että ne, joilla on kaksi lasta, jaksavat aina muistuttaa siitä kuinka paljon helpompaa on, jos on vaan yksi lapsi. Unohdetaan se, että lapsetkin ovat erilaisia, ja esim kahden helpon lapsen kanssa voi välillä olla jopa helpompaa kun esim yhden koliikkivauvan.

Et kai ole niin naiivi, että kuvittelet kaikkien lasten nukkuvan hyvin ja pitkiä päiväunia? Naurattaa, kun luin tuon 22h/vrk-väittämäsi. Ihan kuriositeetiksi on pakko mainita, että esim. oma poikani valvoi 2kk ikäisenä kerrankin aamusta puoli kahdeksasta iltakymmeneen...

Vierailija:

Vauvahan nukkuu pienenä lähes 22 h/vrk, joten kyllä siinä jää itselle aika lailla aikaa.

Kahden lapsen kanssakin päikkärit saa nukuttua, kunhan saa rytmin yhtenäiseksi.

ikinä ymmärtämään sitä tyhmyyttä, joka tulee kuin oma lapsi syntyy.

Se pieni rääpäle vie kaikki ajatukset pois. Lapsettomat ystävät eivät ymmärrä kuinka sitä sen jälkeen voi puhua vain itsestään ja lapsestaan. Ei mistään muusta.



Lapsettomat eivät tajua sitä epätoivoista yritystä olla maailman paras, jossain semmosessa, joka ei itseasiassa ole mitenkään erityistä.



Lapsettomat eivät pysty ymmärtämään sitä naurettavaa halua siirtää geenejään eteenpäin vaikkakin totuuden nimissä on sanottava, ettei niissä olisi välttämättä yhtään mitään siirrettävää.

Vierailija:

mutta tätä ketjua kun luki niin enpä tainnut löytää kuin pari mitkä edes vähän osuivat kohdallani oikeaan.

Ilmeisesti en sitten tiedä vanhemmuudesta mitään kun olen saanut nukkua yöni lähes kuten ennenkin ja tarvittaessa ne päikkäritkin, kavereiden treffaus on yhä kiinni miehen työvuoroista (vain yksi auto) eikä lapsen päiväunista. No savuisessa baarissa ei voida tavata, tosin en olisi sellaiseen suosiolla mennyt ennen lastakaan.

Mun elämä ei ainakaan oo muuttunut juuri lainkaan lapsen myötä, siis ei ainakaan hankaloitunut kuten tässä ketjussa on puitu.

Miksiköhän tämäkin ketju on joku tuomiopäivän profeettojen temmellyskenttä? Ei kaikilla oikeasti asiat mene voin vaikeaksi vaikka onkin lapsia.

Minä esim. olen nyt äitiyslomalla ja toden totta tämä on lomaa. Olin väsyneempi kun kävin töissä vaikka minulla oli kahdeksasta neljään -toimistotyö. Päikkäreitäkin voisin nukkua jos haluaisin, usein en vain malta. Ainoa, mistä olen joutunut luopumaan on täydet yöunet.

Joillakin kavereillani on lapsia, joillakin ei. En hössötä lapsistani kenenkään kaverini kanssa, joten en tiedä, ymmärtävätkö he minun elämääni vai eivät. Omituinen kysymys.